Olen aika lapsellinen tyyppi, sen varmaan olette panneet merkille. Illan vietto kotonamme tapahtuu seuraavasti: vaimoni jää katsomaan jotakin elokuvaa, minä painun hyvissä ajoin pehkuihin. On iltasatuni vuoro.
Eilisiltana "Kuin lennossa, kuin siivillä" löysin itseni lähes kolmentuhannen vuoden takaiselta kiinalaiselta pellolta. Se oli Pertti Niemisen suomentaman kirjan nimi. Kiinan laulujen kirja on maailman vanhimpia laulukokoelmia.
Sain siis suoran yhteyden kolmen vuosituhannen taakse pellon reunaan:
"He kyntävät ja raivaavat,
heidän auransa avaavat ja levittävät maan.
Tuhannet parit kitkevät;
he menevät kosteikoille ja penkereille.
On päämies, on vanhin poika,
nuoremmat pojat; on miestä sankoin joukoin,
on muita vahvempia, on apuväkeä.
Ruuan tuojia on paljon:
suloisia ovat vaimot,
komeita heidän miehensä."
Aamulla vaimoni kysyi: -missä Alvari kävit ennen nukahtamistasi? -Minä siihen, että kävinhän koko lailla kaukana. Tipalla oli, että pääsin takaisin. Entä sinä, kerrohan mitä näit?
Tällä tavalla minä sieluni silmin kuvittelen, mitä hän näki ja hän, mitä minä luin. Kertoilemme toisillemme seikkailuistamme, ei pääse ikävä yllättämään.
Eilisiltana "Kuin lennossa, kuin siivillä" löysin itseni lähes kolmentuhannen vuoden takaiselta kiinalaiselta pellolta. Se oli Pertti Niemisen suomentaman kirjan nimi. Kiinan laulujen kirja on maailman vanhimpia laulukokoelmia.
Sain siis suoran yhteyden kolmen vuosituhannen taakse pellon reunaan:
"He kyntävät ja raivaavat,
heidän auransa avaavat ja levittävät maan.
Tuhannet parit kitkevät;
he menevät kosteikoille ja penkereille.
On päämies, on vanhin poika,
nuoremmat pojat; on miestä sankoin joukoin,
on muita vahvempia, on apuväkeä.
Ruuan tuojia on paljon:
suloisia ovat vaimot,
komeita heidän miehensä."
Aamulla vaimoni kysyi: -missä Alvari kävit ennen nukahtamistasi? -Minä siihen, että kävinhän koko lailla kaukana. Tipalla oli, että pääsin takaisin. Entä sinä, kerrohan mitä näit?
Tällä tavalla minä sieluni silmin kuvittelen, mitä hän näki ja hän, mitä minä luin. Kertoilemme toisillemme seikkailuistamme, ei pääse ikävä yllättämään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minun iltasatuni on tällähetkellä Harry Potterin "Ja liekehtivä pikari".
Kaksi edellistä on jo luettu ja aion kyllä lukea sen neljännenkin.
Pikarihtava liekki. Viisi on jo otettu ja kuudetta kohti mennään.
Ihan runottaa.
Mies kyntää maata, mustaa, kylmää multaa
ja tuulen kädet kourii kyntäjää
Syys riipii maasta ruostetta ja kultaa,
Syysateen itku ilman heläjää.
Harmi,viivitys hermostus
pelko menetys raittius.
Ryyppy,pamaus paljastus,
juoppo,puheet putous.
Tää on eloa,vailla
omaa iloa.
Nuorin lasteni lapsista on näyttänyt minulle Potter-leffan ja kertonut kaiken oleellisen Harrysta. Voihan olla, että minäkin - kunhan ja jos selviän Kiinaan maalta...
on vallannut minunkin jälkeläiseni. Kaikki ovat lukeneet jo Potterit. Lukeneet jopa lapsilleenkin ääneen. Ihmettelen, onkohan ne oikein hyvää iltalukemista esim. 8v:lle. Niissähän mielikuvitus lentää aivan outoja polkuja.
En ole vielä innostunut itse niitä lukemaan, mutta "tauti" saattaa tarttua.
unhoittaakseni hetkeksi tämän kamalan maailman ja sen hirveät uutiset.
Harry Potter ja Feeniksin kilta , sivu 392 meneillään.
Olen ostanut kaikki osat lapsille, mutta lukenut ne ensin ja nauttinut jokaisesta.
Niin perusteellista pahuutta, jonkin verran hyvyyttä ja siinä välillä niin tavallisia heikkoja, ahneita, suvaitsemattomia, melkein kunnollisia, uhrautuvia, rohkeita , kuten tässä meidän maailmassammekin. Eikä siinä maailmassa ole onneksi mikään rajoituksia, kaikki mitä voidaan ajatella, se myös tapahtuu.
Kirjan lukeminen iltaisin on hyvää unilääkettä,
jos ei ala popsia koko kirjaa.
Minä luen tällä hetkellä ilta-saduksi
Sweet Valley High Liikaa rakkautta.
Kertoo nuorista,aivan kuin itsekkin
nuortuisi,sitä lukiessa.
lueskelen iltaisin Potteriani. Minun kirjani ovat lastenlasten opuksia. Minua viehättää näissä kirjoissa se mielikuvituksen runsaus ja ne hauskat nimikkeet. Kun tyttärentytär tuli kaverinsa kanssa kyläilemään kysyin heiltä, että tulitteko Likusterintieltä poikittaislinjalla. Lapsilla oli hauskaa ja tyttärentytär valisti kaveriaan että mummo lukee Potteria.
Näinkin voi olla lastenlasten kanssa samalla tasolla.
Hyviä lukuhetkiä.
Melkoinen matkustelija olet. Varmaan moni, ainakin minä, joutuu pakenemaan johonkin haavemaahan. On hyvä unelmoida jostakin paljon paremmasta tai ainakin erilaisesta.
En tiedä miten viestini istuu tohon omaasi mutta kirjoitanpa kuitenkin näin yön ratoksi.
Pyydän samalla anteeksi asiatonta viestiäni eilisillalta, loukkaustarkoitusta sillä ei ollut.
Saatat joskus huomata, että olen epänarsisti, itseni ja puutteitteni vihaaja, minut on sellaiseksi opetettu jo lapsena.
Matkustele ja leiki edelleen, me luemme ja seuraamme seikkailuitasi. "Palstankevennyksesi" ovat arvokkaita!
Ei ei, Ruuneperi, päinvastoin runosi liittyy saumattomasti ikivanhaan elämänmenoon. Kaikki löytyy kiinalaisesta laulujen kirjasta:
"Rotevan rotevat,
rotevat ovat valjakon orit.
Myöhään ja varhain palatsissa,
palatsissa he juovat viiniä:
parvessa jalohaikarat,
jalohaikarat liikkuvat, lentävät.
Rummut kumisevat;
he palaavat humaltuneina,
pitävät yhdessä iloa."
Anu runossaan tuskaili viinan kiroja. Näin kertoo asiasta Laulujen kirja:
"Jos myötäilee humalaisen puhetta,
hänet saa vain käyttäytymään
kuin nuori pässi!
Kolmen maljan jälkeen häneltä menee muisti,
mikä hänet saakin juomaan
aina vain lisää?"
Sitten ollaankin tilanteessa missä:
"ihmiset puhuvat ja lavertelevat,
kantavat kaunaa selän takana.
Kaikki torailu on aina
lähtöisin vain ihmisistä."
Niin että kaikki muuttuu eikä mikään muutu. Minusta on mukava käännellä, pohtia ja hymyillä - joskus raivostuakin näille elämään liittyville asioille.
istuin kuppilassa,ihmistä etsin,
tämän vain löysin,likaisen pöydän.
Tahmea pöytä,väriltään valkoinen joskus,
tuhkakuppi,lasi ja olutpullo,
repaleinen ihminen silmien syvyyksiin
työnnetyt sameat napit.
Taustavärinä nikotiinin harmaa.
Savusta sakea ilma,sylkykuppina oma
koura,mitähän miettii,tuokin asiakas.
On ankea maailman kuva hänellä,
niin kertoi tuo muukalainen,elämä
kolhuja antanut,yksinään jättänyt.
Vaan joskus nuoruuskin hällä,
ollut on toisenlainen.
Uskoi rakkauteen suureen,vaan
pettymys kaiken vei,huomasi vain
ei tilaisuutta toista tullut,mikä
korjata kaiken vois
Jos ihmiselläsi on outo viehtymys puhtaisiin vaatteisiin,juokse äkkiä parin rapakon läpi
ja esitä pari intiaani-loikka-hepulia
ihmistä vasten. Saattaa vaatia useita toistoja.
Näin ne eläin ystävämme ajattelevat.