Kumpi on pahempi, köyhyys vai rikkaus

Hyvä toimeentulo on paras mitä voin itselleni järjestää,
Se on vaan aloitettava ajoissa , ehkä se on myös elämäntapa. Rikkaudesta en tiedä , Ahneus tuntuu heillä olevan jo verenperintönä

Kaikkenpahinta pn Järjenköyhyys. Ja siihen ei ole muuta lääkettä kun miettiä asioita uusiksi, väärät elämän arvot eivät tuo ainakaan rikkautta , varas joytuu kiinni ennepitkään . Nämäkin jotka saavat vääryydellä varoja kavaltamalla , ahneus koituu turmioksi , eikä siinä auta mitkään saavutetut (tittelit) yhteiskunnassa on oltava sen ehdoilla.

Ainaisena optimistina en näe "pahempana" kumpaakaan.
Kellä on rahaa, käyttää väljemmin. Kellä ei, on oppinut kierrättämään. :)

Meidän ikäisten joukossa on varmasti aika suuri prosentti niitä, joilla koulunkäynti pula-aikana meni pieleen. Töihin oli mentävä ilman ammattikoulutusta. Palkat jäivät pieneiksi. Asuntopula pakotti tuhannet pienipalkkaiset Arava-asuntojen orjuuteen.

Nyt sinnitellään sitten pienillä eläkkeillä, mutta kukapa sitä ikänsä kaiken jaksaisi murehtia rahattomuuttaan. On opittu elämään suu säkkiä myöten.

Joillakin on isompi rahasäkki. So what!

Minusta ei köyhyydellä eikä rikkaudella voi mitata elämän onnellisuutta, kummatkin ovat olotiloja joissa elämisen ehdot täyttyvät erilailla.
Perheen perustamisen aikana menee kaikki energia saada ne ehdot täytettyä niin hyvin kuin kukin kykenee, ei siinä ole muuta kuin eteenpäin yrittämistä, mitä elämä vaatii. Ilot ja surut eivät koskaan ole oikeastaan liittyneet itselläni taloudellisiin asioihin, on menty eteenpäin ihan reippaina :D

Iloittu pienistäkin, yritystä ei ole puuttunut siinä suhteessa.
Varsinaisesta rikkaudesta en tiedä, olisiko se mitään tavoiteltavaa sinänsä, enemmän huolia uskoisen sen tuovan.

Taaksepäin katsoessa, elämäänsä alkavaa pientä perhettä 50-luvun alussa, en koe puutteista huolimatta taloudellisten huolien olleen mitenkään pääosassa. Ei silloin osannut odottaa mitään suuria tavotteita, ei ollut vielä edes mahdollista säästää tuloista, vain perheenisä ansaitsi alkuvuodet. Vähitellen alkoi olla mahdollisuuksia asettaa oma koti tavoitteeksi, ja onnistuihan sekin.

En osaa kuvitella mikä voisi vieläkään muuttaa maailmankuvaani, aina on elämä itsessään, - ihmisineen ollut se tärkein.

On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret, ne meist on kultaiset.

Runebergin Maamme-laulun toinen säkeistö on usein käsitetty väärin. Siinä ei ole kyse siitä, että maa on koyhä ja köyhäksi jää, vaan että kultahaaveet saavat jäädä. Onpa alkanut moni vieraskin kelpuuttaa maamme asuinpaikakseen.
Nyt on maamme rikkaiden valtioiden jöukossa, mutta köyhiä taitaa olla enemmän kuin koskaan, jos nykyisillä köyhyysmittareilla mitataan.

Pienestä aloitettiin, mekin kaksi opintovelkaista, vain häälahja-astiat ja vuodevaatteet kapioina olivat pesämunina. Mutta elämän rikkautta henkisesti ja aineellisestikin oli koulutuksen turvin, vahva usko tulevaisuuteen ja oman kodin säästämiseen. Esikoisen syntymä sai elämän tuntumaan täydelliseltä, vaikka lapsen isä olikin suorittamassa asepalvelustaan lykkäyksen jälkeen.

Kumpikaan ei sinällään jalostata, ei köyhyys eikä rikkaus. Kun ihmisiltä kysytään, mikä on tärkeintä, harva mainitsee rahan. Terveys ja hyvät ihmissuhteet ovat yleensä vastauksina ja hyvä niin, emme ole mammonan palvonnan turmelema kansakunta.

Vaikea sanoa kumpi parempi, on ollut riittävästi joskus jäänyt sukan varteen jotain, sukka vaan hukassa?
Olen aina ollut sitä mieltä ettei rahalla kaikkea saa, ja miksi pitäiskään, hyvä sitä on olla sen verran että toimeentulo on taattu.
Se siitä rahasta ja sen tarpeelllisuudesta.

Kaikkein tärkeintä on terveys ja hyvät suhteet läheisiin, naapureihin ja hyvä on tulla toimeen tuntemattomienkin kanssa, monet hyvät ajatukset ja hyvä mieli on tullut juuri tuiki tuntemattomilta.
Terveet elämäntavat säilyttää mielenterveydenkin, ei tule turhia takapakkeja, ainakaan tässä elämän vaiheessa, eihän niitä jaksaisi enää selvitellä.

Kun huomaa toiset ihmiset huomataan sinutkin, ja on tärkeää että se huomaaminen on hyvästä, silloin mielesikin hyvittyy.
Moni nuori perhe muuttaa maaseudulle, ja tarkoitus on hyvin ajateltu ja lopulta saatu hyvä päätös.
On rikkautta ajatella jälkipolvia heidän elämänsä maalla on todella rikasta, tilaa on ja raitista ilmaa, eikä siellä rahalla niinkään pelata vaan taidoilla ja niitä kehitetään päivä päivältä, se on rikkautta.

Ei pöllömmin, mutta luin kumpi on parempi...? hupsis!

KESKITIE ei ihan köyhä,mutta en haluasi olla miljonäärikään.
Tuntuu osaavan arvoa elämälle antaa,kun tiukassa on raha ei
se puussa kasva.
Terveys tärkeintä,kauhiaa kun ei aamuisin meinaa sängystä päästä.

köyhyys on pahempi asia

köyhän rikastua kuin rikkaan köyhtyä.
Pahempi siis rikkaan köyhtyä kuin köyhän rikastua.

- Kaikki parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia, rakkaus, halaukset, suukot, lapset, lapsenlapset, auringonpaiste, luonto...
Luetteloa voisi jatkaa, mutta kaikkihan me tiedämme ne.

Rikkautta tavoitellaan, köyhyyttä pyritään välttämään.

Se mitä tavoitellaan, koetaan yleensä paremmaksi kuin se, mikä nyt omataan tai missä nyt ollaan.

Se mitä pyritään välttämään, on koetaan yleensä huonommaksi kuin se, mikä nyt omataan tai nmissä nyt ollaan.

Ajatteleppa ite, kauheita perintöriitoja jo eläessäsi kantautuu kahinointia perintöasioista. Unta ei meinaa saada kun pelkää menettävänsä jotakin, vaikka pienenkin osan omaisuuksistaan kun pörssikin heilahtelee. Uskaltaako rikas syödäkään ilman maistajaa. Ainakin jälkeläisillä on toiveissa "lähtis jo siitä tieltä pois" Mitä vanhemmaksi rikas elää sitä suuremmassa vaarassa hän on, jos ei vanhuuden takia, niin ainakin epäselvissä olosuhteissa voi kupsahtaa.

Autuas on köyhä voidessaan auttaa köyhiä jälkeläisiään, pienestäkin eläkkeestä köyhälle jää sentään jotakin, eläähän köyhä säällisesti eikä laita uuteen tekniikkarojuun tai muuhun turhaan rahojaan. Eläis vaan kauan tuo kiltti ukko, sanovat.

Olen joskus viehtynyt lukemaani ´viisauteen´, että rahattomuus sopii vain henkisesti köyhille. Ehkä ajatus on ollut tarpeeksi korni omalle mielenlaadulleni.

Tiedän ja olen voinut läheltä seuratakin miten käy holtittomalle suurlottovoittajalle. Meni hänen ja perheensä elämä täysin pilalle. Ihan kamalaa...

Voisimmehan vetää johtopäätökset palstalla kirjoittavien suhtautumiisesta rikkauteen ja köyhyyteen.
Silloin rikkaus on pahempi. Ei rikkaissa ihmisissä nähdä mitään hyvää, huutia tulee jos joku kertoo rikas olevansa.
Köyhyys on kunniassa, sitä sopii esitelläkin ilman että moititaan. Rikkaita kadehditaan enemmän kuin köyhiä. Sekin osoittaa ettää rikkaus on pahempi kuin köyhyys. Kadehtiminen on jotenkin pahaa sekin.

Mikä on pahempi, mikä taas parempi.

Rikkaalla on vaihtoehtoja, köyhällä ei.

Raha antaa tosiaan mahdollisuuksia moneen helpottavaan tarpeeseen elämässä. Antaahan se jonkin varmuuden tunteen. Voi valita enemmän jo ruokakaupassa, vaatteissaan ym.
Antaa mahdollisuuden matkustella, auttaa lapsiaan ja muita tarvitsevia.

Ei voi sanoa kumpi on pahempi, ehkä sitten köyhyys kuitenkin vaativampana selviämisen kannalta.

Ellei osaa iloita elämästä ei rikkauksista ole apua.
Pahempaa olis omistaa osakkeita ja korkoihin sidottuja varoja joiden arvo laskee ja siitähän seurais ainainen huoli ja unettomat yöt. Rikkailla on rikkaiden murheet, vaikka rahahan menee aina rahan luo.

Ei se köyhyyskään ole onni. Sitäkin moni joutuu kokemaan nykyisenä lamakautena joka ei kosketa kaikkia. Monien elämää ei lama heiluta, mutta pienillä tuloilla elävän elämän se köyhdyttää.

Onneksi on leipää ja järki tallella. Rahaa ei ole liikaa, mutta järkevyydellä se riittää minun tarpeisiini eikä muulla ole enää väliä. Luovun ilomielin turhista ulkomaan matkoista joita en koskaan tehnyt ja suuntaan kulutukseni kotimaan markkinoihin joissa rahastani on apua oman maan yrittäjille ja tuottajille.

täällä ihan kerskaillaan sillä ettei ole mitään perinnöksi jätettävää. Kovasti kyllä kehutaan miten on työtä tehty ja vaatimatonta elämää vietetty ja että lähimmäisen rakkaus ja linnun laulu riittää, vähän puuroa pöytään. Kyllä ne kesähuvilat ja autot ja asunto osakkeet ja kalliit harrastukset puheissa vilahtaa, meinaatteko ryypätä ne ennen kuolemaanne vai testamentata pakanalähetykselle ? Onko oltava varovainen puheissaan ettei vaan joku tule kateelliseksi ?? Luulen ettei köyhin kansan osa tänne edes kirjoittele, ei ole koneitakaan eikä varaa maksaa laajakaistoja.

En ota osaa, katkeruus on ihan omaa syytä! Väärä asenne.

Kumpi on pahempi köyhyys vai rikkaus, kysyy aloitteen tekijä!

Kumpikin on paha, JOS sitä katsoo "pahalla silmällä" !!!

Rikkautta niinkuin edellinen näkee, köyhyys taas aikaansaamattomuutena, tai muuna lahjattomuutena.. Siinä vastaus pähkinänkuoressa.

Tosikoitakin on liilkkeellä, jommoistakin köyhyyttä sekin.

aamun tervehdys sävelin :D

Kaunis maailma

http://www.youtube.com/watch?v=sMMtqzvk_y0

Tervehdyksenä täältä Greensleeves, Celtic Woman vie laulun synnyinsijoille.
Kuuntelin myös Ankin laulamana nimellä Kesän muisto.

http://www.youtube.com/watch?v=8rrMojC-DJg&feature=related

köyhyys pahempi juttu, rahalla saa ja autolla pääsee.

Koettua köyhyyttä mahtuu omien elämysten kirjoon.
Rikkauden makuunkin on sittemmin vähän päästy, mutta sitä makua kyllä toivoisi lisää.

täältäkö uatu rakkautta hakee, siitä vaan kosiskelemaan, mutta tyylillä, täällä on näet hienostuneita ladyjä.

Hyvinvointi vie ilon elämästä!
Kehitysmaissa ihmiset iloisempia.

Muistoja kun muistelee,nuoruudesta THaimaassa hymyilevä kansa ,
vaikka köyhiä on paljon.Monta kertaa tullut mieleen milloin Suomen kansasta
saisi niin hymylevää kansaa. Ei koskaan,kun meidän kulttuuri on jäykkää ja
ilotonta...Voimalla viinan näkyy olevan vain hauskaa.... terveyttä kaikille.


Se joka elää toivossa tanssii ilman musiikkia...

Muuan sukulaismies oli nuoruudessaan joutunut elämään köyhyyden, pulan ja puutteen olosuhteissa. Myöhempinä vuosikymmeninä hän ahkeralla työllä rakennusalan työntekijänä ja myöhemmin vähäisenä valtion virkamiehenä sai kokoon omaisuuden, josta riitti aikanaan pitkälti toistasataa tuhatta jaettaviksi perillisille. Aikaisemmin edesmennyt vaimo hoiti lapsia kotona.

Hänen näkemyksensä oli se, ettei rikkaus ole aina itse ansaittua, mutta köyhyys on sitä. Useimmiten köyhyys on seurausta siitä, ettei ole osannut käyttää omia mahdollisuuksiaan, siis loppujen lopuksi järjenkäytön puutetta. Hänellä olikin siihen sopiva iskulause: Köyhät lujille!

Köyhiksi hän katsoi ennen kaikkea ne, joilla ei ollut varaa oman asunnon hankkimiseen ja etenkin ne, jotka joutuivat kunnan tai kaupungin omistamiin vuokra-asuntoihin.. - Tuskinpa niissä kovin rikkaita asuukaan.

se kyllä useimmiten on köyhyys. Suurinta puutetta onkin!

Mien muista kateusb on puolet ruuaankanssa