Eli siis olen 3-vuotiaan pojan äiti. Olemme eronneet lapsen isän kanssa ja vuoroviikko systeemi käytössä. Isä ei hirveesti pidä lasta luonaan (tai pitää, mutta isovanhemmat ja muut sukulaiset pitävät lapsen luonaan suurimman osan tästä isäajasta) ja minä itse olen hiukan väsynyt ja masennustaustaakin on..
Jaksan siivoilla ja tehdä ruokaa, mutta siihen se sitten jääkin. Käyn lapsenhoidon lisäksi töissä. Todella usein, liian usein, laitan telkkarista lastenohjelmia pyörimään ja jään itse koneelle istumaan. Poden koko ajan huonoa omaatuntoa tästä, mutta silti en saa tehdyksi mitään tai muutettua asiaa. Haluan että poikani saisi iloisen ja ihanan lapsuuden!! Mutta.... :(
En tiedä mitä tekisin. En voi vaikuttaa isäviikkoihin, enkä enää edes yritä kun aluksi yritin mutta siitä ei tullut muuta kuin riitaa, joten annan olla. Lapsi on kuitenkin iloinen isäviikoilla vaikkei näe isää hirveästi.
Minulla ei ole apuverkostoakaan, joten en voi antaa lasta välillä hoidettavaksi kenellekään eikä ole varaa lastenhoitajaankaan, eli olen yksin kun lapsi on luonani.
Mitä teen jotta jaksaisin paremmin ja pystyisin antamaan lapselleni enemmän??
Kuinka saan pojalleni "hyvän" lapsuuden??
109
3107
Vastaukset
- viiden lapsen mummo
Jos teillä on vuoroviikkosysteemi käytössä, niin miksi et lepää "vapaa"viikollasi, että jaksaisit sen toisen viikon olla lapsen kanssa? Monet useammankin lapsen vanhemmat ja vielä yksinhuoltajatkin käyvät töissä.
- Kaikkea hyvää
Aloittajalle ja kaikille väsyneille äideille;
joskus ihmisen voimavarat ovat rajalliset, mutta hienoa, että sen itse huomaa. Masennus on sairaus, jota "mummojen aikaan" ei tunnistettu.
Apua on saatavilla ja sitä kannattaa ehdottomasti hakea mahdollisimman pian.
Itselläni aikoinaan kahden alle 2-vuotiaan kanssa, joista nuorempi koliikkivauva, tuli totaalinen väsymys. Onneksi neuvolan vanha terveydenhoitaja huomasi tilanteen ja opasti ajoissa eteenpäin..
Suosittelen kertomaan tosiasiat sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstölle, asioiden kaunistelu ja pimittely ei auta ketään. Nettipalstoilta saa ehkä vertaistukea, mutta se ei auta lapsia.
Mieti, mitä haluat? Itkeä netissä vai hakea oikeaa apua? Valinta lapsesi tulevaisuudesta on sinun. - tunnevammautuneet ry
Kaikkea hyvää kirjoitti:
Aloittajalle ja kaikille väsyneille äideille;
joskus ihmisen voimavarat ovat rajalliset, mutta hienoa, että sen itse huomaa. Masennus on sairaus, jota "mummojen aikaan" ei tunnistettu.
Apua on saatavilla ja sitä kannattaa ehdottomasti hakea mahdollisimman pian.
Itselläni aikoinaan kahden alle 2-vuotiaan kanssa, joista nuorempi koliikkivauva, tuli totaalinen väsymys. Onneksi neuvolan vanha terveydenhoitaja huomasi tilanteen ja opasti ajoissa eteenpäin..
Suosittelen kertomaan tosiasiat sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstölle, asioiden kaunistelu ja pimittely ei auta ketään. Nettipalstoilta saa ehkä vertaistukea, mutta se ei auta lapsia.
Mieti, mitä haluat? Itkeä netissä vai hakea oikeaa apua? Valinta lapsesi tulevaisuudesta on sinun."Todella usein, liian usein, laitan telkkarista lastenohjelmia pyörimään ja jään itse koneelle istumaan. Poden koko ajan huonoa omaatuntoa tästä, mutta silti en saa tehdyksi mitään tai muutettua asiaa."
Olen kyllä todella huolissani näistä nettiriippuvaisista pienten lasten vanhemmista, jotka eivät muuta tee kuin istuvat koneella Facebook statuksiaan päivittelemässä. Tästä ongelmasta puhutaan ihan liian vähän. Lapset tarvitsevat turvallisen kasvuympäristön ja vanhempien tulee sellainen lapsille tarjota. Lapsen laittaminen jatkuvasti puuhastelemaan omiaan, sillä aikaa kun itse tuntikausia istuu tietokoneella, ei ole turvallista lapselle, missään mielessä.
- YH1991
Hyvä kumminkin, että olet todennut, että et ole energinen äiti, joka leikkii lapsensa kanssa. Eli tästä on hyvä aloittaa, kun oot itse pohtinut asioita ja koet huonoa omatuntoa. Eivät kaikki jaksa leikkiä lastensa kanssa, mutta voisitte keksiä yhteisiä harrastuksia, toimintaa lapsen kanssa. Jos laitat lapsellesi tvn päälle, miksi et vaikka katso hänen kanssaan lasteohjelmaa YHDESSÄ?
Reippaasti liikkumaan ja vaikka terveellinen elämän tapa auttaa jaksamaan. Sinulla on kummin isäviikolla aikaa tehdä kaikkea yksinäsi, vaikka istua koneella.
Voisit käydä rentoutumassa ihan vaan pihalla istuen.
Itsekkin jos istun koneella jatkuvasti. se tekee olon viellä väsyneeksi.
Ja alkaa päätä särkeä jne...
-YH91 - ApuaSinulle
http://adf.ly/Cluqv tuolta apua !
- Kokemuksella...
Tuossa tilanteessa olisi jo aika soitta sosiaalipäivystykseen ja pyytää apua. ja pian.
- herraasiallinen
Tai antaa lapsi isälle. Kuvauksen perusteella äiti vain huono omatuntoinen kun ei voi antaa lastaan lapsen isälle.
- ulos
Hiekkalaatikolle! Vielä kun ilmat sallii ja puistoon. Ulkoilma on parasta lääkettä ja lapsesi saa kavereita ja sinä ehkä tukiverkostoa muista äideistä. - Äidit verkostautukaa -
kirjoita mulle, [email protected]
- masentunutko?
Minä tiedän tarkalleen mitä aloittaja tarkoittaa. Poden hirveän huonoa omaatuntoa siitä etten jaksa olla lapsen kanssa. Meillä lastenohjelmat pyörii, uloslähteminen lapsen kanssa on suurien ponnistusten takana. En pysty menemään esim leikkipuistoon jos näen että siellä on muita. En pysty viemään lasta minnekään harrastukseen tms, koska pelkään sosiaalisia kontakteja muiden aikuisten kanssa. Lapseni on 4v, ja tällaista se on ollut siitä lähtien kun lapsi syntyi. En uskaltanut mennä vauva-uintiin, muskariin tai muuallekkaan vauva-harrastuksiin, mieluummin olin kotona vauvan kanssa kaksin ja kävin vaunulenkeillä yksin. Nyt olen vihdoin viimein tiedostanut ongelmani, ja huomenna minulla on varattuna keskusteluaika mielenterveystoimistoon. Ongelmat eivät rajoitu pelkästään lapsen kanssa toimimiseen, vaan olen alkanut saada paniikkikohtauksia esimerkiksi kauppaan menemisestä.
Käyn töissä, ja olen töissä alkanut pelkäämään asiakaskontakteja, välttelen niitä viimeiseen asti.
Muiden ihmisten on niin helppoa sanoa että ala harrastaa jotain, reippaasti lenkille ja ulos vain. Haluaisinhan minä, mutta en pysty, uskalla. Kaikki normaalin arjen toimet, pyykinpesu, tiskaaminen, ruuanlaitto tuottavat suuria ponnistuksia ja pitää potkia itseään persauksille että saa nämä toimet tehtyä. Kaikkeen on pakotettava itsensä, ja mistään ei saa enää iloa. Olisi kiva joskus olla innoissaan, surullinen tai iloinen, kaikki on vain tasapaksua puuroa.
Tulipas pitkä purkaus, mutta kiitos jos joku jaksoi lukea.- yh äiti
älä syytä itseäsi.Meitä on muitakin samanlaisia.Minäkin haluaisin antaa lapselleni onnellisen lapsuuden masennuksestani huolimatta.Uskon että se riittää kun tekee parhaansa ja näyttää, että rakastaa lastaan.Minunkin pitää pakottaa itseni suoriutumaan päivän askareista, mutta tahdonvoimalla se onnistuu.Lapsi on mulle tärkeintä maailmassa ja sen vuoksi teen mitä vain.Tärkeää on pitää itsestä huota. Lääkehoitokin voi olla tarpeen kuten minulla., ulkoilla ja tehdä sellaista, mistä pitää ja tavata ystäviä. Uskottava että elämä kantaa vaikka joskus tai useinkin tuntuu ras kaalta. On oltava itselle armollinen. Kiitos että sain jakaa tämän kanssasi.Kaikkea hyvää sulle lapsellesi.yh äiti
- Ohhoh..
Hei, masentunutko?
Kirjoituksesi oli ihan, kuin omasta suustani. tuollaista minulla oli koko 2 kotonaolovuottani lapsen kanssa. Ja sain paniikkikohtauksia heti synnytyksestä saakka. Lapsellani tosin epäiltiin kokoajan alusta asti, jotakin oireyhtymää, joka myöhemmin todettiinkin, että tämä on varmasti vaikuttanut omaan paniikkiini. Mutta olen myös usein miettinyt, että olisiko minulle jokatapauksessa puhjennut jokin "synnytyksen jälkeinen masennus" tai joku sellainen, huolimatta lapsestani, koska niin monien synnyttäneiden äitien kertomukset kotivuosista kuulostavat samalta, kuin omani.
Toisaalta, eipä siihen paljoa muuta tarvita, kuin hieman epärealistisia äitiodotuksia itseltään, pari unetonta yötä ja neljä seinää, niin soppa on valmis. - eronnu mies
yh äiti kirjoitti:
älä syytä itseäsi.Meitä on muitakin samanlaisia.Minäkin haluaisin antaa lapselleni onnellisen lapsuuden masennuksestani huolimatta.Uskon että se riittää kun tekee parhaansa ja näyttää, että rakastaa lastaan.Minunkin pitää pakottaa itseni suoriutumaan päivän askareista, mutta tahdonvoimalla se onnistuu.Lapsi on mulle tärkeintä maailmassa ja sen vuoksi teen mitä vain.Tärkeää on pitää itsestä huota. Lääkehoitokin voi olla tarpeen kuten minulla., ulkoilla ja tehdä sellaista, mistä pitää ja tavata ystäviä. Uskottava että elämä kantaa vaikka joskus tai useinkin tuntuu ras kaalta. On oltava itselle armollinen. Kiitos että sain jakaa tämän kanssasi.Kaikkea hyvää sulle lapsellesi.yh äiti
Mikä teitä naisia vaivaa ku nuan masennutta lasten seurassa. Minä kun poden jotain masennuksen tapaista silloon ku oon yksin ja lapset on äidilään ja minulla on lapsia ikävä ja siksi oon allapäin.Lapset kun on luonani niin laitan ruokaa ja siivoan käyn töissä ja harrastetaan monenlaista yhdessä. Kun lapset on luonan niin en ole tietokoneella ollenkaan ja teeveetäki kattotaan lasten ehdoilla ja korkeintaan uutiset katson.Nukkumaan meen samaanaikaan kun lapsetkin ja eletään samassa rytmissä elikkä en katso töllöä yömyöhälle tai istuskele koneenääres lasten nukkuessa.Fase on ihan perseestä eikä siellä kannata päivitellä ku elämä on seläntakana(siis lapset)Menöö oma ja lasten elämä piloolle kuuluttaes "kavereille mitä mikrossa lämmitettiin"tänään.On merkillistä miksi nainen ei kumminkaan suostu antamaan niitä lapsia isälle kokonaan ku elämä on niin vaikeeta lasten kanssa.Meillä se "Äiti" ei halua luopua lapsista vaan elarien takia.Herätkää tai herättäkää naiset itsessänne ne paljonpuhutut äidinvaistot.
- Välttäkkää niitä!
eronnu mies kirjoitti:
Mikä teitä naisia vaivaa ku nuan masennutta lasten seurassa. Minä kun poden jotain masennuksen tapaista silloon ku oon yksin ja lapset on äidilään ja minulla on lapsia ikävä ja siksi oon allapäin.Lapset kun on luonani niin laitan ruokaa ja siivoan käyn töissä ja harrastetaan monenlaista yhdessä. Kun lapset on luonan niin en ole tietokoneella ollenkaan ja teeveetäki kattotaan lasten ehdoilla ja korkeintaan uutiset katson.Nukkumaan meen samaanaikaan kun lapsetkin ja eletään samassa rytmissä elikkä en katso töllöä yömyöhälle tai istuskele koneenääres lasten nukkuessa.Fase on ihan perseestä eikä siellä kannata päivitellä ku elämä on seläntakana(siis lapset)Menöö oma ja lasten elämä piloolle kuuluttaes "kavereille mitä mikrossa lämmitettiin"tänään.On merkillistä miksi nainen ei kumminkaan suostu antamaan niitä lapsia isälle kokonaan ku elämä on niin vaikeeta lasten kanssa.Meillä se "Äiti" ei halua luopua lapsista vaan elarien takia.Herätkää tai herättäkää naiset itsessänne ne paljonpuhutut äidinvaistot.
Joidenkin pitää saada kaikki ja jopa enemmän, sitten onkin jo liikaa kaikkea ja masennus tulee.
Ei kaikki naiset silti ole läpimätiä, mielestäni äitimäiset on vinksahtaneita mutta nuoremmat tyttömäiset on vielä järjissään. - eräsisonainen
Tiedän hyvin tunteesi. Itsellä tosin paniikkihäiriö-diagnoosi tehty kymmenen vuotta sitten, muttei muuta asiaa että pääsisin sen helpommin hieromaan mitään "äitikontakteja". Perhekahvilassa tullut kyllä poikettua mutta sielläkin tunsin itseni niin mustaksi lampaaksi oman alle 1-vuotiaani kanssa kun muut muksut olivat pari-kolme-vuotiaita ja äidit jutustelivat keskenään. Niinpä niilläkin reissuilla olen juonut kahvin yksin vauva sylissä ja lähtenyt kotiin.
Itse käyn terapeutilla jo ihan pelkän paniikkihäiriöni takia, ja nyt olen siellä myös purkanut oloa äitiydestä, ainakin pääsen asiasta puhumaan kunnolla. Tänäänkin kun sattui olemaan päivä jolloin en olisi jaksanut ylös sängystä nousta ja kaikki on tuntunut niin tasapaksulta nimenomaan. Ei ole mitään mitä odottaisin....ei yhtikäs mitään.
- Totaali yh
Nyt jotain rajaa! Sulla on kuitenkin joka toinen viikko vapaata ja vielä pitäisi saada lastenhoita muulloinkin!
- Oikeesti yh
Mitä sä ruikutat?
Sulla on joka toinen viikko vapaata!! mitä luksusta! Mä erosin tyttäreni isästä neljävuotta sitten joka sen laittoi välit poikki lapseensa lähes kokonaan.. esim nyt tyttö ei ole nähnyt isäänsä Yli kahteen kuukauteen! Käyn töissä ja huolehdin lapsestani yksin.. Mummo ottaa lapsen noin kerran kuussa yöksi luokseen ja siinä kaikki vapaa aikani!
Joten ymmärrän jos itse olen väsynyt... mutta sinä olet tyhjästä ruikuttaja!
Ei nyt sinulle vaan kaikille lapsia suunnitteleville.. ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA mikäli ette niistä jaksa yksin kantaa vastuuta! Sillä yhtä hyvin toinen vanhempi voi kuolla tms jolloin olette lapsen kanssa todella yksin!!!- xo
No huh huh, aloittajalla on masennusta, joten siihen ei kyllä vapaaviikot juuri auta, jokainen äiti kokee asiat omalla tavallaan! Jos sä jaksat, niin se ei tarkoita että kaikki muutkin jaksaa! On se kumma kun ihmiset ei sitä tajua!!
- Oikeesti yh
xo kirjoitti:
No huh huh, aloittajalla on masennusta, joten siihen ei kyllä vapaaviikot juuri auta, jokainen äiti kokee asiat omalla tavallaan! Jos sä jaksat, niin se ei tarkoita että kaikki muutkin jaksaa! On se kumma kun ihmiset ei sitä tajua!!
Pakko jaksaa kun ei kukaan tule päästä paijaamaan!
Kyllä ne esim neuvolassa tarjosivat että saisin lapsen vahdin 2tunniksi joka viikko mutta ei se pari tuntia mitään auta kun lapsikin on kotona! - Joopajoo
Oikeasti yh puhut asiaa .... ruikutus´ ruikutus´ ei auta asiaa alottajallahan itseasiassa kaikki hyvin, tiedetään pahempiakin tapauksia ... niskasta kiinni iteseään ja pikkusen verran ajattelemaan omaa poikaansa ... lapsi on lapsi ja tarvitsee energiaa kuluttaakseen muutakin kuin telkkaria ... enenvanhaan sanottiin ylös ulos ja phalle
- kissatäti
Oikeesti yh kirjoitti:
Pakko jaksaa kun ei kukaan tule päästä paijaamaan!
Kyllä ne esim neuvolassa tarjosivat että saisin lapsen vahdin 2tunniksi joka viikko mutta ei se pari tuntia mitään auta kun lapsikin on kotona!oikeasti masentuneet eivät saa apua eivät kunnon lääkitystä tai tukea ja terapiaa, saatika hoitopaikkaa tai sairaalle lapselle sairaala paikkaa yöksi masentuneen äidin ainoa toivo on mies ja muut sukulaiset sekä tuttavat vaikka masentunutta kuinka piristää tuntuu aina uppoavan loputtomaan suohon sairaalahoitoakin saa vain hätätapauksessa jos sitäkään pitää tehdä itsari ennenkuin kukaan auttaa
masennuksesta toipuvaa seuraavana keinot on nollissa ja omaisten voimatkin lopussa - mrsnobody
Aloittajalle pisteet, koska myöntää asian ja haluaa siitä puhua. Ei ole ruikuttamista jos sanoo, ettei voimavarat tahdo riittää. On niin erilaista jaksamista ettei niitä voi verrata keskenään. Tärkeintä on, että jokainen tunnistaa ne Omat voimavarat ja myös väsymisen, masennuksen.
Itselläni on 3 lasta ja elämä on välillä mennyt hyvin, välillä huonosti. En ole koskaan jaksanut touhottaa lasteni kanssa. Töissä olen käynyt, ruuat laittanut; ihan perusasioita, mutten juurikaan muuta. Toki välillä vuosien varrella olen todennut, että enempäänkin minun olisi pitänyt pystyä, mutta kun en pystynyt.
Itseäni lohduttaa se tieto, ettei täydellisiä vanhempia olekaan; olen tehnyt sen minkä olen jaksanut ja se pitää riittää. - inferno
nyt alkoi kisa kellä menee huonommin. ja kortsut sekä pillerit käyttöön, saatana täällä melskaa lapseton pyhimys.
- Kuuleppa XO
xo kirjoitti:
No huh huh, aloittajalla on masennusta, joten siihen ei kyllä vapaaviikot juuri auta, jokainen äiti kokee asiat omalla tavallaan! Jos sä jaksat, niin se ei tarkoita että kaikki muutkin jaksaa! On se kumma kun ihmiset ei sitä tajua!!
On kummallista ku ihmiset ei tajua että ei se oo masennusta jos on kivaa jutskata naamakirjassa "kavereitten" kans ja jättää lapsen yksin.Tää aloittaja ei ole kasvanut aikuiseksi eikä kykene huolehtimaan lapsesta ja on itsekäs eikä ole valmis luopumaan huvituksistaan lapsen hyvinvoinnin takia ja ny lapsi kärsii.Ei kannata mennä naimisiin ja hankkia lapsia jos naamakirja kiinnostaa enemmän ku oma lapsi ja sinkkuelämää sarja on mielestäsi kiva sarja.Eihän tää aloittaja maininnut mitään ongelmia olevan vapaaviikolla silloon ku saa olla itsekäs luvanperästä lasten ollessa isällään.XO koita kasvaa kans henkisesti äläkä usko kaikkien sanojien olevan oikeasti masentuneita ku naisilla menöö omat tarpeet lasten erelle ja sitte ei jakseta ku meni fases ja puhelimes ja salakkareita kattoes aika ja tyät tekemättä.Masentunu ei saa aukaastua tietokonetta tai ei jaksa vastata puhelimeen.Tääki ämmä saa harrastaa toisen viikon vaikka mitä ja on väsyksis vai johtuuko juuri siitä ku on ryypätty ja huorattu viikko niin ei jaksa olla sitte lastenkans.
- samu
mrsnobody kirjoitti:
Aloittajalle pisteet, koska myöntää asian ja haluaa siitä puhua. Ei ole ruikuttamista jos sanoo, ettei voimavarat tahdo riittää. On niin erilaista jaksamista ettei niitä voi verrata keskenään. Tärkeintä on, että jokainen tunnistaa ne Omat voimavarat ja myös väsymisen, masennuksen.
Itselläni on 3 lasta ja elämä on välillä mennyt hyvin, välillä huonosti. En ole koskaan jaksanut touhottaa lasteni kanssa. Töissä olen käynyt, ruuat laittanut; ihan perusasioita, mutten juurikaan muuta. Toki välillä vuosien varrella olen todennut, että enempäänkin minun olisi pitänyt pystyä, mutta kun en pystynyt.
Itseäni lohduttaa se tieto, ettei täydellisiä vanhempia olekaan; olen tehnyt sen minkä olen jaksanut ja se pitää riittää.jäi nyt vähän kaivelemaan tuo lausahdus "olen tehnyt sen minkä olen jaksanut ja se pitää riittää." - nykyihminen on perusluonteeltaan laiska ja hirveän mielellään antaa asioissa myöden ettei tarvitse ponnistella. jos tilanne on se että "tein kaikkeni" tai "tein parhaani" niin ok.. mutta että minkä jaksanut... omien lapsien eteen pitää jaksaa, ja vielä vähän päälle! jos ei itse saa itseään niskasta kiinni niin sitten apuja ulkopuolelta siihen
Niin toi viikko lomaa oliskin jo aika luxusta ....=D Yksin täälä hoidetaan ja ei vapaa aikaa oo ku yöt kun laps nukkuu=D turhaa ruikutusta ! ja nykyaikana on niiiiiin paljon masennusta ei voi ymmärtää? ???? mikä ihmisiä vaivaa? koittakaa nyt hyvät ihmiset ryhdistäytyä,,,! Olen sitä mieltä siis että kun niitä penskoja tänne tehdään niin niiden kanssa ollaan sit kans ! !!!!!!!!!!! !!!!!!!
- ÄLLITÄLLI
Kuuleppa XO kirjoitti:
On kummallista ku ihmiset ei tajua että ei se oo masennusta jos on kivaa jutskata naamakirjassa "kavereitten" kans ja jättää lapsen yksin.Tää aloittaja ei ole kasvanut aikuiseksi eikä kykene huolehtimaan lapsesta ja on itsekäs eikä ole valmis luopumaan huvituksistaan lapsen hyvinvoinnin takia ja ny lapsi kärsii.Ei kannata mennä naimisiin ja hankkia lapsia jos naamakirja kiinnostaa enemmän ku oma lapsi ja sinkkuelämää sarja on mielestäsi kiva sarja.Eihän tää aloittaja maininnut mitään ongelmia olevan vapaaviikolla silloon ku saa olla itsekäs luvanperästä lasten ollessa isällään.XO koita kasvaa kans henkisesti äläkä usko kaikkien sanojien olevan oikeasti masentuneita ku naisilla menöö omat tarpeet lasten erelle ja sitte ei jakseta ku meni fases ja puhelimes ja salakkareita kattoes aika ja tyät tekemättä.Masentunu ei saa aukaastua tietokonetta tai ei jaksa vastata puhelimeen.Tääki ämmä saa harrastaa toisen viikon vaikka mitä ja on väsyksis vai johtuuko juuri siitä ku on ryypätty ja huorattu viikko niin ei jaksa olla sitte lastenkans.
"Kuuleppa XO". Olen 110%:sti samaa mieltä, että täällä mainostetaan ja retostellaan masennus -sanalla, jonka taakse on niin hyvä piilottautua ja sillä kuvitellaan saavan kaikki tekemättömät ja tehdyt asiat anteeksi. Hyvin nämä masentuneet jaksavat istua koneella, deittailla, deittailla, deittailla jne.. Ei, ette te ole masentuneita vaan yksinkertaisesti laiskoja nuoria naisia, jotka ovat ehkä kuvitelleet, että lapsi tuo leivän pöytään ettei tarvitse pahemmin tehdä mitään. Lapsi ei ole koriste-esine, joka puetaan kauniisti ja sitten "se" istuu paikallaan kuin nukke. Ei, lapsen kanssa tarvitsee olla ja touhuta, tehdä ruokaa, hoitaa, rakastaa (ei lapsi raukkautta syö, vaikka kuinka vaahtoatte rakastavanne) ja kappas vain, sitten iskikin masennus.
- xo
Kuuleppa XO kirjoitti:
On kummallista ku ihmiset ei tajua että ei se oo masennusta jos on kivaa jutskata naamakirjassa "kavereitten" kans ja jättää lapsen yksin.Tää aloittaja ei ole kasvanut aikuiseksi eikä kykene huolehtimaan lapsesta ja on itsekäs eikä ole valmis luopumaan huvituksistaan lapsen hyvinvoinnin takia ja ny lapsi kärsii.Ei kannata mennä naimisiin ja hankkia lapsia jos naamakirja kiinnostaa enemmän ku oma lapsi ja sinkkuelämää sarja on mielestäsi kiva sarja.Eihän tää aloittaja maininnut mitään ongelmia olevan vapaaviikolla silloon ku saa olla itsekäs luvanperästä lasten ollessa isällään.XO koita kasvaa kans henkisesti äläkä usko kaikkien sanojien olevan oikeasti masentuneita ku naisilla menöö omat tarpeet lasten erelle ja sitte ei jakseta ku meni fases ja puhelimes ja salakkareita kattoes aika ja tyät tekemättä.Masentunu ei saa aukaastua tietokonetta tai ei jaksa vastata puhelimeen.Tääki ämmä saa harrastaa toisen viikon vaikka mitä ja on väsyksis vai johtuuko juuri siitä ku on ryypätty ja huorattu viikko niin ei jaksa olla sitte lastenkans.
No tuota, itse masennuksen sairastaneena en todellakaan jaksanut naamakirjassa istuskella vaan lähinnä yritin hakea vertaistukea erilaisilta palstoilta esim. Taimin mielenterveys keskustelu osiosta: Masennustakin on monenmoista:lievää, keskivaikeaa sekä vaikeaa. Oma masennus lopulta vei sairaalahoitoon, mutta masennus tulee salakavalasti pikkuhiljaa. Uskon että aloittajan elämäntilanne on niin raskas, jotta energiaa hirveästi riittää! Ja kymmenen pistettä että on itse sen huomannut ja hakee apua! Näistä "ruikutusteksteistä" sitä ei kyllä saa!! Jaksuja aloittajalle
- perseen silmä
tavis80 kirjoitti:
Niin toi viikko lomaa oliskin jo aika luxusta ....=D Yksin täälä hoidetaan ja ei vapaa aikaa oo ku yöt kun laps nukkuu=D turhaa ruikutusta ! ja nykyaikana on niiiiiin paljon masennusta ei voi ymmärtää? ???? mikä ihmisiä vaivaa? koittakaa nyt hyvät ihmiset ryhdistäytyä,,,! Olen sitä mieltä siis että kun niitä penskoja tänne tehdään niin niiden kanssa ollaan sit kans ! !!!!!!!!!!! !!!!!!!
Oot sää tyhmä. Sanotko ihmiselle jolla on syöpä "Niin paljon syöpää ettei voi ymmärtää, mikä sua vaivaa?? ÄKSXDEE ÄKSXDEE!!1 Turhaan valitat, se mitään syöpää ole, pistät vaan kaiken sen piikkiin."
Sairaus on sairaus. Sen ei tarvitse olla fyysisesti niin näkyvää, vaikka masennuskin lopulta näkyy ihmisen päältä. Mielenterveyssairaudet ovat yhtä yleinen asia kuin syövät ja autokolarit. Niistä ei olla vaan vielä Kekkosen aikana tiedetty ja tutkittu kuten nykyisin.
Jeesus soikoon mitä uuvatteja.
- Kaikkionnistuu.....
Mene muiden ihmisten kanssa mukaan , vaikkapa ensin vain parina päivänä viikossa. Huomaat ilon, minkä se tuo mukanaan.
Kutsu lasten ystäviä teille yökylään.
Kuuntele musiikkia ja yritä rentoutua.
Kaikki lähtee menemään siitä eteenpäin. Iloa ja voimia elämääsi!
Kaikki, minkä teet, onnistuu kyllä. Älä kuitenkaan jää yksin. - saman kokenut
Itse koin ihan saman erottuani. Poikani oli silloin 3v. On normaalia, että koet erosta masennusta ja surua. On todella hienoa, että kuitenkin jaksat huolehtia pojasta ja laittaa ruokaa, siivota yms. Ole itsellesi armollinen ja keskusteluapu ei varmasti olisi pahitteeksi.
Poikasi kannalta tärkeää on että näytät tunteet aidosti. Muista antaa hänelle hellyyttä ja syliä, sitä hän tarvitsee. Pienet hassutteluhetket olisi myös hyvästä, että saisitte välillä vähän kevennettyä tunnelmaa.
Erostani on nyt kulunut reilut 2v ja aika on parantanut. Olen täysin eri ihminen pojalleni ja on ihanaa nähdä, että hänestä on kaikista vastoinkäymisistä kasvanut reipas poika. Kaikkein tärkeimpänä olen pitänyt sitä, että aina on näytetty tunteet, niin ilot kuin surut. Ja lapselle ei voi koskaan antaa liikaa syliä ja hellyyttä.
Voimia paljon arkeesi! muista että vielä elämä hymyilee, kun vain jaksat uskoa siihen!! :) - muumimummeli
Kolme lasta yksinhuoltajana hoitaneena (työssäkäyvänä äitinä tietenkin) haluaisin ehdottaa seuraavaa:
Otat lapsen mukaan arkisiin askareisiin. Esimerkiksi siivouksesta voi hieman tinkiä, ja
antaa lapsen tehdä osansa. Tehdä leikki siitä että esimerkiksi kumpi kerää enemmän leluja sankoon tai laatikkoon. Lapsi voi "pyyhkiä" rätillä esimerkiksi kaappien ovia..
Ruoanlaitossa hän voi auttaa antamalla tavaroita ostoskassista äidille pantavaksi pois.
Hän voi sekoittaa jotain, ei tietenkään kuumaa ruokaa.
Istutte yhdessä katsomassa TV:tä ja juttelette samalla ohjelmista joita katsotaan.
Käytte ulkona katsomassa pieniä juttuja. Tutustutte kukkiin, lätäkköön, kärpäseen, koppakuoriaisiin, muurahaispesään.
Otat lapsen rattaisiin ja kävelet pienen lenkin, myöhemmin pitemmänkin.
Kun hän kasvaa, polkupyörällä pääsee ja voi päästä nytkin jos hän istuu istuimessa.
Lähdette ulos ja käytte jossain esimerkiksi kirjastossa.
Maallakin tapahtumia riittää.
Pyydät apua kunnan perhetyöltä jos ei kuitenkaan jaksa. Jos nyt pienenä kadotat
lapsesi TV:lle ja myöhemmin tietokoneelle, et tule häntä helpolla enää sieltä löytämään. Vaikka myöhemmin jaksaisitkin - äiti ja kaksi lasta
En ymmärrä. Miksi lapsia tehdään, jos niitä ei sitten jakseta?? Miksi, kertokaa minulle?? Kaikenlaisia reppanoita on sitten lasten vanhempina :(
Ap:lle: Pyydä apua ajoissa, jos tuntuu ettet jaksa. Masentunut vanhempi EI OLE hyvä vanhempi.- äiti ja 2 lasta
Olen myös yh-äiti ja minulla on 2 lasta . Lisäksi olen lastenhoitajana lastentarhassa . Arvatkaa olenko väsynyt kun tulen kotiin . Kuitenkin teen iltaruan ja sen jälkeen leikin lasteni kanssa . Ei katsota tv,tä vaan luen satuja lapsille . Sitten on iltapesu ja nukkumaan . Kun lapset nukkuu niin joskus istun koneella . Viikonloput ollaan ulkona ja jos sataa niin askarrellaan kotona . Siinä välillä siivoan kotia . Lasten isä ei halua olla lastensa kanssa . Olen siis paljon yksin heidän kanssa . Kesälomilla matkustellaan yhdessä .
- sivuhuomautus...
äiti ja 2 lasta kirjoitti:
Olen myös yh-äiti ja minulla on 2 lasta . Lisäksi olen lastenhoitajana lastentarhassa . Arvatkaa olenko väsynyt kun tulen kotiin . Kuitenkin teen iltaruan ja sen jälkeen leikin lasteni kanssa . Ei katsota tv,tä vaan luen satuja lapsille . Sitten on iltapesu ja nukkumaan . Kun lapset nukkuu niin joskus istun koneella . Viikonloput ollaan ulkona ja jos sataa niin askarrellaan kotona . Siinä välillä siivoan kotia . Lasten isä ei halua olla lastensa kanssa . Olen siis paljon yksin heidän kanssa . Kesälomilla matkustellaan yhdessä .
Taisit leikkiä lajsten kanssa juu....
=koneella istuminen - pirun tekopyhät
Ja SINÄKÖ sitten olet se TÄYDELLINEN vanhempi? Sopinet että epäilen. Tiesitkös. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Kaikki ei herää aamuisin ja ole ensimmäisenä GUGUGUUU vauvalle/mukulalle sängyn vieressä ja heiluttele smaragdisilmäistä apinaa pään yläpuolella. Heti jos tulee porukin niin voi "GUGUGUUUU, mitä kulta pieni, ai tottakai saat tahtosi läpi joka asiassa". Perkele. Jokaisella on OMAT voimavarat joiden mukaan elää. Kaikki eivät ole niitä hemmetin tuuliasupukuisia tekopirteitä punapäisiä sauvakävelijöitä botoxilla vedetty virne naamaan hakattuna paistinpannulla. Toiset ihmiset ovat perimältään, geeneiltään, tai taipumus siihen että esim. stressaa asioita etukäteen helposti. Toista voi vaivata kauankin jotkut mitättömät asiat kun toinen taas heittää romulootaan heti kuten käytetyn kortsun. Luojan tähden, et ole YHTÄÄN PAREMPI ÄITI kuin ap vaikka jaksaisit sitten sen maratonisi juosta ja nukkuisit 2h yössä ja vetäisit veistoshymy korvissa tuolla kylillä ja mukuloilla sliipatut puvut päällä 24/7. Karun tekopyhää.
PRKL
- Vindaloo0
Sama ongelma minullakin, lapset on murrosiänkynnyksellä. Masentaa, ahdistaa, tämä myös "tarttuu" lapsiin. Tässä kaikki, mitä jaksan.....
- Piitu
Olet rehellisesti myöntänyt, ettei sinulla elämäntilanteessasi ole riittävästi resursseja lasta varten. Tiedät lapsesi tarvitsevan enemmän vanhemmuutta, mutta et jaksa. Älä jää tilanteessasi yksin, hae apua itsellesi. Kerroit olevasi työelämässä: käy työterveyshuollossa puhumassa masennuksestasi ja jaksamattomuudestasi. Sosiaalitoimistosta voit saada apua vanhemmuutesi tueksi erilaisten lastensuojelun avohuollon tukitoimien kautta.
- eronnu miäs
Kuule piitu nää ämmät on niin itsekkäitä etteivät luovu omista huvituksistaan ja siksi ei ole resursseja lapselle ja tällä asialla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.Kun hankkii lapsia niin täytyy olla valmis elämään lapsen tarpeitten mukaan ja laittaa asiat arvojärjestykseen ja jättää juaruaminen vähemmälle. Nimimerkki äiti ja 2 lasta on oikeassa ja on laittanut asiat arvojärjestykseen.Saat kyllä multa
- huhuuuuuuuuuuuuuuuu
Hyvä kun kirjoitit tästä ongelmasta. Käy verikokeessa ja tarkistuta D vitamiinin taso. D vitamiini ehkäisee masennusta. Netistä löydät paljon tietoa D vitamiinista. Tarpeeksi D-vitamiinia: jokaisen suomalaisen naisen on syötävä D-vitamiinilisää syksystä pitkälle kevääseen! D-vitamiinia täytyy saada vähintään 25 mikrogrammaa päivässä. Itse syön 100 mikrogrammaa päivässä. Osta esim. Bioteekin D vitamiinia. Vähennä sokeria ja leipää. Huomaat nopeati että jaksat paremmin.
http://www.bioteekki.fi/Suomeksi/Etusivu/Arkisto/-_Teho_D_plus_vuoden_2009_terveystuote
Viettäkää pojan kanssa yhteistä aikaa vaikka piirettyjä katsellessa. Tärkeintä on aikuisen läsäolo. Konella ehdit istua kun poika nukkuu tai silloin kun sinulla on vapaa viikonloppu. Mene kuitenkin ajoissa nukkumaan niin jaksat paremmin. Etsi vaikka Kaksplussan sivulta joku äiti samalta paikkakunnalta.- äiti vaan.....
Jos on raudanpuute niin silloinkin ihminen tuntee väsymystä .
- Perhekoti
tai lastenkoti, mikä sen nimi nyt onkaan.
Kaikki sinne vaan niin päästään irti tuosta perversioituneesta vanhanaikaisesta kasvatusmallista joka on kuin jostain keskiajoilta.
En ole niitä jotka haluaa että ihmisiä kuolee maapallolta jotta maailma pelastuisi (tai itsellä olisi kivempaa) mutta väkiluku on kokoajan kasvava ja tosiaan kokoajan nopeammin kasvava, joten ihmiset ei saisi itse päättää alkavansa vanhemmiksi, eikä itseasiassa kukaan saisi edes alkaa vanhemmaksi.
Kukaan ei saisi tehdä lapsia, vaan uusia lapsia tehtäisiin tarkoin valittujen ihmisten kesken ja hekään ei todellakaan niitä itse kasvattaisi.
Nyky perhesysteemi ei ole mahdollinen pitkän ajanjakson kannalta koska väkiluku kasvaa aivan liian suureksi todella pienessä aikavälissä, esim miten vuonna 2200 voisi olla vieläkin sama kaava toiminnassa? Ei mitenkään koska väkiluku olisi jo aivan liian iso.
Kaikki vaan lastenkotiin ja perhehörhöt roskiin biojätteeseen. - onlyoneperson
Hei,
neuvoisin sinua varaaman ajan neuvolasta ja kertomaan ajatuksesi, saat varmasti avun!
Hyvää syksyä :) - omanäkökulmani
Tietokoneellako istuminen masentuneen merkki, no haloo! On aika moni tässä maassa sitten masentunut vanhempi, jos siinä siihen kriteerit. Vaikkapa jo Facebook viihdyttää aika montaa äippää ja isää työpäivän jälkeen.. Aloittaja tosin tietää itsekin varmasti, jos oikasti on masentunut. Silloin se tietokone ei juurikaan kiinnosta.
Kyllä meilläkin lapsi katsoo pikkukakkosen ja vanhemmat voi istua siellä netissä. Tämän lisäksi töiden jälkeen on muutamana iltana harrasteita lapsen kanssa ja yhteistä muutakin touhua kotiaskareiden merkeissä. Mutta kyllähän se vain niin on, että ei sitä lasta tarvitse koko ajan "viihdyttää" ja täyttää elämää tekemisellä, on hyvä taito oppia olla myös paikoillaan ja rauhoittua. Lapset osaavat touhuta myös yksinkin. Jos lapsi on päiväkodissa, niin kyllähän iltaisin voi kotona rauhoittuakin eikä olla koko ajan tekemässä jotain. Yhteiskunta on suorittamisen yhteiskunta ja pelkkä oleminen katsotaan huonoksi. Jopa vanhemmilta?- lllllllllllll
Masennustakin on kuules eri asteista.
Ei parene tulla pätemään, jos ei asioista tiedä.
- Kauna:D
Kuulostaa todella siltä että olet hieman laiska. Kannattaa kuitenkin keksiä tekemistä lapselle jossa voit olla itse mukana. Ei tämä välttämättä tarkoita että ulos tarvitsisi lähteä.
Pelaa lapsesi kanssa vaikka kännykällä.
http://bit.ly/Nokia8220
Tuo puhelin tekee teidän yhdessäolosta yhtä ruusuilla tanssimista! Luota minun painavaan sanaani!- fiuuuuuuuu
Kauna:D. Nimimerkistäsi ja riviesi väleistä voi lukea todella huonosti asetellun sarkasmin...
Se lapsi on 3 vuotta, kännykällä nyt vaan harjoittelemaan joo niin mmmm........ ei naurata, ei edes irtoo pieru. - Kauna;D
fiuuuuuuuu kirjoitti:
Kauna:D. Nimimerkistäsi ja riviesi väleistä voi lukea todella huonosti asetellun sarkasmin...
Se lapsi on 3 vuotta, kännykällä nyt vaan harjoittelemaan joo niin mmmm........ ei naurata, ei edes irtoo pieru.Ei muuten naurattanut itseänikään... Paitsi nyt :)
- Kaikki ikkunat auki
Kauna;D kirjoitti:
Ei muuten naurattanut itseänikään... Paitsi nyt :)
Itselläni kolme edellistä viestiä pelkästään pierettää, enkä usko sen välttämättä johtuvan edes noista viesteistä.
- minävaan1986
Kauna;D kirjoitti:
Ei muuten naurattanut itseänikään... Paitsi nyt :)
Kyllä meillä muksu on isänsä kosketusnäytöllisellä puhelimella osannut miltei kaksivuotiaasta pelata eläinten äänet peliä, tai pimputella pianoa siinä näytöllä..
Mutta meni asian vierestä. Itsellä kaksi alle kolmevuotiasta ja mieskin on vielä =), teen kolmivuorotyötä ja arvatkaapa onko huono omatunto kun noi kotiäitikaverit ehdottaa millon mitäkin harrasteryhmää meidän kolmivuotiaalle, kun heidän muksut on jossain tanssissa ja jumpassa jne. jne. Ei natsaa työvuorot kun harva se viikko noiden harrasteryhmien aikataulujen kanssa. Meidän muksut päivät päiväkodissa, ja kyllä on huono omatunto kun illat möllötellään kotosalla yhdessä vaan, tai kotitöitä tehdessä ja muksuja siinä sivussa vahtiessa (jos isompi alkaa kiusata pienempäänsä).
Ymmärrän että on rankkaa olla lapsen kanssa, en minäkään osaa leikkiä kolmivuotiaiden leikkejä, vauvan kanssa oli siinä mielessä helpompaa. Mutta lapsen voi tosiaan ottaa omiin juttuihin mukaan, meidän tyttö kaataa mielellään makaronit veteen vaikka ei sekoittaa saakkaan, samoin jauhot ja sokerit kun ensin on valmiiksi mitassa oikea määrä. Tokihan jossain kohtaa se lapsen mielenkiinto loppuu, varsinkin kolmivuotiaan uhma pompsahtaa takuulla jossain vaiheessa esille ja mukavasta jutusta kehkeytyy pirunmoinen elämä. Mutta kuten joku joskus sanoi niin tämä aika pienten kanssa on kuin pisara meressä, kun ajattelee koko elämää. Eli voimia saa kun ajattelee että kohta näkyy valoa tunnelin päässä, joskus tämäkin menee ohi!! =D
Masennukseen en ota kantaa, sitäkin kun on ainakin kolmea eri astetta. Ja kirjoituksensa perusteella aloittajalla tuskin kovin vaikeaa masennusta on, väsymystä kylläkin. Pitäisikö se oma elämä laittaa kuntoon vapaalla viikolla? Tehdä mieleisiä juttuja, muutakin kuin möllöttää kotona. Jostain sitä energiaa kannattaa lähteä hakemaan, ja halvemmaksi tulee jos sitä sattuisi löytämään muualta kuin pilleripurkista. - pierre
Kaikki ikkunat auki kirjoitti:
Itselläni kolme edellistä viestiä pelkästään pierettää, enkä usko sen välttämättä johtuvan edes noista viesteistä.
Nälkäistä pierettää ja kylläistä röyhtäsyttää .
- entinen yh
Olet siis lapsen kanssa vain joka toinen viikko..........mitä ruikutat! Jos sinulla on masennusta, hae apua. Hyvin voivan vanhemman lapsikin voi hyvin.
- mamma_68
Kai lapsesi on päiväkodissa, koska itse käyt töissä? Kyllä siellä on kuule toimintaa lapselle ihan reippasti, iloa, eloa ja menoa. Ei sinun pidä olla mikään tehomamma kotona. Ihan normaali elämä lapsen kanssa riittää. Juuri mitä tuolla ylempänä on kirjoitettukin. Se on sitä arkea lapsen kanssa, kun käyt hänen kanssaan ruokaostoksilla, syötte yhdessä, saunotte, pesette illalla yhdessä hampaat, luette iltasadun, juttelette päivän asioista, tarjoat lapselle sylin ja turvallisuuden tunteen. Olet saatavilla. Arki koostuu pienistä asioista. Kai näitä teillä kuitenkin on? Ei se lapsi varmasti siellä tv:n ääressä koko iltaa istu,vaikka ottaisitkin oman hetken tietokoneen ääressä.
Älä pode huonoa omaatuntoa, ettet jaksa enempää. Monikaan ei jaksa tuon enempää, tarvitseeko edes? Huono omatunto vaikuttaa negatiivisesti tunnetilaasi ja masentaa entisestään. Pyri iloitsemaan niistä asioista joita sinulla nyt on. Hanki itsellesi henkireikä, jokin harrastus josta saat iloa. Hanki myös lapsesi kanssa joku yhteinen harrastus siihen lisäksi. Näistä saatte yhteisiä ilonhetkiä.
Masennustaipumustasi huonossa omassa tunnossa eläminen ei paranna ainakaan. Syyllisyys ja huono omatunto omasta riittämättömyyden tunteesta kuuluu kylläkin monen masentuneen oirekuvaan, se on kilttien ihmisten sairaus. Siksi on tärkeää ymmärtää, ettei kukaan ole täydellinen. Hanki itsellesi jos sinulla ei vielä ole jokin ihminen, ammattilainen tai vertaistukea? jolle voit purkaa tuntojasi. Ei kannata jäädä yksin. Tsemppiä! - kopinainen
Siis lapsenne koti vaihtuu viikottain? Miltähän se lapsesta tuntuu? Kumpikaan ei ole oikein innostunut lapsen kanssa olemaan? eli sitten vielä pompitellaan edestakaisin isovanhempien ja sukulaisten huusholleissa?
Ihan aiheesta mietit mitä olisi lapselle se Hyvä Lapsuus, saisitte yhdessäkin miettiä!
Itse voit yrittää aikuiseksi kasvamista, mitä nuriset kun hoidat omaa, huom. omaa lastasi vain joka toinen viikko? Eiköhän senverran jaksa pysytellä kotosalla ja elää arkea lapsen kanssa?
Lapsi ei kaipaa elämältä ainaista menoa ja meininkiä, paremminkin tyyntä ja samanlaisena pysyvää ympäristöä johon voi kiintyä, kasvaa ja juurtua.
Nykyään ollaan aina masentuneita kun pienikin vastoinkäyminen osuu eteen. On ihan luonnollista että ihminen on hiukan alamaissa kun elämä potkii.
Lapsen kanssa voi tehdä ja touhuta, ota hänet mukaan liikkumaan ja leikkimään, tekee hyvää teille molemmille! Vapaaviikkoinasi voit harrastaa, hoitoviikkoina voit vaikka opiskella kun muksu menee aikaisin nukkumaan.
Jos lapsi ei kiinnosta vanhempiaan, miettikää edes avaralla mielellä, mikä olisi lapsen paras. - TotallyYH
Itse olen toisen lapsen (2v) kanssa 24/7 ja toinen lapsista (4v) on päiväkodissa 4tuntia 3krt/viikossa, jotta saa leikkiseuraa ikäisistään. Itseään en jaksa joka päivä mitään ihmeellistä tehdä, tosin kun harrastan itse paljon urheilua, yritän ottaa lapset usein mukaan(jos vain mahdollista) Lasteni isä asuu n 500km päässä joten hänestä ei ole apua ikinä, koskaan, mihinkään.
- mummo jo
Täällä on paljon vastauksia yh-äideiltä .Mitä jos ottaisitte yhteyttä toisiinne ja olisitte ystäviä ja auttaisitte toisianne . Ehkä jotku sattuvat asumaan samassa kaupungissa . Ottakaa rohkeasti yhteyttä toisiinne .
- kopinainen
Hyvä sinä! Osaat järjestellä asioita ja kohdata arkipäivän sellaisena kuin se tulee. Sitä voi yrittää muokata tarpeitaan vastaavaksi kunhan hyväksyy realiteetit: nyt ollaan pieni pikkulapsiperhe ja koetetaan selvitä! Olen pahoillani että olet jäänyt vastaamaan yksin niin paljosta ja toivon sinulle jaksamista, toivon että saat apua lastenhoitoon ja sitä kautta aikaa aikuiselle itsellesi!
Mietin aika useinkin, että esim. minulla on nyt paljon aikaa, josta osan voisin lahjoittaa muille. Onkohan Suomessa missään vielä semmoista Aikapankkia, jonne voisi luvata muutaman tunnin viikostaan pieneen avustamiseen tai puolesta tekemikseen?
- sun on pakko jaksaa
Mulla myös asiasta kokemusta; sairastuin vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja ollessani vielä toipilas, mies jätti meidät, tyttö oli vuoden ikäinen. Tuntui , että haluais oikeasti vaan kuolla. Kuukauden ajan taidettiin olla aika kaksistaan eristyksissä tytön kans ja tein vaan kaiken pakollisen (ruuat, pesut). Sitten vaan tajusin, että tytön takia on pakko lähteä muiden seuraan. Hakeuduin äimän tukiryhmään ja liityin yhden vanhemman perheiden yhdistykseen ja pakotin itseni kerran viikossa mll:n perhekahvilaan. Ja oma psykoterapia kerran viikossa on ollut mulle tosi tärkeä apu toipumisessa.
- miettikäähän
nyt kaksi kertaa ennen kuin vauvakuumeissanne hommaatte sen muksun, erityisesti että minkälaisen miehen kanssa! Jos mies on epäluotettava k.pää, niin ei kannata!
Toinen asia on se, että oma talous pitää olla kunnossa.
Kolmanneksi mielellään hyvä tukiverkosto taustalla (perhe, sukulaiset, ystävät.) Oma mielenterveys tulee olla hyvässä jamassa sekä fyysinen kunto/ elintavat.
Tuntuu siltä, että kaikista epätoivoisimmat tapaukset hommaavat lapsia upottaakseen omat murheensa, kuten pakoillakseen työelämää, kuten pakoillakseen yksinäisyyttä ja tyhjää/ turhaa oloa, tunteakseen itsensä rakastetuksi edes lapsen taholta. Jotkut pyöräyttävät lapsen välttääkseen epätoivoisen rahatilanteensa.
Oikeasti, ensin täytyy SELVITTÄÄ OMAT ONGELMAT JA KOHDATA NE REIPPAASTI JA KASVAA AIKUISEKSI!!!!!!!!! KÄYTTÄKÄÄ KONDOMIA, KÄYTTÄKÄÄ EHKÄISYÄ, ÄLKÄÄ HARRASTAKO SEKSIÄ VÄÄRIEN TYYPPIEN KANSSA!!!!!! - mummokarhu
Olet hyvällä tiellä! Lapsesi kasvaa ja jokainen uusi asia lisää iloasi hänestä! se kaikki tukee toipumistasi, vaikka arki onkin raskasta kulkea! Kaikkea hyvää sinulle, pikkuinen urhea Äiti!
- jepuhepu
miettikäähän kirjoitti:
nyt kaksi kertaa ennen kuin vauvakuumeissanne hommaatte sen muksun, erityisesti että minkälaisen miehen kanssa! Jos mies on epäluotettava k.pää, niin ei kannata!
Toinen asia on se, että oma talous pitää olla kunnossa.
Kolmanneksi mielellään hyvä tukiverkosto taustalla (perhe, sukulaiset, ystävät.) Oma mielenterveys tulee olla hyvässä jamassa sekä fyysinen kunto/ elintavat.
Tuntuu siltä, että kaikista epätoivoisimmat tapaukset hommaavat lapsia upottaakseen omat murheensa, kuten pakoillakseen työelämää, kuten pakoillakseen yksinäisyyttä ja tyhjää/ turhaa oloa, tunteakseen itsensä rakastetuksi edes lapsen taholta. Jotkut pyöräyttävät lapsen välttääkseen epätoivoisen rahatilanteensa.
Oikeasti, ensin täytyy SELVITTÄÄ OMAT ONGELMAT JA KOHDATA NE REIPPAASTI JA KASVAA AIKUISEKSI!!!!!!!!! KÄYTTÄKÄÄ KONDOMIA, KÄYTTÄKÄÄ EHKÄISYÄ, ÄLKÄÄ HARRASTAKO SEKSIÄ VÄÄRIEN TYYPPIEN KANSSA!!!!!!K***PÄÄ!! JOO, JUST SÄÄ!!! TIERÄKKÖS, KAIKKI EI OO EDES VÄLTTÄMÄTTÄ SITÄ MUKSUA SUUNNITELLU JA ON OLLU PILLERIT JA KORTSU MUTTA SILTI SE MUKSU VAAN PÄÄSI SYNTYY. TIÄKS, IHA TOSI JUTTUKI VIÄL. ELI EI SITÄ AINA EHDI KASVAA ENNE KU SE HAIKARA PÄÄTTÄÄ SEN KAKARAN TUORA. JOSKUS ON SITTEN KASVETTAVA SEN MUKULAN MUKANA SIINÄ ITEKKI AIKUSEKS. YMMÄRSIKSÄÄ MITÄÄ TOLLO??11122000???
- kisusaappaissa
Kyllä lapsi sen tietää kun äiti rakastaa. Masennuksesta ja muusta huolimatta sen aistii... uskon niin. Ainakin sitten myöhemmin...
- entinen_lapsi
Yksi vastaaja jo ehdottikin mielestäni ihan hyvää vaihtoehtoa: jos voimat riittävät nyt vain telkkarin auki laittamiseen, katso lapsen kanssa yhdessä sitä, hän saattaa hyvinkin sitä arvostaa. Sekin on yhteistä tekemistä.
Muistan elävästi omasta lapsuudestani että vietimme veljeni kanssa paljon aikaa telkkarin ääressä. Vanhempamme eivät katsoneet sitä ikinä kanssamme, vaan menivät tosiaan puuhailemaan omiaan ohjelmien ajaksi. Se oli vähän sääli, koska yhdessä katselu olis ollut todella hauskaa. Vanhempiemme kanssa katselimme vain heidän ohjelmiaan, joista emme juuri mitään tajunneet, mutta parasta oli yhteisen ajan viettäminen, telkkarinkin ääressä, ohjelman tapahtumia kommentoiden ja niistä kysellen. Ymmärsin jo toki lapsena, että vanhemmat pitivät meidän ohjelmiemme sisältöä typeränä eikä heitä piirretyt kiinnostaneet, joka toisaalta myös tuntui lapsesta ikävältä koska tajusi että vanhemmat väheksyvät ohjelmia joista itse nautin. - tiny12
Kannattaa miettiä mistä valitat! Täällä on ihmisiä jotka eivät voi saada lapsia koskaan, he mielellään ottaisivat lapsesi ja hoitaisivat sitä vaikka olisivat kuinka kipeitä! Herää ny elämääs ja lepää ne vapaa viikot jos on kerran noin raskasta hoitaa yhtä lasta!!
- eetvarttinen
Oo sää ny jo hiljaa!! Täällä on toisia jotka voi saada muksuja, mut voi saada myös masennuksen! Oo sää ny lapseton ja epämasentunut hiljaa! Sulla on sentää kaikki hyvin!!!!!!!!!!!!!!!!!
- amluj
aloittajalle tiedoksi että täältä netistä ei saa asiantuntija-apua perheavun puitteissa. eli on taas ainakin tällä lukijalla syytä uskoa että joko provo soumi24:n aloitteesta, herätellään keskustelijoita, kuten yleensä täällä on tapana, tai avuttomia aikuisia liikenteessä jälleen kerran.
erittäin yleistä on apuverkoston puuttuminen tai sen vähyys tällaisissa tapauksissa, mutta uskon että aloittajalla lähisukulaisia jotka varmasti auttavat.
jos aloittaja jaksaa netissä olla, niin sieltkin löytyy apua, nimenomaan PERHEAVUN puitteissa ei suomi24:n. - armias_
- 4016 LOL xD
- mummapumma
Älä pode huonoa omaatuntoa. Olet väsynyt ja ero on aina kuin pieni kuolema, se täytyy surra pois. Telkkariohjelmat ovat ihan hyviä illalla kun lapsi tulee hoidosta ja onkin jo väsynyt ja sinä päivätyön jälkeen väsynyt. Voitte vaikka yhdessä katsella niitä lastenohjelmia, voit lukea hänelle iltasadun, ja ruokkia ja antaa iltapalaa ja laittaa nukkumaan halien kera. Eihän arkiviikolla kukaan muukaan muuta kerkiä illassa tekemään. Eihän ole tarkoitus että pienokaisen kanssa juostaan ympäriinsä koko ajan. On ihan hyvä rauhoittua ja olla vaan. Nykyään kuvitellaan että koko aika pitäisi olla extratekemistä ja menemistä. Lapsesi on kuitenkin pieni vielä, eikä päivähoidon jälkeen todellakaan tarvitse mitään erityistä tekemistä enää, vaan syliä ja läsnäoloa, ja rauhallinen nukkumaanmenotapahtuma. Siitä kannattaa tehdä rutiini, ja kattsoa että lapsi saa riittävästi unta. Ettei häntä joudu aamuisin väsyneenä nostamaan ylös.
Sitten viikonloppuna voit käydä vanhemmillasi, tai jos ei heitä lähellä ole , niin voit mennä leikkipuistoon tai äitilapsikahvilaan tai johonkin, missä on muita ihmisiä. Esimerkiksi uimahalli on kiva paikka. lapset tykkää ja saa itsekin leikkiä lapsen kanssa vedessä ja saa saunoa.
Älä syyllistä itseäsi, vaan anna itsellesi mahdollisuus toipua erosta ja ajattele että olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Elämä on välillä mutkikas, mutta ei se sinusta huonoa tee. - mk
Ei muuta vaihtoehtoa kun touhuamaan lapsen kanssa eli uimahalliin tai johonkin muuhun liikunttaan missä voi olla lapsen kanssa ja omakin kun ja vointi paranee kun fyysinen kunto paranee ja keksit kaikkea kivaa ajanvietettä lapsen kanssa jsota itsekkin pitäisit. Ruopea ajattelemeen positiivisesti ja keksit pojalle hyvän harrastuksen. Talvella laskettelemaan ja hiihtämään niin helpottaa.
- mie15aanv
Konkreetista apua? Hoitajia lapsille että pääset ulos edes hetkeksi?
Sellaista tarvitset?
Nyt ystävät hyvät tulkaa apuun. - itsekin äiti
Mielestäni sinun kannattaisi tilata aika mielenterveystoimistoon ja jutella ongelmistasi ammattiauttjan kanssa. Hienoa, että jaksat käydä töissä.
Sinä olet lapsellesi juuri se paras äiti. Mitä, jos vaikka yhtenä päivänä
viikossa tekisitte jotakin hauskaa? Olisiko se vaikka uimassa käyminen,
leipominen yhdessä, hiekkalaatikola käynti tai vaikka hesburgerilla herkuttelu.
Niinä vapaaviikkoina sinun kannattaa tehdä myös yksin jotakin hauskaa ja
rentouttavaa. Esim.kutsua ystäviä kylään, katsoa jokin elokuva, shoppailla. - älä jää yksin
Harva, tuskin sinäkään, olet suunnitellut jääväsi yksin lapsen kanssa. Elämä vaan ei mene aina niin kuin alun alkaen on sen suunnitellut. Ihan turha on kenenkään sanoa, että mitäs teit, jos et jaksa. Ei elämä niin mene.
Toivottavasti saat apua masennukseesi ja todella hyvä, että itse tiedostat ja haluat neuvoja tilanteeseesi. Tämä palsta ei todennäköisesti paljon apuja anna.
Yhtä monta erilaista vanhemmuutta kuin lapsuudenaikaakin on olemassa. Itse olen jo vanha, mutta muistoissani lapsuus oli yhtä tuskaa; ei sen takia, että olisin katsellut telkkaria vaan jatkuva vanhempien keskinäinen henkinen taistelu; sitä en olisi jaksanut katsoa. Harvassa oli päivät, jolloin oli hyväntuulinen olotila perheessämme.
Jos katson omaa lapsuuttani aikuisen silmin, minulle olisi riittänyt ihan normaali, vaikka passiivinenkin olotila, kunhan olisi ollut rauha.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja parempaa olotilaa jatkossa. Toivottavasti saat hyviä vinkkejä jaksamiseen ja kenties muutakin apua olotilaasi. - mummozzz
Minä ja ukki mielellään ottaisimme omat lastenlapsemme meille silloin tällöin viikonlopuiksi luoksemme, mutta emme saa koska heidän äitinsä on eronnut pojastamme eikä viime aikoina ole antanut valvotustikkaan lapsia isän ja lasten tapaamisiin vaikka mitään syytä siihen ei ole. Meillekkään ukille ja mummille ei anneta vaikka minä mummi olen ollut sosiaalityössä kodinhoitaja/ lähihoitajatyössä 26 v.
Olemme tulkinneet tämän joko äidin sairaudeksi tai ilkeydeksi niinkuin äiti kertoo suvussaan esiintyvän. Äiti voisi tehdä omia hommiaan ja levätä, mutta edellämainitut syyt estävät sen. Lapset vain kärsivät kun isää eivät saa tavata eikä isovanhempia eikä isän puolen sukulaisia eikä sisaruspuolia. Hyvät eronneet vanhemmat! Jos toinen vanhemmista on kelvollinen tapaamaan lapsia älkää käyttäkö riitakapulana lapsia vaan antakaa nauttia lasten toisesta vanhemmastaan, isovanhemmista ja suvusta!- et silleen niiq
onko sopimukset tehty ja lainvoimaiset? Jos on, niin viranomaisavulla lapsi mukaan. Jos ei ole, niin hakekaa lapsi. Ei se ole hyvä, että lapsen suhde isään ja sukulaisiin katkeaa äidin tahdon takia. Viranomaiset eivät puutu tällaisessa tapauksessa, ellei lapsi ole välittömässä vaarassa. Kaikki fakta ylös. Lapsen voi hakea hoidosta ilman tappelua. Tällaisia hulluja on liikaa, ja ne saa tehdä mitä tekevät. Se on huono jos annetaan äidin eristää lapsi isästään. Huono on myös jos annetaan äidin tehdä se. Jos asiaa puidaan käräjillä, niin silloin äiti joutuu perustelemaan miksi lapsen on huono nähdä isäänsä, ja se voi olla jo haastavampi juttu.
- valitan
Tee parannus. Aloita pienestä. Siitä se lähtee, kohta voit olla jopa ylpeä itsestäsi ja niin on poikasikin.
Et saa luovuttaa tai elämäsi on yhtä paskaa huonoa omaatuntoa. - ....................
En ymmärrä miten lapsen isä nyt liittyy tähän. Omaan äiteyteesi se ei vaikuta. Sanomastasi voi saada vaikutelman, että toivoisit lapsen olevan vähemmän isänsä luona.
Minä tiedän. Voisit antaa enemmän lapselle tukemalla lapsen isäsuhdetta, ennemmin kuin keskittyä heidän tekemisiinsä kun lapsi on isänsä luona. Älä sekoita missään nimeesä vahingossakaan omia riitojanne ja lasta. Jos teillä yhteistyö pelaa tässä asiassa, niin ehkä ei ole mahdotonta että voisitte jopa palata yhteen. Oikeasti nimittäin lapselle on parasta että on isä ja äiti ja perhe, eikä niin että koko perhe on hajallaan. Lapsella voi olla paljonkin rakkaita hoitajia, mutta perheen malli saadaan kotoa, eikä varmasti ole kivaa lapselle sorvata kahden kodin välillä varsinkaan jos on kaks äitiä ja kaks isää. Lisäksi vanhemmat jaksavat hoitaa, kun toinen hoitaa ja toinen on töissä. Tämän takia se on nimenomaan hyvä asia, että lapsi on paljon sukulaistensa hoidossa. Itseltäsi se puuttuu, kuten sanoit, ja ilmeisesti sen takia esität asian negatiivisena juttuna.
Oikeasti en usko, että voit tietää miten lapsi viettää aikansa isänsä luona. Paljonko on kenenkäkin hoidossa jne. Ja että mietit tällaisia asioita yhteydessä, jossa muka mietit miten voisit olla parempi äiti? Oh please. Tän takia sulle on annettu miinukset. - Arkista eloa
Leiki vartti lapsen kanssa hoitopäivän jälkeen, lue aina iltasatu ja tee iltatoimista kiva juttu. Viikonloppuna pidä kiinni ulkoilusta ja ruoka-ajoista. Kun oikein katsot poikaa, niin huomaat miten ilahdutat olemassaolollasi ja saat hyvän mielen.
- Yööööök
Hyi tuijottelija, toisten ajatusten luulija, pedari, pervo.
- eronnutminäkin
Olen pahoillani tilanteestasi. On ihan normaalia, että eron jälkeen voimavaroja menee paljon ihan pelkkään itsensä uudelleen kasaamiseen. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsella on hyvä olla. Ero on stressin paikka myös lapselle. Usein jopa enemmän kuin vanhemmille.
Tuon ikäinen lapsi ei kuitenkaan kuulu tv:n ääreen pitkiksi ajoiksi. Olisiko hyvä ihan käytännössä sopia, kuinka paljon lapsi katsoo tv:tä? Voisit esim. rajoittaa katselun vaikka tuntiin päivässä arkisin ja viikonloppuisin sitten vaikka koko leffa. Muun ajan lapsi voi tehdä sitä mitä tuon ikäisten pitäisi tehdä: leikkiä omaehtoisesti.
Leikin avulla lapsi paitsi kehittyy taidoiltaan, myös käsittelee omia tunteitaan. Ja hyvä vinkki oli ottaa lapsi ruoanlaittoon ja kotitöihin mukaan. Samalla oma syyllisyytesi vähenee mitä enemmän lapsesi oppii tekemään asioita ihan itsekseen ja omaehtoisesti.
Ja sinä itse tarvitset keskusteluapua ja aikuisten seuraa, jotta jaksat olla täysipainosesti lapsellesi läsnä kun hän on kanssasi!- Eroneuvokeskus.
Eroneuvokeskuksesta löytyy apua ja mahdollisuus keskusteluun.
Tutustu sivustoon ja ota yhteyttä , mikäli tarvitset apua, neuvoa ja tukea.
http://www.lskl.fi/neuvokeskus/tukea_vanhemmuuteen/neuvokeskuksen_palvelut/eroneuvo/eroneuvosta_apua_naihin_kysymyksiin
---------
en tiedä kiinnostaako enää tämä kommenttini. mutta erosin lapsen isästä ennen lapsen syntymää. sovittiin että lapsi on isällään joka toinen vklp mutta reilun vuoden aika ollut 3 krt. isän isä on kyllä todella paljon lapsen kanssa. itsekkin monesti laitan koneelta vaan soimaan jotakin musiikkia että lapsi saa tanssia ja minä taas saan istua koneella.
- delafonte
ootsä tyhmä ? voisit heittää sen koneen ikkunasta ulos ja todeta että on ihmisiäkin ulkopuolella eikä vain hauraita ihmisiä näppäimistöjen takana fb ssä ottakaa vastuuta lapsista niin hekin ottavat ehkä! elämä ei ole leikki seon se juuri sade yön jälkeinen tuoksu
- punainen paroni
delafonte kirjoitti:
ootsä tyhmä ? voisit heittää sen koneen ikkunasta ulos ja todeta että on ihmisiäkin ulkopuolella eikä vain hauraita ihmisiä näppäimistöjen takana fb ssä ottakaa vastuuta lapsista niin hekin ottavat ehkä! elämä ei ole leikki seon se juuri sade yön jälkeinen tuoksu
ei täällä tuoksu mikään muu kun sun yöllä housuihis paskomises
- Tehkää laitos
Yh femakot on joutilaita tekemään sitä mitä parhaiten osaavat, eli alkaa hoitamaan muidenkin lapsia, en minä ainakaan haluaisi mitään lastani hoitaa tai kenenkään naisenkaan sellaista hoitavan. Veisin sen femakko laitokseen jossa sen paikka on.
- et ole yksin
Itsekin koin ihan smanalaisia tunteita,olin NIIN yksin pienen lapsen kanssa kun 'hyvä mieheni' käytös muuttui rupesi juomaan,jätti laskut maksamatta ja oli muita naisia,lisäksi myös väkivaltaa joten parasta oli erota.Onneksi hänelle vain yksi lapsi.
Tein kyllä lapsen kanssa jaksamisen äärirajoilla kaikkea mutta välillä en kyllä jaksanut kuin katsoa lapsen kanssa telkkaria(pikku kakkosta jne)luin kyllä sadut,tein ruuat,ulkoilimmi,mutta silti koin että parempaankin olisin pystynyt,lapseni aisti pahanmieleni vaikka kuinka koetin peittää,pahinta kun ei ollut ketään kelle kertoa mistään ja kaikki jotenkin romahti kun ex soitteli ja huoritteli ja uhkaili,silloin oli vaikeaa koota itseäni
Olet rohkeä kun kirjoitat,itse olin lapsen kanssa 24/7 joten paineet oli kovat että on virikkeitä ja samalla lepoa lapselle,olin syömättä että lapsi pääsee muskariin ja tätä rataa,yritin olla sekä äiti että isä,jälkeenpäin ajattelen mikä idiootti olin,elämässä pitää näyttää ja saa näyttää kun on vaikeaa,tai menee kokonaan elämänilo,muistan että tunsin lähinnä vain tuskaa ja mistään oli vaikeaa aidosti nauttia,yritin vain selviytyä,et ole yksin - Zelina
Älä suurentele ongelmaa... eli sitä, että lapsi katsoo liikaa televisiota ja sinä olet koneella.
Ilmeisesti moni asia teillä on kuitenkin hyvin? Käyt töissä eli teet töitä elättääksesi lapsesi. Jaksat siivota ja laittaa ruokaa eli lapsellasi on ainakin suht siisti koti ja ruokaa pöydässä. Nekinhän ovat onnellisen lapsuuden eväitä!
Jos liika koneella olo ahdistaa, on varmaan tarpeellista pyrkiä vähentämään sitä, mutta älä vaadi itseltäsi mahdottomia! Ei lapsi vaadi jatkuvasti intensiivistä yhdessäoloa vaan ihan normaalia perhe-elämää, johon voi joskus kuulua sekin, että äiti istuu tietokoneella ja lapsi touhuaa omiaan. - ÄLLITÄLLI
Lyön ensimmäiseksi se KONE KIINNI, vietät aikaasi facessa ja näillä "palstoilla". KONE KIINNI!! Muista, että lapsesi muistaa vanhemmiten. Tuollaisen mallinko annat lapsellesi ? Lapsellasi olisi varmasti parempi jossain muualla, jossa saisi mallia normaalista elämästä.
- Maarukka76
Ota yhteys lastensuojeluun. Saat ajan miekkariin ja sitten varmaan perhetyöntekijän ja laita lapsi päiväkotiin. Itse olen kokenut saman ja hain apua ja toivuin uupumisesta ja masennuksesta näillä avuin. Ja perhetyöntekijä meillä käy edelleen ja lapsi on päivähoidossa vaikka olen kotona. Sitten on mahdollista myös hakea tukiperhettä, me ollaan siihe jonossa. Rohkeasti vaan hakemaan apua, ei ole heikkous myöntää että ei jaksa, päinvastoin. Olen itse saanut tosi hyvän avun lastensuojelun ym kautta:)
- TerävinKynä....
Kylmä totuus on se että ulkopuolisesta hoitoavusta ei ole sinulle apua koska se mitä tarvitset on enemmän aikaa lapsesi kanssa joka lähtee vain ainoastaan sinusta ja lapsesi näkee jo joka toinen viikko isäänsä niin silloin saat itse hengähtää,ja joillakkin yksinhuoltajilla ei ole tätäkään mahdollisuutta vain pitävät lasta ympäri vuoden ajan joka ikinen päivä eivätkä valita siitä että kun ei saa hoitoon lasta.Ja työkään ei ole mikään syy ettei jaksa tehdä mitään sen jälkeen eikä masennus, niihinkin auttaa liikunta eli lähde ulkoilemaan töiden jälkeen lapsesi kanssa ja saatte siinäkin jotain yhteistä tekemistä.Tärkeintä lapsellesi olisi se että hän huomaisi että olet läsnä mitä et näytä olevan kun istut illat vain koneella ja istutat hänet katsomaan lastenohjelmia.Ei se kovin terveellistä ole lapsesi kehityksen kannalta että hän katsoo monta tuntia tvtä sen takia että sinä et jaksa.Jos lapsia tehdään niin ne myös itse kasvatetaan ja hoidetaan kun ne kerran on joskus haluttu.
- maariamaariamaaria
Tekisin vastaavassa tilanteessa niin, että valitsisin jonkun ajanjakson päivässä, jonka viettäisin intensiivisesti lapsen kanssa. Esimerkiksi päättäisin, että klo 18-19 keskityn lapseen. Muun ajan voi sitten käyttää miten parhaaksi näkee.
Tuolla tavalla saa rajattua sopivan viipaleen siihen, mitä haluaa. Ei jatkuvasti vaivaa syyllisyys, kun on itsellä selvä käsitys, mitä itseltään odottaa. Ei tarvitse kääntää koko elämää ylösalaisin eikä vaatia itseltään mahdottomia (jos tunti on liikaa, voi aloittaa puolella tunnilla jne.). Joka kerran jälkeen voi kokea onnistumista, kun on saavuttanut tavoitteensa. Kun niitä tuntisia viettää, voi samalla huomata, että pienillä säännöllsillä teoilla saa aikaan suuren kokonaisuuden. Ajanmittaan systeemiäänkin voi kehittää. - NÄIN TEE!
ulkoilkaa ja turpa tuttuja tekee....puhumaan muille ihmisille...vaikka hiekkalaatikolla ...missä muitakin leikkijöitä,lapsineen...ja kaffille pyyntö...kommunikaatiota siis....rohkeesti vaan
hyvää syksyä teille ! - minäminäminä
no ei se lapsi niihin lastenohjelmiin kuole.. sehän saa virikkeitä muualtakin.. ole lapsen kanssa intensiivisesti töiden jälkeen alkuun vaikka 15 minuuttiia ja laita tämän jälkeen lastenohjelmat päälle. tietysti parempi olisi jos jaksaisit enemmän mutta jos ihminen ei pysty niin se pitää hyväksyä..
Onko sinulla ystäviä,joilla on lapsia? Pyytä ystävääsi ja hänen lastaan teidän kanssanne ulkoilemaan. Sinulle voisi tehdä hyvää ulkoilla lapsesi kanssa.
- yhäippäp
Itse istun ainakin koneella ihan hyvällä omallatunnolla. Se on sitä omaa aikaani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin näkymätön lapselle.
On senverta raskas fyysinen työ, että kotiin tultua tulee monesti heitettyä jalat kattoa kohti. Vaan työtä riittää ja leipä saadaan pöytään.
Vapaapäivinä sitten harrastetaan lapsen kanssa. Arkena vietetään rauhallisempaa kotiaikaa normaaleine askareineen, johon kuuluu ne lastenohjelmat ja tetokonekin.
Olen varmaan sitten huono äiti, kun näin elän. Vaan huonoa omaatuntoa en siitä kanna. Lapsella ja minulla on läheiset välit siitä huolimatta, vaikka en hyberelämää vietäkään. - otavastuu
Ei se ole masennusta että istuu ite tuntikausia tietokoneella ja lapset on sillä aikaa oman onnensa nojassa. Se on aikuisen itsekkyyttä ja laiskuutta! Kolmevuotiaalle lapselle keksii kyllä virikkeitä. Mikset hanki lapsellesi leikkikaveria esim. lähinaapurista tai päiväkotiryhmästä...voisivat vuorotellen kyläillä ja leikkiä toistensa kanssa ja saisit tällöin omaa aikaa kun lapsesi on kaverilla leikkimässä..kaikki olisivat tyytyväisiä..tällaiset asiat ovat kyllä järjestettävissä, hieman vain pitäisi nähdä vaivaa lapsen puolesta....
- huhheijaaa
Höpöhöpö! Entä jos lukee kirjaa, ompelee sukkia, kutoo mattoa tuntikausia. Onko sekin laiskuutta? Tai onko laiskuutta jos asut omakotitalossa ja haravoit pihaa ja silläaikaa lapsesi leikkii IHAN yksin. Voi tätä nykyaikaa.. ei ihme että eletään suorittamisen yhteiskunnassa.
- Haikuh_
Kiitos vastauksista, negatiivisistakin. Vaikkakaan en ymmärrä tuota "ämmittelyä", mutta jätän nämä aikalailla omaan arvoonsa. Viestin kirjoitin pienessä hopussa, mutta perusasiat tuli selville.
Isän mainitsin sen vuoksi kun lapsella ei ole sellaista ns vakaata isähahmoa joka olisi lapsen kanssa yhtäpaljon kuin minä olen, niin mietin vain että kuinka saisin omalla panostuksellani edes toiseen vanhempaan tiiviin ja turvallisen suhteen. Isä kyllä rakastaa lastaan kovasti, mutta ei taida vain tajuta sen isäsuhteen merkitystä ja mitä vaatimuksia sekä rajoitteita se tuo tullessaan. Toivottavasti jossain vaiheessa sen ymmärtää. Kyse ei kuitenkaan ole missään nimessä siitä että haluaisin vähentää isäviikkojen pituutta tai ottaa lasta isältä pois, lapsi tarvitsee isäänsä.
Masennuksesta kenelläkään ulkopuolisella hankala tulla sanomaan mitään, minulla on todettu masennus johon on lääkitys (tätä siis suurensi vielä synnytyksen jälkeinen paha masennus). Se verottaa voimavaroja kun yritän pitää työpaikkani sekä saada pienellä budjetilla rahat riittämään, plus tietenkin kodista ja ruuista huolehtiminen. Noiden jälkeen on henkisesti niin kuitti kuin ihminen voi olla. Tiedän että on yksinhuoltajia joilla lapset on 24/7, mutta miten se minun jaksamiseen pitäisi vaikuttaa? Miettiä vain että asiat voisivat olla pahemmin, turhaan ruikutan. Sitten jossain vaiheessa tulisi totaalinen burn out. Kukaan teistä ei kuitenkaan tiedä taustojani.
Tukiverkostoja ei ole, perheeni asuu kaukana. Vähän on enää ystäviäkään lapsen saannin jälkeen, lapsettomat jäävät helposti pois koska on niin erilaiset elämäntilanteet. Enhän niinkään odota että olisi se mummo joka ottaisi lapsen yöksi jotta saan omaa aikaa, vaan se että pääsisin jonkun luokse lapsen kanssa! Mutta olemme hyvin pitkälti kahdestaan, tuntuu että seinät kaatuu päälle. Ja vuorotyöstä on hankala irtautua harrastuksiin tai kerhoihin yms.
Enkä haluaisi että poika tottuu siihen että aina olisi telkkari jota katsoa, puhelin jolla pelata jnejne. Muistan omasta lapsuudesta sen että katsoimme yhden ohjelman telkkarista iltaisin ja sitten lauantai aamuisin pari tuntia karkkia syöden. Siinä oli meidän telkkarin katsominen, muuten tuntui olevan jtn muutakin. Saman haluan pojalleni, mikä kylläkin tuntuu olevan mahdotonta nykyään kun tarhassakin katsotaan melkein joka ilta telkkarista videoita yms.
Onneksi pojan kasvaessa alkaa niitä kavereita tulemaan enemmän ja muita rientoja, silloin äiti ei ehkä enää ole ihan samassa roolissa ja paineet eivät ole niin kovat. Helpottaa pelkkä kirjoittaminen tästä asiasta, vaikka tiedän että täällä ihmiset päästävät näitä pahimpia aivopierujaan ja helppo haukkua nimettömänä muita.
Kiitos kuitenki suurimmalle osalle tuesta! :)- samu
Neuvolan kautta saat tietoja vaihtoehtoisista tukiverkostoista jos oma suku asuu liian kaukana. Ja esim verkostoitumalla muiden samassa tilanteessa olevien kanssa voi saada kivoja kavereita itselle ja lapselle, ja autetaan toinen toisiaan lastenhoidollisesti. MLL:n perhekahviloita on vähän joka paikkakunnalla, sieltä voisi löytyä, sehän on niiden tarkoituskin. Tiedän, että on vaikeaa astua esiin ja sanoa asiat ääneen jossain neuvolassa tai avoimessa päiväkodissa tai perhekahvilassa -mutta siitä se lähtee. Tsemppiä!
- just just
Vie lapsesi ulos, puistoon tai kävelylle, niin saat itskekin muutakin elämääsi. Ruoan laittoon eikä siivoukseen mene kauaa. Ulos siitä, siellä on ihana syksy, sadevaatteet päälle jos sataa. Minä kävin lasten kanssa joka päivä ulkona (jos eivät olleet kipeitä, siis kuumessa/mahataudissa), kuitenkin oli neljä alle kouluikäistä, yhdessä vaiheessa. Meitä ei haitannut sade, eikä pakkanen.
- Vaihda juttuja
Moni luulee että on masentunut kun television hassu sarja ei nauratakkaan, tai joku kertoo jotain "tosi hauskaa" mutta se ei vaan naurata.
Noissa tilanteissa kysymyksessä on normaali henkinen kasvu eikä suinkaan masennus.
Joten ÄLÄ AINAKAAN ALA ESITTÄMÄÄN INNOSTUNUTTA, koska sillä tyylillä voit masentua oikeastikin. - MinniTietoinen
Olen yksinhuoltaja, minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista vanhemmalla kehityksen viivästymä, ja lasten lisäksi lemmikkejä. Lenkkeilen, harrastan, elän aktiivista elämää. Asun maalla. Minulla on kaksi työtä ja näiden töiden lisäksi opiskelen pääasiassa verkon kautta vielä seuraavat 2-3 vuotta... Mutta olen energisempi kuin koskaan. Jaksan lasten kanssa touhuta, askarrella, leikkiä, ulkoilla. Joskus aika loppuu kesken, mutta se haittaa vähemmän kuin se, jos aikaa olisi liikaa.
Mutta aina ei ole ollut näin. Oli myös aika, kun tein työtä, josta en nauttinut, ja joka imi minut henkisesti ja fyysisesti kuiviin. Olin kiukkuinen, uupunut, väsynyt, tyytymätön. Kärsin unettomuudesta, en jaksanut pitää kotia kunnossa, en jaksanut olla lasteni kanssa. Räyhäsin vain kaikki päivät ja masennuin lisää.
Aloittajalle tahdon siis sanoa, että kannattaa tarkkailla mihin energia kuluu. Teetkö työtä, jossa et viihdy? Onko sinulla elämässäsi todellisia energiasyöppöjä - esimerkiksi tuttavia, jotka vaativat sinulta enemmän kuin antavat takaisin? Onko sinulla harrastuksia? Kärsitkö ystävien puutteesta? Tee vaikka ajatuskaavio, johon merkitset kaikki elämäsi osa-alueet ja mietit, mikä niissä on hyvää, mikä huonoa. Olen varma, että löydät sieltä paljon asioita, joihin on rohjettava tehdä muutos PIAN. Olet itsekin huomannut tämän, et olisi muuten kirjoittanut aloitusta tänne Suomi 24:n palstalle.- yövuorolainen..
Kyllä minä ainakin jaksan olla ja tehdä lasteni kanssa kaikenlaista töiden jälkeen vaikka teenkin fyysisesti raskasta työtä ja vielä yövuorossa, nukun töiden jälkeen aina 4-5h minkä jälkeen lähdemme ulkoilemaan lasten kanssa ja päivän mittään leikimme ja askartelemme ja teen lasten kanssa kaikkea kivaa.Mutta ei kaikkien vanhempien tarvitse ollakkaan samasta puusta veistettyjä ja jokaisella on omat voimavaransa.
- yksin 24/7
Levätä voi, kun lapsi on isällään tai isovanhemmillaan, joten omaa aikaa sinulla ainaki non riittämiin. Masennus on masennusta ja väsymys on väsymystä. Masentunut ei jaksa siivota, tehdä ruokaa, käydä töissä saati istua tietokoneella. On saamattomuutta ja itsekästä, jos ei viitsi viettää aikaa lapsensa kanssa. Itse 4v pojan yh:na olen usein myös väsynyt, mutta se ei tarkoita ettenkö väen väkisin viettäisi aikaa myös poikani kanssa, vaikka olisin aivan rätti. Ei lapsi tarvitse ihmeitä. Väsyneenä menen itse pitkäkseni lattialle ja kokoamme yhdessä palapelejä tai piirtelemme. Vähän pirteämpänä menemme pihalle leikkimään, jossa voi itse istua hiekkalaatikon reunalla ja olla läsnä.
Älytöntä valittaa täällä omaa jaksamista ja sitä, että tiedostat jo sen että kohtelet lastasi kaltoin. Sinä olet lapsesi tehnyt, joten sinun on siitä huolehdittava. Apua sinun on ainakin haettava heti, jotta lapsesi ei kärsi turhaan!
Ihmisiä yleisesti vaivaava saamattomuus se vaan on sinuun tarttunut.
Ruokavalio kuntoon ja ulos, nukkumaan ajoissa ja viettämään sitä aikaa sen ihanan poikasi kanssa! Varmasti virkistyy ensin kroppa ja sitä myötä myös mieli.- ...
Vaikka olen "vain" 45-vuotias, niin ei minun lapsuudessani (läh. 70-luvulla) vanhemmat leikkineet lasten kanssa, tai en ainakaan huomannut. Sitä ei edes odottanut, olihan oma sisko ja vieraat lapset. Ei minusta edes ainoiden lasten kanssa leikitty, vaan saivat itse keksiä puuhaa. Eipä ollut kuin vähäisessä määrin ja lyhyehkön aikaa mitään kodin ulkopuolisia harrastuksiakaan. Ne olisivatkin varmasti vain rasittaneet, vapaa oleminen oli kivempaa. Ehkä voisit vaikka lueskella lapsi kainalossa tv-huoneessa, ja välillä vaihtaisitte sanasen kuulumisista ym.? Se on ihan normaalia vanhemmalta, eihän hän ole lapsen kaveri.
- Zelena
Näin on, ei ole mikään "pakko" leikkiä lapsen kanssa, jos ei halua. Koettakaa keksiä tapoja viettää aikaa yhdessä, jotka kiinnostavat molempia.
Meillä molempia sekä lasta että äitiä kiinnostaa:
- leffojen katselu (Disneyn klassikot)
- lautapelien, korttipelien, muistipelin pelaaminen
- uimahallissa käynti
- hiihtäminen talvella, luistelu (hallissa yleisöluistelu)
- television katselu (visailut, kokkiohjelmat, mitkä sopii sekä lapselle että aikuiselle)
- leipominen
- siivoaminen, mattojen pesu
- shoppailu
- syömässä käynti (sillon tällön, Raxissa tai joku hampurilaispaikka)
- keilailu
- elokuvissa/teatterissa käynti (sillon tällön) - wwwqqq
Kolmivuotiaan ei ole hyvä hirveästi televisiota katsella.
Laita rajat lapsen television katselulle ja sille, miten paljon annat itsellesi luvan olla koneella, kun lapsi on kotona ja valveilla. Ehkä tunti päivässä olisi hyvä?
Raportoihan ap tänne välillä elämästäsi, tätä ketjua on ollut mielenkiintoista seurata. - JK
IHANNHYVIN
- wwwqqq
Miksi tällä viestillä on noin paljon ei-tykkääjää, peukkua alas näyttäjiä? (ja miten niitä voi olla noin paljon, joku ohjelma kyseessä tms...) Kuitenkin ihan asiallinen aloitus mielestäni ja pohjimmiltaan hyvään pyrkivä äiti.
Kun taas keskustelulla "Löin lastani!" ei ole yhtään ei-tykkääjää.
Ei vaan tajua!- Oikeaoppinen&fiksu
Miksi täällä puhutaan edes että "Mee pois sieltä FB:stä", tää on suomi24. Ei kaikki käytä FB:tä, saati vietä aikaansa siellä. Mutta näkee että jokainen joka käskee siellä vietetyn ajan käyttämään toisin, taitaa olla oma käyttö aika kohtuutonta.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1462550- 241986
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231968Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891776Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671530Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188- 111188
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101167