Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kahdet kasvot

    näinä syksyn tunteina
    etsin sanoja yhä sisältäni
    hapuilen maata, kovaa ja kylmää
    mutta sisälläni ei ole mitään
    ei ainuttakaan sanaa rakentamaan
    - - -

    naapurin kaunis tyttö tervehtii minua iloisesti
    hymyilee, kysyy kuulumisia
    vaivautuneena käännyn pois - en jaksa ihmisiä
    hän jää seuraamaan askeleita
    tunnen katseen, kysyvän ilmeen
    hetken tästä todellisuudesta
    kunnes matkaan kohti seuraavaa
    tuulen selässä, rannat minua kantaa

    * * * *

    Pari sanaa runosta. Jotain tuollasita minulle tapahtuu.
    Jokin pieni hetki muuten tavallisessa, arkisessa päivässä jää mieleen.
    Sitten se katoaa, häviää. Jäljelle ei jää oikeastaan mitään. Jotain ainesta runoon, ehkä ajatukseen. Sitten se on ohi.
    4117
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    kaikki yrittää lähelle
    mutta minussa ei ole kenellekkään peilejä
    jotka heijastasivat takaisin
    odottavat tunteet
    kuten metsäkin
    ei siellä kaiku vastaa huutajalle
    vaan itse
    samanlainen väsynyt ...

    runosi sävyjä olisi lukenut pitempääkin
    sillä niin hyvä se oli ...

    Äänestä

    Kirjoitat aina niin syvälisesti ja riipaisevan kauniisti.

    Niinkuin tämäkin!

    Äänestä
    Aloittaja

    Kiitos molemmille :)

    Äänestä

    Runosi on vahva osoitus Kahdesta kasvoista kuin niiden sisäisistä tunnelmista mitä tunteet voivat teettää... kauneudellaan koskettaen toista ihmistä ... ja sitten työstää niitä omissa ajatuksissaan/mietteissään.

    Vielä sanasesi runosta kuin opastaa lukijaakin että miten tulkata runoa.

    Olet myös syvien vesien/runojen tuttu/taattu kirjoittaja joita runosi on jo pitkään täälläkin tullut tutuiksi. Niissä on eletyn kuin hetkienkin elämän syvää tunnelmien kulkua. Ja se on hyvä !

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tahtin kirjoitti:

    näinä syksyn tunteina
    etsin sanoja yhä sisältäni
    hapuilen maata, kovaa ja kylmää
    mutta sisälläni ei ole mitään
    ei ainuttakaan sanaa rakentamaan
    - - -

    naapurin kaunis tyttö tervehtii minua iloisesti
    hymyilee, kysyy kuulumisia
    vaivautuneena käännyn pois - en jaksa ihmisiä
    hän jää seuraamaan askeleita
    tunnen katseen, kysyvän ilmeen
    hetken tästä todellisuudesta
    kunnes matkaan kohti seuraavaa
    tuulen selässä, rannat minua kantaa

    * * * *

    Pari sanaa runosta. Jotain tuollasita minulle tapahtuu.
    Jokin pieni hetki muuten tavallisessa, arkisessa päivässä jää mieleen.
    Sitten se katoaa, häviää. Jäljelle ei jää oikeastaan mitään. Jotain ainesta runoon, ehkä ajatukseen. Sitten se on ohi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu