Aika rientää; ei voi mitään,
olen sisäistänyt sen:
kuunkiertojen laskemisen.
Jylisevä aikakonekin,
kuuluttaa kuuluvasti:
yksi tovi meno jo!
Jospa olisinkin; se pelastava enkeli,
Osama Bin Laden ja
alle tornin pommin sijoittaisin?
Loppuisi ajanlasku;
ihmisiltä kujanjuoksu:
Sinne menisi varas,
tuo säälimätön sana:
aika ja hetkeni palas.
olen sisäistänyt sen:
kuunkiertojen laskemisen.
Jylisevä aikakonekin,
kuuluttaa kuuluvasti:
yksi tovi meno jo!
Jospa olisinkin; se pelastava enkeli,
Osama Bin Laden ja
alle tornin pommin sijoittaisin?
Loppuisi ajanlasku;
ihmisiltä kujanjuoksu:
Sinne menisi varas,
tuo säälimätön sana:
aika ja hetkeni palas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisikohan olla mahdollista, että saisin kiinnitettyä huomiota tähän ru....tai johonkin sellaiseen?
Vai ovatko herra arvostelijat ;) uponneet omiin keskusteluihin niin, etteivät ehdi lukemaan....?
Kritiikki olisi tervetullutta, koska haluan työstää kyhäelmää lisää. Jokin nimittäin vaivaa siinä minua, en vain osaa paikallistaa syntipukkia.
Joten: kenttä on vapaa :) Jos joku tuntee jotain lukiessaan runoni (ja numerofaktan mukaan lukijoita on ollut....).
---
Hmmm.....itse luettuna olen jo polvillani ;)
Tässä pieni pannullinen analyysia höystettynä muutamalla yksityiskohdalla, olkaa hyvä.
Runon pääteemana on klassinen aihe: ajan ja tietoisuuden karkaamisen vääjäämättömyys.
Kertoja on "sisäistänyt" ajan mittaamisen välineeksi "kuunkiertojen laskemisen", joka aikaa tarkastelevana työkaluna liittyy kulttuurin syntyaikoihin. Alkeellisen mittarin sisäistäminen on ensiaskel kohti nykyaikaista kelloon tuijottamista. Voisiko tämän kehityskulun välttää tai kääntää ympäri?
Aikakone ei ole mitään: se pakenee vain suhteellista aikaa. Ajan suure jää silti koskemattomaksi. Aikakoneen voi myös nähdä länsimaisena, skientistisenä fantasiana, luonnontieteellisenä monumenttina lauseelle "aika on rahaa".
Ajallisuuden ikuinen kahlitsevuus rinnastetaan World Trade Centerin edustamaan kapitalistiseen maniaan. World Trade Center kuvastaa arkiajattelussa aikaan pakkomielteisesti suhtautuvaa oravanpyöräelämäntapaa, joten rinnastus on luonteva. Niin kuin Ladeninpojan sekaiseksi mielletty toive on murtaa ylivoimaisen vahva vihollisensa, samoin kertoja haluaa tuhota aikaa symboloivan tornin. Niin kuin militantin esikuvansa myös kertojan toive on, että ilmiön voisi hävittää poistamalla sen merkin.
Halussa tuhota pääoman symboli voi nähdä myös pyrkimyksen palata rousseaulaiseen alkutilaan, jossa kapitalismin esivaihetta -- ensimmäistä maa-alueen rajaamista -- ei ole vielä koettu. Elinkeinollinen protojärjestelmä rinnastetaan luonnollisempaan, kultturittomampaan elämään, jossa ajan mittaaminen ei ole yhtä olennaista. Protojärjestelmään palattaessa ajan arvo ihmiselle heikkenisi, vaikka aika olisikin yhä metafyysinen tosiasia. Kertoja pääsisi palaamaan omaan hetkeensä, siihen, jossa hän juuri nyt on olemassa.
Punaisina lankoina siis ajan suureen vääjäämättömyyden aiheuttama tuska ja tämän tuskan kulttuurisen hoitotavan -- ajan mittaamisen -- päättömyys.
Sitten de rytmi:
Pääsääntöisesti nautin runon persoonallisesta rytmistä. Onko välimerkkien ajoittain kummallinen käyttö kuitenkaan tarkoituksenmukaista? Voisiko esimerkiksi sanoja "jospa olisinkin" seuraavan puolipisteen korvata rivinvaihdolla? Rytmi ei olennaisesti muuttuisi, mutta hämäävä välimerkki katoaisi lauseen keskeltä.
Viimeisen säkeen asettelu ei kolahtanut ("ja hetkeni palas"). Varas-palas... Äh. Mielestäni viimeinen säe saisi rikkoa rytmiä. Kaipaan koukkua.
"Pelastava enkeli" on laimea ilmaus. Rittäisikö pelkkä "pelastaja"?
Koska en ole tainnut aiemmin kommentoida kirjoituksiasi (vai olenkohan?) mainittakoon tässä myös, että pidän runoistasi.
Kiitos pannullisesta, maittavaa oli.
Itse koen ongelmakseni (aina) pitkät lauseet. Ja siitä sitten seuraa pilkkujen, puolipisteiden ja kaksoispisteen runsas käyttö. Taasen vaihtoehto, että pistäisin ihan selkeän pisteen...kuten huomaat: se tuntuu "vastenmieliseltä".
Nyt tässä runosessa, en pystynyt "katkaisemaan" ja rytmi on paikoittain hakemalla-haettu. Sanavalinnat (joihin kiinnitit huomiota sekä muutama muu...) tuntuvat teennäisiltä.
"Roskikseen" en tätä halua kuitenkaan heittää, koska tässä on muokkaantumassa juuri se mikä minut pistää runoja lukemaan: pieni irvaleukaisuus.
---
Kiitos myös kauniista sanoista; ne lämmittävät aina. Mutta jos ihan rehellinen olen, niin "rumat" sanat saivat suuremman huomion ;)