Olen saanut, ihan syystäkin, kehun.
Tästä viisaudestani:
"40 vuotta sitten olin niin nuori, että kuvittelin tuntevani sitä vihaa, mistä niin paljon puhutaan tänäpäivänäkin. Opin sitten aikanaan ymmärtämään että vihan tunne syntyy siitä että ei itse osaa ymmärtää kaikkea."
Aloitukseni tarkoitus ei ole saada lisää kehuja, vaan tarkoitukseni on, että palstalaiset lukisivat viisauteni ajatuksella, ja alkaisivat miettimään mistä mahdolliset vihantunteensa ovat lähtöisin.
Jos menee liian vaikeaksi, niin viha-sanan saa vaihtaa rakkaus-sanaan.
H.
Tästä viisaudestani:
"40 vuotta sitten olin niin nuori, että kuvittelin tuntevani sitä vihaa, mistä niin paljon puhutaan tänäpäivänäkin. Opin sitten aikanaan ymmärtämään että vihan tunne syntyy siitä että ei itse osaa ymmärtää kaikkea."
Aloitukseni tarkoitus ei ole saada lisää kehuja, vaan tarkoitukseni on, että palstalaiset lukisivat viisauteni ajatuksella, ja alkaisivat miettimään mistä mahdolliset vihantunteensa ovat lähtöisin.
Jos menee liian vaikeaksi, niin viha-sanan saa vaihtaa rakkaus-sanaan.
H.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Viha on usein tunne omasta alemmmuudesta. Huuto kyvyttömyydestään.
En ymmärrä, mitä kehua aloituksen pitäisi nostattaa.
Kuka on viisas? Hänkö, joka kuvittelee?
"p."
"Aloitukseni tarkoitus ei ole saada lisää kehuja"
"Opin sitten aikanaan ymmärtämään että vihan tunne syntyy siitä että ei itse osaa ymmärtää kaikkea"
Olet nyt tehnyt kaksi virhettä.
Moittiminen ei koskaan ole virhe.
Mutta jatka, ole hyvä.
H.
Ja tota...kokeile myös rakkaus-sanaa.
H.
Osaatko rakastaa?
"p."
Tuskinpa, kun en koskaan ole osannut.
Tosin saattoi olla, että aikanaan.
Minä muistan vielä yhden pikkurintaisen.
Mutta looginen elämä vei minut mennessään jo nuorena.
Nyt olen jo 60 , osaan enää tuntea kiintymystä.
Nautin vieläkin hellivistä käsistä, mutta en ymmärrä miksi saan niitä juuri silloin kun minulla on vakavempaa mielessäni.
Nörtiksi syntynyt, ja nörttinä elänyt, ei ole voinut, eikä voi heittäytyä epämääräisiin asioihin.
Meille vihakin on tuntematon asia, mutta kuitenkin koodaamisen arvoinen.
Leikitääs ohjelmistosuunnittelijaa.
Eteen on annettu vihreä niitty, Ruusuineen ja heilimöivine viljoineen.
Siitä pitää luoda tietokone-ohjelma joka laatii mallin rakastumisesta.
Luodaan malli miksi:
Ei niitty elä yksikseen, siinä pitää vaeltaa lannoittavia Lehmiä.
Lempi on niistä yksi, ja Tarmo toinen, mutta Sonnit ovat toisella laitumella.
Tarmo tuntee nyt vihaa.
Sitten tehdään aliohjelma, joka kuvaa miksi Tarmo on vithuuntunut.
Aliohjelman voi laittaa lehtien kotisivuillekin.
Looginen mieli saa monet vithuuntumaan.
H.
Sinun viljaisaa sanaisuuslaajuutta lukeneena ihmeksin, miksi nimesit Lehmän Tarmoksi?
Toki Tarmoksi on maassamme muutama naispuolinenkin kastettu, mutta noin yleensähän se mielletään koiraspuolisten kutsumanimeksi.
Jos minä olisin Sonni, olisin ilman muuta Onni.
Nyt jäi takaraivoon kaihertamaan, mikä on Tarmon salainen suunta, oikea vai vasen?
"Niityllä missä sirkat soi ja kesäheinät heiluu" ♪ ☺
Onhan lehmän kakkeli mainiota vaikkapa polttoaineeksi, jos ei edes vaivaiskoivu kuki.
Ja jos on niittu niittu, on perhosiakin.
Sateen jälkeen niitty on märkä
niityllä pyllyä heittävä härkä
Kauniille niitylle tekee hallaa
kukkaset hennot jalkoihin tallaa.
Niityllä heittää härälläpylly
paistitkin mukana sillä hylly
lehmiä vilkuilee aidan takaa
kiva ois laidun kanssaan jakaa.
Mylväisi härkä takaa aidan
kirmaisi juoksuun takaa laidan
härkä ei lehmiä katsella kestä
aita ei härän menoa estä.
Siinä sulle aliohjelmaa... ;)
Vihasta en tiedä, mutta H on kateellisempi kuin kalamies jos joku muua saa palstalla huomiota.
Eli kateellinen ja huomionkipeä. Viha on liian voimakas sana, en pidä jostain, se tarkoittaa sitten sitä että en myöskään välitä enkä noteeraa.
Ei hän ainut ole? On muitakin jotka kääntävät aina kaiken itseensä ja tekemisiinsä.
Oma vihantuneeni ei suinkaan ole kummunnut siitä, etten olisi ymmärtänyt, vaan siitä että ymmärsin.
Kaikkea en ymmärrä vieläkään eikä kai yhden ihmisen tarvitsekaan.
Elämäni aikana olen aidosti vihannut lähipiirissäni kolmea ihmistä. Yksi heistä on jo kuollut, mutta haudalla en ole vielä käynyt tanssimassa. Ehkä jonain päivänä sen teen vaikka en kylläkään usko. Pikemminkin kepeät mullat sillekin kuspiälle. Yritit, mutta et onnistunut tekemään minusta syntipukkia tekemisiisi.
Ne toiset kaksi elävät mutta eivät kuulu elämääni. Toisen olin jo lähes unohtanut, mutta kun aloin miettiä vihani kohteita, muistin hänet. Nyt kun hänet muistin toteankin, että ei hän ole vihani arvoinen. Plääh hänelle.
Kolmas lienee ihminen, joka tulee elämäni kummittelemaan minulle. Häntä ja minua ei erota kuin kuolema. Turha arvailla kumman kuolemaa odotan.
Tämä minun vihoistani. Luettuani uudelleen aloituksen saatoin vastata väärän kysymykseen jos sitä edes oli. Hän kun tarkoitti vissiin itseään. Häntä kohtaan en valitettavasti tunne mitään.
"into himo"
No, sinnepäin.
Aloituksen kysymys on kylläkin, ymmärrätkö mistä vihasi kumpuaa, tai on kummunnut, katsos kun vihan tunne johtuu aina läheisestä ihmisestä. läheisemmästä kun saatat uskoakaan.
60 kun jo olet, uskoisin.
H.
H.
Ymmärsin näköjään oikein mutta en tainnut osata tuoda sitä vastauksessani esille.
Toistan: vihani kumpusi ymmärtämisestä ei ymmärtämättömyydestä.
Ymmärsin, että kyseiset käyttivät kiltteyttäni hyväkseen ja pesettivät likapyykkinsä minulla. Kilttien ihmisten tavoin aloin ensin vihata itseäni. Vasta kun ymmärsin että vika ei ole yksin minussa aloin vihata heitä.
Iästäni puheenollen ole kahta kuukautta vaaja 60. Kelvannen kuitenkin palstalle.
"into himo"
Et sinä ymmärrä.
Vieläkään et ymmärrä miksi vihaat, kuvaat vain mihin vihasi kohdistuu.
Ja siitä mistä se on syntynyt.
Suomenkielessä on hyvä sanonta: Annahan olla.
Kun ymmärrät antaa olla, olet oma itsesi, ja annat toistenkin elää omalla tavallaan.
Vihasi kohteet eivät ole syntyneet itsestään. Kysy itseltäsi: Onko minun pakko osallistua tähän vihaan. ja miksi lisään vihaa vieläkin.
H.
Annahan olla sinäkin, josta en välitä.
Just joo, täällä sitä taas ihmisten älyä testataan, kuka tajuaa viisaan? korkealentoisia ajatuksia ja voi ihme, osaa vastata oikein ja jopa herran mielen mukaan.
Naurettavaa...
Minä en vihaa ketään, mutta kaikista enkä kaikesta pidä.
Joitain jopa halveksin...siihen täytyy kyllä olla jo pätevä syy.
Tuliko monta virhettä, pitääkö jatkaa ja yrittää parantaa kuin sika juoksuaan?
Mutta joitain jopa rakastan...
Jälkeenpäin on mahdollisuus kokea jopa vihaa,sääliäkin ja sitten antaa asian olla.
Mielestähän ne vihantunnetta nostaneet asiat eivät katoa,ne ikäänkuin laimenee.
Monesti olen vihannut,monesti myös itseäni,tyhmyyttäni.En voi muuten sanoa että varsinaisesti vihaan jatkuvasti ketään.
Vihan tunne on raskasta,kuluttavaa.Se on painolasti mielessä,siitä on paras päästä eroon.Se voi olla myös äkillinen tunne,hetken viha jota jälkeenpäin ajattelee jopa hymähtäen.
Tällä hetkellä mieleni on vapaa kaikista tunteista,nekin riippuu ihan ajasta,tapahtumista ja olemassa olevasta hetkestä.
Viha on niiin ihmistä kuluttava tunne, eikä se poistu ennenkuin oppii anteeksiannon.
Kun on tajunnut mitä anteeksianto on on myös oppinut rakastamaan . Sen myötä saa ehkä itselleen terveyttä ja kykyä nauttia omasta elämästään täysin siemauksin.
En tunne vihaa ... ihmiset joihin olen pettynyt lakkaavat minulle olemasta.
Ei tee heikkoakaan pysyä tuossa päätöksessäni.
on aivan turha puhua silloin, kun joku ihminen on juonillaan vahingoittanut lastasi. Ja varsinkin, koska hän on sen tehnyt vain rahojen takia.
Koskaan ei viha mene niin kauaksi, ettei tuon ihmisen nimenkin mainitseminen saa inhon ja pahan olon tunnetta mieleesi.
Aivan selvää on, ettei hän kuulu elämääni enää.
Olen onnistunut unohtamaan hänet.
Anteeksiantaminen tarkoittaakin mielestäni sitä, että pahaa julmuutta ei ime omaan elämäänsä. Toisten pahuudelle ei voi mitään omalleen vaan voi.
Ensilukemalla voisi ajatella, että lauseessasi jota levität kuin kulovalkeaa on järkeäkin, mutta jos tarkoitat, että nuorena vihasit ja nyt miellät nuoruuden tunteet tiedon puutteeksi.
Tuolla alempana joku kirjoitti anteeksiantamisesta se on mielestäni oikea tapa selvitä vihantunteista, viha kun vahingoittaa vain vihan kantajaa.
korjaan ; )
Kirjoitin tuolla alenpana koska vastasin aloittajalle, siis tuossa aika lähellä yläpuolellani joku kirjoitti jne...
Nuorempana sitä on mitä luulee olevansa, vanhempana, luopuesaan, oppii tajuamaan, että omissa asenteissa on korjaamisen varaa.
Kun oppii kuuntelemaan tajuaa, etä 80% puheista on typeryyttä, asenteita, eikä niiden takana ole omia ajatuksia.
Se omien ajatuksien ja omien asenteiden löytäminen, vaatii hukan ponnistelua
Olen huomannut että vihan tunne jonkin verran laimenee ajan kanssa. Jonkinlainen inhon tunne jää silti olemaan.Toki kohdetta olen karttanut senkin jälkeen jos suinkin on vain mahdollista. Parhaiten selviää kun antaa asian olla. Jos ratkaisua tilanteessa puoleen eikä toiseen ajan kanssa tapahdu, jääköön silleen. Vihaisena ei pysty antamaan anteeksi.
On myöskin tapauksia että olen suuttunut silmittömästi jostakin asiasta ja antanut korvamakeaa mitäkuluujakukakäski, minkä jälkeen tilanne on ohi ja olemme nauraneet jälkeepäin makeasti.
Riippuu aika paljon ihmisestä itsestään, synnyttääkö se inhoa tai vihaa omalla käyttäytymisellään jota ei toinen ihminen kestä.