Apua?

Mulla on ollut viime aikoina niin paha olo, että mun on pakko saada purkaa tätä jonnnekin.

Minua kiusataan koulssa. On kiusattu jo seitsemän vuotta. Minua haukutaan selän takana jatkuvasti, ja olen aina yksin. Minulla oli luokallani yksi ystävä, johon saatoin luottaa, ja olimme parhaita ystäviä. Mutta jostain syystä kaverini on nyt jättänyt minut yksin ja lyöttäytynyt yhteen niiden kanssa, jotka minua kiusaavat. Olen puhunut asiasta vanhemmilleni ja opettajille, mutta mikään ei ole auttanut. Haluaisin vaihtaa koulua, mutta pelkään että uudessa koulussa mikään ei ole paremmin.

Toki minulla on muutamia kavereita koulun ulkopuolellakin, mutta nen heitä harvoin, koska asuvat eri paikkakunnilla.

Nykään olen aina huonolla tuulella, ja/tai surullinen. Itken usein, kun olen yksin. Vanhempani alkavat olla minusta todella huolissaan, mutten haluaisi aiheuttaa heille surua.

Minusta tuntuu, että olen umpikujassa. En tiedä mitä tehdä. Pitäisikö minun yrittää jaksaa vielä kaksi vuotta, vai yrittää vaihtaa koulua?


Kiitos, jos jaksoit lukea.
298
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kiitos todella paljon. On ihana kuulla kannustavia kommentteja.
Niin ja olen siis naispuolinen.

Äänestä

Itsekin suosittelisin tukioppilaita opettajien sijaan. Itse huomasin yläasteen aikana, että kun tukioppilas menee opettajan juttusille niin asiat otetaan paljon vakavemmin.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


epätoivoinen kirjoitti:

Mulla on ollut viime aikoina niin paha olo, että mun on pakko saada purkaa tätä jonnnekin.

Minua kiusataan koulssa. On kiusattu jo seitsemän vuotta. Minua haukutaan selän takana jatkuvasti, ja olen aina yksin. Minulla oli luokallani yksi ystävä, johon saatoin luottaa, ja olimme parhaita ystäviä. Mutta jostain syystä kaverini on nyt jättänyt minut yksin ja lyöttäytynyt yhteen niiden kanssa, jotka minua kiusaavat. Olen puhunut asiasta vanhemmilleni ja opettajille, mutta mikään ei ole auttanut. Haluaisin vaihtaa koulua, mutta pelkään että uudessa koulussa mikään ei ole paremmin.

Toki minulla on muutamia kavereita koulun ulkopuolellakin, mutta nen heitä harvoin, koska asuvat eri paikkakunnilla.

Nykään olen aina huonolla tuulella, ja/tai surullinen. Itken usein, kun olen yksin. Vanhempani alkavat olla minusta todella huolissaan, mutten haluaisi aiheuttaa heille surua.

Minusta tuntuu, että olen umpikujassa. En tiedä mitä tehdä. Pitäisikö minun yrittää jaksaa vielä kaksi vuotta, vai yrittää vaihtaa koulua?


Kiitos, jos jaksoit lukea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu