Mitä luulette, kannattaako Sitä Suurta Rakkautta hakemalla hakea vai löytyykö se vain sattumalta, jos on löytyäkseen? Luin viimeksi tänään Hesarin Nyt-liitteestä jutun, jossa joku lesbo kertoi tutustuneensa elämänsä naiseen sattumalta jossain korttelikapakassa. Hän oli ollut tuolloin suhteessa miehen kanssa ja kokenut sen epätyydyttäväksi. Sitten hän oli vain kerran mennyt baariin jonkun kaverinsa kanssa, ja hänelle oli esitelty nainen, johon hän oli tuntenut heti vetoa. Tuosta naisesta oli sittemmin tullut hänen elämänkumppaninsa.
Luulin, että tällaista tapahtuu enimmäkseen elokuvissa. Tai jos tapahtuu tosielämässä, ei koskaan itselle. Miten te olette löytäneet Sen Suuren Rakkautenne, jos olette? Kävelikö se vain jonain kauniina päivänä elämäänne, vai pitikö sitä etsiä? Miten yleistä on, että sattuma tuo ihmisiä yhteen?
Luulin, että tällaista tapahtuu enimmäkseen elokuvissa. Tai jos tapahtuu tosielämässä, ei koskaan itselle. Miten te olette löytäneet Sen Suuren Rakkautenne, jos olette? Kävelikö se vain jonain kauniina päivänä elämäänne, vai pitikö sitä etsiä? Miten yleistä on, että sattuma tuo ihmisiä yhteen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hän tuli opiskelemaan samaa alaa kuin itse, ihastuin ja rakastuin häneen oitis. Pidempiaikaista suhdetta siitä ei tullut, mutta Hän oli minulle se suuri rakkaus ja pidempiä aikoja olen ollut itsekseni, kun ketään yhtä ihanaa ei ole sattunut kohdalleni.10
mä luulen että se on sitten kun sä olet siihen valmis. Sitten kun sä olet valmis ottamaan vastaan. Siksi elämää pitää elää eikä olettaa että on valmis kaikkeen heti syntymästä.
Jotkut teoriat sanovat, ettei rakastuminen ole mahdollista, ellei oikeasti jollain tasolla etsi sitä. Se on luultavasti totta. Jotkut ämmäin sanonnat sanovat, että se tulee vastaan sitten, kun lopettaa etsimisen. Sekin lienee totta.
Löysin ensimmäisen tyttöystäväni etsimällä netistä. Häntä seuraavan, nykyiseni exäni kautta. He olivat siis kavereita ja meidät esiteltiin toisillemme tilanteessa, jossa en ollut edes etsimässä ketään, koska "jokin säätö" oli kesken toisen kanssa. Toivoaksen tämä nykyinen kultini on se oikea minulle ja meillä on edessä pitkä yhteinen tulevaisuus :)
Ehkä kannattaa vähän katsella itsekin ja osallistua toimintaan, mistä se kulta voisi löytyä, mutta ettei liikaa ressaa. Muistaa pitää silmät auki aina. Ja jos lähikaupan tädin kohdalla jokin naksahtaa niin repiä itsestään sitä rohkeutta tarttua tilaisuuteen.
Mä löysin omani aikoinaan ihan puun takaa. Sitä ennen etsimällä etsin melkeinpä, mutta jotenkin siihen sit turhautui... Ja päätin vaan olla. Sit meni aikaa ja kuinkas yllättäen sitä sitten törmäsi sattuman kaupalta ihmiseen!
Usein sitä pilaa kaikki, kun väkisin yrittää ja etsii. Tiedän että halu voi olla kova löytää, mutta usein se paistaa sitten liikaa itsestään ulospäin, et lopulta oot kun joku negatiivinen magneetti kaikille. Mitä vähemmän etsit ja yrität, sitä enemmän saat huomioo. Toki siihenkin vaikuttaa et kuinka avoin olet kaikille, ja myös et kuinka pienellä paikkakunnalla sitä asuu. Ja tietty et kuinka rohkea olet vastaanottamaan ihmisiä. Älä yritä väkisin :-)
Olin ja elin. Sitten, yht'äkkiä hän käveli sisään minun elämääni. Ja minä vain katsoin, istuin ja katsoin... enkä uskaltanut liikahtaakaan. Ja hän käveli minun viereeni ja istahti siihen.
Hymyilin hänelle. Sanoin "tervetuloa".
Seitsemättä vuotta aloitellaan.
Onhan se sattumaa että onni osuu kohdalle. Joitain onnistaa ja toisia taas onni karttaa. Kuitenkin kannattaa liikkua avoimin mielin, sillä koskaan ei tiedä milloin suuri rakkaus tulee vastaan.