Alkuvuodesta päätimme laittaa wc ja keittiön sekä eteisen uuteen uskoon. Aluksi näytti hyvältä wc valmistui aika taulussa. Keittiön odotusta odotettiinkin tovi, nyt puolet keittiöstä valmiina. Mutta esim hella ja lavuaari uupuvat. Ei siinä kyllä ilman niitä pärjää jonkin aikaa juu mut nyt alkaa kk tulla täyteen. Saarioisten mikro ruuat alkavat tulla jo korvista. Suunnitelmissa oli tehdä keittiö 3viikonkesäloman aikana valmiiksi, mutta se vain veny ja veny. Itse olen tehnyt kaiken minkä voin ja osaan, mutta nyt alkaa jo ahdistaan. Mies ottaa ilta töitä muualta ja jos on kotona makaa sohvalla. Piha on kuin räjähdyksen kauhu. Sisällä kaikki paikat pursuavat keittiön romppeita. Ei tulisi kuuloonkaan että eteistä ruvetaisiin tekemään tähän perään. Ei ei ei!! Nyt puoli vuotta kestänyt remppa mikä piti olla 2-3kk valmis seisoo paikoillaan. Ulkopuolista tai sukulaisia tai kavereita ei voi avuksi pyytää. Se on vain minä itse, ihanitse. Kuin uhmaikäisten lapsi joka haluaa näyttää olevansa jo iso. Mutta entä jos ei jaksa kiinnosta, miksi ei voi pyytää apua? Sillä ainoa este on vai tekijän puute. Materiaalit ja kaikki on valmiina. Tai siis on tekijäkin mut ei kiinnostusta. Mutta tämä pölyn ja paskan, työkalujen ja romujen keskellä asuminen ei pitemmän päälle ole ollenkaan minun hermoille sopivaa. Helpottavaa vähän oloa purkautua.
Remontti ja asuminen ahdistavaa
Jene-s
199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaisikohan purkautua sille miehellesi.
Meitä ei kiinnosta (ei varmaan sitäkään kyllä).