Haluaisin halata sinua, kunnes tuulet tyyntyvät. Kasvoni painan tähän, kaulasi pieneen kuoppaan. Se on kuin muotoiltu kasvojani varten. Tämä on ainoa paikka maailmassa, jossa voin tuntea olevani kotona, turvassa, perillä. Kiedon käteni ympärillesi. Etusormeni koskettavat vaivoin toisiaan selkäsi takana. Olet minun vuoreni. Olen sinut kerran valloittanut, mutta nyt tunnen kuinka jotain on tapahtumassa. Potkaisin huipulla yhden kiven liikkeelle aloittaen ketjureaktion. Kivivyöry on lähtenyt liikkeelle.
Odota, älä mene. Minulla on vielä asioita sanomatta. En ole kertonut sinulle vielä kaikesta. Kaikesta siitä, mitä minulle merkitset. Kaikesta siitä, mitä saat minut tuntemaan. Kaikesta. Tahtoisin pyyhkiä pois sen, mistä kaikki lähti liikkeelle. Tahtoisin palata siihen hetkeen, kun kasvoni olivat vielä vasten kaulasi kuulasta ihoa. Tahtoisin palata aikaan ennen maanvyörymää. Haluan sanoa, että olin typerä. Kuuntele, mies, kuuntele. Miksi käännät pään? Miksi suljet korvasi? Kaikki on vielä kesken. En halua menettää sinua. En halua menettää turvaani. Olen maailman myrkyissä kuin eksynyt lapsi ilman sinua.
Odota, älä sulje vielä ovea. Et voi lähteä näin. Sisälleni jää hakkaamaan suuren suuri tyhjyys. Se tekee minusta ramman. Se vie minulta aistit niin, etten voi mitään tuntea. Et voi jättää kuuroa, sokeaa, mykkää. Anna kun painaudun vielä kerran vasten sinua. Sinun sylissäsi ovat ennenkin kaikki murheeni haihtuneet. Olenko ehtinyt jo kertomaan, kuinka pahoillani olen? En voi sanoa muuta. En voi tehdä mitään muuta. Pyytää vain jäämään. Rakkaani, jää. Elämä ilman sinua ei ole elämää. Odota.
Olet poissa.
Odota, älä mene. Minulla on vielä asioita sanomatta. En ole kertonut sinulle vielä kaikesta. Kaikesta siitä, mitä minulle merkitset. Kaikesta siitä, mitä saat minut tuntemaan. Kaikesta. Tahtoisin pyyhkiä pois sen, mistä kaikki lähti liikkeelle. Tahtoisin palata siihen hetkeen, kun kasvoni olivat vielä vasten kaulasi kuulasta ihoa. Tahtoisin palata aikaan ennen maanvyörymää. Haluan sanoa, että olin typerä. Kuuntele, mies, kuuntele. Miksi käännät pään? Miksi suljet korvasi? Kaikki on vielä kesken. En halua menettää sinua. En halua menettää turvaani. Olen maailman myrkyissä kuin eksynyt lapsi ilman sinua.
Odota, älä sulje vielä ovea. Et voi lähteä näin. Sisälleni jää hakkaamaan suuren suuri tyhjyys. Se tekee minusta ramman. Se vie minulta aistit niin, etten voi mitään tuntea. Et voi jättää kuuroa, sokeaa, mykkää. Anna kun painaudun vielä kerran vasten sinua. Sinun sylissäsi ovat ennenkin kaikki murheeni haihtuneet. Olenko ehtinyt jo kertomaan, kuinka pahoillani olen? En voi sanoa muuta. En voi tehdä mitään muuta. Pyytää vain jäämään. Rakkaani, jää. Elämä ilman sinua ei ole elämää. Odota.
Olet poissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
W-A-U! TOI ON HYVÄ!!!!!!!! Meinaakkko runoiliaks?
Luulen, että ihmisiä ärsyttää se, että pistän nokkani joka paikkaan. Jonnekin se nokka pitää pistää.
Iskelmätaivas välähti silmieni eteen.
" - - Sunny, sulle tahdon kertoa onnestain/
Sunny, huomannut en sitä mä ennen lain/
kun minulle soit sä rakkauden vain/
miks tunteillas leikin mä silloin ain/
Sunny, miten saan/
sinut palaa-amaan - -?"
Tai jotenkin noin se menee... Hurmaavaa. Käännöskappaleet sitten ovat lystikkäitä.
Novellin ensimmäinen lause on kiinnostava. Ikään kuin paperisia päivänvarjoja. Uskomattoman pateettinen, mutta jostain syystä se toimii minun mielestäni. Kaksi seuraavaa lausetta taas - anteeksi vain, olen joskus niin epäromanttinen - toivat mieleen jonkin anatomisen epämuodostuman. Siis tuo:
"Kasvoni painan tähän, kaulasi pieneen kuoppaan. Se on kuin muotoiltu kasvojani varten."
Samoin lopetus (Olet poissa) on suuri klisee, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Sitten vahvaa:
"Kuuntele, mies, kuuntele." Loistokasta. En mielelläni hoe ihmisille, että heissä on potentiaalia, ja ilmeisesti sen takia olen saanut ottaa vastaan närkästynyttä palautetta persoonaansa suojelevilta kirjoittajilta. Kaikissa on mahdollisuus kehittyä. Minusta tällä tekstillä on kiistämättä myös ansionsa.
Vaikka metaforat mielestäni ovat hiukkasen kulahtaneita, teksti välittää ikivanhan tunteen vahvasti. Se on olennaista.
kritiikistä. Sitä tarvitahan.
Ja tuo nyt vain oli äkkiseltään väsätty omakohtaiseen kokemukseen perustuva raapaisu. Yritän tässä taas pitkästä aikaa herätellä sanojen virtaa...
Pistähän vaan nokkasi jatkossakin.