Olen sijaisisä,neljälle valloittavalle lapselle, sisaruksille. Lapset,vaikka geeniperimältään samasta puusta ovatkin, ovat kovin erilaisia. Yksi heistä on syvästi vaurioitunut ja traumatisoitunut, kaltoinkohdeltu. Tämä lapsi on niin vaativa,että hänen vuokseen kaikki normaalius on kadonnut kodistamme. Nyt vaimoni on totaalisen uupunut tähän ihmistaimeen, niin pahalta kuin se kuulostaakaan.
Olemme pohtineet erilaisia ratkaisuja,miten jaksaa tästä eteenpäin, mutta vaihtoehtoina taitaa olla joko ero tai lapsista luopuminen. Lapsista luopuminen tässä tilanteessa oman riittämättömyytemme vuoksi tuntuisi kamalalta. Ero taasen jättäisi minut lasten kanssa,ja valitettavasti se ei lasten problamatiikan vuoksi ole mahdollista.
Olen puun ja kuoren välissä, onko kohtalotovereita vastaavissa tilanteissa olleena ja niistä selvinneenä?
Ja nyt hyvät ihmiset,voitte tuomita minut ja suoltaa kamaluuksia päälleni, se ei kuitenkaan muuta tilannetta. Olemme ryhtyneet sijaisperheeksi ja nyt elämä on heittänyt näin. Kommentit "mitäs läksit", ovat turhia. Jos olisin tiennyt kuinka traumatisoitunut voi aivan pienikin lapsi olla, en olisi ryhtynyt. Mutta en pystynyt sitä silloin ymmärtämään.Eikä ehkä kukaan muukaan.Ja kyseessä on siis jo pitkäaikainen huosta,jonka haastavuus on yleisessä tiedossa viranomaisilla sekä bioilla.Ja ne jotka ehdottavat kotiutusta,niin tiedoksi ettei se ole mahdollista juuri tämän lapsen vuoksi.
Ero sijaisperheessä
13
651
Vastaukset
- sijari minäkin
Kirjoituksesi on realistinen kuvaus tämän päivän sijoitetuista lapsista ja sijaisperheen elämästä. Valitettavasti. Lapset ovat niin vaurioituneita että "tavalliset perheet" ja tavalliset perheen vahvuudet eivät riitä. Mutta, mutta, entäpä jos ottaisittte yhteyttä lasten sos.työntekijään ja yhdessä mietitte vielä kuinka uupumustanne autetaan. Nythän paljon puhutaan sijaisperheiden tukemisesta joten eikun puheista tekoihin. Esim. teille lomaa, lapselle/lapsille tukipaikka, terapiat/lääkitys kuntoon. Toivottavsti keksitte yhdessä muutakin kuin eron avioliitossa tai eron lapsista. Mutta uupumuksenne hyvin ymmärrän, meilläkin koettu samoja tilanteita ja eteenpäin on päästy tukitoimien avulla. Mutta vaatikaa tekin niitä tukitoimia...
- tyhmä pää
E´hkä kenenkään ei pidä aloittaa sijaisvanhemmuustta tyyliin, otanpa 4 lasta. Aloittakaa nyt hyvänen aika yhdellä lapsella ja jättäkää 4 lapsen perhe ammatilliselle parehekodille, jossa on annattitaitoa.
- Meni ohi.
tyhmä pää kirjoitti:
E´hkä kenenkään ei pidä aloittaa sijaisvanhemmuustta tyyliin, otanpa 4 lasta. Aloittakaa nyt hyvänen aika yhdellä lapsella ja jättäkää 4 lapsen perhe ammatilliselle parehekodille, jossa on annattitaitoa.
Missä mainittiin, että aloittajalle tuli nuo 4 lasta samaan aikaan?
Jos sijoitetulle syntyy sisaruksia niin on hyväkin, että pääsisivät samaan sijaisperheeseen jos se on tarpeen/mahdollista. - kaksi riittää
Meni ohi. kirjoitti:
Missä mainittiin, että aloittajalle tuli nuo 4 lasta samaan aikaan?
Jos sijoitetulle syntyy sisaruksia niin on hyväkin, että pääsisivät samaan sijaisperheeseen jos se on tarpeen/mahdollista.Mutta ei välttämättömyys. Jos alkaa väsymyksen oireita tms. pitää osata sanoa ei. Se on ammattitaitoa. Ammatilliset perhekodit voivat ottaa sisarusparvia.
- Jaksamisia
Olet jo päässyt yhden aidan yli kun uskallat "ääneen" sanoa missä mennään.
Sossuun yhteys ja niin kuin edellä sanottiin- yhdessä tuumin katsotte mitä asialle voi tehdä....
Onko tälle yhdelle lapselle koitettu esim hoitojaksoja jossain perhekodissa tai vastaavassa- että te ja muut lapset saisitte silloin levätä.
Teille paljon jaksamisia.... - hessukkainen
Kuten jo aloituksessani sanoin,en halunnut mitään "mitäs läksit"-keskustelua. Nyt tilanne on tämä. Piste. Se mitä se on ollut aiemmin,en sanonut/kertonut. Se ei kuulu tähän asiaan.
Sen sanon, ettemme aivan "perusperhe" ole, molemmilla pitkä historia lastensuojelun parissa,työntekijöinä. Koskaan aiemmin en ole vastaavaa lasta tavannut. Eikä kyseessä ole ensimmäiset sijaislapsemme,eli siltä osinkaan emme hypänneet tuntemattomaan.
Yhteydessä olemme olleet jokaiseen ympäröivään tahoon,en vain tiedä onko kuilu jo liian suuri täytettäväksi minun ja puolisoni välillä.
En tiedä!- Tee näin!
Sijaisäitinä annan vinkin, että luopukaa lapsesta. Älkää uhratko perhettänne sille. Meillä oli joskus vähän sama tilanne ja yhden lapsemme sijoitus purkaantui. Kyllä se sattui, mutta samalla normalisoi perhe-elämämme täysin. Olimme saaneet terapiaa, lähes _kaikkea_ oli kokeiltu. Nyt olemme hyväksyneet sen asian, että tätä lasta ei enää perhehoito voinut auttaa. Muita lapsiamme kyllä.
Koittakaa toipua, kokemuksesta tiedän mitä se on, kun ilmapiiri kotona kiristyy ja kiistellään jatkuvasti toimintatavoista, ollaanko liian löysiä vai tiukkoja vai jotain siltä väliltä... Rankkaa se on, mutta laittakaa poikki! - sijaisäiti minäkin
Joskus se kuilu vanhempien välillä on päässyt niin syväksi ettei mikään enää auta vaan ero on ainoa ratkaisu. Sijaisperheissäkin tapahtuu avioeroja ihan samalla tavalla kuin muissakin perheissä. Vanhemmuus on joskus niin rankkaa etttä välillä ihmettelen miten ihmeessä sijaisperheen vanhemmat jaksavat kaiken ilman eroa. Meidän perhe ei jaksanut ja ero oli ainoa vaihtoehto.
- Sijari minäkin
sijaisäiti minäkin kirjoitti:
Joskus se kuilu vanhempien välillä on päässyt niin syväksi ettei mikään enää auta vaan ero on ainoa ratkaisu. Sijaisperheissäkin tapahtuu avioeroja ihan samalla tavalla kuin muissakin perheissä. Vanhemmuus on joskus niin rankkaa etttä välillä ihmettelen miten ihmeessä sijaisperheen vanhemmat jaksavat kaiken ilman eroa. Meidän perhe ei jaksanut ja ero oli ainoa vaihtoehto.
Hei "sijaisäiti minäkin"..saanko kysyä mitä tapahtui sijaislapsillenne? Olen hiukan kanssa hukassa samanlaisten ajatusten kanssa.Toivon kovasti ettei kukaan ala nyt moralisoimaan sen enempää tätä asiaa, vaan muistaa että sijaisperheetkin ovat normaaleja perheitä. Ja n.50 % suomalaisista perheistä ajautuu avioeroon. Tilanne on se, että lapset hoidetaan hyvin kaikinpuolin, mutta muuten muistutamme vain "kämppiksiä". Ei riitoja..mutta eipä mitään muutakaan. Kiitos jos viitsisit vastata!
- sijaisäiti minäkin
Sijari minäkin kirjoitti:
Hei "sijaisäiti minäkin"..saanko kysyä mitä tapahtui sijaislapsillenne? Olen hiukan kanssa hukassa samanlaisten ajatusten kanssa.Toivon kovasti ettei kukaan ala nyt moralisoimaan sen enempää tätä asiaa, vaan muistaa että sijaisperheetkin ovat normaaleja perheitä. Ja n.50 % suomalaisista perheistä ajautuu avioeroon. Tilanne on se, että lapset hoidetaan hyvin kaikinpuolin, mutta muuten muistutamme vain "kämppiksiä". Ei riitoja..mutta eipä mitään muutakaan. Kiitos jos viitsisit vastata!
Eron tullessa ajankohtaiseksi suurin huoleni oli sijoitetut lapset. Juttelin lasten parhaasta sos.työntekijöiden kanssa tosi paljon ja heidän kantansa oli se että lapset jäävät asumaan luokseni jos vain jaksan heistä huolehtia. Missään vaiheessa kukaan ei edes miettinyt sitä että joutuisin lapsista luopumaan. Ero hoidettiin niin hyvin kuin pystyttiin ja lapsia ajatellen. Jäin asumaan lasten kanssa entiseen kotiin joten lasten elämässä muuttui vain se että toinen meistä aikuisista ei enää asunut kotona. Sijaisisä on säilynyt kuitenkin lasten elämässä mukana ja hän tapaa lapsia silloin kun hänen aikataulunsa antaa myöten eikä lapsilla satu olemaan silloin sovittuja menoja.
Eron jälkeen perheeni on kasvanut vielä yhdellä lapsella. Sos.työntekijät katsoivat että voimani riittävät myös uudelle lapselle erosta ja yksinhuoltajuudesta huolimatta. - Sijari minäkin
sijaisäiti minäkin kirjoitti:
Eron tullessa ajankohtaiseksi suurin huoleni oli sijoitetut lapset. Juttelin lasten parhaasta sos.työntekijöiden kanssa tosi paljon ja heidän kantansa oli se että lapset jäävät asumaan luokseni jos vain jaksan heistä huolehtia. Missään vaiheessa kukaan ei edes miettinyt sitä että joutuisin lapsista luopumaan. Ero hoidettiin niin hyvin kuin pystyttiin ja lapsia ajatellen. Jäin asumaan lasten kanssa entiseen kotiin joten lasten elämässä muuttui vain se että toinen meistä aikuisista ei enää asunut kotona. Sijaisisä on säilynyt kuitenkin lasten elämässä mukana ja hän tapaa lapsia silloin kun hänen aikataulunsa antaa myöten eikä lapsilla satu olemaan silloin sovittuja menoja.
Eron jälkeen perheeni on kasvanut vielä yhdellä lapsella. Sos.työntekijät katsoivat että voimani riittävät myös uudelle lapselle erosta ja yksinhuoltajuudesta huolimatta.Kiitos vastauksestasi!!! Hyvää syksyä teille, oloni helpottui huomattavasti vastauksestasi.
- täältä apu
No onpa hienoa, että helpotti. Neljän lapsen kohtaloon kannattaakin aina kysyä tältä palstalta neuvoa. Ja kun mistään muualta ei saa apua!
- Keskustelua!!
Niin no eikös tämä ole keskustelupalsta? Kyllä se apu varmaan muualta haetaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m724144Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o963567Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä363289- 502795
Nyt on sanottava että sattuu kipeästi
Jos, sinä aikana kun olen kaivannut ja odottanut sinua ja olet tiennyt sen, niin jos valitsit toisen miehen. Katsot minu182299- 382150
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest222012- 201534
UMK-juontajakaksikon pari isoa "mokaa" ihmetyttää - Mitäs tykkäsit Syköstä ja Uotisesta juontajina?
Tänä vuonna UMK-lavalla nähtiin artistien lisäksi juontajakolmikko Jorma Uotinen, Sami Sykkö ja Jasmin Beloued. Juontami121480Jussi "Mestari" Halal-ahon sotilasarvo?
Minä vuonna Jussille myönnettiin sotilasansiomitali? Vai myönnettiinkö Jussille sotilasansiomitalia lainkaan?321476