No siis mulla oli 2gerbiilii noin 1,5vuotta sitte... NoToinen niistä alkoi turvota vatsastaan palloksi tajuttiin liian myöhään et hänellä oli kasvain jo pahassa tilassa ja jouduttiin nukuttamaan kun ulosteet olivat kellertavanveristä limaa.. No tämän kaveri eli 6kk yksin kunnes löytyi kevereita... Tuo gerbiili joka nukutettiin oli pois nukkuessaan 2vuotta ja viikon, äitienpäivänä vietiin eläinlääkäriin..
Nyt tuo toinen (tuo nukutettu oli hänen siskonsa) on jo kolme vuotias ja eilen huomasin ilokseni hänen paiseensa kovettuneen, mutta tajusin surukseni että muuten niin hintelä vanhus, mutta maha turvonnut golf-pallon kokoiseksi. Kun tuo hänen sisko lopetettiin oli tennispallon kokoinen...
Onko tuo heidän suvussaan koska jos molemmilla on tuo sama... Neiti on pirteä joten en pysty vielä sitä päätöstä tekemään... Olen kuitenkin herkkä ihminen enkä ole päässyt tuon toisen gerbiilin kuoleman yli vieläkään vaikka siitä on yli vuosi. Joojoo tiedän että minulla ei pitäisi olla lemmikkejä, pystyn hyväksymään eläimen kuoleman mutta, pääsen sen yli hitaasti. En itke joka ilta gerbiilini menetystä vaan n. kerran viikossa saan itkukohtauksen. Onneksi on tuo hänen siskonsa jolle kerron kaikki murheet..
Olen ollut koulukiusattu ja aina kertonut salaisuuteni ja murheeni 3vuoden ajan tuolle nykyiselle gerbiilille. En sen edesmenneen gerbiilin kanssa ollut niin ''läheinen'' sillä ne olivat minun ja isoveljeni ensimmäiset gerbiilit ja hän lelli sitä toista ja minä toista. Jännitän myös että kun tuon vanhuksen aika tulee niin miten nuo nuoremmat gerbiilini pärjäävät ovat asuneet vähän yli 6kk yhdessä ja pikkuiset ihan riippuvaisia tästä vanhuksesta, tekevät tälle aina pesän kun ei vanhus enää jaksa, säästää vanhuksen herkut tälle ja antee vanhukselle ilta/aamu-pesun aina heti herättyään..
Elämäni on ollut nyt aika rankkaa pääsin juuri yli syömishäiriöstä, vanhempien erosta ja masennuksesta... Osaako kukaan sanoa että koska minun pitäisi tehdä päätös gerbiilin viemisestä vikalle matkalla. Ja voiko olla mahdollista että tuollakin on kasvain siellä sisäelimissä??
Nyt tuo toinen (tuo nukutettu oli hänen siskonsa) on jo kolme vuotias ja eilen huomasin ilokseni hänen paiseensa kovettuneen, mutta tajusin surukseni että muuten niin hintelä vanhus, mutta maha turvonnut golf-pallon kokoiseksi. Kun tuo hänen sisko lopetettiin oli tennispallon kokoinen...
Onko tuo heidän suvussaan koska jos molemmilla on tuo sama... Neiti on pirteä joten en pysty vielä sitä päätöstä tekemään... Olen kuitenkin herkkä ihminen enkä ole päässyt tuon toisen gerbiilin kuoleman yli vieläkään vaikka siitä on yli vuosi. Joojoo tiedän että minulla ei pitäisi olla lemmikkejä, pystyn hyväksymään eläimen kuoleman mutta, pääsen sen yli hitaasti. En itke joka ilta gerbiilini menetystä vaan n. kerran viikossa saan itkukohtauksen. Onneksi on tuo hänen siskonsa jolle kerron kaikki murheet..
Olen ollut koulukiusattu ja aina kertonut salaisuuteni ja murheeni 3vuoden ajan tuolle nykyiselle gerbiilille. En sen edesmenneen gerbiilin kanssa ollut niin ''läheinen'' sillä ne olivat minun ja isoveljeni ensimmäiset gerbiilit ja hän lelli sitä toista ja minä toista. Jännitän myös että kun tuon vanhuksen aika tulee niin miten nuo nuoremmat gerbiilini pärjäävät ovat asuneet vähän yli 6kk yhdessä ja pikkuiset ihan riippuvaisia tästä vanhuksesta, tekevät tälle aina pesän kun ei vanhus enää jaksa, säästää vanhuksen herkut tälle ja antee vanhukselle ilta/aamu-pesun aina heti herättyään..
Elämäni on ollut nyt aika rankkaa pääsin juuri yli syömishäiriöstä, vanhempien erosta ja masennuksesta... Osaako kukaan sanoa että koska minun pitäisi tehdä päätös gerbiilin viemisestä vikalle matkalla. Ja voiko olla mahdollista että tuollakin on kasvain siellä sisäelimissä??
Vastaukset 5
Vanhimmat
no.. voisithan viedä sen lääkäriin .
Myös seuraa sen syömistä mutta jos maha on aivan pyöreä ja kova niin ehdottaisin
viimeistä matkaa. ja ymmärrän että suru tulee taas mutta itke se helpottaa! mutta muista että jos viimeinen matka koittaa niin muista laittaa kuljetus koppiin paljon purua ja herkkuja . Ja muista vielä se että gerbusi pääsee parempaan paikkaan jossa sillä ei ole jano,nälkä tai kipua . multakin kuoli 2 vk sitten gerbsu ja varmasti iloisesti kaivelee ja hyppelee tuolla ylhäällä kaikkien gerbsu kamujen kanssa varmasti on myös tavannut sun gerbsun. tseppiä sulle.
Ja vielä suuret pahoittelut
ja... oletko minkä ikäinen jos sul on skypeä niin voitaisiin jutella jos se helpottaa multa kyllä saa tukea.
Olen kasitoista. Ei ole skypeä :(
Ihan sellainen kova pellero se maha... Syö kyllä leipää ja maissinaksuja, mutta perusruoka on vähän niin ja näin. Nyt on olleet yhden yön yksin ja ovat toisenkin saa nähdä miten menee... Hän saa rauhaisan lepopaikan sitten meidän talon ''pikku-metsästä'' ja haudataan siskon viereen ...
Otan osaa ;( gerbiilin menettäminen on kova tuska vaikka jotkut kenellä ei ole ollut ainakaan jyrsijää tai muutakaan ajattelee että ei sellaisen pikkueläimen joka elää n. 2-3vuotta menetys ole itkun arvoinen..
Ja minua jäi tuon edesmenneen gerbiilin kohdalla syylinen olo kun en muista sanoinko hänelle : '' mä rakastan sua'', ''tuun aina kaipaamaan sua'' ja ''oot mun sydämmessä'' enkä edes muista että otinko hänet syliin ja hyvästelin... Varmaan sanoin mutta muisto tuosta päivästä on itkuinen ja hämärä.. Äiti lohdutti : ''Ihan hyvä vaan ettet kokoajan pitänyt sitä sylissä, se varmasti sattui kun oli sylissä kun siellä oli se kasvain.. Ja kyllä se pikkuinen tietää että rakastat sitä ''... Tosi on että sitä varmaankin sattui.. Isoveljeni oli ottanut lopetuspäivänä viimeiset kuvat kännykällään kun oli käymässä katsomassa, kuvissa oli pörheäturkkinen, keltainen tennispallon kokoinen gerbiili jonka turkki oikeasti on lumenvalkoinen silmätkin rähminyt kiinni... Kuvassa makasi kyljellään kun ei jaksanut seistä.
Oi voi : ( tiedän mitä on olla koulukiusattu.. : (
Toivottavasti gerbiilisi elävät vielä pitkään, mutta muista, asvattajalta saa terveitä eläimiä : )
Minäkin olen 12 oli voinut auttaa jaukea ku tiedän miltä tuntuu kun on koulukiusattu. mä varmaan alan itkee nytkin. mu muista nyt vietät aikaa gerbsun kanssa ja osotat rakkautes sille niin ei oo niin syllinen olo