Olemme hämillämme kaikki. Mitä ihmettä on tapahtunut ihanalle lapsenlapselleni, joka juuri oli suloinen ja ystävällinen. Nyt kesän aikana on tapahtunut suuri muutos pahempaan. Uudet kaverit, tupakka ja ikävä puhetapa. Ennen ei tyttö kiroillut, nyt tosi rumaa kieltä omille vanhemmille, muista emme tiedä.
Fyysinen ja psyykkinen muutos on tietysti iälle ominaista mutta miten saamme tytön rauhoitettua? Puhuminen ei auta. "En kuuntele", on vastaus tai "ei kiinnosta".
Vanhemmat epätoivoisia. Koulukin taitaa mennä heikosti.....
Kertokaa vastaavanlaisista ongelmista ja miten niistä päästiin. Kiitos.
Fyysinen ja psyykkinen muutos on tietysti iälle ominaista mutta miten saamme tytön rauhoitettua? Puhuminen ei auta. "En kuuntele", on vastaus tai "ei kiinnosta".
Vanhemmat epätoivoisia. Koulukin taitaa mennä heikosti.....
Kertokaa vastaavanlaisista ongelmista ja miten niistä päästiin. Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
teini-iässä kaikki sekoilee.
Tai sitten lapsi on päässyt hullaantumaan, koska koulussa, ja lähipiirissä tehdään kaikkea tyhmää.
Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Muu ei auta, kun jutteleminen asiasta.
En sen kummemmin tästä tiiä, kun en ole vielä kenenkään äiti, saatika aikuinen :)
Sillon kun käy sellanen täydellinen muutos kiltistä pahemmaksi, niin kai tuo yleensä kaveriporukasta johtuu. Ei kai siinä voi tehdä paljoa, kun tyttärelle tulee asennevika, en tiedä, ite en tunne ketään vastaavaa, vaikka pari vaikeampaa tapausta tiedänkin.
Järkevästä puheesta ei kai varsinaisesti ole apua, varsinkin jos tyttö heittäytyy täysin passiiviseksi. Muuttaminen voisi auttaa tietyssä määrin, muuttaa "hyvämaineiselle" pienelle paikkakunnalle, jossa tyttö joutuu miettimään tekojaan, kun ennestään tutut nuoret tuomitsevat typeryydet. Toki tyttö siitä suuttuu ja syyttää vanhempia.
Silti asennevian parantamiseen auttaa vaan se, että tajuaa kuinka tyhmä sitä itse on, kun kaikki räsähtää niin, että silmät aukee.
Mutta tsemppiä sinne, toivotaan, että tuosta jotain apua oli.
Kiitos.
Kuulin juuri, että vastaavanlainen psyykkinen muutos on hyvin tavallista 13-vuotiaalle. Ja kuulemma voi kestää kolmekin vuotta. Toivottavasti ei mitään vakavaa ehdi tapahtua.
Koitetaan vaan puhua ja puhua, välittämättä passiivisesta asenteesta.