Paljon on juttua surkeista isistä ja joskus surkeista äideistä, jotka yleensä on lähivanhempia.
Ajattelin, että syynä voi olla yksinkertaisesti se, että miehet ei jaksa jauhaa ja vääntää ja riidellä jokaisesta asiasta enää exänsä kanssa liittyen lapsiin (kaan), vaan haluaisivat pääsääntöisesti,että tapaamiset olis sillon kun on sovittu paperilla, ja ilman draamaa. Että vois elää ilman exän kanssa riitelyä kun kerta on erottu.
Kun mies väsyy siihen että hän vaan konstailematta on isä. - sellainen kun hän ny sattuu olemaan; huono ruuankeittäjä, huono tiskaaja, huono pyykinpesijä, huono hiustenharjaaja.. ja se ei millään kelpaa exälle, vaikka ei ne lapset kuole jos pari päivää syö makaroneja ja pitsaa.
Väsyy kun ei saa edelleenkään olla ihan tavallinen huono ihminen. (huono on tässä siis että ei ole täydellisen pätevä ja kaikkiosaava creme brulee jälkiruokineen) Joka vain haluaa olla lastensa kanssa, kuulla heidän elämästään, käydä jossain pelissä tmv.
Kun väsymyksen mittari täyttyy ja täyttyy, ja siihen tulee lisukkeeksi, että yhä harvemmin tapaaminen onnistuu, niin mitä sitten voi??
-Taistella oikeudessa itsensä näännyksiin ja velkaiseksi? Jatkaa raivoisaa tappelua exän kanssa?
Vai luovuttaa mahdottoman edessä, seurauksena on sitten että tuli tulleeksi siksi kamalaksi "lapsensa hyljänneeksi isäksi"
Ajattelin, että syynä voi olla yksinkertaisesti se, että miehet ei jaksa jauhaa ja vääntää ja riidellä jokaisesta asiasta enää exänsä kanssa liittyen lapsiin (kaan), vaan haluaisivat pääsääntöisesti,että tapaamiset olis sillon kun on sovittu paperilla, ja ilman draamaa. Että vois elää ilman exän kanssa riitelyä kun kerta on erottu.
Kun mies väsyy siihen että hän vaan konstailematta on isä. - sellainen kun hän ny sattuu olemaan; huono ruuankeittäjä, huono tiskaaja, huono pyykinpesijä, huono hiustenharjaaja.. ja se ei millään kelpaa exälle, vaikka ei ne lapset kuole jos pari päivää syö makaroneja ja pitsaa.
Väsyy kun ei saa edelleenkään olla ihan tavallinen huono ihminen. (huono on tässä siis että ei ole täydellisen pätevä ja kaikkiosaava creme brulee jälkiruokineen) Joka vain haluaa olla lastensa kanssa, kuulla heidän elämästään, käydä jossain pelissä tmv.
Kun väsymyksen mittari täyttyy ja täyttyy, ja siihen tulee lisukkeeksi, että yhä harvemmin tapaaminen onnistuu, niin mitä sitten voi??
-Taistella oikeudessa itsensä näännyksiin ja velkaiseksi? Jatkaa raivoisaa tappelua exän kanssa?
Vai luovuttaa mahdottoman edessä, seurauksena on sitten että tuli tulleeksi siksi kamalaksi "lapsensa hyljänneeksi isäksi"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pitää osaksi paikkansa, mutta senverran voin sanoa, että kannattaa taistella lapsistaan. .jo pelkästään lapsen edun nimissä.Jos mennään oikeuteen, niin suht varmasti tulee oikeudellinen tuomio, ja voi olla hyvinkin mahdollista, että lapset jää isälle. Nykyään okeuslaitos antaa varsin tasapuolisia päätösiä, toisin kuin lastenvalvoja!
Lastenvalvoja EI anna päätöksiä, vaan vahvistaa vanhempien sopimuksia. Eli jos menee allekirjoittamaan huolto- ja tapaamissopimuksen, johon ei ole tytyväinen, kannattaa katsoa peiliin eikä syyttää lastenvalvojaa.
Hitto että sä super-ääliö jaksat jauhaa tota shaissias täällä aina ja ikuisesti ja oot puolustelemassa sossutanttoja!
Varsin hyvin tiedät että kun tulee ero ja jos on vähänkään riitaa niin sossut ovat mukana varmaan 99,9% tapauksista jotka menee oikeuteen ja samantyylisellä prosenttijakaumalla sossujen kanta huoltajuuteen on äitiä puoltava!!
Jaksat jankuttaa ettei sossutantat päätä mitään, eivät teoriassa päätä mutta käytännössä sossutanttojen näkemys asioista on yhtäkuin oikeuden päätös!
Ja tuosta asiasta on puhuttu kyllästymiseen asti kun väität että se on isän tyhmyyttä kun menee sossuun kirjoittamaan alle ne sopparit jotka ei ole isän mieleen.
Noiden soppareiden allekirjoittamisen sijaanhan isällä on todellakin "vaihtoehtona" lähteä katsomaan oikeuteen: se kuinka siellä sossutanttojen kannan perusteella tehdään päätös ja sen lisäksi näpsäistään isän kätöseen pankkisiirtolomake oikeudenkäyntikuluista....
Siis sossupelle hei! Ole REALISTI äläkä jauha tota ikuista shaissias!!!!!
Käytännössä se antaa..tai ainakin antaa niin ymmärtää, että miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia saada lähihuoltajuutta..fakta on kuitenkin se, että oikeasti miehellä on oikeudessa hyvät mahdollisuudet saada lähihuoltajuus..siinä missä äidilläkin.
Ei sillä lastenvalvojan mielipiteellä itse asiassa ole mitään merkitystä jos molemmat haluvat lähihuoltajuuden. Silloin mennään oikeuteen aivan riippumatta siitä mitä lastenvalvoja sanoo.
Minusta monet miehet yrittävät tehdä itsestään marttyyria syyttelemällä lastenvalvojaa. Jos lastenvalvoja sanoo tilanteessa jossa äiti on suurimmaksi osaksi huolehtinut lapsista, että ehkä on parempi että lapset jäävät hänelle, niin isä on sitä mieltä että lastenvalvoja on PÄÄTTÄNYt että lapset jäävät äidille. Sen sijaan, että kertoisi miten on suunnitellut järjestävänsä lapsen hoidon ja viime kädessä (jos äiti myös ehdottomassa haluaa lähihuoltajuuden) veisi asian oikeuden päätettäväksi. Miehet odottavat, että lastenvalvoja sanoo, että nyt lapsi jää isälle, mutta ei lastenvalvoja voi niin sanoa (yhtä vähän kuin hän voi sanoa, että lapsi jää äidille), jos molemmat vanhemmat siihen suostu.
"Jos lastenvalvoja sanoo tilanteessa jossa äiti on suurimmaksi osaksi huolehtinut lapsista, että ehkä on parempi että lapset jäävät hänelle"..lastenvalvojan tehtävänä on olla puolueeton taho ja instanssi..huomaatko miten itsekkin jo käytit johdattelevaa sävyä.
Tottakai ensimmäisten kuukausien ja vuosien ajan lapsi voi olla enemmän äitinsä luona..TOSIN poikkeuksiakin on olemassa..mutta kokonaisuus ratkaisee!
Et ilmeisesti lukenut tekstiäni loppuun. Eli sillloin isän pitää selittää, miten hän on ajatellut asiat järjestää. Asia voi olla toisinkin päin, isä on huolehtinut enemmän lapsista. Pointti on se, että vanhempien tulee keskenään sopia huollosta ja tapaamisesta, jos se ei onnistu, lopullisen päätöksen tekee oikeus. Mutta jos isä tyytyy siihen, että lapset jäävät äidille, sen vuoksi että keskustelussa on mainittu äidin pääasiallisesti hoitaneen lapsia tähän asti, niin silloin ei kauheasti lähihuoltajuus kiinnosta. Kyllä silloin helposti tulee se olo, että on helppo syyttää lastenvalvojaa, mutta oikeuteen asti ei viitsitä lähteä,
Pointti on siinä, että lastenvalvoja alitajuntaisesti tai tietoisesti haluaa syrjäyttää isän ..ja pitää automaattisesti äitiä parempana vanhempana. Isä yleensä joutuu rakentamaan mielikuvia siitä, miksi hän voisi olla parempi lasten kasvattaja....eli isä on jo valmiiksi ahdistettu nurkkaan..
Tai siinä että mies yrittää löytää syyllisen mistä tahansa muualta paitsi siitä naamasta joka peilistä tuijottaa takaisin..
Lissuuu.....lol.....
Sitä peppua aletaan rypistää siinä vaiheessa, kun huomataan lapsen elatuksesta on maksettava joka ikinen kuukausi, se määrätty summa, eikä sitä voi sivuuttaa henkilökohtaisilla menoilla perustelemalla.
Niin isä ollaan silloin kun lapsi syntyy, sitten jätetään moniksi vuoksiksi.
Sitten taas lapset alkaa muistumaanmieleen, kun he ovat aikuisia, ja eivät tarvi perään katsojaa eikä kuljetusapua eikä rahaa.
Jos isänä, tai äitinä jos tämä on etä, on sitä mieltä että lasten etu ei toteudu kun tapaamisia sabotoidaan yms. niin on vastuutonta olla viemättä asiaa eteenpäin. Lasten etua tulee ajaa, vaikka kuinka tuntuisi raskaalta.
Ei sillä ole mitään merkitystä,onko etä tai lähi,tai mitä näitä onkaan.Kakarat on yhdessä tehty,ja se vastuu ei mihinkään häviä.
V'*****aa kun muksut joutuu kärsimään siitä,kun aikuiset ihmiset ei osaa käyttäytyä niinkuin aikuiset.
ja en ole kaltoin kohdeltu,onneksi satuin lapset tekemään järkevästi ajattelevan naisen kanssa.lapset on helppo vetää mukaan aikuisten kiistoihin ja sitten itkeä täällä,kun sossutäti on ilkeä.
miehet ja naiset osaavat samalla lailla tehdä kiusaa,ei sillä sukupuolella ole väliä.ja sossutädeille nostan hattua,en itse jaksaisi samassa ammatissa viikkoa kauempaa.