Onko meillä niitä?
Lesbosuhteet ovat kovin lyhyitä.
Miksi?
Lesbosuhteet ovat kovin lyhyitä.
Miksi?
Pitkä suhde?
Toinennnainen22
311767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Siksi, koska yhteen mennään sen takia, että halutaan olla naisen kanssa eikä sen takia, että ollaan juuri kyseiseen henkilöön rakastuneita. Naiset osaavat olla myös erittäin vaikeita ja vaativia.
Totta kai on pitkiä suhteita. Mutta ei ne tämmösiä palstoja seuraa ja tänne kirjoittele, vakiintuneet ihmiset. Ja en kyllä usko, että joku ryhtyy suhteeseen vain sen takia, että toinenkin on nainen.
On niitä. Meillä takana yli kymmenen vuotta ja toivottavasti pysytään edelleen yhdessä. Täälläkin ehdin käydä toisinaan trollailemassa...
Tässä pian 7v takana....onko se sitten pitkä vai lyhyt...
10 ½ vuotta oltiin yhdessä murun kanssa, että kyllä niitä on :) Päätettiin erota tässä hiljattain. En kadu noita vuosia, oli mahtavaa. Edelleen rakastan tätä kovin ja hän mua, meiltä vain kuoli jotain pois ja ehkä kasvettiin niin kovin erilleen.. ollaan kuitenkin hyviä ystäviä edelleen, ehkäpä jopa bestiksiä kun tunnemme toisemme täysin ja on edelleen tosi helppoa toiselle puhua ja tai olla puhumatta jos siltä tuntuu, aina ei sanoja tarvitse.
Tässä kuussa tulee täyteen 20 vuotta ja loppua ei näy.
No en oikein ymmärrä miksi erositte jos edelleen olette hyvää pataa. Veikkaanpa, että tulette molemmat sitä vielä katumaan. Ei se vaihtamalla parane.
höpöhöpöhöpö,paranee useinkin,lapsellinen väite toi!
Erottiin koska toisella intohimo ja sellainen rakkaus mitä parisuhteessa pitäisi tuntea, katosi.
Taidatte olla sitä onnekasta ikäluokkaa joka vielä muistaa että parisuhde on myös tahdon asia heti ekaan kyllästymisen tunteeseen suhde ei kaadu. Mahtavaa! Onnea Teille! : )
Se on surku. Itse olen vaan ihmetellyt miksi aikoinaan erosin. Sen jälkeen en ole ketään löytänyt, yritelmät on olleet lähinnä karmeita. Jos voisin aloittaa uudestaan, en eroaisi. Pitemmässä suhteessa oppii toisen tuntemaan ainutlaatuisesti, sitä ei voi millään korvata, syntyy yhteistä historiaa ja jotain yhteistä. Intohimo häviää aina suhteesta, eihän se kestä kuin vuoden pari. Sitten on se työvaihe, päätös, tahtominen. Mutta voihan se suhde lopullisestikin kai kuivahtaa, niin ettei sitä enää voi korjata. Ehkä, en tiedä.
Kiitos kovasti. Hyvin kiteytit ajatukseni. Taidetaan olla juuri sitä ikäluokkaa, mutta ei mitään mummoja vielä :). En kyllä ole kyllästynyt puolisooni millään elämän osa-alueella. Vieläkin hän jaksaa hämmästyttää sitoutumisellaan ja sillä, että seuraisi minua maan ääriin. Saman tekisin hänen vuokseen. Se tunne, kun aamulla saa silmät auki ja se toinen on siinä vieressä. Kiitollisuus ja rakkaus täyttää sydämen.
Vieläkin rakkausviestit ovat osa jokapäiväistä elämää. Toivon, että jokainen löytäisi sen rakkaan ihmisen ja rakkauden.
Ei lesbosuhde kestä siinä kuin mikään muukaan suhde. Mutta kestävä lesbosuhde on vaikeampi rakentaa kuin muut suhteet. Mulla on ihan tarkka malli millasen misukan mä haluan ja niitä ei ole jokapuolella.
Pidä vaan tarkkaan kriteereistäs kiinni. Varma keino jäädä yksin loppuelämäksi.
Joillakin on varaa asettaa kriteereitä... joillakin ei.
Niin, kriteerithän voi olla myös tyyliin luonnehäiriöinen ja juoppo.
Kolmatta vuotta tässä mennään ja ainavain menee paremmin ja paremmin.
Suhde ja rakkaus on taistelemisen arvoista kun oikeasti rakastaa ja välittää toisesta. Känkkäränkkäpäivät pitää ottaa huumorilla ja arvostaa sitä että aina ei tanssita ruusuilla. Myös ne ihanat hetket mitä yhdessä päästään jakamaan kaiken tämän arjen tohinan keskellä voisi laittaa pakettiin ja muistella niitä hymyssä suin kun pilvinen päivä, kiire ja ikävä toista.
Kasvetaan yhdessä , etsitään arki jossa viihtyillään yhdessä, annetaan köyttä löysemmälle jos sitä tarvitaan. Sitä se rakkaus on!
Arvostan kumppaniani niin paljon että tämän suhteen rikkominen vain hetken huuman takia olisi mahdotonta.En edes näe muita naisia himoittavina.
Minulla on ollut pääosin pitkiä suhteita ja kyllä toki lyhyempiäkin kokeiluja.Jos ei ole valmis kokeilemaan ja heittäytymään niin ethän voi tietää onko toinen sinulle sopiva. Tai minä hänelle.Kuinkapäin vain.
Nyt on niin hyvin että toivon tämän kestävän ikuisesti.Toivossa on hyvä elää :)
Kaunista syksyä kaikille!!
"Kasvetaan yhdessä , etsitään arki jossa viihtyillään yhdessä, annetaan köyttä löysemmälle jos sitä tarvitaan."
Allekirjoitan täydellisesti tämän virkkeen alkuosan, eli erityisesti etsitään se arki, jossa viihdytään yhdessä. Usein kyse onkin siitä, että arjen alettua ihmiset eroavat, kun toinen ei olekaan enää huumaavan ihana ja mahtava. Erityisesti tää arki tulee kuvioihin silloin kun elämää koetellaan (oma tai puolison sairaus, työttömyys tai esim. lähiomaisten kuolema jne. )
Mutta tuo köysijuttu on täysin vieras. Itselle parisuhde on kahden kauppa, siihen ei siis kuulu muita henkilöitä. Tästä me ollaan aikoinaan puhuttu, että kummallakin on oma elämä ja yhteinen mutta jos jompikumpi rakastuu tai ihastuu ja aloittaa suhteen niin se on sitten meidän parisuhteen loppu. En ole varma tarkoittiko Sheldon pettämistä tai sivusuhteita, mutta itse tulkitsin siis asian niin. Aikuisena myös en itse koe tarvitsevani mitään "köyden löysäämistä" enkä sellaista halua toisellekaan. Vapaaehtoisesti tässä yhdessä ollaan ja vapaehtoisesti myös erotaan, jos niin kävisi.
oisko kyynistä, mutta huomautan: rakastuminen kestää 1000 päivää eli 3 vuotta. Siinä vaiheessa alkaa mennä huonommin. Pitäisikin oppia rakastamaan. Se ei aina onnaa.
Ennen kaikkea perhe-elämä on tahdon asia.kun molemmat rakastavat toisiaan he haluavat toisilleen hyvää eikä kumpikaan tee mitään sellaista mikä vahingoittaa toista tai itseään.muistan miten äitini aikoinaan puhui siitä.,että kannattaa vihastua eri aikaan kuin kumppani ja sopia välittömästi.aluksi en tajunnut mista on kyse.,mutta olen oppinut nyt jo.:)
No just täs tulee 5 vuotta täyteen. 24 treffit palstalla tutustuttiin ja se oli menoa. Oltiin niin samoista asioista haaveilevia.Toistaiseksi on mennyt todella harmonisesti, mutta tietosia ollaan elämän esittämistä haasteista. Mutta kumpikin on sellaisia jotka haluaa panostaa pitkään suhteeseen ja on valmiita tekeen kaiken. Rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan on säilynyt edelleen vahvana. Odotan vain innolla tulevia vuosia... Rakkaus ei aina kuole koskaan...
meillä 5,5 vuotta täynnä. Toisillemme luotu kun ollaan..
1 "yhteinen" lapsi ja toista "hankkimassa".. nii ja koirakin on:)
Ja kohta uusi ihana koti!
Pitkään on oltu yhdessä mutta nyt tulee stoppi.Molemmilla menopaussi.
10 vuotta tuli eilen täyteen ja oikein mukavaa on yhdessä edelleen. Meillä nauretaan paljon ja ennen muuta viihdytään yhdessä. On vapaus tulla ja mennä, on omiakin ystäviä ja omia menoja. Alusta asti on ollut selvää että tässä on kaksi itsenäistä ihmistä vapaaehtoisesti yhdessä, ihan siksi että toinen on vaan niin ihana.
Kriteereistä sanoisin, että jokaisella on tietysti jonkunlainen ajatus siitä millaisen ihmisen kanssa haluaisi elämänsä jakaa. Se on vaan niin, että todellisuus ei läheskään aina vastaa niitä omia, monesti hiukan itsekeskeisiä unelmia. Ne kun tuppaavat koskemaan useimmiten vain sitä toista osapuolta, ei sitä millainen itse olisi tuon toisen silmissä. Parisuhde on nimensä veroinen. Siinä on kaksi ihmistä ja se on kaksisuuntainen tarina.
Ollaan tässä muuten mietiskelty, josko ihan kihlauduttais. Kihlaus kun on lupaus avioitumisesta - riittäisköhän tuo 10 vuotta harkinta-ajaksi moisen lupauksen antamiselle? :))
No menkää ihmeessä kihloihin! Romantiikkaa...
Olen samaa mieltä noista kriteereistä. Aina vaaditaan muilta mutta ei koskaan itseltä. Aivan käsittämätöntä, miten itsekritiikittömiä monet ovat. Ja juuri ne ovat ensimmäisinä kuuluttamassa paremmuuttaan ja kriteereitään. En tiedä miksi ihmiset ovat nykyään niin epäkypsiä ja narsistisia, aivan kuin teinejä vielä nelikymppisinäkin.
10 vuotta on aika sopiva harkinta-aika. Sen jälkeen tuskin tulee toisesta ilmi mitään valtavia yllätyksiä, ja suhteen alkuhuuma on jo haihtunut, joten alkaa olla hyvä käsitys siitä, haluaako jatkossakin olla saman ihmisen kanssa. Ehkä vähempikin, esim. n. 5 v, riittää.
Onnea vaan, jos kihloihin menette ja sitä myöten myös rek. ps:een.
Minulla oli ensin naisen kanssa kihloissa ja yhdessä viisi vuotta,mutta erosimme.Sitten olimme yhdessä uusi naisen kanssa 7 vuotta ja kutenkin erosimme taas.Enkä kaduttaa mitään vaan meillä vain hyvät syyt.Olen kohta 12kk sinkku ja elämä on jatkuu.Jos teillä varma suhteessa vahvasti niin miksei voi mennä suhdetta pidempääkin ja mennä kihloihin joten onnea:).
Mietin, että mikä on pitkä suhde. Mun mielestä se on yli 20 vuotta. 10-20 melko ipitkä. Sitä vähemmän nykyaikaisen tavanomainen, myös heteroliitoissa. Jospa tämä selkiyttäis haarukointia.
: D
me oltiin kimpassa monta vuotta.sinä aikana tais olla muutama yö kun nukuttiin erillämme.nyt on hujahtanut
elämää aika loppusuorille mutta aina kun tavataan ollaan
niin onnellisia että meillon yhteiset muistot.paitsi eilen teki pahaa kun hänellä oli mukanaan sellainen pelottava deekunainen josta ei hyvää seuraa.en tietenkään voinut sanoa ääneen että huh huh varo vähän kulta.
7 vuotta tulee juuri täyteen, mielestäni se on jo suht pitkä aika, nuoriakin kun vielä ollaaan. mutta mitäpä sitä aikoja miettimään sen enempää. onnellisesti kihloissa, yhteinen kiva asunto tietysti löytyy. ja lemmikeitä. enkä vaihtaisi mihinkään!
Pitkä ja pitkä. Suhteellista se on. Mulle pitkä on semmonen 40-60 niin kuin isovanhemmilla. Sitten voi jo kehua. Mutta eipä semmosta juuri tapaa nykyään, niin pitkiä suhteita. Ehkä toi 20 v olis aika hyvä pitkän määritelmä. Jos nyt semmosia määritelmiä tarttee. Tunnen kyllä vaan yhden parin, joka on ollut niin pitkään yhdessä, yli 25 vuotta.