En tiedä, mikä minuun meni. Mutta jos se liikuttaa teitä, kommentoikaa tätä. Ajatelkaa minua kun syötte mansikkakakkujanne.
* * * * * * * * * * * * * * * * *
Intro
Mansikkamaa, mansikkamaa
aurinko tulta ja purppuraa
Amen.
Mansikkamaalla
koivet supussa etsitään
ja nähdään punaista
Hain mansikoita ja
löysin tyttöystävän
Olisi voinut käydä hullumminkin
Hän oli
pienessä hameessa
ei tosiaan missään
mansikanpoimintamekossa
Mutta
enhän minä hameeseen rakastunut
vaan tyttöön
Koskaan ei pitäisi
olla auringossa hatutta päin
Seuraukset joudut viemään lounaalle
Hän siellä
minä täällä
välissämme Atlantti Senga Senganaa
Savipeltoon kynnetyissä
mainingeissa me kykimme
vihreäharjaiset vaahtopäät seisoivat
kuin lasiksi sulanut
hiekka Bikini-atollilla
Ah auringolle
Ah kesälle
Ah rannalla
Ah seinää vasten
Kun olin aikani
puristellut penkeistä punaisia finnejä
koriini,
kohotin katseeni, liu´uin Syvään Etelään
näin nykypaksut ihmiset kauloista kytketyt
Blueslaulua johti musta setä Tuomo.
* * * * * * * * * * * * * * * * *
Intro
Mansikkamaa, mansikkamaa
aurinko tulta ja purppuraa
Amen.
Mansikkamaalla
koivet supussa etsitään
ja nähdään punaista
Hain mansikoita ja
löysin tyttöystävän
Olisi voinut käydä hullumminkin
Hän oli
pienessä hameessa
ei tosiaan missään
mansikanpoimintamekossa
Mutta
enhän minä hameeseen rakastunut
vaan tyttöön
Koskaan ei pitäisi
olla auringossa hatutta päin
Seuraukset joudut viemään lounaalle
Hän siellä
minä täällä
välissämme Atlantti Senga Senganaa
Savipeltoon kynnetyissä
mainingeissa me kykimme
vihreäharjaiset vaahtopäät seisoivat
kuin lasiksi sulanut
hiekka Bikini-atollilla
Ah auringolle
Ah kesälle
Ah rannalla
Ah seinää vasten
Kun olin aikani
puristellut penkeistä punaisia finnejä
koriini,
kohotin katseeni, liu´uin Syvään Etelään
näin nykypaksut ihmiset kauloista kytketyt
Blueslaulua johti musta setä Tuomo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi v****sa tuhlaat runojasi tänne sontapalstalle, julkaise runokirja! Runosi ovat nimittäin oikeasti hyviä.
Hyvin ystävällistä, kiitos, Ämmä.
Kurtistan kulmiani ja pudistan päätäni. Å satan ja muita kateellisia muminoita. Lukiessani vielä nauroin.
Korvakäytävä ja Mansikkamaarapsodia ovat kaksi kirjoitustasi, jotka ovat vanginneet minut kokonaisvaltaisesti.
Jos Korvakäytävästä minulla riitti yhtä sun toista höpistävää, niin tästä ei niinkään. En lukenut tätä allegoriana, vaan suorana kuvauksena.
Luulen, että runon aihe jo itsessään vetoaa minuun, koska en pääse paljoa kesää viettämään. Tämä siis osuu samaan hermokohtaan kuin Kontion Kalajuttu. Nuori rakkaus innostavasti kuvatulla, kesäisellä mansikkamaalla...
Intro on ehdottomasti tarpeellinen. Se virittää lukijan sopivan leikkisään sävyyn.
Yritän löytää jotain parannettavaa. Onko kolmannessa säkeistössä sanan "mutta" tarpeen alkaa isolla kirjaimella? Nyhertämiseksi menee.
Atlantin ja Bikinin käyttäminen samassa metaforisessa kontekstissa ontuu maantieteellisesti.
Kohokohtia:
"Olisi voinut käydä hullumminkin"
"enhän minä hameeseen rakastunut / vaan tyttöön"
"Seuraukset joudut viemään lounaalle"
"Atlantti Senga Senganaa"
"Ah"
"Syvään Etelään"
Sinne juuri!
Kaikki on kohdallaan. En löydä pilkottavaa. Taidan olla mansikkamaan lumoissa.
Kiitos!
Kiitoksia jälleen kerran ilahduttavasta kommentista, th.
Suora tulkinta on todella parempi kuin allegorinen. Mutta-sanan iso ämmä korostaa mielestäni tietynlaista hereille ravistautumista, epäsopivan ajatuksen äkillistä torjumista. Sanan erottaminen omalle rivilleen on tietynlainen huudahdus.
Atlantin ja Bikinin maantieteellisestä yhteensopimattomuudesta olin kiusallisen tietoinen kirjoittaessani. Silti, niin kuin runoja tehdessä aina, fiksautuu tiettyihin, aivan tarkkoihin sanavalintoihin ja kielikuviin. Bikini tuli luonnostaan, ja Atlantin paikalla taas ei voi olla vaikkapa
Tyyni valtameri Senga senganaa
Victoriajärvellinen Senga senganaa tai
Päijänne Senga Senganaa.
Kun faijalta uusia housuja pyysin!
Suoritusta helpotti edellä kulkeva, lyhytreisihihainen rotusääri, nuori heitukka johon tutustuin kuitenkin saran päässä.
Nojatessaan kuokkaansa, farkkulahkeesta pilkisti himoittava huuli.
Eikä hävennyt pätkääkään.
Mansikkani hänen rasiaansa annoin.
Minä vain, ei Tuomoa lainkaan.
Mansikkani oi, vapautuneesti... vaginaalisesti huulen reunaan, lohenpunaista tavoitellen.
Mutta kedolla ei lehmää lainkaan.
Ei kerman kermaa.
Millä tehdä mansikkakakku...
Kielenpäällä hyrrää!
Suvaitsitte turmella jälleen kerran runoni tyrkyttämällä noita limaisen aistikkaita täydennyksiänne, mokoma ruuneperi.
Jatkakaa samaan malliin.
Ja vielä aivan ilmaiseksi.
Silloin kun selkäydinjatkoksen paksunnossa luova laulaa.
Niin elämän pyörä, kolme astetta tulevaisuuteen käy.
Ystävä hyvä!
Ei se aina näy.
Mutta kun nauttii sisimmästään ja kummat kuulee?
En kanssasi huutele tuuleen.
Oi Sinä sanaisi henki...
Puhaltele!