Täällä on muitakin kuin minä, jotka ovat osallistuneet kirjoituskilpailuun, mutta sijoitusta ei tullut. Mietitään yhdessä, mitä nyt tehdään näille meidän kässäreille.
Vaihtoehtoja:
1. Tarjoaa kässäriä muille kustantamoille, ja jää odottelemaan vastausta. Onko tämä toivotonta? Tarkoittaako se, ettei käsikirjoitus ole sijoittunut, kuitenkin sitä että sille pitäisi tehdä jotakin?
2. Lähestyy arvostelupalveluita eli raottaa lompsaa. Pitäisikö arvostelijoihin pystyä luottamaan? Näkevätkö he, miten tekstiä tulee kehittää? Tuleeko tekstistä koskaan riittävän hyvää.
3. Lähettää tekstinsä Barrikadi.fi - sivustolle, jossa sen voi käydä lukemassa ilmaiseksi.
Ajatuksia? Ideoita? Mitä suosittelette, että kannattaisi tehdä? Olen lukossa. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä.
Vaihtoehtoja:
1. Tarjoaa kässäriä muille kustantamoille, ja jää odottelemaan vastausta. Onko tämä toivotonta? Tarkoittaako se, ettei käsikirjoitus ole sijoittunut, kuitenkin sitä että sille pitäisi tehdä jotakin?
2. Lähestyy arvostelupalveluita eli raottaa lompsaa. Pitäisikö arvostelijoihin pystyä luottamaan? Näkevätkö he, miten tekstiä tulee kehittää? Tuleeko tekstistä koskaan riittävän hyvää.
3. Lähettää tekstinsä Barrikadi.fi - sivustolle, jossa sen voi käydä lukemassa ilmaiseksi.
Ajatuksia? Ideoita? Mitä suosittelette, että kannattaisi tehdä? Olen lukossa. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Arvostelupalvelu
2. Kilpailu
3. Kustantajakierros
4a Barrikadi
4b Omakustanne
4c Pöytälaatikko
4d Saunan kiuas
Kirjoittamisen idea on tuottaa luettavaa lukijalle, ei pönkittää omaa statusta tai tuottaa oman mielihyvän lähteitä. Usein kässärin suurimpia puutteita on se, että lukija ei saa siitä mitään itselleen. Ei viihdettä, ei mielenkiintoa, ei jännitystä, ei mitään syytä, minkä takia se pitäisi lukea. Tämän puutteen kustannustoimittaja tai rehellinen arvostelija huomaa. Arvostelupalveluissa on se vika, että kirjoittaja on maksava asiakas. Miksi purra ruokkivaa kättä, kun imartelulla ja lupauksilla saa asiakkaan palaamaan yhä uudelleen.
Jos ei vain onnista kässärin kanssa, sen voi painattaa vaikka vain itselleen, tai sitten lämmittää saunan. Tai tehdä molemmat.
Hyvin ajateltu ja kirjoitettu, nimimerkki "saunanuuniin".
Se, että ei tullut voittoa, ei tarkoita mielestäni sitä, että käsis olisi huono ja että siis sillä ei olisi lukijalle mitään annettavaa. Kun käsikirjoituksia on paljon,on selvää että niitä ei kukaan lue läpi ja ihan julkaisukelpoisia voi jäädä huomiotta. Omasta lukemisestani tiedän, että on paljon kirjoja, joiden kustantamista ihmettelen ja jotka itse olisin ehdottomasti hylännyt kymmenen sekunnin selailun perusteella. Makuja on niin monia, ja jos esilukija ei satu pitämään jostakin, sen kohtalo on tyly. Itse pitää vaan luottaa omaan tekstiinsä tai todeta sitten rehellisesti, että sopii paremmin sytykkeeksi.
Oletko tosissasi sitä mieltä, ettet menestynyt, koska kässäriäsi ei luettu?
Turhan pessimistinen näkemys arvostelupalvelusta, taitoa voi kyllä treenata ja ulkopuolinen lukija voi auttaa, mutta työ pitää tehdä ihan itse, jokainen lyöntivirhe korjata ja osaamisen puutteet ymmärtää. Ja jo se vaatii lahjakkuutta ja oikeaa asennetta. On ihan turha maksaa mitään siitä, että itse kuitenkin tietää kaiken paremmin.
Oletteko ajatelleet kirjoittajakoulutusta? Hiljattain Hesarissa oli juttu Mari Mörön kirjoittajavalmennuksesta. Onko kenelläkään kokemuksia tästä?
Verkosta löytyy myös toinen esikoiskirjalijavalmennus, www.skripta.net. Ohjaajan nimi ei kuitenkaan sano minulle mitään. Onko hän kirjailija? Tietääkö kukaan?
Nimimerkiltä Saunan uuniin haluaisin kysyä erityisesti: onko sinulla huonoja kokemuksia arvostelupalvelusta? Minusta kun itsestäni tuntuu siltä, että ongelma saattaa olla enemmänkin sen kaltainen, että nykyään arvostelupalvelujen palautteen perusteella työstettyjä tekstejä on kaikissa kilpailuissakin mukana niin paljon, ettei itse kirjoitetulla jutulla enää pärjää.
Tuo toinenhan näyttää olevan omaelämänkerran kirjoittamista - ei kiitos.
Tauko kirjoittamisesta ja tilalle lukemista.
Tai jotain ihan muuta, liikuntaa, kavereiden kanssa hengaamista eri kuvioissa. Jos kirjoittaminen on niin tärkeää että se vaivaa mieltä alituisesti, tai sanottakoon runsaimman osan ajasta, sen voi varmasti jättää sikseen. Antaa sille levon...
Hyvää tekee myös perehtyä kirjailijoiden elämäkertoihin. Harva on päässyt vähällä. Mutta suosittelen silti etäisyyden ottamista kirjoittamiseen. Se tekee hyvää. Olen sitä mieltä, että side kirjoittamiseen on kertakaikkisesti katkaistava. Siitä on tehtävä neutraalia, toisarvoista.
Ja kun tämä on rehellisesti saavutettu, voi palata kirjoittamiseen. Nousten uudelle tasolle, kehittyen.
Just näin, Zenigman kirjoituksissa jälleen kerran järkeä. Ei vanhoja kirjoituksia saunan uuniin ainakaan kannata heittää, niistä näkee kehityksen.
Samaa mieltä, että
ei saunanuuniin mitään. Esimerkiksi Saarikosken päiväkirjathan ovat aika vinkeitä luettavia.
Ja kirjailijoiden elämäkerrat. Oletteko lukeneet
Stephen Fry
Koppava kloppi. Kivaa luettavaa on se.
Hyvä ohje tuo, että pitäisi ottaa etäisyyttä kirjoittamiseen. Jotakin sen kaltaista minulle on tapahtumassa, kun en tällä erää siedä omaa tekstiäni ollenkaan. Luen pätkän sieltä ja toisen täältä, suljen tiedoston. En tiedä, mitä tekstille pitäisi tehdä.
Nyt se on kahden lukijan luettavana. Ehkä pitäisi osata levätä sen varassa, että jokin etenee, vaikken itse tee juuri nyt mitään.
Se on vaikeaa. Haluaisin tehdä jotakin, haluaisin tehdä kaiken. Haluaisin kirjoittaa kirjan.
Tänään tuli haikea olo lukiessa Pulkkisen kirjan arviota. Tekstin ei tarvitse olla täydellistä tullakseen ymmärretyksi ja arvostetuksi, itse asiassa puutteet voivat olla selkeästi havaittavissa, ja kuitenkin painokone alkaa jauhaa. Sietämätön olo. Miksi tuntuu siltä kuin edessäni olisi seinä?
Englanninkieliset kirjoittajat ovat etuoikeutettuja, koska heillä on Amazonin Kindle-kauppa, jonne oman tekstinsä törkätä. Meillä suomenkielisillä ei taida mitään vastaavaa, yhtä suurta foorumia olla. Missähän oman tekstinsä saisi laadukkaasti (ja edullisesti?) käännettyä?