SILLAT

"Vuosien vieriessä
kuljemme yhä hitaammin siltojemme yli.
Vesien vauhti ei enää kiihota mukaansa niinkuin ennen,
vedet virtaavat levollisemmin. Ne lepäävät.
Silta ja taivas kuvastimessaan.
....................................
Olen kuin laitumella, ruohikossa
syvän levollisen veden partaalla,
sillan selkeä, vahva kaari yläpuolellani."

Jörg Zink

Ihana!
Kiitos Katleija!

Vaikean elämäntilanteeni aikana mietin kuinka turhaa on elämäni. Kaikki huomiset olivat pois pyyhityt, vain eilisissä oli elämää.
Seisoin sillalla. Katsoin alla kuohuvaa koskea jonka vesi pesi pyörteinä kivien limaista pintaa. Vaahto kohosi, siirtyi ja levisi, kohina täytti korvat ja kadotti ympäröivät äänet.
Hyppäänkö alas? Annanko virran viedä minut mukanansa kuin tuon lahoneen puun palan joka kieppui hetken kuohuissa, katosi ja ilmestyi taas pintaan kuin heittääkseen jäähyväiset.
Voisin kertoa tunnelmasta ja ajatuksista enemmänkin, mutta jo tämä riittänee sanomaan, silta on voi olla päätepiste tai alku.

Ajoin Nissanilla täysperärekan yli tänään iltapäivällä. No olihan siinä ylikäytävän silta välissä kyllä

On ne huimia ratkaisuja korkeat liikenneympyrät, monine kerroksineenkin joita näkee joskus televisiosta.

Ihmistenkin välillä on sanasiltoja, jotka luovivat uusille urille jos on tajuntaa.

Hyppäänkä alas!
Tuo ajatus on käynyt mielessä, onneksi vain ohimenevästi.
Nyt vuosia eläneenä, suruja kokeneena, haluan sanoa, että kaiken vastoinkäymisen jälkeen koittaa uusi aamu ja päivä voi kaiken muuttaa.
Varmaan samaan päätöksen pääsit sinäkin "tuulentyttö" siltoja rakennetaan edelleen.

Sillat mitkä johtavat ystävän luo, ovat niitä parhaita ylikuljettavia, hyvä ystävä(t), jos niitä useampia voi ollakkaan, on aarre.
Siltoja korjataan ja lisää rakennetaan, samaa näin vahenevien kanssa, siltoja on vaalittava.

Rakkauden vahvat kannatinpylväät antavat sillalle sen kestävyyden, joka kantaa surun ja epävarmuuden yli,
toivoon ja elämänuskoon!