"Jos asiakirjaa näyttämättä tehdään väite hakemusta vastaan, osottakoon oikeus, ellei havaita että väite ilmeisesti on hyljättävä, asianomistajia määräajan kuluessa, uhalla että asiakirja muuten kuoletetaan, asianmukaisessa oikeudessa erikseen riitelemään väitteestä, ja jättäköön siinä tapauksessa päätöksen antamisen hakemukseen toistaiseksi, kunnes riita on lopullisesti ratkaistu."
Tässä pieni näyte ajantasaisesta lainsäädännöstä. Kyseessä on Laki asiakirjan kuolettamisesta § 11.2, menee muutama lukukerta ennenkun ton sisäistää...
Tässä pieni näyte ajantasaisesta lainsäädännöstä. Kyseessä on Laki asiakirjan kuolettamisesta § 11.2, menee muutama lukukerta ennenkun ton sisäistää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, tuo säännös on vuodelta 1901, niin kuin varmasti itsekin huomasit. Sen jälkeen on lakikieltäkin jonkin verran selkeytetty. Hyvinkin vanhaa lainsäädäntöä on vielä paljon voimassa, joitakin pykäliä jopa vuodelta 1734, mutta lainvalmisteluviranomaisten resurssit eivät oikein riitä kaiken uudelleen kirjoittamiseen pelkästään kielellisistä syistä. Totta kai lainsäädännön ymmärrettävyys ja selkeys on ensiarvoisen tärkeä asia, ja muinaiset tekstit pitäisi jo uudistaa, mutta työvoimaa ja rahaa siihen ei mistään liikene.
Kumma juttu, että vuosisata on ollut niin kiirettä eduskunnassa...
Uudet säädökset ovat varsin ymmärrettäviä. Ymmärrettävyyttä lisää myös helposti saatavat lain valmistelutyöt, joista aina voi - ja pitää - tarkistaa, mitä lainsäätäjä on todella tarkoittanut.
Meinaatko että asiakirjojen kuolettaminen (varsinkin maallikkojen tekemänä) on niin yleistä että vanhahtavasta tekstistä on suurtakin haittaa?
Väittäisinpä että sadassa vuodessa on ollut melko monta tarvetta asiakirjan kuolettamiseen. Onhan se hyvä asia että juristit on koulutettu tulkitsemaan näitä "hiukan" vaikeahkoja lauseita ja niiden merkityksiä. Mutta, nuo vanhat lakitekstit on omiaan lisäämään byrokratiaa ja vaikeuttaa taviksen mahdollisuuksia hoitaa itse asioitaan. Hyvänä esimerkkinä on vuodelta 1734 peräisin oleva kauppakaari, josta kylläkin alkuperäistä on vain rippeet, mutta nekin on siis voimassa olevaa säädöskokoelmaa. Jokainen ihminen tekee elämänsä aikana melko monta oikeustointa, johon sovelletaan em. säädöstä(kin).