Olihan se "kiva" mennä töihin, kun ensin saa lukea lehdestä, että työnantaja irtisanoo ja ulkoistaa niin ja niin monta. Noin joka viides saa kengän kuvan persuuksille tai joutuu ulkoistettavaksi.
Eihän siinä mitään, markkinat ja niillä pärjääminen se määrää näissä asioissa, ikävissäkin. Mutta kyllähän sitä itsensä vähän mitättömäksi pelinappulaksi tuntee, kun asian saa ensimmäiseksi lukea lehdestä. Ja kun samaan aikaan yhtiö jakaa osakkenomistajilleen ylimääräistä osinkoa.
Kyllä sitä hyvinä aikoina juhlapuheissa puhutaan avoimuudesta ja henkilöstöstä tärkeänä voimavarana. Mutta kun se paha paikka tulee, voisi kai näitä hommia paremminkin hoitaa, ymmärtäen, että se voimavarakin on perheitään elättäviä, tuntevia ihmisiä.
Kyllä nämä asiat, tällä iällä, taitavat useimmille olla aika vakavia asioita. Ja saattavat lähiaikoina koskettaa yhä useampia. Rankka päivä, ylimääräisen saunan, muutamine ylimääräisine saunakaljoineen se vaati, että vähän rauhoittui. No, joillekkin nämä asiat saattaa olla hyvinkin tuttuja ja on tietysti niitäkin, joilla ei ole enää mitään irtisanottavaa eikä lomautettavaa. Meikäläisellä 30 vuotta tänä vuonna täyteen, ilman suurempia pelkoja työpaikan menetyksestä.
Mitenkäs sinä, vastaavaa kokenut ja jopa niiden "valittujen" joukkoon joutunut, olet asiasta yli päässyt? Tai sinä, jolla pieni pelko persuuksissa tulevaisuuden suhteen, kuluttaako voimia ja vie intoa työnteolta, vai pitääkö painaa entistä kovemmin osoittaakseen olevansa säilyttämisen arvoinen?
Eihän siinä mitään, markkinat ja niillä pärjääminen se määrää näissä asioissa, ikävissäkin. Mutta kyllähän sitä itsensä vähän mitättömäksi pelinappulaksi tuntee, kun asian saa ensimmäiseksi lukea lehdestä. Ja kun samaan aikaan yhtiö jakaa osakkenomistajilleen ylimääräistä osinkoa.
Kyllä sitä hyvinä aikoina juhlapuheissa puhutaan avoimuudesta ja henkilöstöstä tärkeänä voimavarana. Mutta kun se paha paikka tulee, voisi kai näitä hommia paremminkin hoitaa, ymmärtäen, että se voimavarakin on perheitään elättäviä, tuntevia ihmisiä.
Kyllä nämä asiat, tällä iällä, taitavat useimmille olla aika vakavia asioita. Ja saattavat lähiaikoina koskettaa yhä useampia. Rankka päivä, ylimääräisen saunan, muutamine ylimääräisine saunakaljoineen se vaati, että vähän rauhoittui. No, joillekkin nämä asiat saattaa olla hyvinkin tuttuja ja on tietysti niitäkin, joilla ei ole enää mitään irtisanottavaa eikä lomautettavaa. Meikäläisellä 30 vuotta tänä vuonna täyteen, ilman suurempia pelkoja työpaikan menetyksestä.
Mitenkäs sinä, vastaavaa kokenut ja jopa niiden "valittujen" joukkoon joutunut, olet asiasta yli päässyt? Tai sinä, jolla pieni pelko persuuksissa tulevaisuuden suhteen, kuluttaako voimia ja vie intoa työnteolta, vai pitääkö painaa entistä kovemmin osoittaakseen olevansa säilyttämisen arvoinen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noo, noita on tullut useampia vastaan, aina jokusen vuoden välein. Joskus on käynyt niinkin että työt ovat loppuneet, mutta uutta on kyllä tilalle löytynyt. Viimeisin oli vajaa vuosi sitten, 30 henkilöstä leikattiin pois kuusi, työt säilyivät sillä kertaa ja kun vuosia on jäljellä enää vähän, saattaa hyvin riittää eläkkeelle asti. Tällä hetkellä on päättymässä samassa talossa taas yksi kierros missä 65 hengen kokonaisuudesta leikataan yhdeksän. Siinäkin saa moni tuttu lähteä.
Jos olet suoritusportaassa, ei noista stressitaso juuri nouse, koska kyllä tekevästä aina kiinni pidetään. Jos olet tuessa tai esikunnassa, alkaakin juttuun sotkeutua kaikenlaista vaikeammin hallittavaa kuten henkilökemiaa, pärstäkerrointa, ikää, kehityspotentiaalia ym ym...
Voi ei! Olen todella pahoillani että edes uhkaa joudut kokemaan. En ole joutunut kokemaan tuota uhkaa vaikkakin työssäni on tehtävä hommat vähemmällä porukalla ja sairaslomien korvaajia ei saada ym. Ei ole helppoa olla ruohonjuuritasolla ja joutua kokemaan nuo kiristykset ja irtisanomiset. Jotkut voittavat osinkoineen ja jotkut häviää. Arpa on heitetty, taas kerran :(