Teille, jotka mietitte, jaksatteko enää ymmärtää ja huolehtia ja olla muka näkemättä: lähtekää suhteesta ajoissa.
Jokainen tietää, että voidakseen rakastaa toista on osattava rakastaa itseään. Bulimikkokin sen tietää. Itselleen voi hakea apua tai sitten ylimielisesti kuvitella itseään jo auttaneensa.
Kolme vuotta sitten en tiennyt vielä mitään syömishäiriöistä, paitsi ylimalkaisesti jotain oireista. Ja sen, että nämä ihmiset ovat usein hyvin ankaria itselleen.
Ehkä olen jotain oppinut, en tiedä. Tuntuu kuin jotkut rajat olisivat jääneet häneltä lapsena kokematta, turvalliset ja järkevät rajat. Mihin ihminen itse loppuu ja mistä ympäristö alkaa.
En tajunnut mitään toisilla treffeillä, kun hän ei suostunut pizzeriassa syömään palastakaan. Minä hyväntahtoisesti tarjouduin ottamaan kasvisruokaa, jotta hänkin voisi syödä. Mutta ei.
En tajunnut mitään vielä vuoden päästäkään. En vaikka öljypisaran tipauttaminen pannulle aiheutti valtaisan kohtauksen. Samoin sukulaisten laittama ruoka. Aina niissä oli jotain ylimääräistä mikä tuntuu sisällä pahalta. Samaan aikaan hedelmiä ja marjoja meni kilotolkulla päivässä. Sokerittomia pastilleja ja limonadeja askeittain ja litroittain. Ja suoli laulaa, lalalaa.
Vasta myöhemmin sain kuulla että hänhän on ollut sairas 10 vuotta. Sain kuulla vessakeikoista ja milloin vessaa ei ollut saatavilla, oli isot oksennusämpärit, joita sitten piti piilotella. Toden teolla säikähdin kun aloin ottaa selvää, mitä tuollainen sairashistoria ihmisen keholle tekee. Millaisissa kuihtuneissa kuorissa ihminen voi elämäänsä elää, ainokaistaan?
Kaikken raskainta oli ottaa patoutumat niskoilleen, kuunnella kun sokeasti huidotaan ja vihataan kaikkea mikä liikkuu. Heikkoutta hän ei sietänyt. Ei omaansa, mutta ei varsinkaan muiden. Pakeni mielikuvitusmaailmaan missä on vain vahvoja.
Kerran mainitsin ystävästäni, jolla on lukihäiriö. Hän nauroi räkäistä ivanaurua. Se on minusta epäreilua ihmiseltä, jonka suhde ruokaan on 2-vuotiaan tasolla.
Oli ollut terapiaa matkan varrella, mutta ei vertaisten tukea, ei rehellistä ja suoraa keskustelua vaikka kuin olisi vaikeaa. Eristäytymistä. Tuntuu ettei ollut sittenkään halua parantua. Oma sairas maailma on lohdullinen paikka, siellä on kontrolli ja hallinta edes näennäisesti.
Minun piti olla se, joka avaa ikkunoita ja tuo turvaa ja auttaa rikkinäistä lentämään omilla siivillään, näyttää miten terveet ihmiset elävät.
Mutta mitä minusta tuli: manipuloinnin uhri, taloudellisesti hyväksikäytetty, loppuun poltettu.
Jäi vain tuhkat.
Väsyin olemaan ymmärtävä puoliso
5
385
Vastaukset
- perästä tullaan!
Tajuan. Syömishäiriöisen kanssa eläminen on takuulla todella rankkaa!
Itselläni anoreksia, ollut jo "ikuisuuden". Nyt kyllä jo paranemisen tiellä.
Nyt, kun olen hieman sieltä alimmasta helvetistä noussut, tajuan, miten sairas mieletäni olen ollut! Tajuan että läheisilläni on ollut rankkaa ja raskasta. Häpeän, vaikka en se ollut minä, se oli sairaus! Se söi minut, se otti vallan ja hallitsi totaalisesti. Sairaimmillani en edes tajunnut olevani sairas. Miten siitä parantua jos itse ei ongelmaa tunnista eikä tiedosta!
Kirjoituksestasi paistaa katkeruus ja viha. Se on täysin luonnollista, ja sinulla on siihen oikeus. En myöskään kannusta jäädä suhteeseen, joka ahdistaa, tekee itsellekin pelkkää pahaa ja myrkyttää elämän.
Todellakin; jos et enää jaksa, jos uuvut ja suhde on pelkkää tuskaa, lähde. Lähde hyvällä omallatunnolla. olet varmasti tehnyt kaiken mitä osaat ja mitä sinulta voi kohtuudella vaatia. Et koskaan pysty parantamaan syömishäiriöistä. Kyseessä on niin vakava mielen sairaus, että se ehdottomasti vaatii asiansa osaavaa henkilöä auttamaan. Ja terapia vie aikaa, jopa vuosia kuten minun kohdallani.
Ei ole mitään mieltä että tervekin osapuoli sairastuu ja romahtaa! Toivon että pääset tuosta kaikesta yli, ja että huominen tuo jotain paljon parempaa tullessaan! Onnea matkaan! - Minä vaan...
Minua, bulimia sairautta sairastavana, risoo se kun jokainen perheriita, jokainen huonotuulisuuden puuska ja jokainen ahdistuneisuuden tunne johtuu minun bulimiastani. Minulla on sellainen tunne, että MINÄ parisuhteessa olen unohtunut tyystin ja varsinkin vastoinkäymisemme johtuvat minun omasta sairauden hoitamattomuudestani.
On ihanaa että puolisoni on tukena, mutta tämä on mein kampf, minun taisteluni! - ägäshääärkäjä
Mä seurustelin myös jonkin aikaa bulimiaa sairastavan pojan kanssa. Pikkuhiljaa alkoi totuus valkenemaan, kun kaveri ei koskaan suostunut syömään mitään herkkuja kylässä jos tarjosin. Illan aikana saattoi huolia yhden dumlen jopa. Hän oksensi aina ravintolareissujen jälkeen. Hän itse kertoi oksentaneensa, väitti olevaansa mahataudissa tai jännittävänsä. joo, niin varmaan jokaisella tapaamisella. Jätkä laihtui silmissä, hänen hiuksensa olivat elottoman väriset, kuolemankarheat ja ohenivat. Hän sai nukkumaan mennessä outoja kouristuksia, joita ihmettelin suuresti. Hän oli aina omissa maailmoissaan, tärisi ja paleli. Hän oli lopulta vain luuta ja nahkaa. Eniten minua ärsytti miten suuri ongelma hänelle oli jos kävin ystäväni kanssa esim. arnoldsissa donitsilla. Hän yritti tartuttaa oman paskamaailmansa minuunkin. Haukkui minua läskiksi, kuinka minulla oli mahaa vaikka olin silloin mallin mitoissa. Hän nauroi ylipainoisille ihmisille. Hänelle läskit oli maailman etovin asia. Hohhoijaa, voikohan pinnallisempaa enää olla.
Nykyään seurustelen miehen kanssa, jolla on ihanan lihaksekas vartalo. Hän on harteikas ja hänellä on ihanan muodokas takamus :) Terveellinen ja urheilullinen vartalo on paljon mukavempaa katsottavaa kun luuranko, punoittavat silmät, huono iho ja turvonneet sylkirauhaset. On mukavaa laittaa hyvää ruokaa ja leipoa poikaystävälle, joka tosiaan arvostaa sitä. Ei voi ymmärtää mikä järki on itsensä nälkään näännyttämisessä! Sitä voi näyttää hyvältä terveellisinkin keinoin, urheilemalla. Ihminen voi olla kaunis olematta LAIHA!- pau123
kyse ei ole todellakaan pinnallisuudesta.
- ägäshääärkäjä
Pau123, en siis tarkoittanut bulimiaa sairastavia pinnallisiksi missään nimessä, vaan sitä mihin sävyyn kyseinen henkilö haukkui ylipainoisia ihmisiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sanna Marin teki sen, mihin muut eivät pystyneet - sote kerralla maaliin
Yli 15 vuotta Suomessa vatvottu sote-uudistus meni lopulta läpi Sanna Marinin hallituksen aikana. Edeltävät hallitukset485061Enää viisi yötä Sannan kirjaan
Ihan täpinöissään tässä odotellaan. Vaikea pysytellä aloillaan, kun koko ajan tekisi mieli jo kirjakauppaan rynnätä, mut273724Marinin hallitus hyväksyi soten (105-77) vuonna 2021
vastaan äänesti Kok, persut, KD, Liike Nyt. Nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt. Pääkirjoitus: Sanna Marin jätti693483Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"
Lasse Lehtisen mukaan vasemmalla on radiohiljaisuus hänen uutuuskirjastaan, "Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket" L1012838SDP:n valtuutettu valehtelee koulutuksensa
SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mahad Ahmed käyttää maisterin titteliä suoritettuaan 60 opintopisteen epäviral912729IL - 100 000 potentiaalista sotilasta pakeni Ukrainasta!
"Ukrainasta nuorten miesten joukkopako Liki 100 000 asevelvollisuusikäistä miestä on poistunut Ukrainasta parin viime k302680Anteeksi T
Aamulla olit iloisena huomenta toivottamassa ja minä naama mutrussa sanoi huomenet takaisin. Tajusin vasta yläkerrassa131871En mä tahallani ole näin hankala.
Mulla oli kuusi vuotta sitten vähän samanlainen tilanne ja se päättyi huonosti. Ilmeisesti kuvittelin kaiken silloin ta161656Harmittaako mies, että yhteys katkesi?
Olisitko halunnut, että olisi säilynyt jonkinlainen yhteys vai oliko parempi polttaa sillat takana?2021498- 1531351