Tilanne on siis sellainen, että 5-vuotias lapsi harrastaa jalkapalloa kerran viikossa tunnin ajan ja noin kerran kuukaudessa on lauantaisin pelitapahtuma, johon kuluu noin 2h. Huoltajuutemme on sellainen, että isä tapaa lasta keskiviikkoisin klo. 16.30 - 19.30 sekä lapsi asuu isällään joka toisen viikonlopun.
Harrastus on ollut vain kesäajan ja loppuukin ensi viikonloppuna, joten tämä ongelma ei kauaa kestä, mutta haluaisin tietää voiko isä päättää, ettei tuo lasta harjoituksiin/peleihin?
Lapsi on skipannut nyt parit harjoitukset sekä yhden pelin ja kiukuttaa, että tästä lystistä on maksettu 115euroa. Lapsi on koko tämänkin viikon puhunut, että milloin on harjoitukset ja odotellut tätä päivää kovasti, että pääsee pelaamaan. MUTTA kun isä ilmoitti, että ei ole viemässä harjoituksiin ja itse hermostuin ja sanoin, että pakkohan sun on viedä kun lapsikin sitä on odottanut niin siinä tilanteessa lapsi sanoo ettei halua harjoituksiin.
Harrastus on ollut vain kesäajan ja loppuukin ensi viikonloppuna, joten tämä ongelma ei kauaa kestä, mutta haluaisin tietää voiko isä päättää, ettei tuo lasta harjoituksiin/peleihin?
Lapsi on skipannut nyt parit harjoitukset sekä yhden pelin ja kiukuttaa, että tästä lystistä on maksettu 115euroa. Lapsi on koko tämänkin viikon puhunut, että milloin on harjoitukset ja odotellut tätä päivää kovasti, että pääsee pelaamaan. MUTTA kun isä ilmoitti, että ei ole viemässä harjoituksiin ja itse hermostuin ja sanoin, että pakkohan sun on viedä kun lapsikin sitä on odottanut niin siinä tilanteessa lapsi sanoo ettei halua harjoituksiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän isä voi niin päättää. Mutta kysymys kuuluukin MIKSI niin päättää... Mutta en tuosta asiasta nyt hirveetä ongelmaa tekisi. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsi saa viettää aikaansa molempien vanhempien kanssa. Näin onnellisesti ei kaikilla ole.
Kyllähän isä voi päättää mitä tahansa, mutta ei äiti. Laki suojelee että isän ei tarvi tavata ellei halua, mutta äidin on pakko antaa lapsi...!
Mutta tuossa asiassa isä kiusaa lasta, jos jättää harrastuksen väliin lapselta, ei hän äitiä kiusaa.
Ei voi sanoo muuta et on julma isä.
Kyllähän jos vanhempi lapsesta välittää niin pyrkii lasta viemään harrastuksiin ja muutenkin tukemaan kasvussa ja kehityksessä. Harrastuksista olisi hyvä myös sopia yhdessä ja sitouttaa myös toista vanhempaa maksamaan, jos tämä ei onnistu, ei auta muu kuin suostua siihen että joka toiset lauantaitreenit jää väliin. Lapsi kyllä sitten itse isompana ottaa toisen vanhemman kanssa siitä yhteen, ei pelkoa, kyllä siitä vielä tapellaan eikä varmasti nosta toisen vanhemman osakkeita jos ei ole mitään muuta syytä jättää viemättä lasta harjoituksiin kuin laiskuus tai suoranainen kiusanteko. Yleensä ohjelma pitäisi suunnitella lapsen mukaan eikä omista lähtökohdista.
Samanlaista ongelmaa on täälläki. Odotan vain sitä päivää kun lapsi alkaa isän luota soittelemaan, että "äiti tuu ja vie mut". Jotenkaan en ymmärrä missä mättää kun isä, joka on urheilullinen ei käytä lasta siellä tunnin treeneissä. Lapsellekin suuri asia kun molemmat vanhemmat käy seiraamassa harjoituksia. Muistan kyllä omasta elämästä miten mukavaa oli kun isä pääsi sillointällöin katsomaan ja kannustamaan kun äiti oli melkein aina se joka siellä kentänlaidalla hurrasi. Se on pienen lapsen mielessä todella suuri asia ja kokee, että hänen tekemisestä toinenkin vanhemmista on kiinnostunut ja etenkin kun lapsi haluaa harrastukseen.. Rahaa en ole edes jaksanut enää kysyä harrastukseen...
Toivottavasti isä tajuu, et lasta hän kiusaa, ei sinua.
Meillä on sovittu etäisän, siis minun, hoidettavakseni lasten harrastukset. Silti en voi olla koskaan varma saavatko lapset lähteä harrastuksiin. Esim. viime keväänä tuli parkkipaikalla odotellessa viesti pojalta että äiti ei päästä. Ette arvaa kuinka sapettaa kun näen lasten silmissä sen riemun mikä harrastuksissa tulee ja sitten se kielletään tod.näk. vain kostoksi minulle tms.
Yllätyin kyllä viestistäsi että isäkin voi olla noin tyhmä!
No eipä se tyhmyys sukupuolta katso...
meillä niin että isä on antanut 5-v.lapsen aloittaa erään harrastuksen joka tapahtuu lapsen kotipaikkakunnalla yleensä äidin viemänä mutta isän tapaamisaikana joka on myöskin tuo samainen keskiv.ilta kuin aloittajalla. Kaksi kertaa ainakin hän on nyt myös lyönyt jarrut päälle että ei ole enää siirtänyt tapaamista kivasti. Ongelma on se ettei ala sopimaan kokonaan uutta aikaa säännöllisen harrasteen takia. No jospa tämä isä joutuu vielä perustememaan jossain miksi ei näe arvoa lapsen hharrastuksessa. Täyttä kiusaa ja lapsen riistoa minkä kaikki viranomaiset siunaa koska lastenvalvojakin on hampaaton ns.jumalan sanan, lapsen, lue: tapaajan oikeuksien edessä mihin kellään ei ole mahdollisuus puuttua ilmeisessä lapsen riitakappaleena käyttötapauksessa missä lapswn edun voisi nähdä vain niin että hänellä on oikeus omiin harrastuksiin ja ne ei ole kummaltakn vanhemmalta pois.
Meilltä tehty näin. Kun joitain vuosia sitten oli aika aloittaa jokin harrastus, keskustelin tästä isän kanssa ja sovittiin yhdessä että asia ok jos hän joskus voi viedä lapsen tähän harrastukseen. Isä on nykyään vuorostaan vienyt kerran viikossa lapsen toiseen harrastukseen joka sopii sellaiseen päivän kun lapsi hänellä. Jos viet lapsen harrastukseen jota et ole etän kanssa etukäteen sopinut ja hän hyväksynyt, ei minun mielestä voi vaatia osallistumista. Harva isä suostuu "pakotettuna" mihinkään ja sama koskee varmaankin myös äitejä... ajattelisin.
7-vuotias poikamme harrastaa lätkää. Treenejä on useimpina lauantaina ja joka sunnuntai. Kun poika on isällään viikonloppuna, hän ei mene lauantaina treeneihin ja sunnuntaina isä tuo pojan minulle aamupäivällä, jotta ehdin viemään tämän treeneihin. Isä on itse harrastanut lätkää, mutta ei tunnu olevan kiinnostunut poikansa harrastuksesta. En tiedä miksi. Olen yrittänyt kertoa hänelle, että pojalle olisi todella tärkeää, että isäkin näkee hänen harrastuksensa.
Poika mukautuu tilanteeseen, koska ei halua loukata isäänsä "pakottamalla" tämän viemään hänet treeneihin. Olen myös tulkinnut, että poika suojelee isäänsä minun moitteilta eli poika ei halua kuulla, että sanoisin, että miten se isi nyt ei ehdi viedä sua tms. joten helpointa pojalle on, kun hän sanoo, ettei edes halua lauantaisin treeneihin.
Jos yhteishuoltajuus. Kysy aina toiselta osapuoleta hyväksyntää ennen ku harrastus aletaan. Muuten ihan turha valittaa että etä ei vie harrastukseen (tai lähi). Sopikaa yhdessä harrastus johon molemmat voi osallistua. Tai sit vanhemmat on niin pönttöjä että ei voi sopia ja molemmat etsii eri harrastuksen josta lapsi pitää.