Mielipidesivulla (HS 8.9.) 15-vuotias tyttö kirjoitti hienosti, kuinka hänestä on väärin, että hänen äitiä syyllistetään siitä, että hän suojelee lapsia väkivaltaiselta isältä.
Kuinka tällaisessa tilanteessa käy pienten lasten? Suomessa oikeudet tapaamisiin kuuluvat vanhemmille - olivat he niihin kykeneviä tai eivät.
Itsensä löytäminen väkivaltaisen kumppanin vierestä ei varmasti ole parisuhteessa niitä hienoimia hetkiä. Onko toinen matkan varrella muuttunut, vai ovatko omat silmät olleet tavattaessa liian siniset? Lasten synnyttyä tilanne perheessä usein kärjistyy.
Vanhemmuus on jonkinlaista valtaa. Suhteesta irti päästäkseen alistuja tarvitsee viranomaisten ja sukulaisten tukea. Tällaisessa tilanteessa valta on epätasapainoisesti toisella vanhemmalla.
Hiljattain tämän tyyppistä tilannetta myötäeläneenä perheen äidin sisarena olen todennut, että turvakodista ja lastenhuollosta on usein vain sanottu, ettei heillä ole keinoja hoitaa tämäntyyppistä tilannetta. Äidille on kerrottu, että isällä on oikeus lapsiin, koska asuu samassa osoitteessa kuin lapset - paikassa, johon ei ei pysty väkivallan takia palaamaan. Valta on rahan ja kouran takana isällä.
Myös lapset ovat jääneet ilman tukea tilanteessa, jossa heitä on käytetty vallan työkaluina. Lapsille tulisi saada edes tasapuolinen oikeus äitiin.
Kuka pystyy puolustamaan lasten oikeuksia juuri nyt, etteivät nämäkin lapset ja äiti päädy jonkin huollon loputtomalle listalle?"
Kuinka tällaisessa tilanteessa käy pienten lasten? Suomessa oikeudet tapaamisiin kuuluvat vanhemmille - olivat he niihin kykeneviä tai eivät.
Itsensä löytäminen väkivaltaisen kumppanin vierestä ei varmasti ole parisuhteessa niitä hienoimia hetkiä. Onko toinen matkan varrella muuttunut, vai ovatko omat silmät olleet tavattaessa liian siniset? Lasten synnyttyä tilanne perheessä usein kärjistyy.
Vanhemmuus on jonkinlaista valtaa. Suhteesta irti päästäkseen alistuja tarvitsee viranomaisten ja sukulaisten tukea. Tällaisessa tilanteessa valta on epätasapainoisesti toisella vanhemmalla.
Hiljattain tämän tyyppistä tilannetta myötäeläneenä perheen äidin sisarena olen todennut, että turvakodista ja lastenhuollosta on usein vain sanottu, ettei heillä ole keinoja hoitaa tämäntyyppistä tilannetta. Äidille on kerrottu, että isällä on oikeus lapsiin, koska asuu samassa osoitteessa kuin lapset - paikassa, johon ei ei pysty väkivallan takia palaamaan. Valta on rahan ja kouran takana isällä.
Myös lapset ovat jääneet ilman tukea tilanteessa, jossa heitä on käytetty vallan työkaluina. Lapsille tulisi saada edes tasapuolinen oikeus äitiin.
Kuka pystyy puolustamaan lasten oikeuksia juuri nyt, etteivät nämäkin lapset ja äiti päädy jonkin huollon loputtomalle listalle?"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valta on rahan ja kouran (nyrkin) takana eli isällä.
Just näin tilanne on turhan usein. Ja isäjärjestöjen mielestä turvakodit ovat turhia! Naisia pitäisi saada hakata vapaasti ilman, että perheellä on mitään paikkaa turvaan, kuten koko ihmiskunnan historian ajan tänne asti on ollut.
Ja näin isäjärjestöille kuuluvan kauniin kiitoksen kera on todettava, kuten alun kirjoittaja, että ÄITIÄ SYYLLISTETÄÄN SIITÄ kun hän yrittää suojella itseään ja lapsiaan väkivaltaiselta isältä.
Tämän päivän Hesarista esimerkki siitä, miten välinpitämätön lastensuojelu voi olla perheessä tapahtuvaa väkivaltaa kohtaan
SEKÄ siitä, että
kuntaviranomaisen ei ole hyvä alkaa arvostelemaan kunnan toista työntekijää. Näin kouluterveydenhoitajan kertomana:
"Alakoulussa oli kaksi sisarusta, jotka molemmat oireilivat tosi voimakkaasti. Kerran tämä sulkeutunut 11-vuotias antoi minulle kirjeen, jossa kertoi, että isä hakkaa ja potkii äitiä ja pitää pyssyä äidin päätä vasten. Tein ls-ilmoituksen, mutta se ei johtanut mihinkään.
Siitä kuukauden päästä isä pahoinpiteli äidin henkihieveriin ja riehui kotona pyssyn kanssa. Äiti vietiin sairaalaan ja minä soitin sosiaalityöntekijälle, että lapset on saatava nyt äkkiä turvaan.
Hän sanoi, että minun pitäisi mennä lasten luo tai ottaa heidät kotiini. Poliisista ei ollut mitään puhetta.
Tein virkavirheilmoituksen. Määräaikaista työsopimustani ei tietenkään jatkettu. Myöhemmin äiti palasi kotiin ja lapset myös."
Niin sanotuista "paremmista" piireistä kerrottua myös tämän päivän Hesarista:
"Kävi ilmi, että biologinen isä on käyttänyt tytärtään seksuaalisesti hyväksi. Tytön äiti pohti pitkään, veisikö hän tätä asiaa oikeuteen vai ei. Hän oli elänyt erittäin mukavaa elämää ilman, että hänen oli tarvinnut ponnistella minkään eteen, ylellistä elämää. Ja hän päätyi siihen, ettei tee asialle mitään."
On uskomatonta, miten monella tasolla RAHA ajaa lapsen edun edelle, niin paremmissa piireissä lasten suojelematta jättämisenä kuin yhteiskunnassa laajemminkin.
Lapsen surmista väitellyt psykiatri Anne Kauppi muistuttaa, että myös tekijät ovat todella vähäosaisia.
"Heillä on aivan hirvittävät lapsuudet myös itsellä. Kun mietitään, mistä pahuus tulee, niin se tulee juuri niistä asioista, kun lapsia kohdellaan huonosti."
Lasten huonoon kohteluun eivät tänä päivänä ole syyllistyneet vain lasten vanhemmat, vaan myös viranomaiset ja sijaishuolto poliitikkojen laupiaalla siunauksella.
Kaiken muun hirveyden keskellä, ehkä yksi kamalin kaltoinkohtelu tapahtuu silloin kun viranomaiset riistävät lapsen hyvästä kodista peruspalvelujen puuttumisen takia ja hänet sijoitetaan laitokseen, jossa hän tulee mitä törkeimmin kaltoinkohdelluksi.
On rikos jokaiselta, joka puheilla, sanoilla tai teoilla pönkittää mitenkään nykyistä lastensuojelua. Niin suuria laiminlyöntejä ja vastaavasti ylilyöntejä sen piirissä harjoitetaan. Korjauksen aika on vihdoin käsillä, se olisi ollut jo 10 vuotta aikaisemmin, jos lasten vanhempien kertomuksia lastensuojelun julmuuksista olisi alennuttu kuuntelemaan.
Perhesurmiin uusia näkökulmia.
Suomen Mielenterveysseuralehdessä 2/2012 nostetaan esiin todellisia lukuja lapsisurmista ja surmaajista.
"Naistutkimukset" eivät olekaan totta miehistä väkivallan tekijänä, myös äidit surmaavat lapsiaan.
Tässä linkissä löytyy todellista tietosa sekä lisälinkkejä, muihin aiheppittiin liittyvissä kannnaotoissa.
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_2_2012/nakokulmia_perhesurmiin
-------
Kopio Mielenterveyslehdeen kirjoituksesta.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
------------