Ihmisyyden määritelmä on minusta se, että kokee koko sen kirjon tunteita, mitä voidaan ihmiseltä odottaa.
Joten kun minä sanon että minun tunteitani tulee kunnioittaa, sanon että kaikkien tunteita tulee kunnioittaa. Kuten myös itse teen. Ongelmat syntyvät siinä että odotan muiden olevan tunne-elämältään yhtä rikkaita kuin minä itse jolloin heidän toimintansa olisi ennustettavissa. Aivan vastaavasti kuin minä koen velvollisuutta palkita minulle tehdyt hyvät teot, oletan muiden toimivan samoin - ja kerta toisensa jälkeen saan pettyä kun huomaan että niin ei olekaan. Muut pitävät sitten sitä minun harjoittamanani itsekeskeisyytenä, kun hämmästelen tätä, ymmärtämättä sitä, että heidän oman tunne-elämänsä vajaus synnyttää ristiriidan ja kommunikaatio-ongelman. Jos kaikki ihmiset kokisivat koko ihmisyyden kirjon tunteita, kuten minä, toisin sanoen olisivat täysinäisiä ihmisiä, mitään ongelmia ei syntyisi. Kiistat kaikkien ihmisten välillä maailmassa ja kiistat minun ja muiden välillä johtuvat siitä, että suurimmalla osalla on vajaa tunne-elämä, mutta sen rakenne poikkeaa muiden vajaudesta. Kaksi eri tavalla vajaata ihmistä eivät ymmärrä toisiaan, kuten eivät myöskään minua. Päällisin puolin nämä konfliktit voivat näyttää kaikki samanlaisilta, johon on päätteeksi helppoa älyllisesti laiskasti todeta "ihmisyys on tällaista". Se ei kuitenkaan poista mihinkään sitä tosiasiaa, että kaikista mahdollisista tiloista minun tilani on objektiivisesti ylivertainen. Vika todellakin on muissa, ei minussa, ja tämän voi perustella hyvin. Riidassa herkkätunteisen ja tunnevammaisen ihmisen välillä ei syy voi koskaan olla herkkätunteisessa.
Joten kun minä sanon että minun tunteitani tulee kunnioittaa, sanon että kaikkien tunteita tulee kunnioittaa. Kuten myös itse teen. Ongelmat syntyvät siinä että odotan muiden olevan tunne-elämältään yhtä rikkaita kuin minä itse jolloin heidän toimintansa olisi ennustettavissa. Aivan vastaavasti kuin minä koen velvollisuutta palkita minulle tehdyt hyvät teot, oletan muiden toimivan samoin - ja kerta toisensa jälkeen saan pettyä kun huomaan että niin ei olekaan. Muut pitävät sitten sitä minun harjoittamanani itsekeskeisyytenä, kun hämmästelen tätä, ymmärtämättä sitä, että heidän oman tunne-elämänsä vajaus synnyttää ristiriidan ja kommunikaatio-ongelman. Jos kaikki ihmiset kokisivat koko ihmisyyden kirjon tunteita, kuten minä, toisin sanoen olisivat täysinäisiä ihmisiä, mitään ongelmia ei syntyisi. Kiistat kaikkien ihmisten välillä maailmassa ja kiistat minun ja muiden välillä johtuvat siitä, että suurimmalla osalla on vajaa tunne-elämä, mutta sen rakenne poikkeaa muiden vajaudesta. Kaksi eri tavalla vajaata ihmistä eivät ymmärrä toisiaan, kuten eivät myöskään minua. Päällisin puolin nämä konfliktit voivat näyttää kaikki samanlaisilta, johon on päätteeksi helppoa älyllisesti laiskasti todeta "ihmisyys on tällaista". Se ei kuitenkaan poista mihinkään sitä tosiasiaa, että kaikista mahdollisista tiloista minun tilani on objektiivisesti ylivertainen. Vika todellakin on muissa, ei minussa, ja tämän voi perustella hyvin. Riidassa herkkätunteisen ja tunnevammaisen ihmisen välillä ei syy voi koskaan olla herkkätunteisessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.