Keski-Uudenmaan poliisi keskittää aseasiat

Hyvä että Golffari on huolestunut aseharrastajien jutuista, taitaisi Golffarikin pyssyn haluta mutta taustat eivät ole kunnossa?, MUHAHAAA!

PS. arvaas muuten paljonko toi muhun vaikuttaa kun en asu noilla seuduilla, TYHYMÄ HÖRHÖ! :D

näeskele noita haaveuniasi, mikäli sinulla ikää riittää eikä tuo vähäinen järkesi ole tyystin sammunut, niin varmasti mökellät vielä hampaattomana 90 vuotiaana rutaleena äijänkäppyränä tuota samaa satua.

Näiden kukkahattutätien ja -setien katkeruus aseharrastajia kohtaan sekä totaalinen tietämättömyys aselupaprosessin helppoudesta on huvittavaa. Aseluvan saaminen on läpihuutojuttu jos oikeasti harrastaa ja pystyy harrastuneisuutensa osoittamaan. Jos ei harrasta, ei asetta saa eikä tietenkään edes meidän aseharrastajien mielestä pidäkään saada.

On toki totta, että useillakin paikkakunnilla lupakäsittelyn resursseja on supistettu rankalla kädellä. Vaikka katkera kukkahattutäti nauraakin tälle lupaprosessin näennäiselle vaikeutumiselle, niin olisi syytä hänenkin olla huolissaan. Luvansaantikriteerejä on tiukennettu, hakijan taustat pitäisi tutkia entistä tarkemmin, mutta samalla tähän on käytössä aina vain vähemmän aikaa ja henkilökuntaa. Homma joudutaan tekemään tekemään hutiloiden. Kun vielä muutamia vuosia sitten ensimmäistä aselupaansa hakeva joutui istumaan haastattelijan piinapenkissä reilun tunninkin verran, niin tänä päivänä ruuhkautuneimmissa poliisilaitoksissa (esim. Varsinais-Suomi) ensimmäisen hakijan haastattelu on usein alle 10 minuuttia kestävä prosessi. Aika kuluu siihen kun virkailija naputtaa kaksisormitekniikalla hakemuksen eteenpäin viemiseksi vaadittavat tiedot koneelle ja kysyy ohimennen muutaman kysymyksen hakijan rikostaustasta, mielenterveydestä ja päihdetottumuksista.

Soveltuvuuskokeessa joutuu antamaan kyllä/ei -vastauksia väittämiin, joista kilometrin päähän jo näkyy, mitä niihin toivotaan hakijan vastaavan. Esim. omasta soveltuvuuskokeestani muistuu mieleen väittämät "Tunnen silmitöntä vihaa ihmiskuntaa kohtaan" ja "olen tarkoin suunnitellut miten toteuttaisin lähimmäiseni murhan". Pekka-Eric ja Kauhajoen Mattikin olisi läpäissyt testin tuosta vain.

Hauskaa ehkä sinun mielestäsi arvoisa "vaikeeksi menee", mutta minua tämä kyllä hiemän huolestuttaa ja on suorastaa pelottavaa, miten pikaisen arvioinnin perusteella hakija todetaan nykyään sopivaksi aseen hallussapitäjäksi. Ennen, vaikka aselaki olikin lepsumpi, niin asiat olivat paremmin, kun hakijan haastatteluun oikeasti ehdittiin käyttää aikaa.

Hieno homma "painaa asia poiisin toimesta maan alle". helpottaa tuota poliisin työtä kun ei tarvitse etsiä luvallisia aseita! Eikä voi tietokoneohjelmistaan poliisikaan niitä löytää mitä sitten jäljellä on.

Niin se vain on, maailma muuttuu ja se koskee etenkin asehörhöjä.
Tuossa tulikin yksi asehörhö vastaan kun olin viikonloppuna sieniä keräämässä.
Asehörhö tuli ajokoiransa kanssa polulla vastaan, koira veti hörhöä ja haulikko heilui selässä. Sanoin asehörhölle, "väistäppäs sivuun, tai soitanko poliisille, että uhkailit aseella" Asehörhölle tuli hirmu kiire väistää ja siinä hötälässä koira veti hörmön turvalleen kanervikkoon. Taisikin kaatua juuri isoon hirvensontaläjään ja se koirakin pääsi siinä karkuun, haulikko kaatuessaan sai annoksen mutaa piippuihin.

Todellisuudessa ainakin Helsingissä aselupa on osapuilleen ainoa lupa jonka hakemiseen ei tarvitse varata aikaa ja jonka käsittelyaika on kohtuullinen. Ajokortin uusiminen (siirryin luottokorttikokoiseen) vei kuukauden, hankintalupa tuli kahdessa viikossa eikä aselupaa tarvinut jonottaa päästäkseen jättämään hakemuksen eikä hakiessa. Ajokorttia hakiessa piti jonottaa ensin että sai hakea ja sitten, että sai noutaa. Jälkimmäinen jono oli tosin alle vartti. Molemmat asiapaperit hain 6kk aijalta.

Mutta näin sen pitää ollakin. Aseasioita ei saa käsitellä kiireellä ja siksi on hyvä, että resurssointi on kohdallaan.

Tuo vastustaja on aloituksessaan kyllä oikeassa, siitä oli viimeviikolla paikallislehdessä.