Kauheasti täällä syytetään isiä, jotka eivät tunnusta isyyttä tai jättävät äidin lapsen kanssa keskenään. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä äidin ajattelemattomuudesta; synnytetään lapsia irtosuhteista tai nähdään vakikumppani lapsen syntymän jälkeen vain siittäjänä ja elättäjänä, muttei puolisona. Myös kaikenlainen pettäminen ja muunlainen täysin järjetön tyhmyys kostautu ennemmin tai myöhemmin. Ihan turha on erosta syyttää vain yhtä. Se on aina kummankin syytä. Paitsi tietenkin, jos kyse on väkivaltaisesta tai muulla tavoin häiriintyneestä puolisosta.
Eli aivan turha on syyttää lasten jättämisestä vain isää. Äiti on yhtä paljon syyllinen siihen, että lapsi joutuu elämään ikään kuin "matkalaukkuelämää" kahden kodin välissä ja kärsimään isärakkauden puutteesta. Aikuiset ihmiset riitelevät, mutta enitenhän siitä kaikesta kärsivät lapset, joilla ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen. Itsekkäitä ovat vanhemmat, jotka laittavat lapsensa käymään läpi tällaiset kärsimykset.
Eli aivan turha on syyttää lasten jättämisestä vain isää. Äiti on yhtä paljon syyllinen siihen, että lapsi joutuu elämään ikään kuin "matkalaukkuelämää" kahden kodin välissä ja kärsimään isärakkauden puutteesta. Aikuiset ihmiset riitelevät, mutta enitenhän siitä kaikesta kärsivät lapset, joilla ei ole osaa eikä arpaa tilanteeseen. Itsekkäitä ovat vanhemmat, jotka laittavat lapsensa käymään läpi tällaiset kärsimykset.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paljon on myös isiä jotka eivät suostu lapsiaan jättämään äidille, jolla usein jo eroa edeltäen kaikenlaista uhkailua kuinka eristää lapset isästä. Valitettavasti tuo sossumaailma on etenkin narsististen naisten näyttämö, jossa yhtäkkiä kaikki mitä isä on lasten kanssa ja hyväksi tehnyt, onkin ollut äidin tekemää. Vain isä ja lapset tietävät totuuden eikä heiltä oikeasti kysytä.
Eli usein ne lapset jäävät nimenomaan väkivaltaiselle ja häiriintyneelle äidille, joka kostonhimossaan tekee kaikkensa että lapset eivät ole yhteydessä isäänsä, kuten takavarikoin näiden puhelimet yms.
No meitä on kaikenlaisia ihmisiä olemassa, on huonoja ja hyviä isejä ja huonoja ja hyviä äitejä.
Toiset isät todellakin hylkäävät lapsensa, se on ihan faktaa.
Voisko ne äiditkin miettiä kenen kanssa niitä lapsia tekee. Irtosuhteet, väkivaltaiset tai muut häiriintyneet, epävakaat suhteet, yms. Kannattaako tehdä tällaisiin suhteisiin lapsia? Järki sanoo, että ei, mutta siltikin niitä lapsia tehdään ja sitten haukutaan isiä, vaikka äidillähän on loppujen lopuksi se viimeisen sanan valta pitää lapsi tai tehdä abortti. Jos päättää pitää lapsen, vaikka suhde isään on epävakaa, niin ihan turha on isää syyttää. Tietysti pitää ajatella yhdessä sitä ehköäisyä, mutta jos vahinko tapahtui, niin lopullisen päätöksenhän tekee äiti. Jos yhden illan suhteesta päättää synnyttää lapsen, niin ihan turha on isää haukkua.
Eivätkö ne miehet sitten voisi miettiä että kannattaako niitä lapsia tehdä jos ei ole niistä valmis huolehtimaan? Ja että kannattaako panna paljaalla yhden illan juttuja?
Kyllä näissä jutuissa on aina kaksi osapuolta eikä se mies ole mikään syyntakeeton ressukka, jolta ei voi mitään vastuunkantoa odottaa.
eli teki niin tai näin, niin aina se on siinä äidissä se vika, voi niitä miesraukkoja kun ne on vaan kylmästi huijattu isiksi, joopa joo.
Myös pitkistä suhteista erotilanteessa mies voi hylätä lapsensa ei ole kyse pelkästään yhden illain jutuista..
Ei onneksi kaikki ole sellaisia mutta kyllä niitä vaan on!
Myös pitkissä suhteissa eron tullessa äideillä on kaikki mahdollisuudet luoda olosuhteet joidenka perusteella näyttää että isä on hylännyt lapsensa..
Tämä foorumi on oikein paratiisi kaikille eroaville/eronneille äideille saada tietoon keinoja joilla luodaan se illuusio jonka mukaan isä on hylännyt lapsensa. (kunnon foorumin kantahanu tietää mistä puhun ja siksipä korvia kuumottaa monella tätä lukevalla foorumin yhäriruikuttajalla!)
Ei kukaan tee lapsia ilman että lapsella olisi isä .. jossain ainakin,. Yhdessä tekeminen ei voi olla vain toisen syy.
Kun tehdään lapsi, järkeen pitää käydä se, että lapsi pitää hoitaa ja elättää. Se ei liene kenellekkään uusi asia.
Kun liitto päättyy eroon, lapsi on silloinkin elätettävä ja hoidettava. Turhan usein se kyllä jää vain äidin kontolle.
Lapsi on ruokittava se on pakko, mutta lasta ei tarvi tavata, se ei ole pakko.
Turhaan kumpikaan odottaa kiitosta siitä, että hoitaa ja elättää lasta, se vaan on kuule niin että se pitää tehdä, halusitpa tai et.
Syy miksi lapsi on, on kummankin "vika" tai onni... syyttelemällä toinen toisiaan, ei pääse juuri mihinkään lopputulokseen.
Kannattaako enää nykyisin äidiksi ryhtyäkkään, kun kaikki vika on äideissä, mutta ei naisissa...Heh... olkaamme vaan naisia, ei äitejä.