Naiset on alkaneet herättämään tunteita. Mistä sen voi tietää varmaksi, että on tai ei ole lesbo? Elän miehen kanssa avioliitossa ja lapsiakin on. Kerroin miehelleni tunteistani ja pieni kriisihän siitä tuli. Päätettiin kuitenkin jatkaa yhdessä pitkien keskustelujen jälkeen, se tuntui tosi hyvältä ja siltä että mun tunteet oli vain ohimeneviä tuntemuksia.
Nyt taas tunteet oikeastaan erästä naista kohtaan on roihahtaneet. En edes tiedä onko hän lesbo, mutta jotain siinä tuntuu?
Mistä ihmeestä voi tietää onko niin että olen oikeasti lesbo vai onko tämä vain jotain kyllästymistä perinteiseen elämään, ja haluan kokeilla uutta. Miehet ei herätä mitään seksuaalisia tunteita, naiset kylläkin. Ajattelen jo arkea tämän ihastukseni kohteen kanssa ja tuntuu jotenkin ihanalta ja oikealta. Tää tunne on nyt tosi voimakas, mutta elämäntilanteen muuttaminen pelottaa. Toisaalta näiden tunteiden salassapito syö voimia myös. Elämä ei kyllä helpolla päästä. Ei ole ketään kelle puhua, joten pakko kirjoittaa tänne. Sanokaa siis mitä sanottavaa teillä on, toivon asiallisia kommentteja.
Nyt taas tunteet oikeastaan erästä naista kohtaan on roihahtaneet. En edes tiedä onko hän lesbo, mutta jotain siinä tuntuu?
Mistä ihmeestä voi tietää onko niin että olen oikeasti lesbo vai onko tämä vain jotain kyllästymistä perinteiseen elämään, ja haluan kokeilla uutta. Miehet ei herätä mitään seksuaalisia tunteita, naiset kylläkin. Ajattelen jo arkea tämän ihastukseni kohteen kanssa ja tuntuu jotenkin ihanalta ja oikealta. Tää tunne on nyt tosi voimakas, mutta elämäntilanteen muuttaminen pelottaa. Toisaalta näiden tunteiden salassapito syö voimia myös. Elämä ei kyllä helpolla päästä. Ei ole ketään kelle puhua, joten pakko kirjoittaa tänne. Sanokaa siis mitä sanottavaa teillä on, toivon asiallisia kommentteja.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Luulen, että tuo bi-osio tällä palstalla olisi ollut osuvampi valinta sinun pohdinnoille.
Saisit siellä varmaan enemmän vertaistukea ja asiallista keskustelua aikaiseksi.
Kuuntele sydäntäsi ja elä sen mukaan. Turha sinun on olla sellaisen kanssa, johon sinulla ei ole tunteita. Aiheutat hallaa vain itsellesi sekä muille. Tuskin kukaan haluaisi olla sellaisen kanssa, jonka tunteet ovat aivan muualla, olipa kyseessä sitten mies tai nainen.
kaikista huonoin neuvo, jota voidaan antaa on "kuuntele sydäntäsi". todellisuudessa sydäntään ei pidä kuunnella silloin kun on vakavassa parisuhteessa ja perhe. riippumatta siitä, mistä tuo johtuu, sinun pitäisi puhua vuosien eikä päivien tai viikkojen aikajänteellä näistä tunteista.
Vähän samassa tilanteessa olen, joskin avioliitto jo takana. Minä miettisin vielä ihan kaikessa rauhassa, parisuhteen päättäminen on iso asia sinällään. Ihastuminen kyllä raastaa sydäntä, enkä minäkään tiedä kuka tai mikä olen, en ole koskaan aiemmin ihastunut naiseen ja nyt niin on käynyt. Ihastuminen tapahtui aivan yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sydäntä riipii mutten tee pelkuruudessani mitään. Jospa se ihastuskin haihtuu ja lopulta selviää mikä mielenhäiriö tämäkin oli. Kokeile samaa?
Voisiko ylläpito siirtää näitä bi-aloituksia oikealle palstalle kun jotkut eivät tajua että tämä on LESBOILLE suunnattu saitti.kiitos!!
haista sinä mursu paska
bi-ämmille ei kelpaa bi-palsta, haluavat tulla tänne temmeltämään kun luulevat olevansa niin helvetin hemasevia lesbojen mielestä.....joo tottakai ovatkin, kaikki lesbothan tosiaan haluu naisia jotka panee kaikkea mikä liikkuu ja jotka sujuvasti vaihtaa naisesta mieheen ja taas takasin, ja loppujen lopuksi aina päätyy mieheen. Niin siinä aina käy, kun äijä on niin paljon helpompi saada kun nainen. Äijille kun kelpaa mikä tahansa teline.
Ehkä asiaa kannattaa katsoa siltä kannalta, että onko tunne pelkästään emotionaalista ja/tai fyysistä halua.
PS. Itse en koe mitenkään häiritseväksi, että heteroelämää elänyt nainen kyselee kokemuksia tällä palstalla..
Nimenomaan emootionallista, ihastumista ja niin että ei muuta pysty ajattelemaan kuin sitä henkilöä. Haluaisin olla lähellä. Fyysistä puolta en ole edes ajatellut, en ikinä aloittaisi suhdetta seksillä / seksin vuoksi. Joku siinä olemuksessa tekee musta vaan ihan sulaa vahaa.
Sinulle sirkkanen, siksi tämä onkin niin vaikeaa kun parisuhteen päättäminen on iso asia, kuten sanoitkin, ettei halua hätiköidä. Haluan kuunnella tunteitani ja elää niiden mukaan. Mutta haluan myös selvittää mistä ne johtuu, ennen kuin kerron toiselle ihmiselle, joka minua rakastaa, etten voi elää hänen kanssaan.
No, ehkä jo jollain tasolla tiedän, mitä haluan. Mutta elämänmuutos on suuri, joten täytyy rauhassa ajatella ja purkaa ajatuksia.
leppäkerttunen: onnea etsinnöillesi ja hyvä kun et hätäile! Ihastuminen saattaa kyllä hieman sumentaa ajatuksia. Ihastuksen kohde on vaan niin ihanaa ja parasta ja peittoaa muut ihmiset ja asiat mennen tullen. Minulla ihan samat tuntemukset: muuta mahdu pääkoppaan kuin yksi ihminen:) Raastavaa..voi kun olisi molemminpuolista!
Sirkkanen, sinuna minä ainakin tunnustaisin rohkeasti tunteeni, ainakin vihjailisin ja katsoisin mitä tapahtuu. Oletko saanut vihiä hänen tunteistaan? Voi kun olis mukava vaihtaa ajatuksia muutoinkin kuin näin julkisen palstan kautta. Mutta eihän se onnistu..
Niin sitä mietin myös, että pitää realistisesti ja aikuismaisesti ajatella mitä se ero oikeasti tarkoittaa. Sitten elän yksin. Mutta ajatus on toisaalta houkuttava. Ei ole sidoksissa mihinkään, voin selvittää tunteeko tämä ihastus yhtään samalla tavalla vai ei.
Jos olisin puhdas hetero, ajattelisinko näin? Miksi minulla olisi tällaisia ajatuksia, että voisin erota ja seurustella naisen kanssa, jos olisin hetero? Miksi en ole varma kuitenkaan teenkö oikein jos eroan?
leppäkerttuselle: kuumeisesti mietin mitä ja miten uskallan tunnustaa, vai painaako pää pensaaseen..luulen näkeväni jotain, mutta mielikuvitukseni on vilkas niin kuin nyt kai kaikilla tässä tilanteessa olevilla? Minä elän yksin ja se on ihanaa ja kamalaa. Vapaus ON ihanaa! Yksin elämistä ei näköjään kannata pelätä. Mutta ero tuo mukanaan niin paljon kaikkea muuta hankalaa..mutta kaikesta selviää, hetki kerrallaan! Et ole varma teetkö oikein jos eroat; eropäätös on varmasti vaikeinta koko eroprosessissa. Ero toisesta ihmisestä, perheen hajoaminen on iso juttu jo sinänsä, vaikka tunteetkin olisivat kuolleet yms. Onnea Sinulle toivon ja Rakkautta;)
Mikä hänessä on viehättävää/kiinnostavaa?
Jos kysymys oli minulle, anteeksi kun jäi vastaamatta. Hän on vain niin erilainen kuin muut, en osaa sitäö selittää. Joku ihan siinä olemuksessa, ja niissä pienissä asioissa, joita hän on kertonut itsestään. Voi kun haluaisin mennä hänen luokseen iltakahville ja jutella mukavia. On mukava nauraa yhdessä..
Tää on tällaisen "nuoren" naisen unelmointia, tuntuu ihan naurettavalta täällä kirjoitella, mutta pakko nää kaikki tunteet on jonnekkin kanavoida.
Missä merkeissä tapaat tätä naista?
En tiedä onko järkevää paljastaa liikaa, kun ei koskaan tiedä kuka näitä lukee :) Kun en kuitenkaan voi asialle mitään tehdä. muutakuin mielikuvissani ;)
Mielenkiinto voitti kuitenkin, opiskelujen parissa. Miksi kyselet? :)
No, pääseekö iltakahville? :D
No, ei sit pääse, sori :)
no mut miten ne LESBOT sit osaa vastata näihni bi-juttuihin jumalauta???
Siinämielessä on tää kyl väärä palsta sellaisille jutuille...
Mä en ainakaan osaa vastata mitään.
ihan sama.se että on rakastumisen partaalla eikä tiedä uskaltaako on niin universaalia.yks lysti kehen sitä on rakastumassa?ei me olla niin erilaisia sukupuolen suhteen vaan henk koht fiiliksen suhten.nuoret ihmiset tietää tän mut sit on näitä jumittajia jotka haluaa rajata sitä rakkaus ja elämänpiiriä sen mukaan kun oma pää kestää.eikä näytä kestävän sittenkään.kantsisko ostaa akvaario?kalat on kiitollisia kun niillä on seinät ja safkaa.ja pari heinää heilumassa virikkeiks.
Et voi tietää onko kyseessä jotakin suurempaa vai ohi menevä ihastus.Kokemuksesta voin sanoa että kun on vrma jostakin asiasta niin on varma. Naisten välisen "yhteyden" kyllä tietää, jossei ole kyseessä mikään teini...
Se vaan on niin. :) Minäkin heterona kirjoitan tänne, vaikka olen tiennyt jo vuosia mikä asian laita on... eikä minua enää yllätä tunteet naisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tiedän sen siitä, että tähän mennessä kaikki lesboksi rankkaavat naiset ovat olleet sitä.
Vaikka elänkin olosuhteiden pakosta heteroelämää, voin tutkailla lesboelämää sopivin kritereein.
Elän mieluummin yksin, jos vastassani on hetero, joka on miehiin kyllästyneenä päättänyt vaihtaa lesboon. Mikään ei siinä maailmassa vituta yhtä paljon kuin se, että vihataan miehiä yli kaiken ja ollaan niin lesboa, niin rekkista, femmeä mitä klie telaketjufemistiä!!
Jos todella rakastaa, ei ole koskaan tarkoitus peitttää himoaan siihen, että naisen luistaa mutta miehen ei.. Tavallisesti nämä kuuluttajat ovat hehkeitä, itsevarmoja aikuisia naisia, eikä mikään ihme, että miehillä halut herää, ovathan nämä seksyt naiset mitä hehkeimpiä. Ei se rakkautta ole.
Vaatimattomuus kaunistaa, eikä kaikesta tarvitse tehdä numeroa. Jos rakastatte niin rakastatte, pitäkää ilonne, mutta minusta se pitää näyttää sen suomin erityihuomoin.
Rakkaus vapauttaa, mutta se pitää tehdä tyylillä, senkin typerät nelikymppiset kaaista ulostullet LESBOT, joiden katsominen herättää häpeän tunnetta ainakin tässä kanssakulkijassa.
Ja ennenkuin kukaan teistä täydellisistä leboista huomauttaa kirjoitusvirheista, niin evvk, siinä teille tavoiteltavaa: Uskottavuutta kanssakulkijoiden parissa.
hukkukaa omaan ansaanne,
Mies on mies ja sillä hyvä. Hän on luotu tänne ja hänellä on halut kuten on tarkoitettukin.
Jos olette tympääntyneitä "jatkuvaan antamiseen ja ymmärtämisen yrittämiseen" tehkää fiksusti oma siirtonne ja pitäkää mölyt mahassanne, typerykset poikien bisseäidit!!
Olette kaiken kaikkiaan kuvottavia tuon miesvihanne kanssa!
Teillä on vapaus valita. Muuttakaa pois suomesta vaatimasta. Kyllä evoluutio hoitaa homman niin kuin pitää...
Ei sitä hullun lehmän kanssa kannata tapella. On maita ja on maita, olettehan vallan koulutettuna kansana tietoisia omista oikeuksistanne, ihan kuin rikollisetkin, joten alentukaa vaan samalle tasolle ja jatkakaa valitsemallanne tiellä!
Muutokset tapahtuvat hitaasti ja tiellä on vain tämä yksi elämä. ehkä teidän jälkeläiset? saavat paremmat lähtökohdat rakkauden hyväksymiseen pankeille ja muille yhteiskunnaisesti merkittäville laitoksille.
Tämän kirjoitti nainen, joka rakastaa naista, elää naisen kanssa, mutta ei suomessa!
Emme kaipaa yhteisöllisyyttä!
jep!just toi että kylvää tuhoa naisiin jotka rakastaa naisia siks että on
a) kohta viiskyt ja lapset tehty ja kasvatettu
b)haluaa leikkiä sängyssä
c)on jättänyt käsittelemättä paljon asioita
ja sitten lähtee baanalle kun ei muta keksi.
Mua ihan huimaa nää tyypit joilla ei ole tatsia siihen että aina kun ollaan toisen kanssa niin pitäis olla rehellinen ja silleen että mitäs me näillä jo eletyillä voitais yhdessä antaa eteenpäin.
Ja avautumisesi pointti?
Kuulostat katkeralta, kuulostat siltä, että olet heterosuhteesi turvista kerran saanut naista joka ei sitten kumminkaan sinua huolinut ja nyt elelet ''yksin'' siinä heterosuhteessasi hamaan loppuun asti katkeroituneena, ja vihaat kaikkia jotka ovat uskaltautuneet repäistä itsensä vanhasta kuviosta ulos.
Nelikymppinen itsensä löytänyt nainen on upea!
Nelikymppinen itseään heterosuhteessa, kaapista huuteleva katkeralla äänellä typeryyksiä huuteleva on... häviäjä.
Paljonkohan siitä saat tyylipisteitä?
Miesten halujen herääminen ei minua kiinnosta, se ei ole minun ongelmani, se tuntuu olevan sinulle ongelma. Upeat naiset tuntuvat pännivän sinua. Mut hei, me kannetaan edelleenkin itsemme, olemme ylpeitä naiseudestamme ja lesboudestamme, eikä meitä hävetä yhtään!
Tekisit itsekin samoin, se vasta on vapauttavaa!
Olen varma että olen yhtä upea nainen kuin säkin, vähintään.
Laittaisit nyt jo sen korkin kiinni!!!!!!
kova juttu rakastaminen?bailasin eilen sydämmeni täydeltä mimmejen kanssa.nastaaa ja kauniita ihmisiä.renosti vaan lesbot ja hetskut.ennen muinoin rakastettiin ja sit vaan oli maailmassa haasteita joihin vastattiin.nyt on rakkaudesta tullut joillekkin ongelma jota sitten kipuillaan joka suuntaan.mä en ymmärrä.eihän rakkus ole ongelma vaan se miten oot muille olemassa.
vai?
Kamalan ahdasmielisiä tämän palstan lesbot,oikein häpeän myöntää itsekkin olevani lesbo,sillä en halua olla samanlainen katkera julistaja ja tuntuu että tämän palstan naiset on jotenkin vihaisia miehille,itse en ole. Enkä myöskään vihaa bi-naisia. Ja mielestäni tämäkin keskustelu kuuluu juurikin tähä osastoon,toiset vaan löytävät itsensä myöhemmin,vaikka ovatkin löytäneet elämäänsä mukavan miehen ja ajattelleet että näin on hyvä..kunnes tulee tämä jalat alta,sydän takoo korvissa,koko vartalossa humiseva tunne. Itsellä on oikeastaan sama tilanne,sillä erotuksella,että tosiaan olen lesbo ja elän naisen kanssa,mutta tuli se toinen ja laittoi sukat pyörimään hullun lailla jaloissani. Vaikka luulin,etten enää toiseen naiseen ihastu. Hävettää teidän katkeruus ja ahdasmielisyys,vaikka niin kuulutatte suvaitsevaisuuden puolesta,siksi monesti mielummin luenkin tuota bi-palstaa..siellä vielä positiivisempaa keskustelua asioista.
Täällä kun avautuu, niin eipä muuta voi odottaa kuin syytöksiä katkeruudesta ym. ylläolevaa...
Miksi sitä ei voisi todella olla kaikki ihan ok elämässä, mutta silti olla tuota mieltä asioista. En voi mitään sille, että tunnen syvää häpeää joidenkin aikuisten "mimmien" käytöksestä, jotka ovat _päässeet_vapauteen miestensä vankilasta...
Kovaäänistä möykkää, showta, tietoisia herättämäästään huomiosta ympäristössä. En ihmettele yhtään, että on vaikea muuttaa valtaosan kielteistä suhtautumista seksuaalivähemmistöön tuolla käytöksellä.
Homoista en voi sanoa samaa.
Tämäkin palsta alkoi menemään ohi aiheen, mutta ehkä asioista on hyvä keskustella. Keskustelu olisi varmasti paljon asiallisempaa, kun voitaisiin kasvotusten jutella. Täällä on niin helppo kärjistää ja katsoa vain omaa näkökulmaa.
Olen nyt uutena ollut näillä lesbo ja bi palstoilla lukemassa ja kirjoittelemassa. Aluksi minuakin hämmästytti se, että kuinka kärkkästi haukutaan bi-naisia, ja kuinka suvaitsemattomia kommentteja sai lukea. Olenko sittenkin vääränlainen? Olen jotenkin huono ihminen jonkun mukaan, koska pidän molemmista sukupuolista? Koska olen nyt huomannut pitäväni myös naisista, olen tuomittu aina kaipaamaan jotain muuta, mitä en saa. Näin siis joidenkin mielestä.
Olen kuitenkin lukenut sen verran näitä tekstejä, että ymmärrän miksi osa lesboista on vihamielisiä ja katkeria. Osa (kirjoituksissa bi-naiset) leikkii ihmissuhteilla, on naimisissa, mutta "kokeilee" naista (useimmiten näinpäin) mikä moraalisesti on väärin. Kyllähän lesbot varmasti on täynnä tällaisia itsensä etsijöitä ja kokeilijoita, koska jos itse etsii itselleen kumppania, ja "markkinoilla" on paljon ihmisiä, jotka eivät ole tosissaan. Mutta, tällaisia ihmisiä löytyy varmasti kaikensuuntautuneista ihmisistä.
Tunteet ei kuitenkaan voi koskaan olla vääriä. Voi ihastua, haaveilla jne, ja ennenkaikkea olla itselleen rehellinen siitä, mistä tunteet kertoo itselle. Tekee hyvää pysähtyä välillä parisuhteessa ja miettiä tunteita mitä joku toinen mahdollisesti herättää. Vastuullisuus on kuitenkin sitä,ettei toimillaan loukkaa toisia.
Itse hain mielipiteitä ja näkökulmia omiin hämmentäviin tunteisiin. Ymmärsin tunteiden olevan ihan normaalia ihastusta, enkä aio tehdä asialle mitään, koska en ikinä pettäisi puolisoani, ja näin loukkaisi myös ihastukseni kohdetta. Enkä myöskään uhraisi koko elämää vain selvittääkseni onko tunteilleni vastakaikua. Ihastuksen tunne sekoitti hetkeksi pääni, nyt olen päässyt siitä yli, ainakin toistaiseksi :).
Ollaan puhuttu miehen kanssa näistä asioista avoimesti, ja koko tämä oma henkilökohtainen kriisini on lähentänyt meitä. Olen onnellinen mieheni kanssa, ja naisen läheisyys on asia, josta jään tässä elämässä paitsi, ja hyväksyn sen.
Ei se, että me bi-seksuaalit tykätään molemmista sukupuolista ja joskus ihastutaan naiseen, tai jotkut mieheen, tee meistä sen huonompia tai parempia kuin muut. Niin kuin joku täällä kirjoitti jotenkin niin, että rakastumisen tai ihastumisen ilmiö on universaali, eikä se katso sitä, minkälaisessa suhteessa elää. Ei se tarkoita, ainakaan minun kohdalla, että kelpaisi ketä vaan mies tai nainen, ei todellakaan. Eikä tuollainen miestenkään kategorioiminen ja haukkuminen ole ollenkaan asianmukaista, vaikka puhtaasti naisista pitäisikin. Jokaiselle tekisi hyvää miettiä, mistä viha kumpuaa ja hyväksyä se tunne ja tutkia sitä. On itsellä helpompi olla, jos ei tarvii vihata ketään noin kovin.
Itse olen iloinen omasta tutkimusmatkastani, kiitos kommenteille, ja tämäkin keskustelu rikastutti elämääni ja ymmärrän monta asiaa paljon paremmin.
mä en ole ikinä elämässäni tavannut yhtäkään lesboa joka vihaa miehiä. Ne aina olleet bi tai heteronaisia. Ei muuta.
olin mun ystävän kanssa dtmssä ja siellä tuli pari kundia juttelemaan.niin tämä minun naisystävä sai kauheat pultit että mitä sä noille vastailet.vaikka oltiin vaan kaljalla ja tuopin yli on kiva keskustella.mutta on tää mun ystävä muutenkin aika erikoinen tapaus.
"Jokaiselle tekisi hyvää miettiä, mistä viha kumpuaa ja hyväksyä se tunne ja tutkia sitä. On itsellä helpompi olla, jos ei tarvii vihata ketään noin kovin."
"Keskustelu olisi varmasti paljon asiallisempaa, kun voitaisiin kasvotusten jutella"
"Ymmärsin tunteiden olevan ihan normaalia ihastusta, enkä aio tehdä asialle mitään, koska en ikinä pettäisi puolisoani, ja näin loukkaisi myös ihastukseni kohdetta"
Ei kaikki ole täällä niin yksiseliiteisiä, eikä kaikki ihastumiset ole niin romanttista ja hyväntahtoista toista kohtaan, jotta pelkästä rakkaudesta säästäisi toisen ihastumisen tunustamiselta.
Kuulostaapa typerältä jos jotkut naiset vihaavat miehiä vain sen takia et ei vehje kiinnosta, ei kai se oo kenenkään vika niin mitä v..
No minulle on käynyt elämässä sillain hyvin että olen rakastanut aina ihmistä ja minua on rakastettu ihmisenä.Ei ole hirveesti kokemuksia,nyt kun mietin niin kolmea olen rakastanut sydämeni pohjasta.Ja ovat kaikki ystäviä joka päivä.Se on kyllä ikävää kun en nyt juuri rakasta ketään.On vähän tyhjä olo.
Tunteet vaihtelee.. Näin taas hänet muutama päivä sitten. En tiedä mikä siinä on, kun haluaisi ottaa lähelle. Mutta tiedän etten voi koska, kuten mainittu, elän parisuhteessa Enkä varmaan uskaltaisikaan, säikäyttäisin hänet vielä. En edes tunne häntä kunnolla, joten en YMMÄRRÄ, miksi olen niin sulaa vahaa. Joku siinä vaan on. On kyllä sellainen olo, ettei tiedä yhtään mitä tekis. Kaipaan toisenlaista läheisyyttä. Olet niin ihana.....
Ihanaaa kun on muitakin yhtä hassuja kuin minäkin;) yhä haaveilen minäkin omasta ihanasta rakkaastani. Koko ajan. Piste. Mitään en kuitenkaan uskalla. No ehkä jotain, joskus. Aikakin voi tehdä tehtävänsä = tunteiden haalaneminen. Kun edes tietäisi toisen suuntaumisen..
Voi että antaisit mennä! Mitä siinä menettää? Vaikka hän olisikin hetero, niin kyllä useimmat ihmiset osaa ottaa ihan kohteliaisuutena että joku on ihastunut. Mua ei ainakaan estelisi mikään ottamasta selvää, jos vaan muutoin olis tilanne toinen ;D
Tuu sit tänne mulle kertoo kuinka kävi!
Kiitos rohkaisusta:) Pitänee kehitellä jotain...
On niin raastavaa olla ihastunut ja ajatella sitä yhtä henkilöä koko ajan
ja vain haaveilla. Toistaiseksi se riittää, mutta toivon, että joskus löytäisin oman kullan. Noh ei se ehkä pelkällä haaveilemisella onnistu...
leppäkerttuselle erityisesti....vieläköhän pyörit täällä....tein sen vihdoin! Kerroin tunteistani, enkä kuollut. Kukaan ei kuollut:) Hän on kiinnostunut naisista ja seurusteleekin naisen kanssa. Sydämeni on pieninä palasina mutta olen kuitenkin onnellinen että hän on onnellinen. Kun haava sydämessäni vähän paranee, ei voi koskaan tietää mistä itsensä löytää! Kerrohan sinäkin leppäkerttunen (ja muutkin) mitä teille tällä rintamalla kuuluu? Rakkaudella,
Hei sirkkanen, mahtavaa kun paljastit tunteesi, olet niin voittaja! Hän tietää ajatuksesi nyt. Eivät kaikki suhteet ole ikuisia. Ehkä joskus tulee vielä tilanne, että olette molemmat sinkkuja ja kiinnostusta löytyy yhä, kuka tietää. Tätä ei ehkä kannata jäädä odottamaan, mut on se kuitenkin mahdollisuus sekin :) Olet oman osasi tehnyt "asian edistämiseksi". Onnea! ;)
Tuhat kiitosta oily ihanista sanoistasi! Mulla on todellakin ihan mahtava fiilis! Haluan kaikkia rohkaista kertomaan tunteistaan - onhan se ihan kamalaa (jännittävää) se kertominen mutta ei se näköjään tapa ketään;) Nyt kun vielä pieni pää kykenisi käsittelemään sen tosiasian ettei kaikkea voi saada, ainakaan heti...
Hei Sirkkanen pitkästä aikaa!! Ihanaa kuulla sinusta! :)
Ihan ensiksi haluan onnitella Sinua rohkeasta teostasi. Nyt et joudu enää arvuuttelemaan ihastuksesi suuntausta. Ja, kuten joku tuossa aiemmin jo sanoikin, niin eihän sitä koskaan tiedä, jos kuitenkin jossain vaiheessa vielä päädytte yhteen.
Tiedätkö mitä?! Minäkin sitten asiaa pitkään mielessä pyöriteltyäni tein siirron, johon en viime kerralla keskusteltuamme edes hurjimmissa unelmissani osannut kuvitella ryhtyväni.
Otin yhteyttä ihastukseeni, ja kerrottuani tunteistani, hän kertoi tuntevansa samoin. Oli siis myös naisiin päin kallellaan.
Nyt tilanne on se, että olen jättänyt lapseni ja mieheni. :(, Asumme uuden rakkaani kanssa yhdessä ja totuttelemme naisparin arkeen. Ja voin sanoa, että todellakin kannatti! :)
Et kai sinä leppäkerttunen lapseasi jättänyt??
Kirjoitit: "nyt tilanne on se, että olen jättänyt lapseni ja mieheni. :(".
En toki kokonaan jättänyt, sitä en voisi koskaan tehdä. Tekstistäni taisi tosiaan huonosta sanavalinnastani johtuen saada sellaisen käsityksen.
Lasten kannalta -tässä nimenomaisessa tapauksessa- on parempi, että lapset saavat jatkaa elämäänsä omassa tutussa kodissa isänsä kanssa. Yhteishuoltajuus toimii hyvin näinkin päin, kun tapaamiset ja lasten kanssa vietetty aika on säännöllistä. Vaikka tietenkin ikävä vaivaa, silloin kun lapset ovat isänsä luona. :(
Hei Sirkkanen,
annathan kuulla itsestäsi jos eksyt tänne. :) Vieläkin kiitollisuudella muistelen
kannustavia sanojasi puntaroidessani vaikeiden päätösten edessä.
O-ho, elämä on yllätyksiä täynnä. Viestisi syyskuulta kertoi, että olit jo luovutuskannalla. Koskaan ei voi tietää.. Onnea uuteen elämänvaiheeseen ja rohkeutta kaikille niitä janoaville!
No heipä hei leppäkerttunen! (Jos se nyt todellakin olet sinä)...Ihan käsittämätöntä! OnneaOnnea! Elämäsi on muuttunut totaalisesti...! sirkkanen on ihan päästä pyörällään nyt sinunkin kuin on omansakin tilanteen kanssa. Kun kerroin tunteistani, sain muutama päivä myöhemmin vähän vastakaikuakin. Mutta eipä siitä sen enempää, katsotaan mihin tilanne kehittyy.... Minua ei kiehdo mennä kenenkään parisuhteita räpeltämään. Heikkona olen, hyvin heikkona Häneen...olisi kiva kuulla elämästäsi vähän lisääkin leppäkerttunen...lasten reaktiot? Naisparin arki..? Onnea ihanaa teille vielä!
Sirkkanen! Ihanaa kuulla sinusta! Niinkuin varmaan jo luitkin niin olin Rohkea ja tein siirron, johon en vielä syyskuussa olisi arvannut uskaltautuvani. Olen todella onnellinen ja myös ylpeä itsestäni. että uskalsin. Olemme tulevan vaimoni kanssa laivalla matkalla länteen päin:) ja wlanyhteys kannettavaan ei onnistu eli kirjoitusvirheitä saattaa olla aika rankasti, kiitos puhelimeni sanakirjan..
Lämmöllä muistelen syksyä, jolloin annoit minulle viisaita neuvojasi. ;)
Olen todella pahoillani siitä ettet kunnioittanut avioliittoa tai rakkautta lapsiasi tai miestäsi kohtaan. :( Tämä on tätä nykypäivää, kaikki mulle heti nyt.
Huh mitä ihmisiä, toivottavasti edes vähän hävettää.
Aviomiehesi, perheesi ja lastesi elämä ja ihmiskuva menivät todennäköisesti kokonaan pirstaleiksi. Kannattaa aina punnita, onko omat kiihko ja himo koskaan sen arvoista että tekee tällaista muille ihmisille. Voi itsekkäitä ihmisiä ja tätä aikaa. Omaan napaan katsotaan koko ajan, ei niinkään että "miten voisin olla parempi vaimo ja äiti".
Toivottavasti kukaan ei pahemmin traumatisoidu tai traumatisoitunut tästä tapahtumaketjusta.
sepä se
Leppäkerttusen tarina on kannustava. Onnea teille! Uskaltaisinpa vaan itsekin kertoa yhdelle ihanalle kuinka paljon hän pyörii mielessäni joka päivä. Välillä olen varma että hänkin tuntee samoin minua kohtaan ja sitten taas alan epäillä. Muutama niin merkitsevä katse ollaan kuitenkin vaihdettu ettei se muutakaan voi tarkoittaa. Pitäisi rohkaistua kutsumaan hänet iltateelle :)
Ilman muuta kannattaa kutsua, jos kerran tiedät hänen yhteystietonsa. Et häviä mitään ja parhaassa tapauksessa loppu on yhtä upea kuin Leppäkerttusen tapauksessa. :) Rohkeast vaan ja muista sitten tulla tänne kertomaan, että miten kävi. Tsemppiä!! :)
Just do it!
Todellakin hyvin kannustavia tositarinoita! Kiitos, kun olette jakaneet niitä meille muillekin. Minulla on paljon työkaveri mielessäni, joka on sellainen nainen, jollaista olen etsinytkin, kaivannutkin. Vähitellen olemme tutustumassa lisää.
Totta on että mitään siinä ei häviä, pitää vaan uskaltaa. Itsehillintäni alkaakin pettää, joskus tuntuu että kyllä sen varmaan jo näkee kilometrien päähän miten ihastunut olen häneen, en saa katsettani irti kun näen hänet tai varsinkin kun hän katsoo suoraan silmiin niin tulee täydellinen heikotus. Tunnistan hänen ihanan tuoksunsakin, sen perusteella tiedän hänen olevan lähellä vaikka ei olisikaan näköpiirissä, tai ainakin että hän on hetki sitten ollut siinä.
Pian pääsen antamaan hänelle kunnon jouluhalin :)
Olen todella pahoillani siitä ettet kunnioittanut avioliittoa tai rakkautta lapsiasi tai miestäsi kohtaan. :( Tämä on tätä nykypäivää, kaikki mulle heti nyt.
Näistä kaikista kirjoituksista jää käteen parhaiten ajatus "Onneksi lesbot ei lisäänny"
Äkkivääriä, fanaattisesti mustasukkaisia, suhtautuminen miehiin lähentelee jotain mikä on paremmin tunnettu rasismina, täysin kajahtaneita....siis OIKEESTI.
jep, jep, jepi jep.....
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11154596
"En kuitenkaan uhkaisi koskaan hänen henkeään, enkä tekisi hänelle mitään pahaa fyysisesti. Mietin muunlaisa kostoa. Miten tuhoaisin hänen elämänsä!?"
Mitäpä ne miehet sitten tekee???
Suomessa pahoinpidellään 250 naista päivässä. Yksi joka kuudes minuutti.
http://www.aikapuhua.fi/?blogi9
bi