Mitä tehdä jos ei pysty elämään hänen kanssaan mutta ei ilmankaan häntä. Jos silloin kun hän ei ole kanssasi masentaa, surettaa ja ikävöi. Ja silloin kun hän on kanssasi ahdistaa, suututtaa ja samalla rakastaa?
i love you but fuck you
ristiriitainen tunne
7368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Villi arvaus. Olet läheisriippuvainen ja hänen kanssaan vääristä syistä, et rakkaudesta? Kai siitäkin pystyy kasvamaan ulos.
Kyllä se voi rakkautta olla. Rakastamiseen kuuluu ne ikävätkin tunteet. Tärkein on tunne, ettet halua/voi elää ilman häntä. Itsekin koen aina masennusta ja ahdistusta kun olen omasta suututtavasta rakkaastani erossa.
Höpö höpö, ei rakkauden ja rakastamisen ja yhdessä olemisen kuulu vaikeaa ja ahdistavaa olla! Päinvastoin, suhteen kuuluu tässä hullussa maailmassa olla se paras ja ihanin paikka jossa ollaan turvassa ja voidaan hyvin.
Aloittajalla on selkeästi keskenkasvuinen ote suhteeseensa, ei vain uskalla päästää irti huonosta suhteesta, ehkä ei uskalla olla yksin. Mut mitä pelkäämistä siinä sitten on, kannattaa jossain vaiheessa elämää kasvaa ihan oikeasti aikuiseksi, ja se kannattaa tehdä ennemmin kuin myöhemmin, koska elämä pakottaa sen sitten kuitenkin jossain vaiheessa tekemään, toivottavasti ainakin. Keskenkasvuiset kun ovat niitä ikävimpiä kumppaneita.
Ensimmäinen kysymys ehkä kuuluu,
että miksi ei voi elää hänen kanssaan?
Miten voi masentaa olla erossa ja olla yhdessä samaan aikaan?
Miten voi ahdistaa jos voi olla ihmisen kanssa jota rakastaa?
MInulla on tällä hetkellä vähän samanlainen tilanne,
enemmänkin ahdistaa olla erossa, koska haluaisin viettää
hänen kanssaan enemmän aikaa mutta se on tällä hetkellä mahdotonta.
En voisi kuvitella elämääni ilman häntä,
koska rakastan häntä ja olen sen hänelle kertonut.
Elämä ei aina mene niinkuin ajattelee,
mutta pitää tulla toimeen niillä eväillä mitä tällä hetkellä on.
Ehkä pitäisi iloita niistäkin hetkistä jotka saa viettää toisen kanssa
eikä miettiä sitä mikä jää puuttumaan.
mä en tiedä miksi rakkaus sotketaan johonkin tunnekoukkuun joka syntyy siitä kun paskan keskellä on yksi ok hetki. Vähän kuin hakattais ja sitten hakkaaja huilaa nii sanois sille ett laita nyt jäitä rystysiisi ettei turpoa ja odottaa että jatkuu.
Jos ei rakasta itseään niin varmaan tollainen suhde antaa tunnetasolla niitä ylämäkiä ja alamäkiä joita voi sitte pitää rakkautena. Tasaisella vauhti loppuiskin ja tulis todettuu ett tää ei ollukkaa mitään.
Noita joitakin kommentteja lukiessa huomaa, miten tuollaiset asiat voidaan sekoittaa rakkauden ihmissuhteiden egoiluihin.
Lause "i love you but fu ck you" käsittää juurikin sen egon tavan pyrkiä huojuttamaan ja vetelemään oikeista naruista, jotta sen valtaama ihminen ei osaisi erottaa rakkautta egosta. Lisäksi jotta ihminen olisi mahdollisimman pitkään, mieluiten koko sen aikasen elämänsä ajan horroksessa niiden tunteiden keskellä.
Sen perusteella ihmisen on tarvetta saada tuntea jotain sellaista, mikä poistaisi sen sisäisen tyhjyyden mutta silti se ahdistaamasentaasurettaajnejne.
Luulemme pelastuksen saapuvan ulkopuolelta mutta vaikka se siinä on, silti hyljeksitään sitä.
Miksi? Koska niin kauan kun luulemme onnellisuuden tulevan ja rakkauden syntyvän toisen ihmisen kautta, se tyhjyys on edelleen meissä.
Silloin voi tuntua juurikin tuollaiselta.
Jos katsotte ja tunnustelette tuollaista käyttäytymistä mikä on sangen "tavallista", eikö edes vähän ole teistä hieman mielenvikaista...?
Kysy itseltäsi miksi ahdistaa ja miksi suututtaa kun olet hänen kanssaan.