SUONENJOKI LOPETTI OPETTAJAJOHTOISET RUOKARUKOUKSET
Suonenjoen kaupungin koulutoimi antoi tammikuussa 2010 Opetushallituksen muistioita selostaen menettelytapaohjeen, jonka mukaan kouluissa ja päiväkodeissa uskonnon harjoittamista voivat olla vain 1) kirkossa käynnit, joissa osallistutaan kirkonmenoihin, ja 2) aamun avaukset esimerkiksi seurakunnan tietyin väliajoin pitäminä. Ohjeessa todettiin, että vaihtelevasti on ollut myös 3) ruokarukouksia, mutta niistä menettelytapa sanoo seuraavaa:
"Ruokarukoukset tulee korvata esimerkiksi yleisellä rauhoittumisella ja ruokahetken kunnioittamisella." Tämä (opettajajohtoisten) ruokarukousten lopettaminen selvisi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan vastauksesta 11.11.2011 (dnro 3634/4/10) asiasta tehtyyn kanteluun.
Kantelija oli yksityishenkilö, paikallisen ev.-lut. seurakunnan pappi. Kantelun mukaan menettelytapaohje ei ole uskonnonvapauden mukainen eikä tasapuolinen; se kieltää ruokarukouksen lukemisen kaikilta ja samalla asettaa uskonnottoman ruokailuun valmistautumisen muodon pakolliseksi kaikille.
Lopettamiseen johti kaupungin koulunjohtajien kokous. Koulutuslautakunnan kantelusta antamassa, koulutusjohtajan esittelemässä selvityksessä ruokarukouksista kerrotaan tarkemmin seuraavaa:
Ruokarukoukset jokapäiväisenä tapahtumana muutettiin opettajajohtoisesta yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen lukea ruokarukous, jos hän näin haluaa.
Opettajajohtoisen ruokarukouksen lausumista esiintyi siellä täällä. Jossain opettajat eivät halunneet sitä tehdä ja katsoivat, että se ei kuulu koulun toimintoihin.
Tällä yleisellä rauhoittumisella haluttiin suoda tilaisuus niille, jotka haluavat sen ruokarukouksen sanoa, ja kaikille yhteisesti tilanne on hyvien käytöstapojen opettamista ja ruoan kunnioittamisen osoittamista. Ajatuksena oli luoda hetki, jossa kaikkien ajatusmallien tai uskontokuntien on mahdollista toteuttaa itseään. Asiassa otettiin huomioon tapahtuman jokapäiväisyys, se että ruokailuun mennään yhdessä ja on ehkä vaikeasti toteutettavissa poistua paikalta ruokarukouksen ajaksi herättämättä huomiota.
Lukiossa ruokailu on aikuisempien oppilaiden ruokailua eivätkä opettajat valvo tai puutu ruokailutapahtumaan.
Suonenjoen koulutoimen menettelytapaohje on tarkoitettu tasapuoliseksi ohjeeksi, joka ei estä positiivista uskonnon harjoittamista. Se toteuttaa negatiivista uskonnon vapautta; kenelläkään, mukaanlukien opettajat, ei ole pakko osallistua tilaisuuksiin, joissa uskontoa harjoitetaan. Menettelytapaohje ei ole muillakaan tavoin uskonnonvapauden vastainen.
Kantelijan vastine pitää menettelytapaohjetta selvityksen jälkeenkin uskonnonvapauden vastaisena: "Jos opettajajohtoinen rukoilu on kiellettyä, kuinka uskonnonvapaus toteutuu opettajan kohdalla? Jos yhdessä rukoilu on kiellettyä, kuinka toteutuu oikeus yhteisölliseen uskonnonharjoittamiseen? Kyseenalaista uskonnonvapauden kannalta on myös se, että on pakko rukoilla toisen uskonnon tai toisten uskontojen edustajien kanssa samanaikaisesti."
Apulaisoikeusasiamies toteaa johtopäätöksissään, että Suonenjoen toimintamallia voidaan hänen mielestään pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Hän jatkaa, että kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.
"Yleistä rauhoittumista" ei pidä ymmärtää yhtä pitkänä hiljaisena hetkenä kuin opettajajohtoisen ruokarukouksen lukeminen . Se oppilas (tai opettajakin), jonka (apulaisoikeusasiamiehen sanoin) "kasvatukseen ja vakaumukseen ruokarukous kuuluu", voisi tyytyä siihen, että lausuu ruokarukouksen mielessään, vaikka muut jo aloittaisivat aterioinnin.
Suonenjoen kaupungin koulutoimi antoi tammikuussa 2010 Opetushallituksen muistioita selostaen menettelytapaohjeen, jonka mukaan kouluissa ja päiväkodeissa uskonnon harjoittamista voivat olla vain 1) kirkossa käynnit, joissa osallistutaan kirkonmenoihin, ja 2) aamun avaukset esimerkiksi seurakunnan tietyin väliajoin pitäminä. Ohjeessa todettiin, että vaihtelevasti on ollut myös 3) ruokarukouksia, mutta niistä menettelytapa sanoo seuraavaa:
"Ruokarukoukset tulee korvata esimerkiksi yleisellä rauhoittumisella ja ruokahetken kunnioittamisella." Tämä (opettajajohtoisten) ruokarukousten lopettaminen selvisi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan vastauksesta 11.11.2011 (dnro 3634/4/10) asiasta tehtyyn kanteluun.
Kantelija oli yksityishenkilö, paikallisen ev.-lut. seurakunnan pappi. Kantelun mukaan menettelytapaohje ei ole uskonnonvapauden mukainen eikä tasapuolinen; se kieltää ruokarukouksen lukemisen kaikilta ja samalla asettaa uskonnottoman ruokailuun valmistautumisen muodon pakolliseksi kaikille.
Lopettamiseen johti kaupungin koulunjohtajien kokous. Koulutuslautakunnan kantelusta antamassa, koulutusjohtajan esittelemässä selvityksessä ruokarukouksista kerrotaan tarkemmin seuraavaa:
Ruokarukoukset jokapäiväisenä tapahtumana muutettiin opettajajohtoisesta yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen lukea ruokarukous, jos hän näin haluaa.
Opettajajohtoisen ruokarukouksen lausumista esiintyi siellä täällä. Jossain opettajat eivät halunneet sitä tehdä ja katsoivat, että se ei kuulu koulun toimintoihin.
Tällä yleisellä rauhoittumisella haluttiin suoda tilaisuus niille, jotka haluavat sen ruokarukouksen sanoa, ja kaikille yhteisesti tilanne on hyvien käytöstapojen opettamista ja ruoan kunnioittamisen osoittamista. Ajatuksena oli luoda hetki, jossa kaikkien ajatusmallien tai uskontokuntien on mahdollista toteuttaa itseään. Asiassa otettiin huomioon tapahtuman jokapäiväisyys, se että ruokailuun mennään yhdessä ja on ehkä vaikeasti toteutettavissa poistua paikalta ruokarukouksen ajaksi herättämättä huomiota.
Lukiossa ruokailu on aikuisempien oppilaiden ruokailua eivätkä opettajat valvo tai puutu ruokailutapahtumaan.
Suonenjoen koulutoimen menettelytapaohje on tarkoitettu tasapuoliseksi ohjeeksi, joka ei estä positiivista uskonnon harjoittamista. Se toteuttaa negatiivista uskonnon vapautta; kenelläkään, mukaanlukien opettajat, ei ole pakko osallistua tilaisuuksiin, joissa uskontoa harjoitetaan. Menettelytapaohje ei ole muillakaan tavoin uskonnonvapauden vastainen.
Kantelijan vastine pitää menettelytapaohjetta selvityksen jälkeenkin uskonnonvapauden vastaisena: "Jos opettajajohtoinen rukoilu on kiellettyä, kuinka uskonnonvapaus toteutuu opettajan kohdalla? Jos yhdessä rukoilu on kiellettyä, kuinka toteutuu oikeus yhteisölliseen uskonnonharjoittamiseen? Kyseenalaista uskonnonvapauden kannalta on myös se, että on pakko rukoilla toisen uskonnon tai toisten uskontojen edustajien kanssa samanaikaisesti."
Apulaisoikeusasiamies toteaa johtopäätöksissään, että Suonenjoen toimintamallia voidaan hänen mielestään pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Hän jatkaa, että kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.
"Yleistä rauhoittumista" ei pidä ymmärtää yhtä pitkänä hiljaisena hetkenä kuin opettajajohtoisen ruokarukouksen lukeminen . Se oppilas (tai opettajakin), jonka (apulaisoikeusasiamiehen sanoin) "kasvatukseen ja vakaumukseen ruokarukous kuuluu", voisi tyytyä siihen, että lausuu ruokarukouksen mielessään, vaikka muut jo aloittaisivat aterioinnin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi jeesus näitä uskovaisia...
Koulussa ei todellakaan pitäisi harjoittaa uskontoa. Uskonto on jokaisen oma asia ja mitä suurimmissa määrin kotikasvatuksen asioita, ei siis kuulu koululle. Aisian voi rinnastaa puoluepolitiikkaan, ei koulussa julisteta myöskään minkään puolueen sanomaa, eikä sitä katsottaisi hyvällä jos näin tehtäisiin.
Näin on, koulun ei pitäisi käyttää opettajien työaikaa ja verovaroja vielä toistaiseksi "sallittujenkaan" uskonnollisten tilaisuuksien (jumalanpalvelukset, uskonnolliset päivänavaukset) järjestämiseen ja siten suosia yhden uskonnon, ev. lut. seurakuntien vaikuttamistoimintaa. Mitkään säädökset eivät velvoita uskonnon harjoittamiseen - päinvastin. Koulun sanotaan olevan uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, ja uskonnon opetuskin on tunnustuksetonta. Näin ollen "lupa" uskonnollisiin tilaisuuksiin on ristiriitainen yhdenvertaisuuden ja neutraalisuuden kanssa.
Tuossa kanteluasiassa liikkeellä oli kuitenkin uskovainen opettaja, joka halusi jatkaa ruokarukoiluttamista ääneen. Näin ollen apulaisoikeusasiamies ei varsin ottanut kantaa noihin muihin kohtiin. Kunnat voisivat ottaa niihin kantaa. Samoin Kuntaliitto. Ja OAJ.