Moi,
kaipailen näkemyksiä tälläiseen tilanteeseen:
Aloitin syksyllä aikuisopiskelun lähihoitajaksi. Kaksivuotinen koulutus, painotetaan voimakaasti teoriaopintoja ennen työssäopp. jaksoja.
Plussaa on tarpeeksi intensiivinen painotus faktatietoon ja esim. läjä tehtäviä, jotka kuitenkin jollain omalla ajalla saa aina sumplittua valmiiksi asti.
Miinusta on ryhmä, jossa olen.
Ihmiset eivät jostain syystä tule toistensa kanssa toimeen, todella voimakkaita ennakkoasenteita ja merkillisiä kuppikuntia, jotka sotivat omaa arvomaailmaani lähihoitajan ammatillisuutta ajatellen; lähinnä siten, että miten kitket itsestäsi ennakkoasenteet potilaitasi kohtaan, jos ajattelet opiskelutovereistasi jatkuvasti kieroon ym.
No, näitä ihmisiä on kouluissa, työelämässä, ja tulisi olemaan todennäköisesti myös oppisopimusopiskelijain ryhmässä.
Ei ole mikään maailmaa kaatava aspekti, muttei myöskään mikään järin miellyttävä.
Jotenkin tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että kaipaan ensinnäkin jk. näk. muuta rahoitusta työmarkkinatuen sijaan, oppisopimuksessa olisin työsuhteessa ja mulle maksettais edes jonkinnäköistä palkkaa.
Tällä hetkellä se pienempikin määrä palkkaa olisi joka tapauksessa hyvin paljon enemmän, kuin mitä saan ylläpitokorvauksineen, jolloin perheenikin tulisi taloudellisesti paremmin toimeen.
MInulla on kokemusta aavistuksen vanhuspuolelta, kehitysvammapuolelta eniten, lisäksi vuoden kokemus muutamasta päiväkodista eri kunnissa. Tällä hetkellä osaamisalakseni kuitenkin näkisin vanhustyön, työllistymisen puolesta ainakin...
Olen käytännönläheinen ja tekevä ihminen. Harjoitteluaikoinani sekä työsuhteissa vielä epäpätevänä hoitajana sekä avustajana olen saanut ihan positiivista palautetta työotteesta.
Harjoittelijalle tosin sallitaan kaikki mahdolliset kysymykset sekä tilanteiden seuraaminen ihan eri lailla kuin hoitohenkilökunnalle. Heidän pitää olla eri lailla ajan hermolla ja HOITAA.
MIelestäni ensinnäkin oppiessani tehdessä (teoriaopinnot kaikki kyllä menneet heittämällä läpi, mitään lukemisen vaikeuksia ei ole jne.) olisi oppisopimus jollain lailla stabiilimpi oppimisympäristö....
Näen paljon enemmän valoisia puolia oppisopimuksessa kohdallani.
Nyt pääsen itse asian ytimeen... :D
Onko mahdollista vaihtaa aikkarilta oppisopimukseen, jos vaikka saisi itsensä kesätöihin paikkaan joka ottaa oppisopimukseen?
Joutuuko seuraavana syksynä aloittamaan lähiopetuksen "alusta", vai miten tää systeemi menee?
Tällä hetkellä kaksvuotinen koulutus ja valm. vuosi 2014,
meniskö se sit sinne -15 vai voiko mennä oppisop. suoraan osaamisalalle... Tämä on, kuten huomaatte, juuri se dilemma mitä en osaa pähkäillä itse.
Jos joku on tälläisen muuvin tehnyt tai joku tietää paremmin,
kaikki neuvot ovat tervetulleita. :)
kaipailen näkemyksiä tälläiseen tilanteeseen:
Aloitin syksyllä aikuisopiskelun lähihoitajaksi. Kaksivuotinen koulutus, painotetaan voimakaasti teoriaopintoja ennen työssäopp. jaksoja.
Plussaa on tarpeeksi intensiivinen painotus faktatietoon ja esim. läjä tehtäviä, jotka kuitenkin jollain omalla ajalla saa aina sumplittua valmiiksi asti.
Miinusta on ryhmä, jossa olen.
Ihmiset eivät jostain syystä tule toistensa kanssa toimeen, todella voimakkaita ennakkoasenteita ja merkillisiä kuppikuntia, jotka sotivat omaa arvomaailmaani lähihoitajan ammatillisuutta ajatellen; lähinnä siten, että miten kitket itsestäsi ennakkoasenteet potilaitasi kohtaan, jos ajattelet opiskelutovereistasi jatkuvasti kieroon ym.
No, näitä ihmisiä on kouluissa, työelämässä, ja tulisi olemaan todennäköisesti myös oppisopimusopiskelijain ryhmässä.
Ei ole mikään maailmaa kaatava aspekti, muttei myöskään mikään järin miellyttävä.
Jotenkin tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että kaipaan ensinnäkin jk. näk. muuta rahoitusta työmarkkinatuen sijaan, oppisopimuksessa olisin työsuhteessa ja mulle maksettais edes jonkinnäköistä palkkaa.
Tällä hetkellä se pienempikin määrä palkkaa olisi joka tapauksessa hyvin paljon enemmän, kuin mitä saan ylläpitokorvauksineen, jolloin perheenikin tulisi taloudellisesti paremmin toimeen.
MInulla on kokemusta aavistuksen vanhuspuolelta, kehitysvammapuolelta eniten, lisäksi vuoden kokemus muutamasta päiväkodista eri kunnissa. Tällä hetkellä osaamisalakseni kuitenkin näkisin vanhustyön, työllistymisen puolesta ainakin...
Olen käytännönläheinen ja tekevä ihminen. Harjoitteluaikoinani sekä työsuhteissa vielä epäpätevänä hoitajana sekä avustajana olen saanut ihan positiivista palautetta työotteesta.
Harjoittelijalle tosin sallitaan kaikki mahdolliset kysymykset sekä tilanteiden seuraaminen ihan eri lailla kuin hoitohenkilökunnalle. Heidän pitää olla eri lailla ajan hermolla ja HOITAA.
MIelestäni ensinnäkin oppiessani tehdessä (teoriaopinnot kaikki kyllä menneet heittämällä läpi, mitään lukemisen vaikeuksia ei ole jne.) olisi oppisopimus jollain lailla stabiilimpi oppimisympäristö....
Näen paljon enemmän valoisia puolia oppisopimuksessa kohdallani.
Nyt pääsen itse asian ytimeen... :D
Onko mahdollista vaihtaa aikkarilta oppisopimukseen, jos vaikka saisi itsensä kesätöihin paikkaan joka ottaa oppisopimukseen?
Joutuuko seuraavana syksynä aloittamaan lähiopetuksen "alusta", vai miten tää systeemi menee?
Tällä hetkellä kaksvuotinen koulutus ja valm. vuosi 2014,
meniskö se sit sinne -15 vai voiko mennä oppisop. suoraan osaamisalalle... Tämä on, kuten huomaatte, juuri se dilemma mitä en osaa pähkäillä itse.
Jos joku on tälläisen muuvin tehnyt tai joku tietää paremmin,
kaikki neuvot ovat tervetulleita. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oppisopimukselle vaihtamisessa ei liene mitään ongelmaa, jos sattuu paikan saamaan. Kaikki suoritetut opinnot "jää voimaan", eli se mikä on tehty, on tehty, ei ne mihinkään katoa. Todennäköisesti oppisopimuksessa tehdään HOJKS, jossa kartoitetaan ne mitkä on vielä oppimatta ja ne mitkä on jo opittu eli suoritettu. Mitä ilmeisimmin kannattaa ottaa ensimmäisenä työkkäriin yhteyttä, sitten oppisopimustoimistoon ja laittaa asiaa alkuun.
Oppisopimusopiskelu kestää kolme vuotta. Suoritat teoriaopinnot työn ohella