Hei kaikki!
Ajattelin kysellä täältä neuvoja, kun meidän 9kk ikäinen Rottweiler-pentu on alkanut osoittamaan huolestuttavia piirteitä.
Koira on energinen, nopeasti oppiva ja iloinen tapaus. Minä miehenä olen selkeästi johtaja, ehkä siksi että alussa kun pentu muris ja äris minulle kun estin sen riehumisen, niin selkeästi alistin koiran ja sillä oppi. Myöhemminkin tässä kuukausien saatossa olen palkinnut koiraa hyvistä suorituksista mutta "perseilystä" olen rankaissut nostamalla niskasta omaan häkkiinsä ja jos ei ole totellut niin olen ollut turhan ankarakin.
Tiedostan siis ettei koiran alistaminen auta mitään ja sen olen jättänyt pois. Ei siinä, koira tottelee minua hyvin. Tässä harjoittelen itse hyväksi kasvattajaksi.
Puolisoni taas tykkää hellitellä pientä karvakasaa paljon ja monesti istahtaa koiran kanssa lattialle silittelemään sitä. Komentaa hänkin koiraa paljon, mutta ei tunnu saavan kuriin esim. hihnakäyttäytymistä. Toisien koirien kanssa ohittaminen on työlästä hommaa ja pentu ryntäilee nyt syksyn tullen lehtien perään joita tuuli kuljettaa. Mikä avuksi?
Toinen vakavampi asia: Hiljattain pentu kun on jäänyt naiseni kanssa kahdestaan, niin on ensin ollut sängyn vieressä silitettävänä ja kun silitys on loppunut on pentu hypännyt sänkyyn viereen (mainittakoon että sänkyyn tuleminen on meillä kiellettyä koiralta), ja mennyt kerälle syliin että nythän silität. Sitten kun on laskenut koiran alas, niin on alkanut nylkyttämään puolisoni jalkaa ja haukahtelemaan, ei agressiivisesti, mutta haukahtelee kuitenkin eli ilmeisesti komentaa? Onko tuo nylkytys huolestuttavaa?
Summa summarum, ollaan tehty nyt asioita väärin. Itse olen nyt pyrkinyt olemaan reilu johtaja: hyvistä teoista palkkio ja huonoista teoista olen sanonut hyi, ja jättänyt koiran yksin/huomiotta. Selvästi meillä on arvojärjestys vääristynyt: minä (alfa), koira ja puolisoni näyttäisi pennun silmissä olevan järjestys. Onko koiramme sekaisin siitä kun sitä hellitään aika paljon ja sitten kuitenkin on rankaistu myös paljon?
Kiitos tulevasta avusta, haluan/haluamme oppia "hovikelpoisiksi" koska koiramme on juuri sellainen kun me siitä kasvatetaan.
Ajattelin kysellä täältä neuvoja, kun meidän 9kk ikäinen Rottweiler-pentu on alkanut osoittamaan huolestuttavia piirteitä.
Koira on energinen, nopeasti oppiva ja iloinen tapaus. Minä miehenä olen selkeästi johtaja, ehkä siksi että alussa kun pentu muris ja äris minulle kun estin sen riehumisen, niin selkeästi alistin koiran ja sillä oppi. Myöhemminkin tässä kuukausien saatossa olen palkinnut koiraa hyvistä suorituksista mutta "perseilystä" olen rankaissut nostamalla niskasta omaan häkkiinsä ja jos ei ole totellut niin olen ollut turhan ankarakin.
Tiedostan siis ettei koiran alistaminen auta mitään ja sen olen jättänyt pois. Ei siinä, koira tottelee minua hyvin. Tässä harjoittelen itse hyväksi kasvattajaksi.
Puolisoni taas tykkää hellitellä pientä karvakasaa paljon ja monesti istahtaa koiran kanssa lattialle silittelemään sitä. Komentaa hänkin koiraa paljon, mutta ei tunnu saavan kuriin esim. hihnakäyttäytymistä. Toisien koirien kanssa ohittaminen on työlästä hommaa ja pentu ryntäilee nyt syksyn tullen lehtien perään joita tuuli kuljettaa. Mikä avuksi?
Toinen vakavampi asia: Hiljattain pentu kun on jäänyt naiseni kanssa kahdestaan, niin on ensin ollut sängyn vieressä silitettävänä ja kun silitys on loppunut on pentu hypännyt sänkyyn viereen (mainittakoon että sänkyyn tuleminen on meillä kiellettyä koiralta), ja mennyt kerälle syliin että nythän silität. Sitten kun on laskenut koiran alas, niin on alkanut nylkyttämään puolisoni jalkaa ja haukahtelemaan, ei agressiivisesti, mutta haukahtelee kuitenkin eli ilmeisesti komentaa? Onko tuo nylkytys huolestuttavaa?
Summa summarum, ollaan tehty nyt asioita väärin. Itse olen nyt pyrkinyt olemaan reilu johtaja: hyvistä teoista palkkio ja huonoista teoista olen sanonut hyi, ja jättänyt koiran yksin/huomiotta. Selvästi meillä on arvojärjestys vääristynyt: minä (alfa), koira ja puolisoni näyttäisi pennun silmissä olevan järjestys. Onko koiramme sekaisin siitä kun sitä hellitään aika paljon ja sitten kuitenkin on rankaistu myös paljon?
Kiitos tulevasta avusta, haluan/haluamme oppia "hovikelpoisiksi" koska koiramme on juuri sellainen kun me siitä kasvatetaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koiran rankaisemisessa ei ole mitään järkeä. Se on sama kuin isä lätkisi turpaan viisivuotiasta, koska isän omat taidot kasvattaa keskustelulla ovat niin surkeita. Eli siis fyysinen koiran alistaminen- muu kuin selälleen maahan painaminen, tekevät vain pahaa koiralle. Monesti näen lenkillä, kun perheen mies pitää suunnilleen jotain puhuttelua koiralle ja riuhtoo tosi voimakkaasti koiraa takaisin. Ihan kuin koira ymmärtäisi tuollaisesta mitään.
Kyllä asia pitää saada muuten jakeluun.. Rottis on vielä aika miellyttämishaluinen koira ja sillä tavalla pehmeä, joten sillä ei todellakaan saisi olla pahoja muistoja omistajasta.. En osaa sanoa kasvatukuksesta muuten, valitsin pienen koiran joka ei ole tarvinnut kasvatusta millään tavalla koirakoulua lukuunottamatta, koira itsessään on vain unelma ja käyttäytyy täydellisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Minulla siis kasvatuksen perustaidot, johtajuusongelmia ja dominointiongelmia emme halunneet hankaloittamaan elämäämme joten valitsille upean, pienen koiran.
Okey, dont get me wrong m8! En minä koiraani kohtaan ole ikinä ollut väkivaltainen. Alistanut olen monet kerrat (ja nyt tiedostan ettei siitä ole mitään hyötyä) ja niskasta nostanut omalle paikalleen jos on ollut tarvetta. Myös olen pitänyt maassa että rauhoittuu riehuminen.
Kyllä koira luottaa minuun kuin kiveen, se ei ole ongelma. Mutta tuossa viestissäni kerroin muut ongelmat..
"Se on sama kuin isä lätkisi turpaan viisivuotiasta, koska isän omat taidot kasvattaa keskustelulla ovat niin surkeita"
Tuota, varmaan se viisivuotias mitään ymmärtää siitä jos isi yrittää selittää ummet ja lammet perustellen miksi jotain asiaa ei saa tehdä? Hommahan on niin että jokin asia joka ei ole sallittu on kielletty ja sitä ei silloin tehdä. Piste ja turha kiukutella.
Ja ihan sama Turren kanssa.
Vielä kun kaikki perheessä toimii samoin, niin rauha säilyy. Niin Tahvon kuin Turrenkin perheessä.
Neuvoja jakelet vaikka myönnät ette tiedä rotikoista mitään. On se nyt vähän eri meininki kuin pikkutipsun kanssa.
Suosittelen sinua ja vaimoasi ja koiraasi hakeutumaan koirakouluun, esim. pentukurssille!
Koska puolisosi osoittaa hellyyttä koiralle enempi, koira alkaa kokeilemaan häntä. Sillä on murkkuikä, sinänsä ihan normaalia. Puoliso on ilmeisesti liian lepsu, jos koira kuitenkin ehtii vierelle sänkyyn keriytymään. Säännöstä pidetään kiinni niin, että kun koira rikkoo sitä, reagoidaan nopeasti ja isosti, koira oikein pöllytetään lattialle. Nylkytys pitää kieltää samalla tavalla, rähähtämällä vihaisesti. Sellainen lempeä kieltäminen, että aletaan työntää koiraa vaan kauemmaksi, on koiran mielestä mukavaa painiottelua, ja itse asiassa leikkiä. Ei ota tosissaan.
Ei koira sekaisin hellimisestä mene. Niin teen itsekin: lellin paljonkin, mutta jos komentaa pitää, olen häijy silloin. Jos pääset tilanteisiin, puutu siihen jos koira esim. tunkee naisesi lähelle tai teidän väliin, puhumattakaan että aloittaisi nylkyttämään. Siis osoitat koiralle, että nainen kuuluu sinulle, ja koira kauemmaksi.
Koira toimii niin kuin sen annetaan toimia. Tässä tapauksessa puolisosi pitää ryhdistäytyä, erityisesti jäädessään kahden koiran kanssa. En näe sinun toiminnassasi isoja virheitä.