Tänä syksynä on puolukoita niin paljon kun viitsii metsästä hakea.
Ainakin meillä päin.
Fillaroin kotoa noin kilometrin päähän, muutama metri pyörätiestä oli marjoja niin paljon että sanko täyttyi nopeasti. Samalla tuli liikuntaa ja raitista ilmaa.Suosittelen muillekin.
Ainakin meillä päin.
Fillaroin kotoa noin kilometrin päähän, muutama metri pyörätiestä oli marjoja niin paljon että sanko täyttyi nopeasti. Samalla tuli liikuntaa ja raitista ilmaa.Suosittelen muillekin.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Niinpä ne ihmiset pyörivät.
Siellä sun täällä.
Minkälaisia kommentteja haluaisit 60 ihmisiltä jotka eivät enää kyykisty?
Meitä on niin harvassa enää, harva meistä enää polkeekaan.
Eikä monellakaan ole pyöräteitä Puolulkkamaille.
H.
Ehkä he muistelevat aikaa kun vielä taipuivat. Omassa tuttavapiirissäni melkein kaikki ovat vielä marjanpoimintakunnossa vaikka osa on jo 70 . Kirjoitat aivan kuin 60 olisivat jotain vanhuksia?
Mielelläni poimisin, vaan kun ei ole kuin pieniä rupuja. En jaksa perkata niitä...
Toki tässä iässä (vielä reilu vuosi alle 70) vielä polvet ja selkä taipuu, niin että ei ole onneksi terveysrajoitteita.
Mä en vaan tykkää puolukoista. Sain muutama vuosi sitten naapurilta 4 litraa. Puolukkahillosta en ole koskaan tykännyt. Tein siis mehua. Ei tullut juotua. Annoin mehut pois. Omasta pihasta löytyy yli oman tarpeen mieleisiä marjoja: vadelmaa, viinimarjaa, mansikkaa, aroniaa ja pensasmustikkaa. Ei tarvitse hakea metsästä sellaisia, joista ei pidä.
Puolukkarahka ja vispipuuro, kaksi herkkua.
Muistan aina, kun Laila silloinen Hietamies kertoi kirjassaan, kuinka äiti opetti tytärtään pitämään puolukkasurvoksen pinnan tasaisena.
"Ei kiinnosta"
Aloitus taitaa olla lenkkeily-aloitus.
Sillee pyöräily-juttu.
Joteskin erilaisten mehujen vuodatus.
H.
Hyvä on puolukkavuosi :) luontoäidin ilmaisia antimia, kelpaa miulle, varsinkin kun ovat kovin terveellisiä. Eilen poimin 14 litraa ja tänään 10. Huomenna menen poimimaan muutamalle vanhukselle (yli 80) joilla selkä ei taivu ja jalka nouse tarpeeksi. Itselläni myös jäykkä selkä, mutta laitan polvien alle persusalusen ja poimin kontallaan niin homma käy kätevästi.
Onneksi vielä pysyn pyörällä, taakse katsominen on vaikeaa kun ajaessa ylittää tietä, en luota pelkkään kuuloon.
Minä tein samoin, mulla on myös persualunen mukana, onneksi marjoja on niin paljon että ei tarvitse usein vaihtaa paikkaa.
Saahan sitä suositella.
En varmasti mene. En syö puolukoita juuri koskaan mieluummin karpaloita ja niitäkin saa kaupasta. Ei ole toimivaa pyörää, eikä kiinnosta alkaa korjaamaan. Ei tasapaino kestä pyörällä ajamista. Ei kunto kestä metässä rämpimistä. Ei hajuakaan, mistä löytäisi puolukoita. Enkä ole marjanpoimija.
=DW=
Siis et kertakaikkiaan halua :)) Kyllä ainakin keksit jos jonkimoisen verukkeen ettei ...
Mutta jospa ottasit kaverin mukaan. Ajaisit sinne metsäpolulle, Antaisit kaverin poimia ja itse keittelisit kahvia siinä laavulla hänelle, Vuolisit makkaratikut ja hakisit kaverina ne täydet ämpärit.
Voisit siinä laavulla ollessa sitten IPhonella kirjoitella tänne palstalle ja kertoilla kun sieltä täältä kuuluu hirven hörähdys kun ne pakoilevat luotisadetta pöykköillen sinne tänne.
"M. Arjanpoimija"
Jassoo, hän on täällä taas tänäänkin.
Kerrohan pyöräilyteistä.
H.
Miks sun huksi pitää olla joka ketjusa kettuilemasa?
Ooks sä oikeesti joku palstapolliisi.
Tänne olis uusia tulossa mut su täytyy kaikki peljästytää pois.
Kyl sä oot erinomase hyvä, tarkotan omast mielestäs.
"vahveros"
Kun minä olin nuori, minua monet tyttöset peljästyivät.
Kunnes huomasivat olevansa kokeneita.
Melkein, vaan eivät ihan kaiken kokeneita.
En usko että asia on vanhemmiten muuttunut.
Katsellaas näitä uusio-neitsyitä.
Varovasti hekin joutuvat vielä hapuilemaan kilometripylvästä. :)
Ei ole pahitteeksi, ottaa minut Poliisinakin, kunhan muistaa unelmoida uniformusta.
H.
Voi h...vetin napanöyhtä-häirikkö!
Mitä pitäisi kertoa pyöräilyteistä, liittyvätkö ne jotenkin tähän puolukan poiminta avaukseen? Täällä maalla ei meillä ole erikseen pyöräilyteitä vaan ajellaan ihan samolla teillä millä autotkin, sulassa sovussa. Puolukkamaastot alkavat heti tuosta tontin rajalta, sinne menen jalan.
Tulen tänne ehkä myös huomenna, mutta lauantaina ja sunnuntaina en, siloin lähden kalastamaan.Olisiko pitänyt kysyä sinulta lupa tänne tuloon?
Pihlajanmarjat kiinnostaa, ja niistä tehty hyytelö, taidan kokeilla, helppo kerätä.
Vaan maistele kerätessäsi, eri puiden marjat eri makuisia, kuten tiedät.
Niistä pihlajanmarjoista muuten saa erinomaisen hyvää kotiviiniä! Sorbusta! Kerran tein kauan sitten; sen jälkeen ei kotipihlaja ole marjoja tehnyt. Ei myöskään lähimetsässä olevat, ja naapurien pihoilla olevat saavt siellä ollakin. Näenpähän talvella sitten punatulkkuja ja tilhiä!
Puolukoita on täällä lukumääräisesti kohtuullisen runsaasti. Koko vain on ihan muutamaa lukuunottamatta reilusti hernettä pienempi. Sellaisen haulin kokoisia. Ihan niin kuin aina ennenkin. Poimia vielä vähän voi, mutta perkkaaminen on liian tuskallista. Taidan viskata loput kuusen juurelle...
Kukahan viisas osaisi kertoa syyn tuolle puolukan kääpiökasvulle? Onko rapakivialueen fluoridipitoinen maaperä puolukalle myrkkyä vai onko syy muualla?
Taisivat pihlajasi säikähtää siitä kun marjoista viiniä teit tai sitten ne ovat muuttuneet urospuolisiksi. ;)
Kuivimmilla alueilla täälläkin on puolukat pienikokoisia, syytä en tiedä.
Puolukoita oli paikoin yhtenä mattona, kunnes thai-/venäläiset poimijat kiskoivat ne raakoina astioihinsa/riisisäkkeihinsä ja sotkivat alueet ettei niitä viitsi enää keräillä sieltä sun täältä.
Mistähän ihmiset aikovat poimia sitten niitä kypsempiä kun kaikki revitään melkein valkoisina myyntiin?
Hirveästi on puolukkaa täälläkin päin suomea, - sitä en tiijjä mistä aloittaja on saaliinsa löytänyt..
Kaksi sangollista jo survottuinakin, toisen annoin pojallemme, on auttanut paljon ja monessa käytännön asiassa..esim. kuletellut venettä huoltoon ja takas jne..
Uskoisin että viikonloppuna hyökkään taas marjaan, eihän niitä vaan voi jättää sinne..tykkään syödäkin niitä, ja juuri rahkan- tai maustamattoman jogurtin kanssa, ja vispipuuro on tosi hyvää...
Puolukanpoiminta on yksi lempiharrastuksistani. On vaan viimevuotisia paljon vielä pakkasessa. Pari lusikallista laitan lautaselle melkein ruokaan kuin ruokaan.
Vielä ei ole puolukat kypsiä meilläpäin, menee kuun loppupuolelle. Pidän tumman punaisista, mieluimmin pakkasen puraisemista puolukoista.
minulla vatsa ei oikein hapanta hyväksy enää, nuorempana rakastin puolukkaa ja keräsin paljon..
Missäpäin tämä meilläpäin Suomea sijaitsee?
Kun on kellarissa puoloja ja peruja, on apetta talveksi.
Meilläpäin on pohjois-savossa. Voisi puolukankeruuta vielä jonkin aikaa odotellakin, ovat jo kerättävissä, mutta eivät niin mehukkaita kun myöhemmin. Verilettuja, kaalilaatikkoa ja maksapihvejä ei voisi ajatellakaan ilman puolukkaa.
Talkkunahyvettä.
Puolukasta ja kaarnikoista saa hyvää mehua.
Eivät ole täälläkään päin kunnolla kypsiä. Hillopuolukoina menettelee.
Kuinka ollakaan, tuli kirjoitettua runo.
Ja enhän minä sitä yksin jaa, varsinkin näin kirpeään aloitukseen.
Varsinkin kun Omena pehmentää lempeästi.
"Mato multaa särki vihaisesti, sen päätä särki.
Savimaa ei ole kivaa, eikä raakana Omenaa.
Se kaipasi jotain vanhaa, jotain mukavan pehmeää.
Myyrä mullassa myllää se kylläkin, ja hampaista jäljet jättää.
Eipä madolla hampaita vieläkään ole, eikä Myyrä löysää voi jättää.
Mato tuntee et elämä mättää.
Se muisti et tuuli pinnalla soutaa, se Omenaakin keinuttaa,
Vaan ei taaskaan muistanut mihin se johtaa.
Ne putoavat sieltä.
Mato kaivaa reikänsä kovaan multaan, sen littuinen pää kalvaa,
Rumin sanoin se kaivaa siellä.
Minun päätäni särkee yhä..
Myyrän ystävä olen vielä."
H.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012090616046333_ul.shtml
Ja mitä heeeeeevetin tekemistä edellisellä on aloituksen aiheen kanssa? Napanöyhtä-mies älä vastaa!
Se on se taiteilijan vapaus kun jyllää ja laittaa kirjottamaan silloin kun siltä tuntuu.
Eipä o metsää lähistöllä, Prismasta aion ostaa puolukkani, ulkomyyntikojusta.
Metsässä eksyisin alle puolessa tunnissa.
Toivottavasti marjayhteisöllisyys on jo yleisessä voimassa.
Moni vanhempi autoton olisi mielissään, jos virkku autollinen selkäterve poimisi puolestaan vaikkapa puolukoita.
Saisi varmaan keräilystään enemmän taaloja kuin teho-ostajat maksavat.
Myös ostaja ostaisi mielellään ainakin ulkonäkötutultaan.
Vai olisiko köyhyyden osoitus kysyä seinänaapurilta, oliskos marjan tarvetta.
Monilla työpaikoillahan homma on jo hoidossa.
Meidän suomalaisten ruumiinrakennne on poimurille edullinen.
Lyhyet jalat, pitkä selkä, helpompi kiertokangen taipua.
Ensin kehittelin kuningas-ajatusta. Koululaiset kyydittäisiin keskelle punaisena odottavaa sammalikkoa, poimimaan ämpärit täyteen.
Paluulle olisi tilattu marjayhtiön ostaja.
Lapset saisivat ihanan syyspäivän tuoksuvien mäntyjen katveessa.
Mutta sitten iski epätoivo. Metsä on täpötäynnä murisevia karhuja.
Koululaki taitaisi kieltää moisen harharetken. Jokaisella lapsella pitäisi olla peräänkatsojansa, jotka tietenkin hekin eksyisivät metsän uumeniin.
Kaipa koulujen nykysuunnistuskin tehdään liikuntasaliin kasattavassa labyrintissä.
Kun lopettelin ensimmäisen vesieriste kerroksen vetelyä niin vaimo huikkas et puurolle.
Oman pihan puolukoita ja niist vispipuuroa ,kyllä maistui makialle.
Vartin kehuin kokkia.
Ensimmäinen vispipuuro puolukoista on niin ihanaa. Mutta äskettäin kun katselin mainoksia niin huomasin Lidlin puolukkahillo tarjouksen, melkein kilo puolukkahilloa 2.99 .. valmiina , sokeroituna ja kotimaista. kannattaako sen vuoksi enää meikäläisten lähteä metsään tarpomaan ja ehkä eksymäänkin.
kävästiin viisi ämpäriä puolukkaa parissa tunnissa
ikää on reilusti yli 60 v
huomenna taas metsään
Montakohan promillea puolukkaa?
Mikäpä kannattaa, pidemmän päälle ei mikään.
Erottaako puolukan ja siapuolukan helposti toisisaan? Ajattelin huomenna lähteä puolukoita poimimaan ensimmäistä kertää elämässäni. Luin wikistä että on puolukan näköinen toinen marja eli sianpuolukka joka on kelpaamaton,
Ainakin maistelemalla, sianpuolukka on jauhoinen - ei oikein minkään makuinen marja..
Täällä sataa ropisuttaa vettä eli se siitä marjaan menosta..:(
En oikein tahtoisi maistella kun en pidä puolukoista, en ole niitä syönyt oikein koskaan joten en ehkä erota toista pahanmakuista toisesta. Tarkoitus nytkin on poimia naapurin mummolle kun hän ei itse enää pääse metsään ja tykkää puolukoista. Meneekö hillo pilalle jos vahingossa tulee niitä sianmarjoja joukkoon?
Empä osaa sanoa, kun ei ole kokemusta, mutta eihän ne sianpuolukat ole happamia, eli jos ne sitäkautta pilaisivat että ne ensin siellä hillon joukossa pilaantuvat, ei kai muuten..erottaa ne kullä varvustostakin, niissä on isompi ja pyöreämpi lehti....vaan jos ei kiireessä huomaa :)
Kuka nyt niitä keskenään sekoittaisi, ainakaan suomalainen.
p.s. ja niinkuin tuolla edellä sanoin, sianpuolukat eivät ole voimakkaan (pahanmakuisia)makuisia, ts. niinkään ne eivät pilaa hilloa..
No ei ehkä me, mutta kysyjä oli ensikertalainen marjastaja, joten hänelle tuossa vinkkejä laitoin :)
kun noin hyvin tiedät eron niin miksi et kertoisi muillekin mistä ne parhaiten erotat jos kasvavat rintarinnan?
Se oli kauniisti tehty. Ihmetyttää, että joku "tässä iässä" alkaa marjastamaan.
Koskaan ei ole itsellä ollut vaikeuttaa erottaa puolukkaa muista marjoista.
Pianhan voi joku kysyä, mistä tuntee juolukan.
Syksyinen metsäretki on ihana, ihan ilman saalistakin.
Vielä piti sanomani, että juuri punastuneista pyuolukoista saa ihanaa hyytelöä, ilman lisäaineita, koska ne itsessään sisältävät pektiiniä.
Siksi niistä ei kannatakaan tehdä mehua.
Jospa ei ole ollut aikaa, ja nyt tuli halu auttaa marjojen muodossa, mistä sitä ihmisten elämäntilanteita tietää, mutta - minullekin metsä on kuin eliksiiriä elämään, harmittaa kun tänään sataa ja on kylmäkin... vaikka uskon kyllä vielä niitä ihania keruukelejä tulee.
? :kille, niin saakin, minä tosin en koskaan tee puolukkamehua, tykkään syödä niitä enempi sinään, ja ruokiin erilailla lisättynä ja lisäkkeenä. Hyytelöäkin jo tein, kun oli niitä raaempia marjoja yksi satsi.
Minun himoni on puolukkarahka, tosin ei mihinkään täysikuohukermaan.
Ukko ei tykkää, muka liian muikeaa. ;))
Vesi herahti kielelle nytkin.
Ruokahalu on Luojan lahja.
Onko se sianmarja iso ja punainen? Jos niin, se on ruohokanukka, ei myrkyllinen. Ei kai mene pilalle, helppo poistaa puolukoiden joukosta.
Jotkut sanoo sianmarjaksi myös variksenmarjaa, kaarnikkaa= on tumma kuivahko marja, syötävä. Puolukkasurvos ei kärsi tästäkään.
Mitä ihmettelemistä tuossa on," tässä iässä" alkaa marjastamaan.
Uuden opettelu notkistaa mieltä, muistia, kroppaa ja tekee onnellisen olon, opittuaan uutta.
No mistä tunnet juolukan?
Vastaan vaikkei kysytä he.., no juolukka on väriltään vaalean sininen, hieman kantikas malliltaan ja miedon makuinen marja, puska on myös korkeampi vartinen, kasvaa mielestäni kosteammilla paikoilla kuin mustikka, vaikka voi olla pieninä esiintyminä mustikankin kasvupaikoilla..marja ei maisu yhtään mustikalle.
Muistaakseni niitä sanottiin myös koiranmarjoiksi..
Marjan päässä on tähtikuvio. :)
:) niin sekin vielä, hyvä kun täydensit :)
Varpu on isompi ja myös jotenkin sinisempi väriltään. Marjoja on neliskanttisen lisäksi myös pyöreitä. Marjat on sisältä veden värisiä, maku mieto ja hieno. Sisältää paljon C-vitamiinia, muita terveellisiä aineita vähemmän. Ei kannata yrittää tehdä juolukkaviiniä, hiiva kuolee aina ja tekee lopputöikseen jotakin myrkkyä niin, että jo yhdestä hörpystä tulee päänsärky. Joku elintarvikelaboratorio varmaan hirmumaksusta tutkisi tämänkin asian.
Joitakin kymmeniä vuosia sitten jossakin Turun suunnalla yrittivät risteyttää juolukkaa ja pensasmustikkaa, jotta saisivat Suomessakin menestyvän pensasmustikan. Ei tainnut onnistua, kun ei ole kuulunut mitään tuloksista.
Minullakin on pihalla ollut pari kalliilla ostettua mustikkapensasta. Ensimmäisenä kesänä tekivät kukat, viimeisinä noin 15 kesänä ei. Nippanappa hengissä.
Sama juttu kahdella kalliilla ostetulla makeapihlajan taimella. Ei ole kuolleet 10 vuodessa, tänä vuonna toinen teki jo kukat, mutta ei marjoja.
Punaisesta viinimarjasta tuli kaikkien aikojen toiseksi suurin sato: 18 marjaa. Ennätys on 20 marjaa.
Taimilla tienataan, marjoja on turha toivoa täällä etelärannikollakaan.
Ruohokanukka (Iin seudulla kananlokki) ja sianpuolukka ovat aivan eri kasveja.
Sianpuolukan lehti on jotenkin kärjestä leveämpi kuin puolukan. Kasvutapakin on erilainen, se kasvaa jotenkin peittävänä mattona. Marja on sisältä väritön, jauhoinen, ei myrkyllinen jos ei herkullinenkaan. Paremmin litteä kuin pallomainen.
Minulla ainakin tuli punaisista 3:sta viinimarjapensaasta sangollinen jokaisesta ja mustiaviinimarjojakin ennätyssato 1 sangollinen yhdestä ainoasta pihalla olevasta pensaasta. Pensaat yli 20v vanhoja.
Vertaa:
sianpuolukka: http://www.arktisetaromit.fi/binary/file/-/fid/140/
puolukka: http://www.arctic-flavours.fi/nettilehti/UserFiles/Image/lokakuu07/puolukat.jpg
Pyörät on varastettu. En tiedä, kuka varasti, mutta oudoksuin erästäkin romaniporukkaa näillä kulmilla, kun ei täällä ole kauppojakaan.
Mitään sivistyneistön edustajia nämä eivät olleet. Yhdellä pullotti kaljamaha t-paidan uumenista, toisella oli bleiseri ja farkut yllä ja käveli kuin Euroopan omistaja, kolmas huitoi käsillään ties mitä.
Eli olivat ihan kuin maamme suurin väestönosa muutkin.
Jos suomalainen varastaa, niin hän tekee sen hetken päähänpistosta ja jättää pyörän jonnekin vähän matkan päähän.
Etniset ryhmät varastavat systemaattisesti eikä pyörästä jää jäljelle hajuakaan.
Menneet puolukkaan!
Sormiani syyhyttää, kohta pääsen puolukoita poimimaan kunhan maasto kuivahtaa. Aamulla varhain oli vain kaksi astetta plussalla. Viime syksynä meitä poimijoita oli kaksi ja saimme viime tipassa poimittua ennen pakkasta. Mutta nyt on marjojakin vähemmän. Aamupulahdus on jo suoritettu. Tuuli auttaa tuossa kuivumisessa.
Näkyi noita riittävän. Kun pakkaset ovat jo täynnä, yritin kerätä varovasti vain pikkukorillisen. Siitäkin on nyt jääkaapin ylähyllyllä pari tölkkiä survosta ja vielä hyvänlaisesti kokonaisiakin, koskahan ehtisi syömään.
Kaalin hankin kaupasta, pitänee tehdä kaalipataa jotta saa noita marjoja vähän kulumaan...