mä huudan hänen nimeään
tää outo vieras tähden takaa
pelkoni mun kanssain jakaa.
On pitkän matkan tehnyt vuoksein
valovuoden takaa luoksein
kiitänyt on tähtein takaa
pelkoni hän kanssain jakaa.
Usvahahmo tahtoo mukaan
paikkaan, jossa ei oo kukaan
käynyt tästä maailmasta
näkynyt ei ihmislasta.
Mä mielelläni lähden täältä
hajoavan pallon päältä
missä kaikki kaunis haihtuu
onni epätoivoon vaihtuu.
On rakkauskin ruma sana
kaipaus pelkkä tyhjä vana
ontto kuori kaiken peittää
Eedenistä ulos heittää.
Loppumaton taivaan kaari
mulle on se oma saari
siellä kuljen loppuun elon
taakse jätän kaiken pelon.
tää outo vieras tähden takaa
pelkoni mun kanssain jakaa.
On pitkän matkan tehnyt vuoksein
valovuoden takaa luoksein
kiitänyt on tähtein takaa
pelkoni hän kanssain jakaa.
Usvahahmo tahtoo mukaan
paikkaan, jossa ei oo kukaan
käynyt tästä maailmasta
näkynyt ei ihmislasta.
Mä mielelläni lähden täältä
hajoavan pallon päältä
missä kaikki kaunis haihtuu
onni epätoivoon vaihtuu.
On rakkauskin ruma sana
kaipaus pelkkä tyhjä vana
ontto kuori kaiken peittää
Eedenistä ulos heittää.
Loppumaton taivaan kaari
mulle on se oma saari
siellä kuljen loppuun elon
taakse jätän kaiken pelon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ON miehellä harvinaisen taipuisa kieli, no toisil on sana hallussaan.
Mä tykkään kun nois sanois on sointuvat loput.
Todella hienoa , olisipa itsellä lahjat moiseen.
Taito hallussa mutta miks noin synkkä sanoma?
Niin, samaa mieki jo ajattelin...meinasinkin kysyä että onko kaikki hyvin..
Jospa hää riimittelee meille sen syyn.
Ei riimittelyt tässä auta
elämä on avoin hauta
synkkä sekä raskas taakka
ikeenä on loppuun saakka.
Kaikki erheet aikain takaa
nykyajan osiin jakaa
pimeä on toinen puoli
sisälläni jotain kuoli.
Enää ei voi elää hyvin
pettymys on kaikkein syvin
turhaan luulin että toivun
luovutin ja tähän voivun.
Runot on kuin antajansa
ontuu niin kuin kantajansa
hetken verran valo loistaa
pimeys sen kaiken poistaa.
Synkät on sun miettelysi,
mustat niin kuin mustin sysi.
Ehkä kuinkin kajo aamun,
poistaa pahan erhehaamun?
Hienosti soi runojalkas',
jospa huomenna jo alkas',
uusi upeus huomisen,
ilon, onnen tuomisen?
Ihana, kyllä te olette taitavia. Riimitelkää toisiltanne murheet keveämmiksi kun teillä on Taito siihen :).
"pimeä on toinen puoli"
Hmmmmm. Oletko halvaantunut?Siis onko sinulla ollut aivoinfarkti?
Starman?
Tuhat on varmaan naista
auttamaan kummajaista
miestä menneisyydestä
ajatuksista synkistä.
Hyvää huomenta!
Naisissa on lohdutuksen voima :). Tuskin tämä mies menneisyydestä turhaan tänne kirjoitttelee. Jokin toive ilmiselvästi.
On runot mulle huvitusta
riimit mielikuvitusta
todellisuus toinen aivan
kippari oon vanhan laivan.
Tehtävä on mulla tarkin
menneisyyden kuulun Arkin
ajanvirran mukaan ohjaan
lopulta se tarttuu pohjaan.
Silloin koittaa mulle hetki
päättyy viimein raskas retki
vartijana ihmissuvun
pääsen loppuun madonluvun.
Mä irti päästän suuren kauhun
mielettömän veden pauhun
kaiken valtaa pelko musta:
Tää on Vedenpaisumusta!
Hienoa, tykkään..........:)
@mies menneisyydestä
kun en nimeäskään tiedä
navi ei voi luokses viedä
osoitettakaan et sano
vaikka itkien ano
epätoivoon älä vaivu
jos ei oma selkäs taivu
kuin näkemään vain oman napas
nouse sieltä, muuta tapas
täällä itkee eräs nainen
aivan yhtä yksinäinen
tuijottelee samaan tähteen
sinusta sai kyynellähteen
Lievitä ei viski, rommi
tarvittaisiin napalpommi
Rakkaan syli paras oisi
onnellisen lopun toisi.
± mies menneisyydestä±
Nimimerkistäsi muistin miehen, joka halusi unohtaa menneisyytensä.
Oli tainnut tulla runoilluksi sen verran paljon palstoilla. :D
Soljuvat riimitykset, mielellään lukee vaikka vähän syksyisen synkempääkin.
Hyvää jatkoa runosuonellesi!
Syksytuuleen
lehdet putoo
pimeys jo
verkon kutoo
Lupaeltiin
hallayötä
kukkaset
vie halla
myötä
Kuura kohta
maata peittää
aamu-usva
hämyn heittää
Aurinkoiset
säteet aamun
sulattelee
hallan haamun
Auringosta
säteet hohtaa
sulatellen
hallan kohtaa
Kesän lähdön
hetki koittaa
kunnes halla
kaiken voittaa
Talvi tulee
kohta vastaan
pakkasöitä
ainoastaan.
Täältä löysin sinut, "Papillon",
ihmetykseni niin suuri on,
sä mikset saisi soittaa kanneltais',
me rakastaa sun antejais',
siellä minne sä ne kirjasit,
meitä sanoillasi rikastit.
Ettei jo ois' intos' kirvonnut,
suusi pettymykseen irvonnut.
Moni meistä sua kaipailee,
illoin runojasi oottelee.
Jos siis et sä naura mulle takana,
muuten musta tulee pakana.