Lueskelin tuossa tota 11 tapaa jättää nainen ja katoin sen pätkän netistä. Mietin siinä samalla, että tuntemistani 12 lesbosta kahdeksalla on jatkuvia mielenterveyden ongelmia, kuten syömishäiriöitä ja depressiota, vähän muutakin. Kyse ei ole mistään ohimenevästä ongelmasta, nämä naiset on tuttuja 15 vuoden takaa. Sitten mietin heteroystäviäni, joita on about saman verran ja vaan yksi porukasta on kroonisesti mielenterveyshäiriöinen.
Mistä tää teidän mielestä kertoo? Oon miettiny, että onko erilaisuus liian rankkaa kantaa. Vai onko niin, että me ei (ainakaan periaatteessa) olla lisääntymiskelpoisia eikä kelpoisia oikein muutenkaan? Että surkeudet on ikään kuin kasaantuneet? Kumma ettei oo jotain näkyvää merkkiä vielä naamassa...
Ikävä ajatella, että melkein kaikki kaverit pysyy hengissä vaan pillereillä. Ja joo, oon itsekin käynyt pitkän terapian, mutta pillereitä en koskaan onneks ole joutunu syömään eikä korvikeviinakaan oo maistunu.
Mistä tää teidän mielestä kertoo? Oon miettiny, että onko erilaisuus liian rankkaa kantaa. Vai onko niin, että me ei (ainakaan periaatteessa) olla lisääntymiskelpoisia eikä kelpoisia oikein muutenkaan? Että surkeudet on ikään kuin kasaantuneet? Kumma ettei oo jotain näkyvää merkkiä vielä naamassa...
Ikävä ajatella, että melkein kaikki kaverit pysyy hengissä vaan pillereillä. Ja joo, oon itsekin käynyt pitkän terapian, mutta pillereitä en koskaan onneks ole joutunu syömään eikä korvikeviinakaan oo maistunu.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Eihän se nyt suuntaumisesta ole kiinni!
"Vai onko niin, että me ei (ainakaan periaatteessa) olla lisääntymiskelpoisia eikä kelpoisia oikein muutenkaan?"
? On aika järkyttävää että voit ajatella edes näin.
Kun ikää kertyy ja alat katella ympärilles, alat myös ihmetellä. Itsekin olen näitä asioita miettiny. En tunne yhtäkään tervemielistä lesbonaista ja olen siksi ollutkin yksin viime vuodet. Kaipa niitä terveitäkin on, mutta ei ainakaan niissä "piireissä" missä mä tapasin liikkua. Jatkuvasti depressiojaksoja, kakssuuntasta, psykooseja, sairaalareissuja itsemurhayritysten takia jne. Ihan kuin Oksasen Baby Janessa.
Eikä tää ole multa mikään vihapostiaihe, kai sitä saa sanoa mitä ajattelee ja miettiä syitä siihen. Ei vaikeet asiat häviä sillä, että niiden olemassaolo kielletään.
Minä en tunnista kirjoituksesta ainakaan omia lesboystäväviäni. He ovat tasapainoista, älykästä ja tiedostavaa porukkaa.. Psykiatrisellakin tapaavat reissata vain työn puolesta. Yhdellä on ollut elämässään vaikeuksia, mutta ne johtuvat jostain aivan muusta kuin seksuaalisesta suuntautumisesta.
Kuulostaa siltä, että olet jostain syystä valinnut pyöriä vähän haasteellisemmissa piireissä. Miksi niin?
No kyllä see on, mm. netistä löytyy laadukkaista paljon siteeratuista alan lehdistä tietoa runsaasti. Ei maailma ole sellainen kuin miksi sen kuvittelet. On parempi ottaa asioista selvää eikä elää luulomaailmassa.
Mun mielestä surullisinta on, kun kaksi mielenterveysongelmista kärsivää vielä menee yhteen ja hommaa lapsen. Siinä on lapsi kovilla. Tosin tällaista tapahtuu heteromaailmassakin.
ihan niin kuin mt-ongelmista kärsivät olisivat jotenkin huonompia
ihmisiä, hei haloo! Kuule elämässä voi jokaiselle sattua jotain, kenenkään
elämä ei ole turvassa. Voi saada syövän, joku läheinen voi kuolla onnettomuudessa listaa voisi jatkaa loputtomiin. En oikeasti ymmärrä tätä suvaitsemattomuutta.
No en kyllä tarkoittanut, että mt-sairaat olisivat huonoja ihmisiä. Sairaita he kyllä ovat, kuten myös diabeetikot jne.
Lapselle on kuitenkin valtava taakka kun perheessä on mt-ongelmia. On paljon tutkimusta siitä, että tällaisista perheistä tulevat lapset voivat huonosti, joutuvat usein huostaan ja sairastuvat itsekin aikuisena.
Olen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia. Itsekään niitä en ole hankkinut, johtuen juuri siitä, että äitini kärsi depressiosta eikä koskaan hakenut siihen hoitoa. Muistoni lapsuudesta ovat ankeita ja elämäni oli vähällä mennä täysin pieleen taustani takia. Vieläkään en ole siitä päässyt irti, vaikka terapia on käyty.
Niin on olemassa varmaan kahdenlaisia mt-ongelmista kärsiviä, niitä
jotka hakevat apua ongelmiinsa ja niitä, jotka eivät ,siinä on suuri ero.
Oma lapsuuteni ei ole myöskään ollut helppo ja olen kärsinyt syömishäiriöstä ja
masennuksesta nuorempana. Silti olen halunnut lapsia ja yritän kovasti olla heille
parempi vanhempi ja tarjota sitä mistä koen jääneeni paitsi . Lisäksi uskon olevani
myös herkempi heidän viesteilleen ja tarpeilleen. Ei se aina tarkoita, vaikka olisi
mt-ongelmia niin lapset voisivat huonosti.
Mutta toki löytyy niitä ihmisiä, jotka olisivat voineet lapset jättää hankkimatta, kun
noita joitakin tapauksia lukee.
Toivottavasti olet onnistunut. Valitettavasti tilastot ja tutkimukset kertovat ikäviä asioita vanhempien mielenterveysongelmien vaikutuksista lapsiin ja heidän tulevaisuuteensa. Toki hoitamattomat mt-ongelmat ovat vaikutuksiltaan fataalimpia kuin hoidossa olevat.
Itse en ymmärrä ollenkaan, miksi sairaat ihmiset hankkivat lapsia. Olen nähnyt niin paljon kaameita esimerkkejä ihan lähipiirissä mm. mt-ongelmien siirtymisestä, että pakkosterilisaatio on minusta ihan hyvä idea. Tiedän, että viestini on kärkevä, mutta mm. siskoni lapset ovat joutuneet jo alle kymmenvuotiaina psykiatrin hoitoon ja se on karmeaa. Samoin tunnen pari lesboparia, jotka ovat onnistuneesti siirtäneet ongelmansa lapsiin. Lesbovanhemmat ovat muutenkin taakka lapselle, pitääkö se vielä moninkertaistaa mt-ongelmilla? Emme ole täysin eläimiä lisääntymisen suhteen, meillä on mahdollisuus valita ja vanhemmuusviettiä voi toteuttaa muutenkin kuin biologisesti.
No jos nyt verrataan ylipäätään naisten välisiä suhteita ja heterosuhteita, niin onhan se niinkin, että lesbosuhteet on verrattuna toodella paljon intensiivisempiä ja läheisempiä kuin heterosuhteet..! Sit kun elät vuodesta toiseen sellasta intensiivistä elämää, suhteet vaihtuu mutta ajan kanssa alat olemaan jo niin hajalla ihmisenä että pääkin alkaa hajoilla..
Emmä tiedä.. Näin mä oon omalla kohdallani ajatellu. Ei heterot sukella niin syvälle henkisesti kuin mitä me. Näin mä sen koen. Noin niinku karkeesti yleistäen taas, joten älkää nyt pliis taas nussiko noita pilkkuja!
Mäkään en halua mitään ylimäärästä mun päähän, mutta on tää aika hiton vaikeeta yrittää pysyä pinnalla kun saa raahata itteensä eteenpäin päivä toisensa jälkeen..
hei, mä luulen et oot oikeessa.meinaan et hetskuissa on mies ja nainen ja kun nää ny on nii eri planeetoilta. ne kuvittelee muodostaas parin,nii ei oo paljo sellasta henkistä syvyyttä siin suhtees.mut ku kaks naista menee yhteen siin mennään het syvemälti kaikkeen.ja siks monetkaa suhteet loppupeleissä ei kestä.tulee saatanalliset mustasukkasuudet jotka vedetää 100 potenssiin ja toinen tukehtuu ennemin tai myöhemin.ja sit .siin ollaa ja alkaa uuden metsästys.rankkaa,niin hel'tin rankkaa!!!!!!.
Isoin syy varmaan löytyy paitsi ulkopuolelta tulevasta syrjinnästä myös ihan lesbokulttuurista. Siitä, että ihmissuhteet joko ovat pikakulutustavaraa tai sitten niitä ei löydy ollenkaan. On joko ylenpalttinen määrä draamaan tai sitten yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Tai mahdollisesti kumpaakin vuorotellen. Jotkut eivät osaa elää yksin, jotkut eivät osaa elää toisen kanssa. Lesbokulttuuri tukee kierrätystä, mikä ehkä on muualla ekologista mutta ihmissuhteissa raskasta ja mielenrauhan päälle käyvää. Ulkopuolisuuden tunteet ovat monilla voimakkaita. Ulkopuolelta ei tule hyväksyntää, mutta ei tule sisäpuoleltakaan. Sinun täytyy täyttää tietyt normit päästäksesi "sisälle", eikä sielläkään elo ole kovin hääppöistä. Tässä nyt muutamia kärjistäviä selityksiä, jotka pätevät tietenkin vain osaan. Suuri osa varmaan kuitenkin kokee elämänsä lesbona onnelliseksi ja ristiriidattomaksi.
Kauhean monet lesbonaiset tuntuu menevän pelkillä tunteilla kaikkeen mukaan, järkeä ei käytetä ollenkaan. Silloin elämästä tulee kaaosta. Pelikorteilla ennustetaan, että onko tapaamasi nainen hyvä seurustelukumppani. Päivän horoskooppi Iltiksessä ratkaisee päivän tekemiset. Kun suhde on kriisissä soitetaan ennustajaeukolle notta saadaan tietää mitä kannattais tehdä. Ym. täyshömppää, joka vaan lisää kaikenlaista mielen saikkarehtimista. Ehdotan ryhtiä ja järkeä elämään, eikä mitään haperomeininkiä!
Komppaan nimim. 9 2.
Olen saanut sellaisen kuvan, että Suomen kokoisessa pikkumaassa suvaitsemattomuus on sateenkaariväen joukossa liian yleistä. Hirmuisen homogeenistä joukkoa pitäis olla... En usko, että oikeesti on niin (että oltaisiin niin samiksii), vaan ryhmänpaineen vaikutukset näkyy. Pitäis vaan enemmän h-y-v-ä-k-s-y-ä erilaisuutta.
Nojoo, tästä tunteella seilaamisesta kertoo jo se mölyn määrä mikä nousee, jos tällä palstalla uskaltaa mainita muutamankaan peruskriteerin mahdolliselle seurustelukumppanille.
Mä hyväksyn kaiken muun mutta en tyhmyyttä, tyhmyyttä en hitto soikoon vaan voi hyväksyä. Ja tyhmyyden otsikon alle meneekin sitten aika laaja kirjo asioita. Valitettavasti.
Minkälainen suvaitsemattomuus mielestäsi on yleistä sateenkaariväen joukossa? Kerro nyt hyvä ihminen paljon esimerrkejä, jos se kerran niin yleistä on nimenomaan sateenkaariväen joukossa? Suvaitsemattomuus ihmisten joukossa on yleistä. Ei oikein suvaita sitä eikä tätä, jos se vähänkin poikkeaa omasta tai totutusta, mutta monesti suvaitsemattomuus nopeasti rapiseekin, kun tutustutaan uuteen, ja pelko hälvenee.
Minkälaista erilaisuutta sinun mielestäsi ei sateenkaariväen keskuudessa hyväksytä?
Mulla on ihan erilaiset kokemukset. Oikeassa elämässä. Täällä huutelua ja kirjoittelua on turha mainita, näistä ei kukaan tiedä kuka täällä edustaa oikeasti mitä vai edustaako mitään.
"Minkälainen suvaitsemattomuus mielestäsi on yleistä sateenkaariväen joukossa? Kerro nyt hyvä ihminen paljon esimerrkejä, jos se kerran niin yleistä on nimenomaan sateenkaariväen joukossa? "
Se on yleistä, kun vertaa millasta muualla on. Thats it. Kokeile vaikka asua Tukholmassa, Lontoossa... u name it. Ja niinku todettua, Suomi on pieni maa ja pienet piirit...
Tyhmyyttä täällä kyllä piisaa. En voi kuvitella minkään muun ryhmän keskustelupalstaa, jossa pyörisivät jatkuvasti horoskooppi- ja hemaisevin kassaneiti-ketjut. Niin tyhjäpäistä ja typerää, että laatat lentää. En tiedä mistä tällainen kauhugalleria kirjoittajia on löytynyt. Tämän palstan perusteella 95 % lesboista on imbesillejä.
Älä muuta virka. Voisin ryhtyä vaikka ennustamaan kahvinporoista lesboille, siinä varmaan rikastuisin miljardööriksi. Tosi noloa. Tollaset torvet syö itsetunnon - olenko mä yks noita? Ei helvetti!
Tekisi sinullekin hyvää olla välillä ihastunut. Ei tarvitsisi tänne näitä agressiivisia viestejä kirjoitella eikä haukkua toisia.
Paitsi, että tyhmä ihminen ei voi mitään sille, että on syntynyt tyhmäksi. Ei se tyhmä ihminen ole tahalleen tyhmä. Valitettavasti emme voi valita synnymmekö älykkääksi vai tyhmäksi. Sen sijaan voimme kyllä vaikuttaa siihen, olemmeko ilkeitä toisille ihmiselle vai emme.
Jaa, mutta et osannut vastata millaista se suvaitsemattomuus sitten on, ja miten se esiintyy? Siis oikeassa elämässä. Palstalla kuka vaan voi huudella mitä vaan, näitä ei lasketa. Sanot, että se on yleistä, mutta et kuitenkaan osaa vastata muuta.
Paljon karmeampaa on muualla, siellä missä aikuiset ns. fiksut miehet pääsee vauhtiin... oletko lukenut kuinka järkyttävää niiden kielenkäyttö ensinnäkin on, ruokotonta ja täysin oksettavaa.
Täällä tyhmyys tulee siitä, että palstan keski-ikä on 20v, aikuiset fiksut eivät täällä viihdy enää. Sääli.
95% lesboista ei käytä tätä palstaa.
Harvinaisen totta.
Mutta missä niitä älyköitä voisi sitten tavata tai edes keskusteluyhteyteen päästä? Ei ainakaan netissä.
Nää itteään älykkäänä pitävät ihmiset on aina maailman katkerimmat tylsimmät ja rumimmat. Niitten elämä pohjautuu muitten arvostelemiseen kun oma elämä on niin tylsää et ne haluis vaan kuolla. onnelliset ihmiset ärsyttää niitä. Te älykkäät varmaanki voittaisitte meiät tyhmät jossain tietokilpailussa mut siin kaikki. Paljon mieluummin mä ainakin oon tyhmä kun onneton kateellinen ja katkera. Kaiken lisäx te ette ite ees tajuu sitä vaan kuittaatte kaiken et se oli tyhmän mielipide et ei se niin voi mennä mehän ollaan yksin sen takii kun kaikki muut on nii saatanan tyhmii.
Tää sun viestis on kyllä niin läpikotaisen katkera, että mieti vähän.
Kyllä äiti. Mä miettisin mut ku oon niin tyhmä etten mä kykene siihen.
Vinkki! Onhan näkyvänä lesbomerkkinä huonosti nypityt / ei ollenkaan nypityt kulmakarvat. Ja panosta kalliimpiin whiskyjuomiin, älä korvikkeisiin!
No heko heko. Jotain tuonne päin on tullu aateltua kans. Itelläki depressiorelapsit riesana, eipä silti. Eikö ne tule symbioosivaiheen epäonnistumisesta - pitkäaikainen vaikea depressio ja luonnehäiriöt? Sitä en tiiä onko homoseksuaalisuus oireyhtymä, johon kuuluu myös psyyken sairaudet.
Taas ei voi kuin ihmetellä missä te niitä naisia oikein tapaatte, baarissa ilmeisesti?
Ei mun lähipiiriin kuulu yhtäkään jatkuvasti mielenhäiriöistä lesboa, vain yhdellä on nuorena ollut masennus ja siihen lääkitys silloin. Mun kaverit on kaikki tervejärkistä ja itsestään huolehtivaa porukkaa. Mutta mä en käykään baareissa juuri koskaan, urheilen tavoitteellisesti ja naisiinkin tutustun enimmäkseen urheilupiireissä.
Jos haluaa löytää terveempiä naisia, niin kannattaa miettiä mistä etsii ;)
Tuo on kyllä totta osaltaan, mutta kyllähän homoseksuaalien itsemurhatilastot puhuvat näiden mielenterveysongelmien puolesta. Itse olen huomannut että kun vietän enemmän aikaa "piireissä", käy ahdistamaan se ainainen seksuaalisen suuntautumisen analysointi ja pohdiskelu. En myöskään koe olevani vähemmistöä, oon vain mä ja aina vähän erilainen ollut muista ihmisistä. Mulla on tasapainoisesti sekä homo-että heterokavereita ja parhaimmat kaverit taitaa olla lähes kaikki heteroita. Koen että monet heterot ovat suvaitsevaisempia kuin homopiirit, jos haluaa olla tasan oma itsensä eikä sullloutua muottiin (itse en vain mahdu muottiin ja näen että ihminen on ihminen eikä kuulu/mahdu laatikkoon). Mulla on laaja skaala erilaisia kavereita ja mun parhaimmat kaverit on samalla aaltopituudella kuin minä, heteroita tai ei, ollaan kaikki sellaisia että live and let live, ja tiedostan kyllä että nää ystävät on pitäneet mun pääkopan kunnossa, ilman heitä en olisi mitään. Seksuaalisuus on vain pieni osa sitä mitä me ollaan, ei se meitä yksinään määritä.
Sama täällä. Ei munkaan lähipiiriin kuulu yhtäkään mielenhäiriöistä lesboa/bisseä. Ihan tasapainoisia töissäkäyviä normi porukkaa.
Tutustunut olen niihin tuttujen kautta. Myös työpaikoilta on tarttunut kavereita.
Hmm... Mutta siis kumppaneita oon löytänyt baareista ja harrastuksista. eikä kyllä nekään mitään mielenhäiriöisiä ole olleet.
Mut sit taas pari kaveria heterokavereista on potenut masennusta, ja on ollut lääkitys siihen.
Kait se on ihan sattuman kauppaa et kellä on mielenterveysongelmia... Aika yllättävää kuulla että noinkin monella on... Mut siihenkin tietenkin vaikuttaa muutkin seikat kun seksuaalisuus, kaikki muu tausta. Ikäkin kertoo jotain, mutta myös siis ihan kaiken kaikkiaan muutkin syyt taustalla.
Näin nelikymppisenä tätinä paljastan, että ainakin treffi-ilmoituspuolella on usein hakukriteerinä tasapainoisuus tai ei mielenterveyshäiriöitä. Tämä kertoo mielestäni siitä, että näitä ongelmia ovat monet kohdanneet seurusteluissaan. Kyllä minulla myös on sellainen vahva tuntuma, että mielenterveyshäiriöitä on todella paljon homoseksuaalien keskuudessa, myös miesten. Myös päihdeongelmia riittää, yksi mielenterveysongelmien ilmenemismuoto nekin.
En kumminkaan haluaisi mystifioida tai mustamaalata mielenterveysongelmista kärsiviä, sairaus kuin sairaus. Pahinta on, jos ei hakeudu hoitoon ja näin vahingoittaa itseään ja muita.
Tässäpä esimerkiksi hyvälaatuista tutkimustietoa - totta se on, että mt-häiriöitä on paljon enemmän ja riski sairastua suurempi.
http://psychcentral.com/lib/2011/higher-risk-of-mental-health-problems-for-homosexuals/
Lähde:British Journal of Psychiatry
Homosexual people tend to experience more mental health problems than heterosexual people, research indicates. Discrimination may contribute to the higher risk, believes lead researcher Dr. Apu Chakraborty of University College London, UK.
His team looked at rates of mental disorder among 7,403 adults living in the UK, whose details were obtained from the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007. Rates of depression, anxiety, obsessive compulsive disorder, phobia, self-harm, suicidal thoughts, and alcohol and drug dependence were significantly higher in homosexual respondents.
Aivan :)
sinäpä sen sanoit.kiva!
Jotain voi jo päätellä sairauksien yleisyydestä: Naisillahan on suurempi riski sairastua yleisimpiin ns. lieviin häiriöihin (masennus ja ahdistuneisuushäiriöt.) Miehillä taas on suurempi riski sairastua vähemmän yleisiin, mutta vakavampiin häiriöihin (psykoosit, persoonallisuushäiriöt). Yleensä häiriö sitten puhkeaa, kun biologinen alttius yhdistyy haitallisiin ympäristötekijöihin -tyypillisimmillään kauan jatkuneeseen tai voimakkaaseen stressiin.
En mä teistä muista tiedä, mutta jokainen homo/bi kaverini on raportoinut siitä, että kaapissa oleminen, sieltä tuleminen ja homonuorena kasvaminen oli ainakin jonkin verran ahdistavaa ja stressaavaa. Meillä on joitain sellaisia "ylimääräisiä" stressoreita, joita heteroilla ei ehkä ole.
Homoja kiusataan, syrjitään, haukutaan, hakataan. Jotkut lentävät ulos kotoa. Kärsitään yksinäisyydestä ja erilaisuudesta, kun muut alkavat seurustella. Meille hyvin helposti opetetaan suunnilleen kurahousuiästä asti, että homous on jotenkin sairasta, oksettavaa ja epänormaalia, vähintäänkin ei-toivottavaa. "Hiton homo!" on lasten ensimmäisiä haukkumasanoja.
Entäs sitten, kun nuori tai lapsi lykätään vielä erityisen konservatiiviseen, ankaraan, kiihkouskonnolliseen tai homofobiseen ympäristöön? Miltä tuntuu epävarmasta nuoresta, joka kuulee, miten arvovaltainen kansanedustaja eduskunnassa vertaa homoseksuaalisuutta eläimen kanssa hässimiseen ja kaiken maailman hihhulit kertovat, että sinä olet nyt rikkonainen, syntinen ja iljetys, sinut pitää eheyttää?
Sitten sen pelon takia nuori salailee ja yrittää tukahduttaa itsestään sellaisen osan, joka on hyvin oleellinen osa ihmisyyttä, eikä sitä voi tukahduttaa. Tai no voi: esimerkiksi sairastumalla masennukseen.
Mä en sano, että se on ainut syy, mutta yleinen suhtautuminen homouteen ja heteronormatiivisuus on tuonut aika paljon lisäpainolastia, sitä ympäristövaikutusta, monelle ihmiselle. Toiset sitten murtuvat vähemmästä ja toiset enemmästä.
PS. Itseäni paniikkihäiriöisenä suorastaan loukkaa, miten tällä palstalla riepotellaan mt-ongelmaisia. Ihmeellistä halveksuntaa, stereotypioita ja yleistämistä. Noh, mites menikään se sanonta ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. Mä ymmärrän ettei se vaikeasti sairas ole ehkä mikään unelmakumppani ja suhteen ei pidäkään perustua siihen, että toinen "pelastetaan", mutta joku raja nyt. Kiitos.
Totta puhut mielestäni, kaikki hyviä syitä mitä mainitset. Totta sekin, että tässä ketjussa on monta kirjoitusta, jotka paistaa tietämättömyyttä ja typeryyttä, empatian ja elämänkokemuksen puutetta. Ihan samaa heikompien lyömismeininkiä kuin muuallakin - työssä käyvät haukkuu työttömiä, rikkaat köyhiä, kauniit rumia jne. Aina pitää sylkykuppi löytyä että sais vähän pönkitystä huonolle itsetunnolleen. Jos on mt-ongelmia, on tärkeintä että menee lääkäriin, hommaa kuntoutusta ja tarpeen mukaan lääkkeitä ja opettelee tuntemaan itsensä ja sairautensa. Sitten pärjää.
Sitä olen miettinyt, että ei tämä homoseksuaalisuus mikään häävi viitekehys ole. Tuntuu, että myös esim. huono koulutus on yleistä, ehkä muutkin huono-osaisuuden merkit . Joku puhui syndroomasta, mutta itse ajattelen noita mainitsemiasi syitä: esim. syrjintää ja koulukiusaamista kärsinyt homoseksuaali tuskin lähtee jatko-opintoihin kovin innokkaasti. Jne.
Se voi olla niin, että ne korkeasti koulutetut eivät vaan oleile noissa baareissa eikä treffipalstoilla, he löytävät sen fiksun puolison niistä omista koulu- ja työympyröistä. Kyllä meitä lesboja on ihan joka yhteiskuntaluokassa. Ehkä eniten vaan pääsee esiin nämä wannabe-julkkikset ja he jotka pörräilevät tuolla ravintolaelämässä. Tiedän monia kouluja käyneitä ja heitä, jotka eivät pörrää ns. piireissä. Tännekään ei moni koulutettu kirjoita, sillä he ajattelevat, että tämä on niin ala-arvoinen paikka =)
Itse ainakin olen kiinnostunut kouluttautumisesta, vaikka olenkin ollut koulukiusattu ja tuntenut erilaiseksi itseni. Tunnen myös erilaiseksi itseni myös noissa ravintolapiireissäkin.
Esimerkiksi netteitreffeissä on hyvin vähän akateemisia, tuskin ollenkaan. Kaikki lesbot keitä minä tunnen, ovat huonosti koulutettuja ja kaikki ne 4 opiskelupiireissä tapaamaani akateemista lesboa sairastavat vaikeita mielenterveyshäiriöitä. Siksi elelen yksin ja ystäväni ovat heteroja. Heidän kanssaan voin keskustella muusta kuin astrologiasta ja vastaavasta huuhaasta eivätkä he häviä muutaman kuukauden välein kotiinsa sairastelemaan depressiota. Jokainen meistä voi elämän kolhiessa sairastua, mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi ehdoin tahdoin hakeutua seuraan, joka ei innosta. Ehkä psyykeni on niin heiveröinen, etten jaksa mielenterveyshäiriötä potevaa. Kokemusta sellaisesta on takavuosilta ja se oli suhteessa liian rankkaa.
Eihän siinä mitään väärää olekaan, että etsii tasapainoista ihmistä tai ei halua jotain, mistä on huonoja kokemuksia. Vaikka mielenterveysongelma olisi niin lievä, että se hädintuskin näkyy ulkopuolisille, niin kyllähän lähimmäisiltä ihmisiltä usein vaaditaan jonkinlaista kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja kykyä joustaa ja sietää esim. "ärsyttäviä neuroottisia tapoja". Ei se oo kaikkien juttu ja liika on liikaa.
Sekoiluporukoihin ei tietenkään kannatta hakeutua, mutta mt-ongelmat ei automaattisesti tarkota, että kuuluu johonkin holtittomasti käyttäytyvään viinaporukkaan ja olisi jotenkin tyhmä ja epäluotettava tai jotain muuta mitä täällä palstalla usein sanotaan. Siinä on myös ehkä vähän eroa, onko toisella perhosfobia ja kesällä noi kukkaisniityt ovat vähän hankalia vai onko toisella persoonallisuushäiriö ja hän terrorisoi muiden elämää. Monii tuntuu suhtautuvan niin, että alimpaan kastiin heti kaikki tollaset. Samanlaisia jokainen. Ei nähdä persoonaa, nähdään se leima ja puhutaan jostain mistä ei juurikaan tiedetä. That's what irritates me.
Totta joo, mutta monet erilaisia ahdistuksia ja masennusta potevat kyllä parantelevat oloaan ja oireitaan viinan avulla. Sieltä kapakoista usein löytyy just ne, joiden ois pitäny mennä lääkäriin ja ryhtyy hoitamaan sairauttaan. Sitten vasta kun kasaantuu todisteita sairaudesta - koulut jää kesken, on itsetuhoista käyttäytymistä, toimeentulotukiasiakkuus jne., kiinnitetään kokonaistilanteeseen huomiota; viimeistään sitten kun joutuu asioimaan sossussa tai A-klinikalla.. Monesti se siinä vaiheessa jo kolmeakymppiä tai neljääkymppiä lähestyvä ihminen vastaa alkaa ymmärtää, mistä vaikeudet johtuu.
Luunmurtumat on eriliaisia ja se miten ne haittaa arkea vaihtelee. Samoin vois ajatella mielensairauksista. Kuten sanoit, on aivan eri asia yrittää seurustella persoonallisuushäiriöisen kanssa tai torikammosta kärsivän kanssa, jolla on vielä toimivat lääkkeet apuna.
Kaikki viinaa juovat eivät ole masentuneita tai ahdistuneita. Tosin viina kyllä aiheuttaa masennusta. Viinaa on myös juhlajuoma ja sitä juovat myös ne iloisetkin ihmiset. Hekin, joille se ei ole ongelma ja joille siitä ei aiheudu mitään sen vakavampia ongelmia. Sanotaanhan, että viina on viisasten juomaa.. Juu, eli sopii ns. tervejärkiselle, ei masentuneelle ihmiselle.
Koulut voi jäädä monesta syystä kesken (väärä ala, raskaus, liika työnteko, muutto toiselle paikakunnalle, motivaation puute jne), toimeentuloasiakas voi olla monesta syystä, ei kaikki suinkaan johdu masennuksesta, viinasta tai suoranaisista ja vakavista mielenterveysongelmista.
Elämään kuuluu niin iloja ja surujakin,laskuja ja nousuja, vastoinkäymisiä ja voittoja. Ei kenelläkään elämä voi olla pelkkää positiivista nousua tai vaalenpunaista höttöä. Jokaisen kuuluu kokeakin niitä huonoja asioita ja vastoinkäymisiä. Ilman niitä ei ymmärrä oikein elämästä ja muista ihmisistä mitään. On hyvä, että ihmisillä on sitä elämänkokemusta. Ja niin se ei todellakaan tarkoita, että kaikilla heillä olisi jotain vakavia mielenterveydellisiä ongelmia tai olisivat jotenkin masentuneita. On ihan eri asia heittää ns. läpällään, että masentaa kuin oikeasti olla diagnosoitu masennustapaus.
Tämä palsta on kyllä jotenkin niin suomalaiseen tyyyliin niin synkistelyä täynnä =)
Ja todellisuuden kieltämistä.
Ikävä kyllä tuo on totta ja liian yleistä se on. Suomessa on muutenkin vähän sellainen kulttuuri, että ihmiset helposti juovat vastoinkäymisiin, stressiin ja pahaan oloon. Tai otetaan pienet hömpsyt, ennen kuin uskalletaan olla sosiaalisia ja avoimia jossain juhlissa -näin stereotyyppisesti kärjistäen. Se on "helppoa ja nopeaa".
Ainakin mun kaveripiirissä on meitä sellaisiakin mt-ongelmaisia, joilla on jopa nollatoleranssi/jotka juovat hyvin vähän ja harvoin ja yrittävät huolehtia terveydestä. Onneksi. Kriisi voi olla myös mahdollisuus ja suuren kasvun paikka, jos sen ymmärtää käyttää niin.
Muistelenpa tässä omaa nuoruuttani. Muutin Helsinkiin 18 v takahikiältä, jossa oli hyvin suvaitsematon ilmapiiri. Helsingissä sain vihdoin elää niin kuin mieli teki. Elämä oli bilettämistä, yhden yön juttuja ja viinaa kaksin käsin. Vähitellen aloin havahtua siihen, että kaikki mun ystävät oli aika erikoisia, suorastaan sekopäitä. Itse olin jostain syystä, ehkä rautaisista geeneistä johtuen, aina ollut melko tasapainoinen enkä voinut ymmärtää, mistä kaikki kehitti neurooseja ja ahdistusta ja masennusta. Typeryyttäni ajattelin, että sellainen kuuluukin olla.
Sitten pääsin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Yliopistossa oli helppo päästä terapiaan kun oli lesbo. Kävin sitä pari vuotta. Suhteet vanhoihin bailauskavereihin hiipui ja elämä tasaantui. Nyt kun kuulen näistä vanhoista kavereista (noista ajoista on jo > 20 vuotta), on ne entistä pahemmassa jamassa. Oikeastaan olen tajunnut vasta nyt, että nehän oli vaikeasti sairaita monet. Olen ajatellut, että mun pelastus oli muuttaminen, ehkä minäkin olisin muuten sairastunut.
Enkä halua tällä kirjoituksella mitenkään mollata mielenterveysongelmien kanssa painivia, toivotan vaan parempaa jaksamista. Onneksi hoitokeinot on kehittyneet ja terapiaan pääsee helpommin.
Itse en tunne ainoatakaan lesboa/bi:tä itseni lisäksi, jolla ei olisi jotain taustaa mielenterveysongelmien kanssa, ja tähän joukkoon mahtuu niin korkeakoululuokkaa kuin duunariakin... SIksi olen kai jo toista vuotta sinkkuna, koska en vaan jaksa enää yhtäkään vastaavaa tapausta....
Masentuneet ihmiset on masentavia, ja lisäksi on aina niin pirun raskasta alkaa toiselle "hoitajaksi"... Minusta ei vain ole siihen.... :(
On kai lottovoitto saada jostain tyttöystävä, jolla ei olisi näitä ongelmia.
Odotas vaan kun on 10 v hurahtanut sitä odotellessa... Olen luopunut jo toivosta.
no minulla oli tyttöystävä joka heitteli tylymmänpuolisia diagnooseja kaikista ystävistän. se oli hänen tapansa pärjätä maailmassa . minä en ymmärtänyt silloin enkä vieläkään. Ihmisillä voi olla ja onkin vaikeaa silloin tällöin mmutta ei siihen tarvitse jumiutua. Kun on kipuiltu niin ollaan taas kunnossa ?
En mä usko ollenkaan tohon väitteesseen eikä tommonen jatkuva lesbojen dissaaminen oo mitenkää kivaa luettavaa. Minkä takii pitää väkisin luoda huonoa fiilistä kaikille????
Netistä löytyy runsaasti laadukasta tutkimustietoa. Kyse ei ole mustamaalaamisesta vaan yhdestä mielestäni melko keskeisestä ongelmasta, joka ei häviä sillä, että se kielletään tai siitä ei puhuta.
Tärkeätä olisi miettiä, miten mt-ongelmia voisi ehkäistä.
Ai sun kaikki asiakkaat on lesboja vai??? lol. Tyhmien rasististen ihmisten syrjiminen voi tietenki aiheuttaa henkisiä ongelmia mut ennemmin pitäis hoitaa ne jotka syrjii niillä se ongelma on ja ne kasaa sitä omaa pahaa oloaan muihin.
Voi olla että olen lesbo... Mutta lesbo-homo maailma on niin raaka ja vastenmielinen ,että olen päättänyt olla jo 14 avioliittovuoden ajan olla parisuhteessa miehen kanssa ja saada 4 lasta ja koko normaalisetin. Kukaan ei tiedä tästä mitään. Jos lesbot olisivat normaalimpaa ja tasapainoisempaa väkeä niin kuka tietää... Mutta katsokaas kun elämässä on muutakin kuin seksuaalisuus ja tunteet. Oivalsin tämän jo melko nuorena ja sillä tiellä olen. Mitäs tuumaatte tästä?
Siitä vaan. Eihän se minulta ole pois. Itseäsihän sä tuolla vaan vahingoitat. Esität muuta mitä todellisuudessa et ole. Pidemmän päälle ei ole hyvä teikäläisen mielenterveydelle eikä itsetunnolle. Kukaan tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa oleva ei ole kulisseissa eikä esitä mitään muuta roolia kuin todellisuudessa on.
Paitsi et OIKEESTI LESBO on semmonen joka on vaan NAISTEN KANSSA!!!! Mun mielestä ne lesbot jotka oon tavannu on olleet kuule ihan normaaleja ja kivoja paitsi se yx joka tietää muka kaikesta kaiken ja se muuten sopis tänne väittelemään joka asiasta lol ja tiiän et me vihataan toisiamme mut se ei kuulu tähän juttuun. Mun silmissä tää kaikki on tarkotuksellista pelottelua ja yhä varmempi mä ainakin ite oon et teen oikein ku laitan vaan porkkanat korviin ja annan vaan näitten väitteiden olla omassa jutussaan!
Pistä vielä pää puskaan tai hautaa hiekkaan.
Sun päästäs nyt ei tartte tässä puhuu mut onhan se sen näkönen et ilman pussia päässä harvempi kulkis.
Niin minäkin yritin oman aikani olla jotain muuta kun olen, nyt kun olen
suostunut myöntämään asioiden laidan ja tajunnut, että ei se vaan toimi että yrittää tukahduttaa itsestä jotain hyvinkin oleellista( seksuaalisuus ja tunteet). Ongelmia siitä vaan tulee, on ne sen verran iso osa elämää.
Itse huomaan voivani paremmin kuin vuosiin, kun ei tarvitse enää "paeta",/esittää. Hukuttautua töihin ja tehdä kaikkea mahdollista hulluna, jotta ei tarvitsi kyseenalaistaa mitään. Koen, että minulla on uusi alku elämään.
En tiedä tuosta lesbo-homo maailman raakuudesta, mutta onko sitä sitten pakko olla tekemisessä niiden kaikkien ahdasmielisempien ja suvaitsemattominpien kanssa? Eiköhän meitä löydy ihan joka junaan. Itse olen
kohdannut ainakin avoimia, avarakatseisia ja empaattisia homoseksuaaleja.
Muutenkaan en ymmärrä tätä kulttuuria, missä mt-ongelmia pitäisi jotenkin
hävetä. Eiköhän kaikilla ole jossain vaiheessa ongelmia, ne käsitellään ja niistä selvitään. Yleensä ongelmat/kriisit ovat niitä, jotka kasvattavat ihmistä henkiseen kasvuun. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
"Muutenkaan en ymmärrä tätä kulttuuria, missä mt-ongelmia pitäisi jotenkin
hävetä. Eiköhän kaikilla ole jossain vaiheessa ongelmia, ne käsitellään ja niistä selvitään. Yleensä ongelmat/kriisit ovat niitä, jotka kasvattavat ihmistä henkiseen kasvuun. Se mikä ei tapa, vahvistaa."
Pahimpia lopputuloksia tulee juuri sillä vaihtoehdolla, että mielen sairauksista tehdään jälleen tabuja. Ehkä oltiin jo vähän pääsemässä siitä? Eiköhän nää "pärjäävät perhesurmaajat" kerro karulla tavalla mihin se johtaa...
Oisko tää yhteiskuntamme taas menossa enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että olet joko täysin pärjäävä tai sitten totaaliluuseri? Olet joko tervepäinen lesbo, joka menestyy tai luuseri-lesbo, jota menestyvät lepakot ylenkatsoo? Siinä vaiheessa kun tervepäisellä lesbolla iskee kriisi, ei ymmärrystä pärjäävältä lähipiiriltä löydykään ja se on suoraa menoa alaspäin...
Mä toivoisin, että satsattais enemmän ehkäisevään mielenterveystyöhön. Oon kans sitä mieltä, että ongelmista pitää puhua avoimesti, muuten niihin ei päästä vaikuttaan.
Joo, kyllä musta vaikuttaa siltä, että jako menestyjiin ja luusereihin syvenee, niinhän se on muutenkin yhteiskunnassa. Mutta tässä keskustelussa, niiku monessa muussakin tällä palstalla, on joillain hirvee tarve lyödä toista ja tukahduttaa kaikki keskustelu vähänkin hankalammista asioista. On paljon kivempi keskittyä johonkin turvalliseen ja mitättömään ja purkaa samalla aggressioitaan. Monet näistä jurputtajista lienee just niitä, joilla ei oo sairaudentuntoa. Myöhemmin ne sen tajuaa, ja näkee kans ympärillään miten sairaita niiden kaverit on. Valitettavasti sillon vaan on usein liian myöhäistä. Olis parempi tarttua asioihin ajoissa.
Se vaan on sit niin kiva kun kertoo jollekin, että on lesbo, niin heti leimataan jotenkin mielenterveysongelmaiseksi, vaikka olisikin oikeasti ihan kaikki palikat kohdallaan =) Ei edes viitsitä tutustua siihen ihmiseen kunnolla, kun ennakkoluulot lyö niin läpi, että on muka korvien välistä jotenkin vajaa, vaik oikeasti ei edes tunne kyseistä ihmistä =D
Ja sitten ollaan nimiä kirjoittelemassa keikenlaisiin mt-vetoomuksiin, kun mielestään lähipiirissä on niin mt-ongelmaisia, vaikka oikeasti ei olla edes viitsitty oikeasti tutustua koko ihmiseen. Taitaa olla niin, että oikeasti itse pelkää itsessään niitä mt-ongelmia ja siksipä sitä sitten vainoharhaisesti näkee niitä mt-ongelmaisia niissäkin, joilla on kaikki ihan kunnossa. Tai sitten pelätään itse myöntää olevansa lesbo kun pelätään just sitä, että ihmiset ympärillä leimaisivat heti mt-potilaaksi...Siksipä sitä kaapissa ollaan ja kärsitään vielä enemmän. Ettei vaan kukaan näe eikä luule, että sulla ei ole palikat kohdallaan. Täytyy niin ulospäin esittää niin menestyvää, että =D Vaikka todellinen minä on siellä jossain piilossa...
Lesbo-sana ei ole synonyymi mt-ongelmaiselle.
Mulla ainakin paljo mt-ongelmien näkeminen ympärillä liittyy elämänkokemukseen ja ammattiin. Teen työkseni tällaista arviointia ja vaikka yritän välttää sitä vapaa-ajalla, en oikein kykene kulkemaan pää tyhjänä ja unohtamaan oppimaani.
Ei se mikään salaisuus ammattipiireissä ole, että homoilla on enemmän mt-ongelmia. Siksi homot pääsee helpommin hoitosuhteeseen, ymmärretään poikkeavuuteen liittyvä kuormitus. En kumminkaan usko, että moni tavallinen tallaaja yhdistää mielenterveysongelmat homoseksuaalisuuteen. Pikemminkin seksihurjastelun miehiin, se lienee yleisin stereotypia, ja ehkä jonkinlaisen telaketjufeminismin naisiin.
Kuten joku jo ehdotti, tärkeintä olis ehkäistä mt-ongelmia. Sen pitäisi alkaa jo koulussa, ja yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttaminen on yksi tärkeä aspekti. Mm. Seta on tehnyt tärkeää työtä tällä alalla. Myös hoitoon pääsy pitäis olla helpompaa; laadukas hoitosuhde, kuntoutus, vertaistuki ja tarvittaessa lääkkeet parantavat elämänlaatua.
Mietin vielä noita nuoruusaikojani, miksi kaksikymppisenä ja sitä nuorempana en ymmärtänyt, että ystävilläni oli vakavia mt-sairauksista. En keksi muuta syytä kuin että olin hyvin lojaali omaa ryhmää ja kavereitani kohtaan. Nuorena ihminen haluaa nähdä kaverit ikään kuin kritiikittömästi (tavallisina) ja kun tietoa, elämänkokemusta tai itsetuntemustakaan ei juuri ole, voi elää melkoisessa kuplassa pitkään. Näin ajattelen itsestäni. Ehkä osin kyse oli myös kieltämisestä, varsin alkeellisesta defenssistä siis.
Parikymppisenä niitä pieniä viitteitä tulevasta saattaa kyllä näkyä, mutta iän myötä kukin kohdallaan aikuistuu ja varmasti moni myös miettii enemmän asioita - ja elämä muutenkin aiheuttaa niitä syöksyjä silloin tällöin, jolloin kaikki muuttuu... Kaikki menee pikkuhiljaa eteenpäin ja muuttuu.. En minäkään parikymppisenä ajatellut, että joku päivä minulle tulee seinä vastaan näissä suhteissa ja että torni kaatuu koska minä haen itse vääränlaisia suhteita, jotka rikkoo mua koko ajan lisää.. :/
Äh, veit sanat suustani! Tsemppiä meille.
Myönnän etten jaksanut lukea koko ketjua, mutta yhdyn täysin ap:en. En vähättele yhtään mt-sairauksia, ne ovat raskaita sekä sairaalle että hänen lähipiirilleen.
Yksi asia pistäny silmään näissä lesbosuhteissa ja se on jatkuvan "draaman" hakemin elämään/ihmissuhteisiin. Pienimmistäkin asioista tehdään härkänen. Jos asioita miettii tarpeeksi pitkälle, nii huomaa että eivät ehkä olekaan niin huonosti kuin kuvittelis. Ihan oikeesti ei sun elämä kaadu siihen, että esim. sun ex-tyttis juttelee baaris jonkun toisen kans. Tottakai se saattaa tuntua pahalta, mutta siitä selviää ajan kans.
Ja sitten näitä itsekeskeisiä p***koja on joka paikassa, lyövät jo lyötyä ja kovaa. Ei aina tarvi olla idiootti, inhimillisyyttä peliin. kiitos.
Jees, mä kans olen aina inhonnu naisissa valitettavan yleistä aivottomuutta ja itsekeskeisyyttä, joka ilmenee draamahakuisuutena. Aivan kuin ei olis koskaan kasvanu aikuiseks. Kierrän kaukaa, onneksi kaikki ei ole semmosia.