Ihana animaatiofilmi illan kohokohtana

Nuo animaatiot ei ennen niin kovin ole kiehtoneet, mutta nyt katsoin Australialaisen Mery & Max elokuvan viehtyneenä. Lähinnä viehätyin ensiksi siihen luovuuteen, millä elämän *normaalit* asiat oli kuvattuna ympäristöstä.
Pienenä detaljina pikku kakkuvuokia oli hyödynnetty jossakin vempaimessa, etc = jne.
Sitten vei tarina mennessään.
Mary oli pieni tyttö, yksinäinen, jolla oli iso ruskea syntymämerkki otsassaan, isä taas hihnatyöläinen, joka sulkeutui vajaan iltaisin täyttämään lintuja, ja jonka äiti harrasti sherryn nappailua keittiössään tupakka suussaan aina--ruuissakin joskus.

Mary katseli ihmeissään puhelinluetteloa aikansa kuluksi, kuinka ameriikassa oli outoja nimiä. Sitten näki Horowithsin nimen ja päätti kirjoittaa tälle Jerry Horowithille.

Söpön kirjeen kirjoittikin, ja tämä Jerry oli 44 vuotias mies, hyvin yksinäinen hänkin, ja aspergeri oireinen, eikä pystynyt tulkitsemaan ihmisten ilmeistä tunnetiloja.
Kuitenkin hän piti Maryn kirjeestä ja vastasi hänelle, kertoen elämästään.

Ps- Jatkan huomenna, mutta sen verran kerron, että itkin filmin lopussa, vaikka tuo Mary suhtautui siihenkin onnellisena.

Hyvää yötä :)

PS. Nukahdin liian myöhään iltapäivällä, mutta,... hyvinhän nukuin!
591
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat
Aloittaja

Enpä taida palata kertomaan enempää tuosta animatiosta:)
Ihmettelin vain miten polttavat kyyneleet nousi silmiin, Max'in löytyessä kuolleena, kun Mary viimein lähti tapaamaan, avioeriónsa jälkeen rakasta ystäväänsä Max'ia.

Max löytyi huoneestaan kuolleena,...Maryn kasvoille nousi hymy, kun hän näki kaikki kirjeensä liimattuina seinään, ja kuvansa peilin karmissa,...Mary otti Maxin kylmennen käden omaansa, ja istui kuitenkin onnellisena siinä vieressä.


Ps.


Ehkä tuo virtuaalinen kirjeenvaihto antoi sentään kummallekin jotakin :)

Äänestä
  • En katsonut mainitsemaasi elokuvaa, vaikka koko perheelle tarkoitettuja elokuvia tulee aika paljon seurattuakin ja tallennettua. Niistä saa hedelmällisiä keskusteluja lastenlasten kanssa, naurua ja kyyneleitäkin.

    Viime viikolla saimme lukea ja katsoa kuvaakin Putinin Siperian tempauksesta. Siellä on meneillään Toivon lento -kampanja uhanalaisten lumikurkien pelastamiseksi. Putin johdatti alfa-kurkiurosta matkien vankeudessa kasvaneita kurkia muuttomatkalle moottoririippuliitimellä. Hän oli pukeutunut valkoisiin ja jossain sanottiin, että nokkakin olisi päähän istutettu.

    Tästä tuli mieleen ihastuttava ja hellyttävä elokuva "Tyttö ja villihanhet", joka meillä on lastenlasten kanssa moneen kertaan katsottu DVD:nä. Filmi on tehty tositarinaan perustuvan Bill Lishmanin kirjan pohjalta. 14-vuotias Amy asuu Kanadassa keksijäisänsä kanssa, löytää hylätyn villihanhien pesän munineen ja alkaa hoitaa sitä. Poikaset kuoriutuvat ja alkavat pitää tyttöä emonaan. Viranomaiset puuttuvat asiaan, sillä villilintuja ei saisi pitää kotona, niilta pitäisi ainakin siivet leikata. Isä alkaa suunnitella ultrakevyttä lentokonetta, jolla linnut saisi johdatettua muuttomatkalle etelämmäs. Lopulta Amy lentää hanhiparvi perässään ja kaikki seuraavat lumoutuneina.

    Montakohan kertaa on katsottu "Kotia kohti", jossa kaksi koiraa ja kissa hurjien seikkailujen jälkeen pääsevät vihdoin takaisin kotiinsa.

    Äänestä

  • Ramoona* kirjoitti:

    En katsonut mainitsemaasi elokuvaa, vaikka koko perheelle tarkoitettuja elokuvia tulee aika paljon seurattuakin ja tallennettua. Niistä saa hedelmällisiä keskusteluja lastenlasten kanssa, naurua ja kyyneleitäkin.

    Viime viikolla saimme lukea ja katsoa kuvaakin Putinin Siperian tempauksesta. Siellä on meneillään Toivon lento -kampanja uhanalaisten lumikurkien pelastamiseksi. Putin johdatti alfa-kurkiurosta matkien vankeudessa kasvaneita kurkia muuttomatkalle moottoririippuliitimellä. Hän oli pukeutunut valkoisiin ja jossain sanottiin, että nokkakin olisi päähän istutettu.

    Tästä tuli mieleen ihastuttava ja hellyttävä elokuva "Tyttö ja villihanhet", joka meillä on lastenlasten kanssa moneen kertaan katsottu DVD:nä. Filmi on tehty tositarinaan perustuvan Bill Lishmanin kirjan pohjalta. 14-vuotias Amy asuu Kanadassa keksijäisänsä kanssa, löytää hylätyn villihanhien pesän munineen ja alkaa hoitaa sitä. Poikaset kuoriutuvat ja alkavat pitää tyttöä emonaan. Viranomaiset puuttuvat asiaan, sillä villilintuja ei saisi pitää kotona, niilta pitäisi ainakin siivet leikata. Isä alkaa suunnitella ultrakevyttä lentokonetta, jolla linnut saisi johdatettua muuttomatkalle etelämmäs. Lopulta Amy lentää hanhiparvi perässään ja kaikki seuraavat lumoutuneina.

    Montakohan kertaa on katsottu "Kotia kohti", jossa kaksi koiraa ja kissa hurjien seikkailujen jälkeen pääsevät vihdoin takaisin kotiinsa.

    Mahtoiko Putin itse lentää, taisi olla lavastetty juttu ja ai kai ne kurjet niin vain lähde seuraamaan. Kaikenlaisia macho tempauksia sekin ukko tekee.
    Tuo on totta, että linnunpoikaset leimautuvat siihen jonka ensimmäisenä näkevät ja alkavat pitää emonaan..

    Äänestä

Pidän piirretyistä filmeistä, kuten monet kaltaiseni lapsenmieliset tai luovat ihmiset.
Suosikkini on tietysti Pink Panther, eli vaaleanpunainen pantteri.

Hurskaan oloinen hieno ja oivaltava tyyppi tämä piirretty pantteri.

Äänestä
  • Simpsoneista, niissä pistellään amerikkalaisia ja lapset on fiksumpia kuin aikuiset.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


UPDATE_9752944 kirjoitti:

Nuo animaatiot ei ennen niin kovin ole kiehtoneet, mutta nyt katsoin Australialaisen Mery & Max elokuvan viehtyneenä. Lähinnä viehätyin ensiksi siihen luovuuteen, millä elämän *normaalit* asiat oli kuvattuna ympäristöstä.
Pienenä detaljina pikku kakkuvuokia oli hyödynnetty jossakin vempaimessa, etc = jne.
Sitten vei tarina mennessään.
Mary oli pieni tyttö, yksinäinen, jolla oli iso ruskea syntymämerkki otsassaan, isä taas hihnatyöläinen, joka sulkeutui vajaan iltaisin täyttämään lintuja, ja jonka äiti harrasti sherryn nappailua keittiössään tupakka suussaan aina--ruuissakin joskus.

Mary katseli ihmeissään puhelinluetteloa aikansa kuluksi, kuinka ameriikassa oli outoja nimiä. Sitten näki Horowithsin nimen ja päätti kirjoittaa tälle Jerry Horowithille.

Söpön kirjeen kirjoittikin, ja tämä Jerry oli 44 vuotias mies, hyvin yksinäinen hänkin, ja aspergeri oireinen, eikä pystynyt tulkitsemaan ihmisten ilmeistä tunnetiloja.
Kuitenkin hän piti Maryn kirjeestä ja vastasi hänelle, kertoen elämästään.

Ps- Jatkan huomenna, mutta sen verran kerron, että itkin filmin lopussa, vaikka tuo Mary suhtautui siihenkin onnellisena.

Hyvää yötä :)

PS. Nukahdin liian myöhään iltapäivällä, mutta,... hyvinhän nukuin!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu