Alavatsa >imusolmukkeiden poisto >lymfaoireet

Ainakin minulta ei poistettu nivusten alueelta imusolmukkeita vaan vatsasta aorttaan asti, 29 kpl, nekin puhtaita. Olen gynekologisen syövän gradus 3 potilas.
Leikkauksen jälkeen vatsan turvotus oli paha, jopa leikkaushaava meni reunasta vinoon, ei palautunut siistiksi ja kapeaksi arveksi. Vielä jälkihoidot jatkuivat puolisen vuotta.
Ikävää, että kävi sinulle niin, että kärsit vieläkin niistä vaivoista, kun nivusten alueelta poistettiin, vaikka leikkauksesta on kulunut vuosia.
Kannattaisi ehkä googlata lisätietoja imusolmukkeiden poistosta tai jostain jalkavaivasta jne. Tsemppiä ja jaksamishalit!

Sain kipuja oikeaan jalkaani,kroonisia,hermovaurioita gyn.leikkauksen jälkeen.Jalka on turvoksissa ja paksumpi kuin toinen.Kipuja myös on. Mitkään vanhat saappaat eivät mahdu enään siihen jalkaan.Tukisukat on oltava jalassa päivittäin.Syön nesteen poisto lääkeitä päivittäin,ja kaikki tälläinen liittyy syöpääni,olen myös masentunut,sillä liikuminen ei onnistu niin kuin aikaisemin.Kyykkyn en pysty menemään,elikkä marjastaminen ja sienien keruu on pois jäänyttä elämästäni.Tasapaino on heikompi ja siitä on hankaluuksia.Saan erikois kenkiä vuosittain maksusopimuksella.

Käyn juttelemassa psykologin kanssa,ja yhdessä käymme läpi syöpäpotilaan elämää,se helpottaa.

Tsemppiä ja halit teille kohtalotovereille.

Näköjään tilanne on, että näistä leikkauksen jälkivaivoista pitää kärsiä koko loppuikä :( . Sen mitä selvää olen ottanut ja asioista kysellyt, niin kyllähän lymfanestevajaustila krooninen on, koska imusolmukkeet poistettu nivusista. Kolmisen vuotta on syöpäleikkauksestani. Syövän osalta 'pääsin aika helpolla', solumuutokset oli leikkauksella hoidettavissa enkä sisäistä lääkitystä en tarvinnut, ainoastaan muutamat sädetykset varmistukseksi.

Sinä 'heikkojalkainen' kirjoitat hyvin kuvaavasti. Tuollaista se juuri on! Jalat oudot ja kipuilevaiset. Turvotukseni ei ole kovin suurta, ei kauhean näkyvää, muutamien senttien ero on parempaan jalkaani, mutta molemmat muutoin oireilevat. Akillesjänteen kohtaan ja jalkapöydän päälle helposti tulee ärsytystä; jalat kovin herkät hiertymiselle. Erikoiskenkiä minulla ei ole, enkä ole kuullutkaan, että niitä voisi saada jotenkin kunnallisesti. Sinulta kysyn vielä sitä, että onko ok käyttää nesteenpoistolääkettä, sillä kun olen nämä vuodet lymfa-asioita 'tutkinut', niin olen lukenut, että nesteenpoistolääkkeitä ei lymfanesteturvotukseen tulisi käyttää, muista syistä ilmenevään turvotukseen kyllä?
Todella hyvin tunnistan kuvauksestasi itseäni. Elämä jäykkää ja kömpelöä; kyykistymiset, tasapaino, reisien sisällä olevien 'piuhojen' sattuilu. Sitten huolettaa, että lihakset varsinaisesti heikentyvät tällaisena tökkönä eläessä. Olisin itse kyllä luullut, että sopeutuminen olisi ollut helpompaa, kun syöpä sentäs on nyt poissa, mutta kovaakin surua vielä koen, masentuneisuutta. Tämä oireisto teettää halua eristäytyä ystävistä; tätä vaivaisuutta on erittäin vaikea selittää kuvailla kenellekään, että mikä minua vaivaa ja haittaa ja miksi olen niin helposti väsyväinen. Käytän jalkojani jollakin tavoin jännittyneesti ja istuessani liikuttelen kinttuja koko ajan. Levoton sielu :)

Kiitos kuuntelusta taas. Halaus teille molemmille.

Kenkiä ja saappaita olen saanut ortopedin lähetteellä,he tekevät myös jalasta muotin ja saan sopivan ortopedisen pohjallisen,mitä käytän kengissä. Se helpottaa kävelemistä .Hankin itselleni Masai lenkkarit,sellaiseet "keinukengät" ja niilä voin kävellä pieniä lenkkejä,mutta vain pieniä.Ovat pehmeät ja hyvät jalkoihin.Heiluttelen myös varpaitani ja välillä käyn akupunktiossa.Jos rasitan jalkojani liikaa,niin siitä "sakotetaan" heti.Ymärrän täysin kipusi ja millaista niiden kanssa on elää.Tottakai siitä masentuu,kun ei pysty siihen mikä oli ihan itsestään selvää ennen.Apua pitää pyytää rohkeasti,sillä itse tästä kärsii eniten.Ystäväni tietävät tästä ja toimivat sen mukaan.En sitä yleisesti kerro kaikille,sillä on ihmisiä jotka eivät ymärrä asiaa olenkaan.

Nesteen poisto lääkkeet sain noin vuosi sitten,kun oikea jalka yht`äkkiä turposi kovasti.Ei johtunut syövästäni,vaan muista asioista.Syöpäni sairastin vuosia sitten.

Ota reippasti yhteyttä lääkäriin,hanki lähete ortopedille,omani on kullan arvoinen ja auttaa kovasti ja tekee kaikkensa,jotta saisin parhaiman hoidon vaivoihini.

Syys haleja sylin täydeltä.

Rintasyövän yhteydessä poistettiin kaikki imusolmukket kainalostani,käsivarteni ei ole onneksi turvonnut,mutta kipuja siinä on.On sellainen tunne että kainalossa olisi joku "pussi" kun olen rasittanut kättäni.Sain kuulla että näin se on monella ja kivut jäävät kroonisiksi.

Portinvartija leikkaus epäonnnistui ja siitä tyhjennys.

Hyvää syksyä ja tsemppiä teille kaikille kohtalotovereille.

Minulle tehtiin ulkomailla syöpäleikkaus, v. 2000, poistettiin kohtu, ym. Olin epäileväinen melkein heti leikkauksen jälkeen ja pyysin sairaalasta paperini. En kyllä saanut kaikkia papereitani. Ne sain vasta, kun piti olla oikeudenkäynnin aika. Minulla ei ollut mitään syöpää! Minut oli otettu leikattavaksi sairaalaan lääkärikokelaiden työtä varten, jonka jälkeen he olisivat saaneet tohtorin arvon. En ollut ainoa silloin, noin 30 muuta ulkomaalaista oli otettu siihen sairaalaan samaan aikaan. Ihmettelin sinne mennessä, kun käytävä näytti turkkilaiselta basaarilta, naisilla oli kaikilla huivit tai burkat päässä, paitsi minulla. - Leikkausselostuksistani sain lukea, että minulla ei ollut syöpää ollenkaan. Ja yhteensä 200 imusolmuketta oli poistettu vatsaontelusta ilman aihetta, harjoituksen vuoksi.- Tulos: kaikkea niinkuin teillä muillakin. Jos kävelen ulkona 250 250 metriä takaisin, on minun vedettävä käsilläni itseäni ylös yhden kerroksen verran, kun ei ole hissiä. Usein en mene ulos, en jaksa. Seksiä ei ole ollut 16 vuoteen, koska se sattui silloin, kun v.2000 yritimme. Virtsarakko ei toiminut leikkauksen jälkeen yli kuukauteen ja toimii hyvin huonosti edelleen. Minun asianajajani ei kertonut, koska asiaani käsiteltäisiin, en tiedä, mitä siellä tapahtui, joko päätettiin peitellä koko juttu tai asianajani pani korvauksen omaan taskuunsa. -Mieheni hieroo jalkojani, vaikka ei tietenkään osaa mitään lymfahierontaa. En ole tuntenut itseäni terveeksi leikkauksen jälkeen. Enkä ole saanut mitään apua. Olen sanonut miehelleni, että hän saa jättää minut, mutta hän on kuitenkin jäänyt.