Lopetimme suhteen monen vuoden tappelun tuloksena. Siloin kun mies asui kotonamme teki kotitöitä, toi rahaa taloon ja hoiti lapset. Erotessa niin kauniisti lupasi olla isä lapsille ja auttaa aina kun apua tarvitsen ja haluaa olla lastensa elämässä. Nyt olen vuoden maistellut yh elämää ja ei tää niin nautinto ole näinkään. Olen yksin joka päivä lasten kanssa. Eipä ole taloudenpito apua, kämppä räjähtää käsiin jne. Lapset kinuaa isänsä seuraa jne. Olen nyt huomannut ettei tämä tosiaan mitään herkkua ole ja entisessä synteemissä pääsin sentään helpommalla vaikka parisuhde olikin kuollut.
Nyt kun ei enää tarvitse tapella miehen toisista naisista on aika sitten tapella lasten tapaamisesta jotka tapahtuvat aivan liian harvoin eli noin kerran viikossa. Eihän minulla ole yhtään omaa aikaa, mennä yhtään mihinkään. Emme ole tehneet sopimusta koska olemme suullisesti sopineet että isä tapaa lapsiaan miten pyydän, mutta eipä vaan tunnu enää aikaa riittävän meille, kun miehellä on uusi perhe. En pysty väkisin isää pakottamaan tapaamaan lapsiaan useammin. Yleensä ei tee heidän kanssaan mitään vaan on vaan ja möllöttää tunnin pari ja häipyy takaisin onnelaansa.
Jos olisin tämän tiennyt että olen totaalisen yksin lasten kanssa en olisi antanut miehen mennä vaan olisin pitänyt kiinni oikeuksistani helpompaan elämään ja siihen että ylipäätään on mies talossa.
Nyt kun ei enää tarvitse tapella miehen toisista naisista on aika sitten tapella lasten tapaamisesta jotka tapahtuvat aivan liian harvoin eli noin kerran viikossa. Eihän minulla ole yhtään omaa aikaa, mennä yhtään mihinkään. Emme ole tehneet sopimusta koska olemme suullisesti sopineet että isä tapaa lapsiaan miten pyydän, mutta eipä vaan tunnu enää aikaa riittävän meille, kun miehellä on uusi perhe. En pysty väkisin isää pakottamaan tapaamaan lapsiaan useammin. Yleensä ei tee heidän kanssaan mitään vaan on vaan ja möllöttää tunnin pari ja häipyy takaisin onnelaansa.
Jos olisin tämän tiennyt että olen totaalisen yksin lasten kanssa en olisi antanut miehen mennä vaan olisin pitänyt kiinni oikeuksistani helpompaan elämään ja siihen että ylipäätään on mies talossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukin tyylillään ja kukin tekee valintansa. Pieni huomio vain että jos lasten isä tapaa lapsia kerran viikossa,se on aika ruhtinaallisesti verrattuna moneen muuhun. Meillä ei hae lastaan edes joka kuukausi.. Omaa aikaa tulee kyllä sitten kun lapset kasvaa. Kerran ne vaan pieniä on. Käske lasten tehdä kotitöitä ja kerrot että yksi aikuinen ei voi hoitaa kahden edestä hommia;lasten pitäisi pienestä asti opetella siivoamaan edes omat jälkensä.
Minä en huonossa parisuhteessa eläisi mistään hinnasta,onnellisempi olen lapsen kanssa kaksin.
Mieluummin minäkin elän lasten kanssa kuin huonossa parisuhteessa. Jos lapset tapaisi isäänsä kerran viikossa niin on todella ruhtinaallista. Minä olen tyytyväinen jos tapaavat edes muutaman kerran vuodessa. Kun erotaan niin kyllä siinä aika usein käy että se lähivanhemman vapaa-aika on vain pelkkää unelmaa. Toki senkin järjestämiseen on mahdollisuuksia kun palkkaa lapsenvahdin. Näin minä olen tehnyt jotta olen saanut edes hetken olla vapaalla.
Ei kämppä räjähdä käsiin kun joka päivä huolehtii kodin järjestyksestä. Lapset oppii hyvin aikaisin keräämään lelunsa illalla ja muutenkin "auttamaan" kotitöissä. Kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja jokainen sen sinne laittaa kun käsistään päästään niin ei tarvitse mitään ylimääräistä siivousta. Keittiö siivotaan jokaisen ruokailun jälkeen, astiat tiskataan ja laitetaan tiskikoneeseen, pyykit pestään säännöllisesti jne jne. Ihan samalla tavalla kodin järjestyksestä pystyy yksin huolehtimaan kuin parisuhteessa ollessaankin. Samoin muistakin kodin töistä; lumitöistä, nurmikon leikkuusta, pienistä remonttihommista ym. ym.
Et sinä olis voinut miestä väkisin pitää parisuhteessa "kotona", jos ei hän siinä halunnut olla ;). Oli sitten vaikka 100 000 000 sun, mun ja meidän ja teidän lasta (krääh) siinä. Hitsi nää perhekuviot on ihan hirveetä. Sekä ydinperheet että uusio/kierrätys/sekundaperheet. Kamalaa kaikki tyynni.
Voin miten erilaisia olemme!
Minä kun olen aivan maassa siitä, että lapset eivät ole mulla koko ajan, vaan päivän joka viikko isällään.
Nautin siitä, että saan huolehtia itse kodista -eikä kukaan ole valittamassa, että teen kaiken väärin. Eikä kukaan ole levittämässä paskasia kamppeitaan mihin sattuu, astioitaan sinne tänne, jättämässä petia aamulla petaamatta jne... Nyt on koti siisti.
Omaa aikaa on liikaa, kun on yksi arkipäivä joka toinen viikko, ja joka toinen lauantai. No, urheilen ja katson töllöä. Hyvin harvoin käyn lauantaisin ystävän kanssa jossain. Ihan kivaa, mutta kerran kuussa riittäis se vapaapäivä!
Rahaa mulla ei pahemmin ole. Mutta ei tarvitse kuunnella sitä itsekästä iljetystä, joka koko ajan haukkui, kun en tienannut tarpeeksi. Pärjään, ja se riittää. Elareita en halua, sen päätin jo erotessa. Muuten saisin kuulla haukkuja siitä.
NYT SAAN ELÄÄ! Ihanaa.