Kun itse joskus kuolette, niin haluaisitteko kummitella, kenties perheelle, läheisille, jne...?
Kun puhutaan kummituksista ja räyhänhengistä ja muista, niin ei pidä sekoittaa niitä keskenään.
En tarkkaan tiedä kauan minulle ollaan "kummiteltu"?, ensimmäisen kerran 5v, ja nyt olen yli 30v, ja se jatkuu... ei pelota enää eikä oikein kiinnostakkaan.
Itse haluaisin kummitella perheelleni, rakkaalleni, soittamalla pienoa esim yöllä.
Taitaa nuo henkimaailman säännökset vaan olla niin tiukat..
No mutta hyviä jatkoja kaikille....
Kun puhutaan kummituksista ja räyhänhengistä ja muista, niin ei pidä sekoittaa niitä keskenään.
En tarkkaan tiedä kauan minulle ollaan "kummiteltu"?, ensimmäisen kerran 5v, ja nyt olen yli 30v, ja se jatkuu... ei pelota enää eikä oikein kiinnostakkaan.
Itse haluaisin kummitella perheelleni, rakkaalleni, soittamalla pienoa esim yöllä.
Taitaa nuo henkimaailman säännökset vaan olla niin tiukat..
No mutta hyviä jatkoja kaikille....
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kovasti mieleni tekisi päästä leijailemaan vapaasti kanssa. Joku päivä. Jos on säännöksiä niin opetellaan ne. Jos ei auta niin rikotaan niitä ;)
Sitten kun vanhana kuolee, voisi kummitella ns. "vihamiesten" taloissa. Mutta ehkä hekin ovat kuolleet silloin jo. Hyville ihmisille hyviä asioita.
Veikkaan kyllä että moni on silloin taivaassa, eikä voi oikein jäädä kukkumaan maanpäälle. Toki taivas voi olla lähellä.
Ehdottomasti haluaisin. Pieniä jekkuja tekisin, aivan harmittomia.
No enpä jaksais jossain tunkkasessa ullakolla kolistella kymmeniä vuosia? Mitä järkeä olla jossain pölysessä ullakossa ja siellä kolistella?
Eri tasolla se paikka voi näyttää erilaiselta? Tuskin koko aikaa siellä on? Jos ei halua olla samassa tilassa kuin talon väki? Tai kenties on tapahtunut jotain henkeä traumatisoivaa?
Jos on välitilassa?
TIETYSTI !
HUUTAISIN: AAAARRRGGGHGHH !!
P-E-R-K-E-L-E SOIKOON !
MINÄ HUUTAISIN : P-E-R-K-E-L-E !!
Itse ainakin tahtoisin jäädä opastamaan eteenpäin niitä ihmisiä jotka ovat minulle rakkaita. Itse en tosin leikillänikään tekisi mitään mikä pelottaisi heitä.
Olisihan se ihan jees, semmoista pientä harmitonta "kiusantekoa" ja pelottelua. Tai sitten vain haluaisin seurailla esim. oman perheeni asioita :)
Joku aika sitten seurasin tuubissa jenkkiläistä Real Ghost Stories sarjaa. Siinä saivat normikansalaiset kuvailla kohtaamisiaan henkimaailman kanssa. Mieleen painuvin oli tarina maatilasta, joka oli ollut suvussa pitkään. Ja siellä kummitteli, mutta tilan nykyiset omistajat olivat sovussa edesmenneitten sukulaistensa haamujen kanssa. Lapsetkin tiesivät sen, iso-iso-ukin haamua ei tarvinnut pelätä. Paappa vain piipahti aina välillä tarkistamassa mitä maatalossa tapahtui.
Talon nykyinen emäntä totesi: Kuolemani jälkeen minäkin aion käydä vierailuilla. Enkä vain juhlapyhinä, vaan saatan piipahtaa illallisella istuskelemaan sohvalle ja kuuntelemaan mitä kaikille kuuluu.
Tuollainen saattaisi olla ihan kivaa. Toisaalta, jos kuolemansa jälkeen eksyisikin johonkin välivaiheeseen, jossa eräät kolistelijat tuntuvat olevan. Sellainen taitaisi olla sitten se helvetti.
Mä haluisin kummitella kuoltuani kiusaajilleni, tehden heidän elämästään yhtä h*lvettiä, mutta myös läheisimmille kavereilleni ja perheelleni, jotta he saisivat tietää, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen
Minä en usko, että kummitus on "onnellinen". Hän ei ole siellä missä pitäisi olla. Joku liian voimakas tunne on sitonut hänet maahan tai liian lähelle maata. Hän on kuin vanki. Ymmärtääkö edes, että on kuollut. Minä uskon, että rukouksessa on voimaa, että tuo sieluparka pääsee vapaaksi vankeudestaan. Uskon, että "kummitus" tai kummitteleva sielu elää tuota tuskaansa, sitä tunnetta, joka sitoo hänet maahan. Olen ymmärtänyt, että äidillä, joka kuolee lapsen ollessa vauva tai hyvin pieni, on suuri vaara jäädä "kummitukseksi". Silloin se rakkaus lasta kohtaan ja lapsen menetyksen tuska sitovat hänet hänen "vankilaansa". Kuolemaa ei pitäisi kohdata vihassa, viha myös voi sitoa maahan.
Meillä oli ilmeisesti lapsikummitus aiemmassa asunnossa. Naapuri kuuli meiltä öisin naurua ja tepsutusta, syytti meitä. Vedimme aina yöksi tv:n johdon seinästä ja sammutimme sähkölaitteet, muuten tv touhusi omiaan :). Päivisin se tv:n kanavien vaihtuminen ja semmoiset temput eivät niin haitanneet.
-"Ymmärtääkö edes, että on kuollut."-
Tämäpäs olikin sattuma! Hain tuosta keskusteluhausta asiasanalla "kummitus" ja teksti "eivät onnellisia" tuli samantien nokkani eteen.
Etsiskelin tätä palstaa aloittaakseni uuden keskustelun ja kysyäkseni teidän mielipidettänne siitä tietääkö kummitus/kummitteleva henkilö olevansa jo kuollut.
Saattaisiko hän jatkaa elämäänsä ihmetellen korkeintaan sitä, että hänet on "unohdettu" maailmaan. Sukupolvet toisensa jälkeen tulevat ja menevät, maailma muuttuu mutta hän vaan on ja pysyy.
Tuo ajatus tiedostamisesta pomppasi mieleeni kun olen ollut viimeaikoina tuskastuttavan yksin - aivan kuin jo kuollut. Jos mä oonkin kummituinen ja jo kuollut, kun kukaan ei tunnu kaipaavan. :-D
Hahaa minä ainaskin haluaisin jäädä kuoleman jälkeen tänne ihmismaailmaan tutkailemaan miten maailma kehittyy ja muuttuu! :D Olisi mukava seurata muiden ihmisten elämää ja ehkä vähän voisi säikytelläkin! ;)
Joskus tähän ketjuun taisin vastata. Silloin en halunnut, nyt haluan, sillä ymmärsin, että sitten voisin jäämään tekemään sitä mitä nytkin rakastan niin paljon, nimittäin ennustaa ja kanavoida, yms. Olisi ihanaa tehdä silloin yhteistyötä jonkun elävän kanssa joka omaisi vahvoja kykyjä nähdä henkiä joko unissa tai valveilla ollessaan.
Kyllä haluaisin kummitella ja keverikseni haluaisin itse luodun tulpan.
Enpä oikein tiedä. Minä osaan kummitella elävänäkin.
Minut on usein nähty aivan toisella paikkakunnalla, kuin missä todellisuudessa olen ollut.
Hieman samantyyppisiä kokemuksia minullakin. Joskus minut on samanaikaisesti nähty neljällä eri paikkakunnalla, kun havaintohetkellä
en ole ollut yhdelläkään näistä.
Tätä kuulemma kutsutaan massakummitteluksi.
Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia ?
Minä haluaisin olla hyötykummitus,
Sellainen , joka sulkee päälle unohtuneita hellanlevyjä ja varoittaa vaikkapa uhkaavasta tulipalosta metelöimällä.
Jos energiaa riittäisui tekisin keveitä taloustöitäkin, esim pyyhkisin pölyjä.
Onko kellään kokemuksia hyötykummituksista ?
Meillä on kotikummitus, joka sammuttelee palamaan unohtuneita valoja ja pyyhkii pölyjäkin.
Tiskaamiseen energia ei riitä.