Elämä
piirsi taivaalle sydämen
tähdiksi tuikkimaan
kuuta valaisemaan
yöksi poutapilven seilaamaan
aamuksi sateeksi saattelemaan
Ja niin monta ilonpisaraa
surunkyyneltä
elämä luovuttaa rakkaudelleen
matkaten läpi taivaan että maan
toisiinsa hukkuneina
toistaan löytämättä
rakkauden kehtoaan
maailman tuulet keinuttaa.
piirsi taivaalle sydämen
tähdiksi tuikkimaan
kuuta valaisemaan
yöksi poutapilven seilaamaan
aamuksi sateeksi saattelemaan
Ja niin monta ilonpisaraa
surunkyyneltä
elämä luovuttaa rakkaudelleen
matkaten läpi taivaan että maan
toisiinsa hukkuneina
toistaan löytämättä
rakkauden kehtoaan
maailman tuulet keinuttaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Dolan, pitkästä aikaa, ja siitäkin vielä taaksepäin... Ei niin jäykkää kirjallista tyyliä enää, päinvastoin - minä pidin pitkästä aikaa jostakin tällä palstalla lukemastani. Kiitos sinulle.
Tervehdys Hämäränneito,täältä syksyisistä tunnelmista kuin luonnon "tuleentumisestakin" & "rispaantumisesta",joka kertoo omaa kieltään vallitsevasta vuodenajastamme.
Toisinaan kirjoittaminen runojenkin muodossa tuntuu ns.pakonomaiselta eli jäykältä "koukeroiselta" kun sitten taas välillä on jouhevaa... tämä aihe/tyyli tuli minulta hyvin nopeasti ja jopa valmisteltuna helpolta : Kirjoittaa - ilman "pakko tuntumaa".
Joskus kirjoittaa ns.vaikeimman kautta "kuin sapluuna olisi hukassa" mutta tätä kirjoittaessa oli jo hiukka aiemmin selvät sävelet että mistä kuin miten yhdistettynä tunnelmana - Juuri näin palstalle.
Lukijat ratkaisee että onko teksti ojassa vaiko allikossa tai vaihtoehtoisesti onnistunut kun tapoja on niin monenlaisia kuin tunnelmiakin,niin kirjoittajilla kuin myös lukijoillakin.
Hyväntahtoinen kriittinenkin palaute on myös aina tervetullut,sillä eiväthän kaikki voi pitää kaikkien teksteistä ja kirjoittajakaan ei voi tietää mahdollista puutteista mitä saattanee teksti/runo "sisältää".
Kiitos Sinulle kommentistasi & syysiloa elämääsi !
ps.vieläkin minua harmittaa kun aikoinaan "vihan vallassa" poistin täältäkin runojani,enkä edes kopioita niistä ottanut.
Meille jokaiselle elämä suo antejaan. Kelle mitäkin.
Kauniita ilmaisuja kauniita asioita toit runossasi esille.
Tuulien keinuttamaan.. kehtoon rakkauden :))..
Siehän tiiät ruskan ettei sille oo vertaa.
Ruskan väriset :))) terveiseni lähetän sinne etelään
ja kiitokseni kauniista runostasi Ystäväni!
Syksyhän on antoisaa aikaa eri satojenkin muodossa mutta liikaa tuota sadetta on ollut että jopa sadotkin kärsivät vetisyydestään.
Tämä runo syntyi minussa todella nopeasti että oli niin helppoa kirjoittaa ja ehkä se jotenkin myös välittyi tekstissäni.
Syys voi olla ankeaa mutta myös hyvinkin rikasta aikaa ja siihen vaikuttaa myös omalta osaltaa - eletyn elämän - sen hetkiset tunnelmat.
Tavallaan Runo voi olla myös kirjoitetun hetken mielentilakin.
Hienoa kuin lohduttavaa nähdä/tuntea entisajan kosketusta vuosien takaa kuin kirjoituksien tulvat välkehtivät runoilijoiden palstalla.
Tavalla kuin toisella se aika kuitenkin elää muodossa tai toisessa,eivätkä unhoitu koskaan kohdallani.
Käyntisi on mm.osoitus siitä mitä hyvä ystävyys tuottaa kuin lujittaa ajan hengestään myös tuleviinkin aikoihin parhaimmillaan.
Siitä tunnistaa aidon välittämisen kuin vilpittömän : Ystävyyden !
Kiitos Sinulle laudi ... muistot rikastuttaa myös tulevaisuuden aikoja kun niiden annetaan vilpittömästi : Elää !