On ilo seksipalvella

Bussipysäkillä seisoi yksinäinen nainen. Minä kiirehdin pysäkille, jos vielä ehtisi varttia vaille kuuden bussiin. Pysäkki tuntui oudon hiljaiselta, vain yksi ihminen odotti, jokohan bussi olisi mennyt. Pysäkkikatos oli sellainen, jossa oli suuri takaseinä, erottamassa sitä taakse jäävästä pusikosta. Nain oli kuin tv-ruudun toisessa reunassa.
- Onko se tulossa vai mennyt, kysyin puuskuttaen naiselta.
- Kyllä se meni, minäkin odotan jo seuraava. En kylläkään myöhästyt edellisestä vaan rauhassa tulin kuuden bussia odottamaan, sanoi Liisa.
Nimi selvisi nimilapusta, joka hänellä oli rinnassa, nimen alla luki mainoslause: On ilo palvella! Liisa oli ehkä kolmekymppinen, vaalean siniseen farkkutakkiin ja –hameeseen pukeutunut nainen.
- Voihan pee, puhisin vähän harmistuneena naiselle.
- Se olisi sopinut minun aikatauluihini täydellisesti, olisin ehtinyt katsomaan peliä kotiin. Kiireisenä päivänä tuntuu hullulta kun aika pysähtyy vartiksi, mitään ei voi tehdä. Mitä hyödyllistä voisi tehdä viidessätoista minuutissa? Ei siinä ajassa ehdi edes iloisesti palvella, keksin vitsiksi hänen nimilapustaan.
- Voi, voi, minulta loppui vuoro kaupassa ja lähdin ihan tarkoituksella ajoissa, ettei koko ajan olisi hulinaa ympärillä. Minä halusin rauhallista hetkeä. Viisitoista rauhallista minuuttia on ainakin kaupan kassalle ruhtinaallinen hetki, siinä ajassa voi tehdä vaikka mitä, nainen jatkoi puheeseeni iloisen tuttavallisesti.
- Tietäisin kyllä mitä tässä ajassa ehtisi tehdä, mutta silloin pitäisi mennä tämän pysäkin seinän taakse, hän sanoi sulkien samalla ilkikurisesti toisen silmänsä.
Täydellisen hämmästyneenä lähdin leikkiin mukaan, uskomatta kuitenkaan mitään tapahtuvaksi.
Livahdimme pysäkin taakse, hän toiselta puolelta ja minä toiselta puolelta. Liisa laski laukkunsa maahan ja – minulta oli silmät tippua – otti hameensa alta pikkuhousut pois. Sujautti ne laukkunsa ja kädet ojossa kutsui minut luokseen. Luonto ajoikin tikanpojan heti puuhun.
Suutelimme hetkessä syntyneen intohimon vallassa, nostin hänen hamettaan liu´uttamalla käsiä reisiä pitkin ylös. Hame oli mytyssä ja minä silittelin hänen karvoitustaan. Ei siinä kuitenkaan kauan aikailtu, levittelin sormella hänen häpyhuuliaan, pehmeän ihana paikka, valmiina siihen parhaaseen hetkeen. Laskin housuni, ajattelin seinää vasten yhtyä tähän taivaasta tipahtaneeseen ihanaan naiseen.
- Odota, haluan koskea sinuun ensin, sanoi vaalean sininen yllätykseni.
Hän puristeli hetken toisella kädellä kiveksiäni ja toisella kädellä ilahtunutta penistäni.
- Kivat on, oikein kivat, tule, hän sanoi hymyillen ja ohjasi minut toista jalkaansa nostaen sisäänsä.
Seinää vasten vedin muutaman rauhallisen vedon nauttiakseni täydellisesti hänen ihanan elimensä puristuksesta ja lämmöstä. Se sama tikanpoika käski pistää vauhtia ja suorastaan rynkytin bussipysäkin tukevaa seinää vasten. Liisa-aarteeni oli täysillä mukana. Otin käsilläni kiinni hänen pakaroistaan, ne olivat kuin luotu suurille kämmenilleni. Nostin häntä ylöspäin ja vedin puoleeni. Samalla katseemme kohtasivat kolmen sentin läheisyydellä. Se intohimoinen kiihkeä katse riitti, laukesin täristen häneen, hänen silmänsä revähtivät pyöreiksi kuin auringonkukat ja hän puri hauskasti hampaitaan yhteen.
Tämä pienen kuoleman hetki päättyi nopeasti, katoksen toiselta puolelta kuului pulinaa, aikamme oli päättymässä. Ajalla ei tosin ollut enää mitään merkitystä, mutta sillä oli, että voisimme tulla huomatuksi. Vaikkakin sinä hetkenä olin valmis mihin vaan, se kiihkeä katse oli todiste, tämä jumalainen nainen on minun elämäni nainen.
Hetken kulutta olimme kuitenkin hämillämme pysäkillä toisten joukossa, vierekkäin mutta puhumatta toisillemme. Pelkäsin vääränlaista kohtaloa ja sanoin runollisesti:
- Kiitos sille kiireiselle bussille, elämä yllättää suurilla hetkillä. Tapaisimmeko myöhemmin illalla.
Bussi tuli pysäkille.
- Sinä olet söpö, ehkä hukkaan oman kauniin mahdollisuuteni mutta kuitenkin vastaan, että mieheni ei pitäisi siitä.
- Silti oli ilo palvella, hän naurahti ja hyppäsi tavoittamattomiin, toisten matkustajien keskelle.