Voiko sektion saada

Saa. pelon vuoksi sektion. Itsellä takana 3 sektiota, toipuminen nopeaa ja vaivatonta. Aloitin juoksulenkkeilyn 5 viikkoa sektiosta, tein alusta saakka syviä vatsalihaksia. Meillä on sektiosta todella erilaiset kokemukset. Sektiohaavani on bikinirajassa vaakatasossa, miten sinulla?

Erilainen kokemus x kirjoitti:

Saa. pelon vuoksi sektion. Itsellä takana 3 sektiota, toipuminen nopeaa ja vaivatonta. Aloitin juoksulenkkeilyn 5 viikkoa sektiosta, tein alusta saakka syviä vatsalihaksia. Meillä on sektiosta todella erilaiset kokemukset. Sektiohaavani on bikinirajassa vaakatasossa, miten sinulla?

Lue lisää

Tietty omaan tilaani vaikutti moni asia, peruskuntoni oli huono, ja äärimmäisen voimakkaiden symfyysi- eli liitoskipujen takia en pystynyt viimeisen kolmanneksen aikana kävelemään viikon aikana yhteensä kuin maksimissaan pari kilometria, ja jos yksi kilometri tuli päivän aikana, en pystynyt laskeutumaan edes yksiä portaita alas asunnostamme ja ulos kolmeen päivään. Olin siis jo ennen leikkausta erittäin huonossa kunnossa, ja minulla kävelemään lähteminenkin oli tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, vasta kolmannen kuun kohdalla aloin pystyä ns. normaaliin kävelyvauhtiin, enkä silloinkaan vielä kovin pitkiä lenkkejä.

Haava on minulla myös vaakatasossa, ja on tosiaan edelleen ikävän tuntuinen. Varsinaisesti ei kipeä, mutta iljettää koskea, kun alempien tasojen arpi tuntuu. Ihon pinta on myös ikävän tuntuinen, verenkierto ei ole täysin palautunut.

Toki esimerkkini on siitä huonommasta ääripäästä. Ehkä pointtini olikin, että se paraneminen voi olla niin rankkaa, että vuorokauden pelko ja kipu on siihen verrattuna lasten leikkiä. Ja tiedän mistä puhun, oma synnytykseni kesti yli kaksi vuorokautta, ponnistin ohjeiden vuoksi yli kuusi tuntia, ja silti päättyi kiireiseen keisariin virheasennon vuoksi...

Realistista kirjoitti:

Tietty omaan tilaani vaikutti moni asia, peruskuntoni oli huono, ja äärimmäisen voimakkaiden symfyysi- eli liitoskipujen takia en pystynyt viimeisen kolmanneksen aikana kävelemään viikon aikana yhteensä kuin maksimissaan pari kilometria, ja jos yksi kilometri tuli päivän aikana, en pystynyt laskeutumaan edes yksiä portaita alas asunnostamme ja ulos kolmeen päivään. Olin siis jo ennen leikkausta erittäin huonossa kunnossa, ja minulla kävelemään lähteminenkin oli tuskaa ensimmäiset pari kuukautta, vasta kolmannen kuun kohdalla aloin pystyä ns. normaaliin kävelyvauhtiin, enkä silloinkaan vielä kovin pitkiä lenkkejä.

Haava on minulla myös vaakatasossa, ja on tosiaan edelleen ikävän tuntuinen. Varsinaisesti ei kipeä, mutta iljettää koskea, kun alempien tasojen arpi tuntuu. Ihon pinta on myös ikävän tuntuinen, verenkierto ei ole täysin palautunut.

Toki esimerkkini on siitä huonommasta ääripäästä. Ehkä pointtini olikin, että se paraneminen voi olla niin rankkaa, että vuorokauden pelko ja kipu on siihen verrattuna lasten leikkiä. Ja tiedän mistä puhun, oma synnytykseni kesti yli kaksi vuorokautta, ponnistin ohjeiden vuoksi yli kuusi tuntia, ja silti päättyi kiireiseen keisariin virheasennon vuoksi...

Lue lisää

Sektioista on toki niin monta erilaista kokemusta, kuin on sektiotakin. Se täytyy kuitenkin todeta, että kyllä Suomessa saa sektion ihan vaan pelon takia. Ketään ei pakoteta alakautta synnyttämään, vaikka siihen toki yritetäänkin taivutella.

Kuulostaa siltä, että tiettyjä asioita on sinun kohdallasi mennyt suorastaan pieleen. Synnytyksesi kesto on sellainen, että sektioon olisi pitänyt päätyä jo aiemmin, varsinkin ponnistusvaiheen osalta. Ihmeellistä, jos tuo kuusi tuntia todella pitää paikkansa, yleensä viimeistään kahden tunnin kohdalla aletaan harkita sektiota.

Sektiopotilaan on myös monessa paikassa mahdollista saada perhehuone. Omalla kohdallani synnytys päätyi myös kiireelliseen sektioon, mutta saimme perhehuoneen ja imetin vauvaa kahden tunnin sisällä leikkauksesta. Vauva oli koko ajan kanssamme ja isä hoiti vauvaa, koska en itse leikkauksen takia pystynyt. Lisämaitoa vauva ei saanut koko aikana (eikä ole saanut vieläkään, ikää viisi kuukautta), joten sektio ei siihen mitenkään välttämättä johda. Kuulostaa siltä, ettei sinulle myöskään ole annettu riittävästi imetysohjausta. Vauvaa ei sektiopotilaan kannata missään nimessä imettää sylissä. Parhaiten onnistuu ehkä puoli-istuvassa asennossa siten, että vauva lepää imetystyynyllä kainalossa. Muilla tyynyillä voi vielä kohottaa imetystyynyä ylemmäs tarpeen mukaan.

Toipuminen sektiosta on tosiaan yksilöllistä, mutta sinun tapauksessasi ei ehkä ole toimittu aivan parhaalla tavalla ja kokemuksesta on sen vuoksi muodostunut tavallistakin ikävämpi. Missään nimessä en pelkosektiota suosittele, se on iso leikkaus ja riskejä on enemmän kuin alatiesynnytyksessä. Ylivoimaisen pelon kohdalla se on kuitenkin mahdollista saada.

erilainen kokemus kirjoitti:

Sektioista on toki niin monta erilaista kokemusta, kuin on sektiotakin. Se täytyy kuitenkin todeta, että kyllä Suomessa saa sektion ihan vaan pelon takia. Ketään ei pakoteta alakautta synnyttämään, vaikka siihen toki yritetäänkin taivutella.

Kuulostaa siltä, että tiettyjä asioita on sinun kohdallasi mennyt suorastaan pieleen. Synnytyksesi kesto on sellainen, että sektioon olisi pitänyt päätyä jo aiemmin, varsinkin ponnistusvaiheen osalta. Ihmeellistä, jos tuo kuusi tuntia todella pitää paikkansa, yleensä viimeistään kahden tunnin kohdalla aletaan harkita sektiota.

Sektiopotilaan on myös monessa paikassa mahdollista saada perhehuone. Omalla kohdallani synnytys päätyi myös kiireelliseen sektioon, mutta saimme perhehuoneen ja imetin vauvaa kahden tunnin sisällä leikkauksesta. Vauva oli koko ajan kanssamme ja isä hoiti vauvaa, koska en itse leikkauksen takia pystynyt. Lisämaitoa vauva ei saanut koko aikana (eikä ole saanut vieläkään, ikää viisi kuukautta), joten sektio ei siihen mitenkään välttämättä johda. Kuulostaa siltä, ettei sinulle myöskään ole annettu riittävästi imetysohjausta. Vauvaa ei sektiopotilaan kannata missään nimessä imettää sylissä. Parhaiten onnistuu ehkä puoli-istuvassa asennossa siten, että vauva lepää imetystyynyllä kainalossa. Muilla tyynyillä voi vielä kohottaa imetystyynyä ylemmäs tarpeen mukaan.

Toipuminen sektiosta on tosiaan yksilöllistä, mutta sinun tapauksessasi ei ehkä ole toimittu aivan parhaalla tavalla ja kokemuksesta on sen vuoksi muodostunut tavallistakin ikävämpi. Missään nimessä en pelkosektiota suosittele, se on iso leikkaus ja riskejä on enemmän kuin alatiesynnytyksessä. Ylivoimaisen pelon kohdalla se on kuitenkin mahdollista saada.

Lue lisää

Kyllä kadettaa, kun lukee vastaustasi. :( Kyllä, moni asia meni synnytyksessäni todella pahasti pieleen (myös useamman neuvolaihmisen mielestä), ja tuossa on niistä vasta osa. Ponnistus kesti pitkään, koska oksitosiinista huolimatta en auennut, eikä kolmesta ultrasta huolimatta kukaan osannut diagnosoida lapsen pahaa virheasentoa, joten kätilö käski 8cm kohdalla ponnistamaan aina, kun tuli supistus. Niitä tuli ehkä 5min välein, oksitosiinit täysillä, ja yhden supparin aikana ehdin ponnistaa aina lujaa kolme kertaa, joten rankkaa oli. Kellosta katsoin, milloin aloitin ja milloin viimein lääkärit päättivät sektiosta, ja siinä välillä oli 6,5 tuntia. Huok...

Imetysopastusta en saanut, enkä minkäänlaisia ohjeita siitä, miten sektiohaavan tai vauvan kanssa pitäisi elää. Symfyysikipuihin en saanut apua odotusaikana, kun kukaan ei tuntunut tajuavan, että ne olivat todella pahat ja apua oikeasti olisi ollut.

Seuraavan lapsen synnytän riemulla alateitse, jos vaan onnistuu. Pelkoa ei onneksi jäänyt, koska koko homma meni niin pieleen, että koin sellaisia kipuja, mitä koko synnytkseen ei kuuluisi, ja olivat varmasti jopa pahempia (esim. symfyysikivusta ja siitä ponnistusvaiheesta johtuvat rajut lonkkanivelkivut, joihin epiduraali ei auttanut yhtään).

Kyllä Suomessa saa sektion pelon takia.

Realistista kirjoitti:

Kyllä kadettaa, kun lukee vastaustasi. :( Kyllä, moni asia meni synnytyksessäni todella pahasti pieleen (myös useamman neuvolaihmisen mielestä), ja tuossa on niistä vasta osa. Ponnistus kesti pitkään, koska oksitosiinista huolimatta en auennut, eikä kolmesta ultrasta huolimatta kukaan osannut diagnosoida lapsen pahaa virheasentoa, joten kätilö käski 8cm kohdalla ponnistamaan aina, kun tuli supistus. Niitä tuli ehkä 5min välein, oksitosiinit täysillä, ja yhden supparin aikana ehdin ponnistaa aina lujaa kolme kertaa, joten rankkaa oli. Kellosta katsoin, milloin aloitin ja milloin viimein lääkärit päättivät sektiosta, ja siinä välillä oli 6,5 tuntia. Huok...

Imetysopastusta en saanut, enkä minkäänlaisia ohjeita siitä, miten sektiohaavan tai vauvan kanssa pitäisi elää. Symfyysikipuihin en saanut apua odotusaikana, kun kukaan ei tuntunut tajuavan, että ne olivat todella pahat ja apua oikeasti olisi ollut.

Seuraavan lapsen synnytän riemulla alateitse, jos vaan onnistuu. Pelkoa ei onneksi jäänyt, koska koko homma meni niin pieleen, että koin sellaisia kipuja, mitä koko synnytkseen ei kuuluisi, ja olivat varmasti jopa pahempia (esim. symfyysikivusta ja siitä ponnistusvaiheesta johtuvat rajut lonkkanivelkivut, joihin epiduraali ei auttanut yhtään).

Lue lisää

Voi että, tosi surullista, että kohdallasi on mokattu niin monessa asiassa. :( Olen tosi pahoillani, toivottavasti valitit asiasta jälkeenpäin, että sairaala sai edes palautetta. Aivan kummalliselta kuulostaa kätilön toiminta, minä aukesin vauhdilla yhdeksään senttimetriin, siinä sitten odoteltiin viitisen tuntia, josko etenisi, mutta kun ei edennyt, niin leikattiin. Kätilö vielä painotti, että missään nimessä ensisynnyttäjää ei laiteta ponnistamaan, ennen kuin on täydet kymmenen senttiä auki. Aivan karseaa, että sinut pistettiin ponnistamaan, jos olit auki vain kahdeksan senttiä! Ihan kummallista toimintaa, meilläpäin vielä painotettiin, että mitä tahansa kysymystä tulee liittyen sektioon tai vauvaan, niin saa soittaa suoraan synnärille ne muutamat ekat viikot. Eli imetykseenkin liittyen olisi saanut soittaa synnärille ja kysyä. Tosin sieltä neuvottiin sen verran hyvin, ettei kotona enää mennyt sormi suuhun.

Mutta: kyllä minäkin toivon voivani synnyttää vielä joskus alakautta, vaikkei sektiosta mitään traumoja jäänytkään. Toivottavasti sinäkin koet vielä uuden raskauden ja saat kokea synnytyksen, josta jää hyvä mieli! Pääasia, että teillä on kuitenkin vauvan kanssa kaikki nyt hyvin, hyvää jatkoa!