Moikka vaan kaikille!
Kijoittelen täällä melkoisen epätoivon partaalla, mutta en tähän hätään keksinyt muutakaan väylää jossa ajatuksiani purkaa. Toivoisin, että saisin tätä kautta esim. sähköpostikavereita tmv. sillä en haluaisi ruotia tätä näin julkisesti kovinkaan tarkasti..
Tässäpä pääpiirteissään tätä tarinaani.. Olen naimisissa mieheni kanssa, jota rakastan kyllä. Avioitumisesta lähtien sisälläni on kasvanut kuitenkin nyt jo melkoisiin mittasuhteisiin päässyt ahdistus, joka tuntuu vaan paisuvan.. Ennen tätä suhdettani, minulla oli vain pari suhdetta naisten kanssa, muttei miesten ollenkaan. Tämä nykyinen suhteeni on myös suhteistani pisin. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja rakastan miestäni edelleen jne.. Kaipaan kuitenkin naista ja naisen kosketusta päivittäin ja tuntuu että tulen hulluksi! :( Reilu vuosi sitten tulin miehelleni kaapista ulos kertomalla olevani bi.. Pelko sisälläni kasvaa että olenkin jotain enemmän.. :( pelottaa ja ahdistaa.. Etsin lähes päivittäin tietoa ja toisten kokemuksia netin keskustelupalstoilta, mutta jokainen tarina on niin omansa, ettei oikein tuo etsiminen ole tuottanut tulosta. Olen yrittänyt mennä Setan toimintaankin mukaan, mutta en vaan ole vielä pystynyt. Läheisilleni olen visusti vielä kaapissa, poislukien se mieheni, joka sekään ei mahda koko totuutta tietää. Tämän myötäminen edes itselle saati jollekin toiselle, on todella hankalaa :( onkohan samassa tilanteessa olevia/ olleita? ja voisiko joku auttaa :/ ajatukseni ovat ihan sekaisin.
Kijoittelen täällä melkoisen epätoivon partaalla, mutta en tähän hätään keksinyt muutakaan väylää jossa ajatuksiani purkaa. Toivoisin, että saisin tätä kautta esim. sähköpostikavereita tmv. sillä en haluaisi ruotia tätä näin julkisesti kovinkaan tarkasti..
Tässäpä pääpiirteissään tätä tarinaani.. Olen naimisissa mieheni kanssa, jota rakastan kyllä. Avioitumisesta lähtien sisälläni on kasvanut kuitenkin nyt jo melkoisiin mittasuhteisiin päässyt ahdistus, joka tuntuu vaan paisuvan.. Ennen tätä suhdettani, minulla oli vain pari suhdetta naisten kanssa, muttei miesten ollenkaan. Tämä nykyinen suhteeni on myös suhteistani pisin. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja rakastan miestäni edelleen jne.. Kaipaan kuitenkin naista ja naisen kosketusta päivittäin ja tuntuu että tulen hulluksi! :( Reilu vuosi sitten tulin miehelleni kaapista ulos kertomalla olevani bi.. Pelko sisälläni kasvaa että olenkin jotain enemmän.. :( pelottaa ja ahdistaa.. Etsin lähes päivittäin tietoa ja toisten kokemuksia netin keskustelupalstoilta, mutta jokainen tarina on niin omansa, ettei oikein tuo etsiminen ole tuottanut tulosta. Olen yrittänyt mennä Setan toimintaankin mukaan, mutta en vaan ole vielä pystynyt. Läheisilleni olen visusti vielä kaapissa, poislukien se mieheni, joka sekään ei mahda koko totuutta tietää. Tämän myötäminen edes itselle saati jollekin toiselle, on todella hankalaa :( onkohan samassa tilanteessa olevia/ olleita? ja voisiko joku auttaa :/ ajatukseni ovat ihan sekaisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet väärällä palstalla, ole hyvä ja siirrä aloituksesi tuonne bi-puolelle.
Täällä asiaa pohtineita/eläneitä yms...
OSA 1
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=6984
OSA 2
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=8456
Asiat tuppaa selviämään..
kiitoksia vastauksista :) noita myöhäisherännäisjuttuja oon lueskelluki jo aiemmin, mutta jospa tää jotenki vielä selkiintyis..
Mie suosittelen lämpimästi puhumista, koska se oikeasti auttaa tai
on ainakin auttanut mua. Saa uusia näkökulmia, kuin vain omansa. Ymmärrän, että ei se helppoa ole, muakin ahdisti ja hämmensi tosi paljon alussa, kun naiset alkoivat pyörimään päässä yhä enemmän ja enemmän . Ensin kerroin yhdelle sit toiselle jne. Yksikin taho riittää, hienoa olisi, jos sulla olis joku, jolle uskaltaisit/rohkenisit, noista jutella.
Oloni tuntuu nykyään paljon keveämmältä ja vapaammalta, mutta tsemppiä sulle tosi paljon.
On vaikeeta vastata, kun ei tiedä mitä haluat vastaukseks?
Kokemuksia muilta, vai kokemuksia muilta miten ne ovat toimineet?
Miten ite koet pääseväs jonkin sortin päätökseen tai lopputulokseen?
Onko se vain et, luet muiden juttuja mitkä on aika samanlaisia, ja saat niistä tarpeeks tietoutta, lohtua? Vai et koet löytäväs jotain hyviä ratkaisuja tilanteesees, et miten muut on toimineet...Ja niiden pohjalta tehdä jotain keskiarvioo.
Kun tilanne on uus, tottakai on hyvä jakaa kokemuksia ja lukee muiden kokemuksia selvittääkseen päätään, mut miten sit jatkossa? vastaukset sä löydät ihan itsestäs. Jos tilanne ahdistaa jo nyt, niin lue muiden juttuja, etsi varsinkin ihan oikeassa elämässä olevia tuttuja kelle voisit purkaa tunteitas, kyllä ne tosi ystävät kestää kaiken, jos ovat luottamuksen arvoisia ja sellaisia ketkä pysyy rinnalla vaikka mitä tapahtuis...Ihan oikeasti on :-)
Sit pohdi vielä itekses asiaa paljon, mitä oikeesti haluat sydämessäs, ja varsinkin mitää tunne sanoo, koska se on se tärkein asia. Myllerrä kaikkien tunteiden kanssa!
Sit siinä vaiheessa kun oot saanut purettua sun päätäs tarpeeks, niin sit kannattaa tehdä niitä päätöksiä. Jotkut ihmiset on siitä hassuja, jos puhutaan persoonasta, et on niin konservatiisia, hakevat hyväksyntää, pelkäävät muun maailman mielipiteitä...Et mielummin kallistuu siihen tuttuun ja turvalliseen kaavaan. Koska vaaka-kupissa saattaa olla koko suku, koko tuttavapiiri ja ystävät, jotka on jo tottunut siihen ajatukseen mitä elät tällä hetkellä. Sit siitä se pelko ja kynnys kasvaa kertoa, ja olla mitä haluaa. Vaikka loppujen lopuks kyse saattaakin olla siitä, että jos vaan itse kerää rohkeutensa ja itsevarmuutensa kasaan niin voi kertoa pikku hiljaa kaikille. eikä ne sit suhtaudukaan niin, miten itse ajatteli sen perusteella miten on saattanut tulkita niiden arvomaailmaa.
Kyse on vaan et miten rohkeus riittää. Toiset jää ikuisesti roikkumaan kulissisuhteisiin, vain pelosta, sit salaa ajatteleekin ihan toisin. Jokaisen oma päätös mitä haluaa lopulta tehdä, et mitkä siinä vaaka-kupissa onkin sit tärkeintä. Muiden hyväksyntä vai oma onnellisuus?
Toivottavasti saat jotain selkoa itseesi, se on raastavaa. Mieti mitä haluat elämältäsi, siis ihan kauttaaltaan. Ja myös älä sulje ajatusta siitä, että kyllä naistenkin kanssa voi elää ihan samanlaista perhe-elämää. Ihan siks sanoin, kun on ollut siitä kyselyitä täällä, et jos sattuukin olemaan lapsia edellisestä suhteesta :-)