Katselen senioreita risteilyllä ja olen miettinyt kannattaisiko ostaa joku seniorimatka. Millaisia kokemuksia teillä on niistä? Mitä eroa niissä on tavallisille seuramatkoille? Rollaattorimummot liikkeellä vai reippaat aikuiset. Kylpylään vai rantalomalle? Mietin, uskaltaisinko lähteä yksin matkaan, vai pitää saada oma kaveri kumaan.
Seniorimatkoille?
Matkalle vai ei?
22493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olin niin paljon yhdessä mieheni kanssa kaikkialla, etten uskalla yksin lähteä. Turhaan olen vuosia maksanut kallista jatkuvaa matkavakuutusta.
Olettekö käyneet Pärnun kylpylässä yksin?
Pitääkö silloin yöpyä jonkun uppo-oudon ihmisen kanssa samassa huoneessa?
Olin ostoksilla paikallisessa citymarketissa. Katselin neulelankoja koska syksy herättä minussa myös neulomisen vietin. Paikalle pörähti varsinaissuomen murretta puhuvia eläkeläisiä. Meillä näet on tuossa joen rannalla hotelli missä eläkeläisten on mahdollista viettää tuettuja lomia, joista jo olen aikaisemmin täällä kertonutkin. Heillä oli hyvin hauskaa, he kailottivat isoon ääneen kuinka mahtavaa olla täällä maalla, voi liikkua vapaasti ei tarvitse pelätä autoja kun niitä ei täällä ole, niin ihanaa olla kaukana sivistyksestä jne.. hahahaahihiihoo
Harmaapäisten pariskuntien poppoo toinen toisiinsa nojaten
Kuuntelin ja ajattelin suo luoja minulle järkeä liikkua yksin tai kaksin ei porukassa sillä porukassa tyhmyys tiivistyy..
Voi että mullakin on hauskaa, nauran yksin ääneen tuon tekstin luettuani.
Halavat on huvit!
Tottakai saa asua itsekseen, mutta se maksaa enemmän. Nykyisin ei kai edes myydä yksin matkustaville paikkoja kahden hengen huoneessa. Sellaisen minä haluaisin eikä vieras asuinkaveri yhtään haittaisi.
Sama käsitys on mullakin. Kämppis pitää olla jo matkaa tilatessa. Tässä suhteessa ryhmissä matkustelu on suositeltavaa. Saman seurueen jäsenet voivat yöpyä samassa huoneessa. Monet yhdistykset tekevät matkoja, ota selvää mahdollisuuksista. Ei sitä koko ajan porukan mukana tarvitse olla.
Kertomasi perusteella porukalla oli hauskaa, eikös se ole pääasia? Emme ole samanlaisia, muille suokaamme ilot muillekin. Varsinaissuomalaiset ovat ihan mukavia tyyppejä.
... ja kaikesta päätellen seurallisempiakin kuin kainuulaiset jurottajat...
Kylpyläloma esitteissä on hotellin kohdalla symboli N/M joihin myydään nais-ja miespaikkoja. Yksin ei tarvitse olla,ja tulee halvemmaksikin.
Tulin juuri kauppareissulta, kahdesti jouduin halattavaksi. Puheliaita olemme, jään usein kiinni suustani, mutta olemme myös ylpeitä. Omaamme Ryysyrannan Joosepin sisua emmekä ole tyhjän naurajia, mutta osaamme naurattaa. (Munamies)
Seniorimatkat Oy. Rahat pois eläkeläisiltä. Ylihintaisia. Niukat ohjelmat. Tarkoitettu ihmisille joilla ei oma-alotteisuutta riittävästi, tarvitsevat opasta. Vertaa lastentarha / tarhatädit.
Yksin/Kaksin pääsee huomattavasti halvemmalla ja voihan sitä kiilata sinne sekaan senioreiden kun/jos heitä tapaa matkalla.
No..yksi seikka varmaan, nämä ei hakeudu terveyskeskukseen löytääkseen juttuseuraa...
Kerta ja karkuun. Oli onneksi lyhyt reisu jossa paikkasin vaimoni etukateen maksamaa paikkaa.
En viitsi ryhtya kuvailemaan kokemuksiani.
Mitä vikaa seniorimatkailijoissa on? Olemme joskus aina törmänneet seniorimatkailijoihin maantievarren taukopaikoilla ja hotelleissa. Hotellin aamiaisella on silloin oikein hauskaa meilläkin, jotka emme seurueeseen kuulu.
"akkapaha"
Eipä heissä vikaa enää ole, ainakaan henkistä, koska silloin taitaisi matkailu jäädä sairaalan käytäville. Tässäkin tietysti poikkeus vahvistaa säännön.
Kameran kanssa vaellessani hautausmaan käytäviä, useimmat käppäilevät siellä pareittain, useimmin naisittain.
Mutta yksi asia kummastuttaa pientä kulkijaa, miksi menevät niin monet näyttelemään nuorekkaasti?
Ei sekään pahasta aina ole, mutta ikä vaatisi että arvokkaasti.
Myöskin seniori voi poistua naisen kanssa puskaan, mutta arvokkaasti, arvokkaasti, ei liioittelevan riehakkaasti.
Tää siis koskee matkatoimistojen parihuoneparittamista.
Minä taidan olla ainoa joka saa käyttäytyä törkeenpentumaisesti.
H.
,Älä haudoille elämän lymyyn kulje, sanoo runoilijakin. Miten sinä Hunkzs, jota pidän varsin aikaasi seuraavana - hautausmailla lymyilet kameroinesi. Onhan läheisyydessäsi, merta, maata, kallioita, syksyistä-sekä-talvista-keväistä maisemaa, uskon niistä löytyvän kuvauskohteita. Yksinäinen ruusukin on kaunis kuvauskohde.
Porskutellaan eteenpäin myötätuulessa - toivottavasti kun vielä jaksetaan. Ei muuta kun nuppi meren aalloille päin, meren tyskyt ja pärskeet antavat silmien iloa.
"Lorena*"
Kuulehan lutuseni, vuosia sitten aloin kulkemaan kamera kainalossani, uskoin olevani valokuvauksessa maailman paras.
Vaan niin surkeasti kävi, että Netissä oli aina miljoona parempaa kuvaa aiheestani.
Joten nyt ovat Teräksensiniset Haukansilmäni odottelemassa vain jotain harvinaista, odottamatonta.
Hautausmaalla vaeltelin etsimässä julkkiksia, siis meidän, vanhusten julkkiksia.
90 kuvan itkumuuri minulla on. Ansakin.
Jokunen 90v.: kin.
Kukkakuvista on minulla tuskallinen alihankkija.
Älä tee kamerasta kärsimystä, kuten minä. :)
H.
Suosittelen ottamaan mieluummin sekamatkan. Miksi seurustella aina vanhojen kanssa, mielenkiintoisempaa on tutustua nuorempiin ja yleensäkin keskustella kaikenikäisten kanssa, kun ja jos siihen on mahdollisuus. Matkoilla yleensä on.
Seniorimatkoilla on ainakin minun kokemukseni mukaan ollut enemmistönä tätä ikäluokkaa paljon vanhempia, siis vanhuksia hyvinkin, ja jutut liikkkuvat sairauksien ympärillä tai viinan tai rahan. Aika tylsää. Rollaattorimummoja tai -pappoja matkoilla en ole tavannut, luulosairaita ja oikeasti sairaita kyllä paljon.
Rollaattorimummot ja -papat voisivat reipastua oikeasti kokeilemaan matkustelua muuallekin kuin lähikauppaan, sillä rollaattori ei ole matkustelulle este,. Oma asenne sitä voi olla, jollei uutta uskalla kokeilla. No jaa, rollaattorilla saattaa olla hieman hankalaa edetä viidakossa tai hiekkadyynillä, mutta muita kohteita löytyy kosolti...
Mitä varten vanhat ihmiset eivät osaa keskusstella muusta kuin itsestään ja sairauksistaan? Ovatko sairaudet jonkinlainen mitali eli mitä enemmän on leikelty tai mitä hurjempia määriä eri lääkkeitä syödään, sitä sankarillisempi on olo? Mikä on korrekti tapa suhtautua näihin sairauskertomuslaisiin? Pitääkö kehua vai nöyristellen kuunnella vai saako kävellä tiehensä, kun kyllästyttää tai kertoja kaivaa esille leikkausarpensa ja/tai lääkereseptinsä?
Siihen olen myös törmännyt,että seniorit seurustelevat vain tuttujensa kanssa. Toki ystävälllisiä päällisin puolin ollaan muillekin, mutta vain tuttujen kanssa istutaan samaan pöytään, mennään ostoksille ja kysytään: kuinka sulla menee? Onhan tietysti suuri vaara matkoilla,että muut kuin tutut ovat sarjamurhaajia, varkaita tai mitä lie hunsvotteja. Sietää siis varoa kaikki muita kuin tuttuja.
Jos tykkäät olla aina yksin, mene siis seniorimatkalle yksin, rauhasi on taattu. Jos olet vauraan oloinen, on pieni mahdollisuus,että seniorit, joilla on huomattavia pidätysvaikeuksia alkoholin suhteen, löytävät sinusta sponsorinsa. Silloin saat ehdotuksia päivin ja öin. Erityisesti öin, olitpa nainen tai mies.
Melko kapea on kokemuksesi senioreista. Ryhmänä eivät ole muita ikäluokkia kummempia. Kuulun yhdistyksen hallitukseen ja jäsenissä on paljon arkoja. Velvollisuuteni on mielestäni pitää huolta siitä, että kaikki viihtyvät. Tähän olen tottunut jo työelämässä. Silloin liikuin erilaisissa ryhmissä. Esittelin aina itseni, kun tulin vieraaseen seurueeseen. Mieleeni tuli yksi tapaus. Esittelin itseni, mutta vieressä istuva mies ei tehnyt sitä. Myöhemmin mulle selvisi, että oli joku ministeriön virkamies.Sinne suuntaan en keskustellut, toisella puolella oli vähemmän jäykkää porukkaa.
aikoinaan puolison kanssa matkoilla oli kaikista pahinta, silloin koko vuoden ristiriidat aukesi, ja olimme toistemme "kimpussa"koko ajan, mutta ei mitenkään positiivisessa mielessä,haaveeni onkin lähteä matkalle vielä yksin..
Monen sortin kokemuksia.
Olemme olleet yhteen laskettuna vaimon kanssa reisussa noin 4,5-vuotta.
Tuosta on valtaosa puhtaasti omatoimisia, kahdestaan tehtyja.
Pisin yhtajaksoinen rupeama oli 3kk:n tyonhaku Esapanjassa.
Joskus, etsiessamme iltamyohalla majapaikkaa, on vaimo osoittautunut hieman karsimattomaksi ja sekin lasten vuoksi.
Nyt on menossa 4:s viikko ilman riitaa.
Me olemme selvitelleet kokoaikaisesti "koko vuoden ristiriitoja" nyt yli 10-vuotta.
Sitakin ennen osa-aikaisesti useita vuosia.
Lienemme riittavan temperamenttisia ettei jaa mitaan hampaankoloon.
ei ikinä enää, aina joku narisija mukana jota pitää sietää, sietää sietäää
MItä vikaa seniorimatkoissa ja matkailijoissa on vikaa. Aika paljon riippuu itsestä. Keväällä olimme Viimsissä viikon ja ikähaitari 65 -87v, ei pienintakään marinaa mistään suunnasta.
Hauskaa oli kun naiset ottivat kestolakkauksen varpaiden ja käsien kynsiin hoitojen yhteydessä. Miehet taasen, parranajot ja parturointi kauniiden tyttöjen huollossa.
Iltaisin kokoonnuimme parantamaan maailmaa ja pyörähtelemään musan tahdissa jossa oli rokki soi korvia vihlovasti. On otettava huomioon, tämä ikäluokka ei ole tottunut fysikaalisiin hoitoihin ja ns ylellisyyshoidot taas ovat heille luxusta.
Ymmärrän hyvin nuorempia maailmamatkaajia joilla on varaa valita yksityismatkansa jolloin hinta-laatusuhde pitää olla paikallaan ja uskallusta lähteä vaikka yksin.
Kaikilla matkoilla pitää olla mukana hiukan seikkailumieltä sekä varautumista pikkuylläreihin
Monenlaisia reissuja on takanapäin, negatiivisista asioista muistelen, olihan se kokemus kokemusten joukossa. Lienee sanontakin, mikä ei tuhoa se vahvistaa. Ei muuta kun rohkeutta ja menoksi kun monojalka alkaa vippaamaan.