Vuoden paras dekkari?

Siis kotimainen dekkari.

Tässä on muutama


Laine, Matti : Pahojen miesten seura
Hiltunen, Pekka : Sysipimeä
Kaarnakari, Ville: Operaato Finljandija
Vala, Vera: Kuolema sypressin varjossa

Hiltusen ja Valan kirjoja on kovasti kehuttu.

Tässä lisää tämän vuoden dekkareita:

Jyrki Erra: Kaunasin sivut
Piia Kaikkonen: Kuoleman varjo
Nina Peura: Kuolemankukkia
Jyrki Heino: Kellari
Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan
Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut
Reijo Mäki: Sheriffi
Max Manner: Vapauttaja

Eli ei muuta kuin lukemaan ja arvioimaan parasta

Minä olen kirjaston suurkuluttaja ja Leena Lehtolaisen uusin on varauksessa. Sysipimeä ei valitettavasti ole vielä varattavissa. Vilpittömästi sinun oli loistava, joten odotan kovasti jatkoa.

Hieman nolottaa kyllä tämä kysely ja varsinkin siihen vastaaminen, kun on vasta syyskuu ja osa kirjoista on vielä ilmestymättä, anteeksti tästä. Siitäkin huolimatta voin jo sanoa, että Mannerin Vapauttaja on niin loistava rikosromaani ja Stein Storesen niin mahtava uusi dekkarihahmo kotimaan kenttään, että paremmasta ei ainakaan minulla kyllä heti väliä. Noista yllä olevista listoista olen ehtinyt lukemaan noin puolet.

Minuun ei oikein uppoa nämä romantiikka / ruoka dekkarit., eikä nämä pidennetyllä criminals mind kaavalla kirjoitetut ylipitkät jutut.

Muistui mieleen lisää ehdokkaita:

Taavi Soininvaara, Valkoinen kääpiö
Karo Hämäläinen, Kolmikulma

Minä luen kaikki Murha-mylliksen uutuudet. Ne ovat parhaita.

Kannattaa kokeilla, tässä ei ole turhaa höpinää: www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuoleman-varjo/

Tuossa Alvari jo sitä arvosteli.
Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää.

On ainakin vielä.
Näistä syksyllä ilmestyneistä ei tosin ole lukenut kuin Vera Valan, Kuolema sypressin varjossa ja Pekka Hiltusen Sysipimeä.
Tuo Max Mannerin uusin kuulostaa mielenkiintoiselta.

Luin just Pahojen miesten seuran. Mun valinta parhaaksi! Oli virkistävä poikkeus. Ei malttanut laskea käsistään!

Ja lisää ehdokkaita:

Ilkka Remes: Ylösnousemus
Paulus Maasalo: Elinehto

Ilkka remes on nähty eikä kelpaa. Paulus Maasalon kirjoja en ole lukenut. Täytyy kokeilla.

Radio Suomen dekkari-illassa kehuttiin ihan ekana Jyrki Heinon Kellaria, Jyrki (toinen Jyrki!) Erran Kaunasin sivuja ja Vera Valan Kuolemaa sypressin varjossa. Kaikki muuten esikoisdekkareita! Sen vuoksi varmaan heti alkuun niitä mainostivatkin.

Olisi kiinnostava lukea perustelut sille, miksi jokin on mielestänne vuoden paras dekkari. Ei pelkät luettelot kerro yhtään mitään. Eivätkä ne ole keskustelua.

Jos luette, niin totta mooses osaatte myös perustella.

Hei laittaisitteko ihan omana aloituksena, uudet, siis

tänä vuonna ilmestyneet
dekkarit

Saa olla suomalaiset sekä muunmaalaiset. Hirmu vaikea on löytää uusia mistään netistä klikkailemalla ja kirjakaupoissahan on kait nykyisin jotenkin vain määrättyjen kustantamoitten kirjat.
Eli kaivataan tietoa uusista ilmestyneistä ja vielä tulollaan olevista.

Kiitos !

Lars Kepler: Hypnotisoija

Kuka on vuoden johtolankapalkinnon saaja?

Ellei Max Mannerin Vapauttaja voita johtolankapalkintoa, lupaan syödä hatullisen.

Reijo Mäki sen sai. Ansaitsi kyllä, koska tämä oli ensimmäinen.

En erityisesti pidä Mäen kirjoista mutta hän ansaitsi palkinnon. On se useinaikaisemmin annettu ihan himpulakirjaillijoillekin.

Marko Kilpi: Kuolematon.

Ulkomaisista:
Jo Nesbø: Poliisi

Pekka Matilaisen Kupoli oli aika mainio teos.

Johtolankapalkinto pitää antaa tänä vuonna Vera Valalle tai Kati Hiekkapellolle.
Niitä on kehuttu blogeissa tosi paljon. Naisten vuoro tänä vuonna.
Tosi hyviä kirjoja ja tyylikkäät kirjailijat.

Kirjailijan tyylikkyydellä tai tyylittömyydellä ei ole mitään tekemistä itse tekstien kanssa. Pärstäkertoimellako noita palkintoja pitäisi jakaa?
Kaiken maailman blogiläppä alkaa olla jo muutenkin läpeensä kulunut juttu ja se haisee. Kukapa ei kehuisi tuotteita, jos saa jutuista etuja ja saa tuntea itsensä jollain tasolla tärkeäksi?
Chicklit kuuluu lähinnä pokkariosastolle, samoin useimmat esikoisteokset. Palkitsemisessa pitää ottaa huomioon jatkuvuus ja koko pitkän linjan tuotanto, se se vasta on tunnustus.
Esimerkkejä sos.median toimivuudesta on pilvin pimein. Kun yksi neulontakerhon omaa ihanasti koristeltua ja valokuvin esiteltyä napaa tuijottava täti nostaa yhden, ah niin söpösti, muiden bloggaajien on seurattava perässä, jottei putoa vaan porukasta. On siinä konsensusta, kun sisko vartioi toista...
Kovimmat tekijät löytyvät dekkaripuolella edelleen kokeneemmasta kaartista kuin ym. siskot. Tosi on.

Minä laittaisin Max Mannerin kärkikolmikkoon.