Hei, kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa soskussa hakemassa toimeentulotukea. Oli kyllä melkoisen pelottava kokemus! Jos nyt ihmettelette miksi tälle palstalle kirjoitan, niin olen eroamassa lapseni isästä ja muutamme kahdelleen lapsen kanssa. Yksinhuoltajaa minusta ei varsinaisesti tule sillä jatkamme yhteishuoltajuutta mutta minä olen jatkossa lähivanhempi.
Mutta siis asiaan eli siihen soskukäyntiin! Hoidan lastani kotona joten kotihoidontuki on pääasiallinen toimeentuloni. Sehän ei tietenkään riitä kattamaan edes vuokraa joten saan myös asumistukea. Sen lisäksi tarvitsen toimeentulotukea. Noh, soskussa minua odotti harvinaisen epäystävällisen oloinen, töykeän ja arvostelevan näköinen muori. Hän katseli minua kaiken aikaa hyvin arvostelevasti, terävällä silmällä kuin etsien jotain merkkiä jostain poikkeavasta. Silmäili myös lastani kateellisena. Sanoi monen monta kertaa kuinka nätti ja ihana tyttö minulla on. No nättihän se on ja olen kyllä ylpeä äiti, mutta mitä ihmettä sitä hokemaan?!
Sitten siinä jutellessamme kävi ilmi, että olen käynyt synnytyksen jälkeisen masennuksen takia paikallisessa mielenterveystoimistossa useamman kerran juttelemassa. Tästäpä täti ilmeisesti päätteli etten tule jaksamaan lapseni kanssa kahdestaan ja kehoitti ottamaan yhteyttä lastensuojeluun heti jos vähänkään tuntuu siltä etten jaksa. No sellaista ongelmaa ei ole, joten sivuutin tuon kehotuksen. Jonnekin mielen sopukoihin se kuitenkin jäi kaihertamaan.
Toimeentulotukihakemus saatiin tehtyä ja asiat kuntoon, mutta minun piti tulostaa tiliotteet. Sillä aikaa kun tulostin niitä, sossutäti piti lastani sylissä. Kun olin valmis ja olisin ottanut lapseni takaisin syliini, hän ei antanutkaan lasta minulle takaisin heti vaan vitkutteli jonkin aikaa ja toisteli lapselleni kuinka söpö hän onkaan ja kuinka mielellään veisi tämän kotiinsa! Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Minä taidankin viedä sinut meille kotiin, jätetään tuo äiti tänne yksin!" Olin kyllä vähän haavi auki että mitäs ihmettä! Vielä piti vähän aikaa odottaa että täti malttoi antaa lapseni minulle takaisin. En mielestäni ole vainoharhaisuuteen taipuvainen ihminen, mutta nämä kaikki sattumat samalla kertaa ja siis koko tapaaminen tämän ihmisen kanssa kyllä saivat pasmani sekaisin ja pelko huostaanottokoneistoon joutumisesta sisimmässä heräsi. (Varsinkin kun äitini pelotteli minua huostaanotolla kertoessani hänelle että eroamme... niitä kuulemma tehtaillaan huterin perustein ja hänkin tuntee yhden tapauksen...) MUTTA meillähän ei ole mitään syytä sellaiseen joutua? Ei kai synnytysmasennuksesta kärsinyt yh (periaatteessa yh) voi olla peruste huostaanotolle? Lapsi voi hyvin, on iloinen, leikkii, syö, nauraa, on muutenkin tyypillinen ikäisekseen.
Mitäs mieltä kanssakansalaiset ovat, ollaanko tässä joutumassa koneiston kynsiin?
Mutta siis asiaan eli siihen soskukäyntiin! Hoidan lastani kotona joten kotihoidontuki on pääasiallinen toimeentuloni. Sehän ei tietenkään riitä kattamaan edes vuokraa joten saan myös asumistukea. Sen lisäksi tarvitsen toimeentulotukea. Noh, soskussa minua odotti harvinaisen epäystävällisen oloinen, töykeän ja arvostelevan näköinen muori. Hän katseli minua kaiken aikaa hyvin arvostelevasti, terävällä silmällä kuin etsien jotain merkkiä jostain poikkeavasta. Silmäili myös lastani kateellisena. Sanoi monen monta kertaa kuinka nätti ja ihana tyttö minulla on. No nättihän se on ja olen kyllä ylpeä äiti, mutta mitä ihmettä sitä hokemaan?!
Sitten siinä jutellessamme kävi ilmi, että olen käynyt synnytyksen jälkeisen masennuksen takia paikallisessa mielenterveystoimistossa useamman kerran juttelemassa. Tästäpä täti ilmeisesti päätteli etten tule jaksamaan lapseni kanssa kahdestaan ja kehoitti ottamaan yhteyttä lastensuojeluun heti jos vähänkään tuntuu siltä etten jaksa. No sellaista ongelmaa ei ole, joten sivuutin tuon kehotuksen. Jonnekin mielen sopukoihin se kuitenkin jäi kaihertamaan.
Toimeentulotukihakemus saatiin tehtyä ja asiat kuntoon, mutta minun piti tulostaa tiliotteet. Sillä aikaa kun tulostin niitä, sossutäti piti lastani sylissä. Kun olin valmis ja olisin ottanut lapseni takaisin syliini, hän ei antanutkaan lasta minulle takaisin heti vaan vitkutteli jonkin aikaa ja toisteli lapselleni kuinka söpö hän onkaan ja kuinka mielellään veisi tämän kotiinsa! Sitten hän sanoi jotain todella outoa: "Minä taidankin viedä sinut meille kotiin, jätetään tuo äiti tänne yksin!" Olin kyllä vähän haavi auki että mitäs ihmettä! Vielä piti vähän aikaa odottaa että täti malttoi antaa lapseni minulle takaisin. En mielestäni ole vainoharhaisuuteen taipuvainen ihminen, mutta nämä kaikki sattumat samalla kertaa ja siis koko tapaaminen tämän ihmisen kanssa kyllä saivat pasmani sekaisin ja pelko huostaanottokoneistoon joutumisesta sisimmässä heräsi. (Varsinkin kun äitini pelotteli minua huostaanotolla kertoessani hänelle että eroamme... niitä kuulemma tehtaillaan huterin perustein ja hänkin tuntee yhden tapauksen...) MUTTA meillähän ei ole mitään syytä sellaiseen joutua? Ei kai synnytysmasennuksesta kärsinyt yh (periaatteessa yh) voi olla peruste huostaanotolle? Lapsi voi hyvin, on iloinen, leikkii, syö, nauraa, on muutenkin tyypillinen ikäisekseen.
Mitäs mieltä kanssakansalaiset ovat, ollaanko tässä joutumassa koneiston kynsiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taisi olla vaan sosiaalisesti kömpelö, omituisen huumorin omaava henkilö kyseessä... Niin oliko tuo täti nyt siis sosiaalityöntekijä vai joku toimistotyöntekijä?
Noin lähtökohtaisesti oisin aika huoletta, hakemuksia on paljon ja niillä kiire tehdä niitä toimeentulotukipääröksiä, ei niillä ole aikaa ruveta ihmisiä kyttämään...
Käsittääkseni sosiaalityöntekijä, sillä hänen tapaamisekseen piti varata aika. Hän ei edes käsittele hakemuksia vaan niitä käsittelevät jotkut toiset työntekijät.
Unohdin alkutekstissäni mainita, että tämä sossun tantta myös pisti merkille poikkeuksellisen väsymykseni ja totesi, että "Taidat olla todella väsynyt!". Sitten se alkoikin mainostaa sitä lastensuojelua. Olin siis poikkeuksellisesti väsynyt, sillä olin edellisiltana valvonut asioita pohdiskellen ja tarvittavia liitteitä keräten ympäri huushollia. Jotenkin vaan jäi tuosta sossukäynnistä sellainen olo, että tämä ei ollut vielä tässä...
Sosiaalityöntekijä teki vaan työtänsä ja yritti olla ystävällinen. Ilmeisesti hän oli myöskin hyvin lapsirakas. Lastensuojelu ei ole pelkkää huostaanottoa, vaan pikemmiten kaikkea muuta. Sosiaalityöntekijä selvittää perheen tilannetta ja yrittää löytää sinulle apuja. Lähivanhempana voi olla hyvinkin rankkaa, sen varmaan sinä paremmin tiedät. Lastensuojelusta saa apua avohuollon muodossa, eli mikäli sinä olet väsynyt voi lastensuojelun kautta saada esim tukiperhettä, -henkilöä lapselle jos sinun voimavarat uupuu tai lähiverkostoa ei ole. Tätä luulisin että sosiaalityöntekijä ajoi takaa, selvittää teidän tilannetta ja arvioida sinun kanssasi voisiko lisäapu olla tarpeen. Se jos hän piti tytärtäsi sylissä liian kauan, siihen en voi ottaa kantaa (se on sinun henkilökohtainen tunne), saatikka hänen juttuihin, harmi vaan että otit tilanteen tuolta kannalta ja sait huonon kokemuksen käynnistä.
Se että on lastensuojelun asiakkuudesa voi tuoda perheeseen lisäapua, niin rahallisesti kun toiminnallisesti.
Toivoisinkin sinun ajattelevan jos sinulla on kaikki hyvin, eihän sinulla sitten mitään hätää ole, mutta voi olla muita samassa tilanteessa joilla asiat ei ole niin hyvin kun teillä, silloin varmaan apu on ihan tervettullutta, eikö?
Paljonko sinulla on ikää ja mikä on koulutuksesi? Onko edes minkäänmoista työkokemusta?
Kumma kun ei pelota lasta tehdä kun tuntuu kaikki muu niin pelottavalta. Onko se kaikkein helpointa hoitaa kotona lasta niin ettei tarvitse olla ihmisten kanssa kontaktissa? Sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei auta se kotiin lapsen kanssa hautautuminen vaan pahentaa sitä.
Useammatkin ihmiset hieman epäilevät mitenköhän yksin pärjäät mutta kun hoidat asiasi hyvin niin epäilykset hälvenevät.