Teknillinen massakoulutus

"Entä kuinka suuri osa ikäluokkansa pojista aloittaa teknilliset orkeakoulu-/yliopisto-opinnot ? Arvaan osuuden suuruudeksi 10 - 20 % vai onko jopa enemmän ? "

"Nykyisin aloituspaikkoja on yliopistoissa 3 800 ja ammattikorkeakouluissa 7 500. atkossa DI-aloituspaikkoja olisi 3 500 ja ammattikorkeakouluissa nuorisoasteella 7 000 opiskelupaikkaa." (tämä on vuodelta 2008)

Lähde:
http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/teknillinen koulutus tarvitsee enemman opettajia ja vahemman aloituspaikkoja/a54764

Voitaneen olettaa siis aloituspaikoiksi 3500 (yo) ja 7000 (AMK).

Vertailun vuoksi ikäluokat

1990 - 65 659
1995 - 63 067
2000 - 56 742
2005 - 57 745

Näin ollen esim. 1990 syntyneistä aloituspaikkoja on laskennallisesti noin 5,3 prosentille ja AMK-paikkoja vastaavasti noin 10,66 prosentille.

3500 / 65 659 * 100 = 5,33 %
7000 / 65 659 * 100 = 10,66 %

Quercus rubra taitaa olla joku "uniikki lumihiutale" joka meni opiskelemaan jotain pientä humanistialaa jossa aloittaa vuosittain 3 ihmistä. Tuo arvio on aika rankka, kun luultavasti edes puolet ikäluokasta ei mene korkeakouluun opiskelemaan, eikä kaikki mene teknilliselle puolelle. Tuo 5% tuntuu aika isolta luvulta myös, mutta uskottavammalta

Mutta mitäs siitä, jos kerran tekniikka kiinnostaa ihmisiä, ja kaikille on töitä

Minusta tässä keskustelunavauksessa on pientä viisauden siementä. Sisäänottomääriä on lisätty merkittävästi ja mielestäni DI:n tutkinto on osittain myös sitä kautta kärsinyt pientä inflaatiota. Mielestäni tämä kuitenkin johtuu siitä, että Opetusministeriö myöntää yliopistoille perusrahoitusta tuotettujen tutkintojen perusteella. Mitä enemmän tuotettuja tutkintoja, sitä enemmän rahaa yliopisto saa. Eli mitä enemmän otetaan sisään, niin sitä enemmän todennäköisesti tulee ulos. Massakoulutus on siis seuraus, ei niinkään itsessään se alku ja juuri.

Koulutuksen laatua on vaikea mitata ja siksi mitataan tuotettujen tutkintojen määrää. Minusta tämä on huono suuntaus ja ikävä kyllä opiskelijatkin ovat pikku hiljaa alkaneet kokea, että he ovat vain numeroita yliopiston "taseessa". Opiskelijat suorittavat opintopisteitä saadakseen opintotukea, mutta unohtavat harmillisen usein, että he oikeastaan opiskelevat tullakseen hyväksi tulevassa ammatissaan. Tästä eivät myöskään opettajat muistuta mielestäni tarpeeksi usein. Sen sijaan, että pidettäisiin kirjaa siitä, kuinka monta opiskelijaa valmistuu tässä kuussa tai tänä vuonna, eikö ensisijainen tavoite olisi kuitenkin tuottaa niitä parhaita mahdollisia osaajia yhteiskuntaan?

"Sisäänottomääriä on lisätty merkittävästi ja mielestäni DI:n tutkinto on osittain myös sitä kautta kärsinyt pientä inflaatiota."

Ei edes ihan pientä. Monilla aloilla harjoittelupaikat ovat kiven alla edes lähes valmistuneille opiskelijoille. Kesäharjoittelupaikan saaminen omalla alalle on lähes lottovoitto ja toisaalta jos käy huono tuuri 3-5 lukuvuoden aikana, niin on huonossa asemassa lopputyötä etsiessä ilman mitään alan työkokemusta. Ja yhä useampi valmistuu kortistoon.

Itse suoritin DI-opinnot keskimääräistä nopeammin 4 vuodessa (dippatyötä lukuunottamatta) löytämättä yhtään oman alan harjoittelupaikkaa.

Opiskelun arvostus on selvästi laskenut, vaikka oppilaitokset koittavatkin pitää hyvää imagoa yllä kaikenmaailman tilastoilla.

Teknillisiltä aloilta valmistunee n. 5% ikäluokasta. Se ei 5 miljoonan asukkaan Suomessa ole tosiaankaan liian suuri luku, pieni maa tarvitsee osaajia. Ei voi vain ajatella että työpaikat menevät kiven alle, totta kai myös uusia tekniikan yrityksiä perustetaan enemmän kun on enemmän koulutettuja ihmisiä, jotka siihen pystyvät ja rohkenevat.

Opiskelu esim. TKK:lla ei todellakaan ole helppoa, on melkoista p*skanpuhumista väittää, että kursseista pääsee helpolla kun jo läpipääsyyn vaaditaan 45% oikein tenteistä. AMK:lla asiat ovat matemaattisesti helpompia mutta käytäntöä on enemmän.