Olen 35-vuotias nainen ja olen siirtanyt lapsitoiveitani sen takia, että pelkään synnytystä tosi paljon. Nyt alkaa ikä tulemaan vastaan, ja nyt on viimeiset hetket käsillä, jos lapsia haluaa. Voinko saada sektion, vaikka olen sairastanut syvän laskimotukoksen. Geenivirhettä minulla ei ole. Onko muita, ketkä olisivat synnyttäneet sektiolla laskimotukoksesta huolimatta?
Voiko sektion saada
laskimotukos...
11
339
Vastaukset
- ehkä adoptio
Laskimotukos ei ainakaan paranna mahiksia saada sektiota, koska lisää sitä. Itse pelkäsin synnytystä, olen 3 kertaa synnyttänyt ja viimeisessä raskaudessa kävin jollain naurettavalla pelkopolillkin. Turhaan. Mitään kipulääkitystä en edelleenkään kerinnyt saamaan. Lopputulos en synnytä enää koskaan, kivun pelon takia. Haluaisin mutta ei halua olla rakaana enkä synnyttää alakautta.
Laskimoveritulppaan on kyllä estolääkkeet ettei se voi olla syy evätä sektiota, mutta siihen nojaavat varmasti. - Realistista
Käsittääkseni Suomessa ei saa sektiota pelon takia. Voin olla väärässäkin toki, mutta ehdottomasti en sitä suosittele.
Itselleni tehtiin sektio 52t synnytyksen jälkeen, ja jos vaan voisin asioita muuttaa, niin kääntäisin vauvani oikeaan asentoon kohdussa, jotten sektiota olisi tehty. Ensinnäkin paraneminen on todella kamalaa. Puolitoista kuukautta tuntui kuin suolet pullahtaisivat ulos, ja vasta sen jälkeen kykenin nukkumaan taas kyljelläni tai mahallani. Ensimmäiset viikot maate laittaminen tai ylös nouseminen olivat järjettömän vaikeita, sätkin kuin koppakuoriainen sängyssä ja kärsin. Koetapa siinä sitten imettää, kun kaikki liikkuminen on järjettömän vaikeaa.
Kylkisyöttö ei onnistunut ollenkaan ja sylissä imettäminen oli vaikeaa, kun en tietty halunnut vauvaa haavan päälle. Olinkin vielä normaaliakin enemmän jumissa, kaikkialle koski. Imetys sitten jäikin 7vko jälkeen kokonaan monen muunkin vaikeuden takia, mutta tuo kamala sektio ei tosiaankaan asiaa yhtään parantanut. Sen takia nimittäin en jaksanut yrittää kunnolla opettaa lasta rinnalle, kun oppi lastenosastolla ekan viikon aikana pullolle. Lisäksi en haavan takia päässyt katsomaan lasta kuin tunniksi tai pariksi päivässä, kun isä pääsi minut paikalle kärräämään.
Nyt puoli vuotta myöhemmin haava on edelleen inhottavan tuntuinen, ja maha on osittain puutunut. Liikunnan ja vatsalihasten harjoittamisen voi aloittaa vasta paljon myöhemmin kuin muut, ja kaikki siirtyi myöhemmäksi.
Joten todellakaan en suosittele pelkän pelon takia sektiota, se on kamala kokemus ja haitta vauva-ajan alkuun. Älä tee kaikesta vaikeampaa, jos mahdollista. Synnytys ei lopulta ole yhtään niin kamala asia kuin usein pelätään, ja kun lääkkeet pyytää heti alkuun, niin kipu ei ole mitenkään paha.- Erilainen kokemus x
Saa. pelon vuoksi sektion. Itsellä takana 3 sektiota, toipuminen nopeaa ja vaivatonta. Aloitin juoksulenkkeilyn 5 viikkoa sektiosta, tein alusta saakka syviä vatsalihaksia. Meillä on sektiosta todella erilaiset kokemukset. Sektiohaavani on bikinirajassa vaakatasossa, miten sinulla?
- Realistista
Erilainen kokemus x kirjoitti:
Saa. pelon vuoksi sektion. Itsellä takana 3 sektiota, toipuminen nopeaa ja vaivatonta. Aloitin juoksulenkkeilyn 5 viikkoa sektiosta, tein alusta saakka syviä vatsalihaksia. Meillä on sektiosta todella erilaiset kokemukset. Sektiohaavani on bikinirajassa vaakatasossa, miten sinulla?
Tietty omaan tilaani vaikutti moni asia, peruskuntoni oli huono, ja äärimmäisen voimakkaiden symfyysi- eli liitoskipujen takia en pystynyt viimeisen kolmanneksen aikana kävelemään viikon aikana yhteensä kuin maksimissaan pari kilometria, ja jos yksi kilometri tuli päivän aikana, en pystynyt laskeutumaan edes yksiä portaita alas asunnostamme ja ulos kolmeen päivään. Olin siis jo ennen leikkausta erittäin huonossa kunnossa, ja minulla kävelemään lähteminenkin oli tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, vasta kolmannen kuun kohdalla aloin pystyä ns. normaaliin kävelyvauhtiin, enkä silloinkaan vielä kovin pitkiä lenkkejä.
Haava on minulla myös vaakatasossa, ja on tosiaan edelleen ikävän tuntuinen. Varsinaisesti ei kipeä, mutta iljettää koskea, kun alempien tasojen arpi tuntuu. Ihon pinta on myös ikävän tuntuinen, verenkierto ei ole täysin palautunut.
Toki esimerkkini on siitä huonommasta ääripäästä. Ehkä pointtini olikin, että se paraneminen voi olla niin rankkaa, että vuorokauden pelko ja kipu on siihen verrattuna lasten leikkiä. Ja tiedän mistä puhun, oma synnytykseni kesti yli kaksi vuorokautta, ponnistin ohjeiden vuoksi yli kuusi tuntia, ja silti päättyi kiireiseen keisariin virheasennon vuoksi... - erilainen kokemus
Realistista kirjoitti:
Tietty omaan tilaani vaikutti moni asia, peruskuntoni oli huono, ja äärimmäisen voimakkaiden symfyysi- eli liitoskipujen takia en pystynyt viimeisen kolmanneksen aikana kävelemään viikon aikana yhteensä kuin maksimissaan pari kilometria, ja jos yksi kilometri tuli päivän aikana, en pystynyt laskeutumaan edes yksiä portaita alas asunnostamme ja ulos kolmeen päivään. Olin siis jo ennen leikkausta erittäin huonossa kunnossa, ja minulla kävelemään lähteminenkin oli tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, vasta kolmannen kuun kohdalla aloin pystyä ns. normaaliin kävelyvauhtiin, enkä silloinkaan vielä kovin pitkiä lenkkejä.
Haava on minulla myös vaakatasossa, ja on tosiaan edelleen ikävän tuntuinen. Varsinaisesti ei kipeä, mutta iljettää koskea, kun alempien tasojen arpi tuntuu. Ihon pinta on myös ikävän tuntuinen, verenkierto ei ole täysin palautunut.
Toki esimerkkini on siitä huonommasta ääripäästä. Ehkä pointtini olikin, että se paraneminen voi olla niin rankkaa, että vuorokauden pelko ja kipu on siihen verrattuna lasten leikkiä. Ja tiedän mistä puhun, oma synnytykseni kesti yli kaksi vuorokautta, ponnistin ohjeiden vuoksi yli kuusi tuntia, ja silti päättyi kiireiseen keisariin virheasennon vuoksi...Sektioista on toki niin monta erilaista kokemusta, kuin on sektiotakin. Se täytyy kuitenkin todeta, että kyllä Suomessa saa sektion ihan vaan pelon takia. Ketään ei pakoteta alakautta synnyttämään, vaikka siihen toki yritetäänkin taivutella.
Kuulostaa siltä, että tiettyjä asioita on sinun kohdallasi mennyt suorastaan pieleen. Synnytyksesi kesto on sellainen, että sektioon olisi pitänyt päätyä jo aiemmin, varsinkin ponnistusvaiheen osalta. Ihmeellistä, jos tuo kuusi tuntia todella pitää paikkansa, yleensä viimeistään kahden tunnin kohdalla aletaan harkita sektiota.
Sektiopotilaan on myös monessa paikassa mahdollista saada perhehuone. Omalla kohdallani synnytys päätyi myös kiireelliseen sektioon, mutta saimme perhehuoneen ja imetin vauvaa kahden tunnin sisällä leikkauksesta. Vauva oli koko ajan kanssamme ja isä hoiti vauvaa, koska en itse leikkauksen takia pystynyt. Lisämaitoa vauva ei saanut koko aikana (eikä ole saanut vieläkään, ikää viisi kuukautta), joten sektio ei siihen mitenkään välttämättä johda. Kuulostaa siltä, ettei sinulle myöskään ole annettu riittävästi imetysohjausta. Vauvaa ei sektiopotilaan kannata missään nimessä imettää sylissä. Parhaiten onnistuu ehkä puoli-istuvassa asennossa siten, että vauva lepää imetystyynyllä kainalossa. Muilla tyynyillä voi vielä kohottaa imetystyynyä ylemmäs tarpeen mukaan.
Toipuminen sektiosta on tosiaan yksilöllistä, mutta sinun tapauksessasi ei ehkä ole toimittu aivan parhaalla tavalla ja kokemuksesta on sen vuoksi muodostunut tavallistakin ikävämpi. Missään nimessä en pelkosektiota suosittele, se on iso leikkaus ja riskejä on enemmän kuin alatiesynnytyksessä. Ylivoimaisen pelon kohdalla se on kuitenkin mahdollista saada. - Realistista
erilainen kokemus kirjoitti:
Sektioista on toki niin monta erilaista kokemusta, kuin on sektiotakin. Se täytyy kuitenkin todeta, että kyllä Suomessa saa sektion ihan vaan pelon takia. Ketään ei pakoteta alakautta synnyttämään, vaikka siihen toki yritetäänkin taivutella.
Kuulostaa siltä, että tiettyjä asioita on sinun kohdallasi mennyt suorastaan pieleen. Synnytyksesi kesto on sellainen, että sektioon olisi pitänyt päätyä jo aiemmin, varsinkin ponnistusvaiheen osalta. Ihmeellistä, jos tuo kuusi tuntia todella pitää paikkansa, yleensä viimeistään kahden tunnin kohdalla aletaan harkita sektiota.
Sektiopotilaan on myös monessa paikassa mahdollista saada perhehuone. Omalla kohdallani synnytys päätyi myös kiireelliseen sektioon, mutta saimme perhehuoneen ja imetin vauvaa kahden tunnin sisällä leikkauksesta. Vauva oli koko ajan kanssamme ja isä hoiti vauvaa, koska en itse leikkauksen takia pystynyt. Lisämaitoa vauva ei saanut koko aikana (eikä ole saanut vieläkään, ikää viisi kuukautta), joten sektio ei siihen mitenkään välttämättä johda. Kuulostaa siltä, ettei sinulle myöskään ole annettu riittävästi imetysohjausta. Vauvaa ei sektiopotilaan kannata missään nimessä imettää sylissä. Parhaiten onnistuu ehkä puoli-istuvassa asennossa siten, että vauva lepää imetystyynyllä kainalossa. Muilla tyynyillä voi vielä kohottaa imetystyynyä ylemmäs tarpeen mukaan.
Toipuminen sektiosta on tosiaan yksilöllistä, mutta sinun tapauksessasi ei ehkä ole toimittu aivan parhaalla tavalla ja kokemuksesta on sen vuoksi muodostunut tavallistakin ikävämpi. Missään nimessä en pelkosektiota suosittele, se on iso leikkaus ja riskejä on enemmän kuin alatiesynnytyksessä. Ylivoimaisen pelon kohdalla se on kuitenkin mahdollista saada.Kyllä kadettaa, kun lukee vastaustasi. :( Kyllä, moni asia meni synnytyksessäni todella pahasti pieleen (myös useamman neuvolaihmisen mielestä), ja tuossa on niistä vasta osa. Ponnistus kesti pitkään, koska oksitosiinista huolimatta en auennut, eikä kolmesta ultrasta huolimatta kukaan osannut diagnosoida lapsen pahaa virheasentoa, joten kätilö käski 8cm kohdalla ponnistamaan aina, kun tuli supistus. Niitä tuli ehkä 5min välein, oksitosiinit täysillä, ja yhden supparin aikana ehdin ponnistaa aina lujaa kolme kertaa, joten rankkaa oli. Kellosta katsoin, milloin aloitin ja milloin viimein lääkärit päättivät sektiosta, ja siinä välillä oli 6,5 tuntia. Huok...
Imetysopastusta en saanut, enkä minkäänlaisia ohjeita siitä, miten sektiohaavan tai vauvan kanssa pitäisi elää. Symfyysikipuihin en saanut apua odotusaikana, kun kukaan ei tuntunut tajuavan, että ne olivat todella pahat ja apua oikeasti olisi ollut.
Seuraavan lapsen synnytän riemulla alateitse, jos vaan onnistuu. Pelkoa ei onneksi jäänyt, koska koko homma meni niin pieleen, että koin sellaisia kipuja, mitä koko synnytkseen ei kuuluisi, ja olivat varmasti jopa pahempia (esim. symfyysikivusta ja siitä ponnistusvaiheesta johtuvat rajut lonkkanivelkivut, joihin epiduraali ei auttanut yhtään). - ............
Kyllä Suomessa saa sektion pelon takia.
- erilainen kokemus
Realistista kirjoitti:
Kyllä kadettaa, kun lukee vastaustasi. :( Kyllä, moni asia meni synnytyksessäni todella pahasti pieleen (myös useamman neuvolaihmisen mielestä), ja tuossa on niistä vasta osa. Ponnistus kesti pitkään, koska oksitosiinista huolimatta en auennut, eikä kolmesta ultrasta huolimatta kukaan osannut diagnosoida lapsen pahaa virheasentoa, joten kätilö käski 8cm kohdalla ponnistamaan aina, kun tuli supistus. Niitä tuli ehkä 5min välein, oksitosiinit täysillä, ja yhden supparin aikana ehdin ponnistaa aina lujaa kolme kertaa, joten rankkaa oli. Kellosta katsoin, milloin aloitin ja milloin viimein lääkärit päättivät sektiosta, ja siinä välillä oli 6,5 tuntia. Huok...
Imetysopastusta en saanut, enkä minkäänlaisia ohjeita siitä, miten sektiohaavan tai vauvan kanssa pitäisi elää. Symfyysikipuihin en saanut apua odotusaikana, kun kukaan ei tuntunut tajuavan, että ne olivat todella pahat ja apua oikeasti olisi ollut.
Seuraavan lapsen synnytän riemulla alateitse, jos vaan onnistuu. Pelkoa ei onneksi jäänyt, koska koko homma meni niin pieleen, että koin sellaisia kipuja, mitä koko synnytkseen ei kuuluisi, ja olivat varmasti jopa pahempia (esim. symfyysikivusta ja siitä ponnistusvaiheesta johtuvat rajut lonkkanivelkivut, joihin epiduraali ei auttanut yhtään).Voi että, tosi surullista, että kohdallasi on mokattu niin monessa asiassa. :( Olen tosi pahoillani, toivottavasti valitit asiasta jälkeenpäin, että sairaala sai edes palautetta. Aivan kummalliselta kuulostaa kätilön toiminta, minä aukesin vauhdilla yhdeksään senttimetriin, siinä sitten odoteltiin viitisen tuntia, josko etenisi, mutta kun ei edennyt, niin leikattiin. Kätilö vielä painotti, että missään nimessä ensisynnyttäjää ei laiteta ponnistamaan, ennen kuin on täydet kymmenen senttiä auki. Aivan karseaa, että sinut pistettiin ponnistamaan, jos olit auki vain kahdeksan senttiä! Ihan kummallista toimintaa, meilläpäin vielä painotettiin, että mitä tahansa kysymystä tulee liittyen sektioon tai vauvaan, niin saa soittaa suoraan synnärille ne muutamat ekat viikot. Eli imetykseenkin liittyen olisi saanut soittaa synnärille ja kysyä. Tosin sieltä neuvottiin sen verran hyvin, ettei kotona enää mennyt sormi suuhun.
Mutta: kyllä minäkin toivon voivani synnyttää vielä joskus alakautta, vaikkei sektiosta mitään traumoja jäänytkään. Toivottavasti sinäkin koet vielä uuden raskauden ja saat kokea synnytyksen, josta jää hyvä mieli! Pääasia, että teillä on kuitenkin vauvan kanssa kaikki nyt hyvin, hyvää jatkoa!
- hohhoijaa..
mä sanon suoraan että mua oikee naurattaa nämä pelkään synnytystä jutut.. itse olen synnyttänyt 2 lasta ja niissä ei ollut mitäään kamalaa.. ihan liikaa ihmiset pelkää synnytystä, jos mahollisimman aikasin pyytää kivulievitystä nii ei varmaa ole kamala synnytys.. itse ottanut kummassaki synnytyksessä 5cm kohalla epiduraalin ja kivut katos kokonaan.. ei sitä synnytystä kannata alkaa miettimään nii paljoa etukäteen että tulee kauheet pelot.. synnytys voi mennä tosi hyvin ja nopeasti.. ihan oikeesti naiset nyt.. ryhdistäytykää ja kyllä te pystytte synnyttämään.. elkää pelätkö..
- NiinpäNiin
Kuules nyt hohhoijaa!
Naura sinä vaan muiden peloille jos siltä tuntuu. Et nauraisi jos omissa synnytyksissäsi olisi jotain mennyt pieleen. Puudutusten epäonniostuminen, lapsen kiskonta, erbin pareesi ja riekaleina oleva äiti. Hohhoijaa, naurattaisiko sillon sinua todella? - roskaa
Vai oikein naurattaa. Varmaan naurattaisi sittenkin kun paskan epäempaatisen ja välinpitämättömän kätilön takia vauva jouduttiin repimään imukupilla, tuloksena kivat sulkijoihin asti menevät repeämät ja loppuelämän ongelmat. Tiedossa oli että vauva on iso ja avotarjonnassa, minä tyhmänä ensisynnyttäjänä uskoin kun kätilö sanoi että kokeile ensin ponnistaa ja jos ei onnistu niin leikkuriin. Eipä vaan ragoinut kätilö mihinkään ennenkuin vauvan sykkeissä syviä laskuja. Siihen mennessä olin kyllä ponnistanut jo tarpeeksi, vauva vetäytyi aina takaisin ponnistuksen loppuessa.Joo, pääsinhän toki leikkuriin kiireellä lähes taju kankaalla, hemppakin oli peräti 60. Vauva joutui hapenpuutteen takia olemaan kolme päivää tarkkailussa ennenkuin sain vauvan viereeni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän341461Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61301Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11235- 61224
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411208Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,21208Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01194Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11170Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21150Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136