Viimeinen lento ja häviäminen
20-vuotias Valentich katosi yksinlennolla Bassinsalmen yllä. Hänellä oli takanaan 150 lentotunnin kokemus. Matka oli tarkoitus tehdä Moorabbinin lentokentältä Melbournesta King Islandin kentälle Tasmaniaan ja takaisin. Lento tapahtui vuokratulla Cessna 182-L -pienkoneella, jonka rekisteritunnus oli VH-DSJ. Näkyvyys oli hyvä ja tuuli heikkoa.
Valentich antoi lentosuunnitelman kentän henkilökunnalle kello 17.23 ja kertoi ottavansa King Islandilta mukaan ystäviä, joille hän varasi koneeseen neljä pelastusliiviä. Kone nousi Moorabbinista kello 18.19.[4] Hän otti yhteyden Melbournen lennonjohtoyksikköön ja ilmoitti myöhemmin saavuttaneensa Cape Otwayn (38°51′00″S, 143°31′00″E) kello 19, mutta mistään epätavallisesta ennen sitä hän ei maininnut. Silminnäkijät Apollo Bayn kylässä kertovat nähneensä hänen lentokoneensa, ja rannikolla yöpyneet kalastajat vahvistavat hänen kääntyneen merelle tavallisen lentoreitin kohdalta[5].
Outo lentävä alus
19.06 Valentich otti yhteyden lennonjohtoon ja kysyi tietoa muista hänen lentokorkeudellaan (alle 5 000 jalkaa eli noin 1 500 metriä) olevista lentokoneista. Lennonjohdon Steve Robey ilmoitti , ettei muuta liikennettä pitäisi olla. Tähän Valentich vastasi ilmoittamalla näkevänsä suuren tuntemattoman aluksen, joka näytti olevan neljän kirkkaan laskeutumisvalon valaisema. Hän ei osannut määrittää sen tyyppiä, mutta sanoi aluksen ylittäneen hänet noin 300 metrin etäisyydeltä suurella nopeudella. Tämän jälkeen Valentich ilmoitti aluksen lähestyvän häntä jälleen idästä, ja epäili toisen lentäjän tarkoituksellisesti härnäävän häntä.
Kello 19.09 Robey pyysi Valentichia vahvistamaan korkeutensa ja sen, ettei ollut kyennyt tunnistamaan alusta. Hän vastasi korkeudekseen 4 500 jalkaa ja kuvaili alusta: se oli pitkä, mutta liikkui niin nopeasti, ettei sitä voinut kuvailla tarkemmin. Hän piti 30 sekunnin tauon, jonka aikana Robey pyysi arviota aluksen koosta. Valentich vastasi, että alus ”kiersi hänen yläpuolellaan” ja että siinä oli kiiltävä metallipinta ja vihreä valo. 28 sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän ilmoitti aluksen kadonneen. Hetken kuluttua Valentich pohti olisiko alus häntä seuraava armeijan lentokone.
Robey yritti kysellä lisää tietoa tunnistamattomasta aluksesta ja sen sijainnista, ja Valentich vastasi sen lähestyvän häntä uudestaan lounaasta. Kello 19.12 Valentich ilmoitti ongelmista koneen moottorissa ja sanoi jatkavansa King Islandille. Sitten hän mainitsi ”sen oudon lentokoneen” leijuvan taas yläpuolellaan. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän totesi: ”Se leijuu, eikä se ole lentokone.” Tätä seurasi 17 sekuntia tunnistamattomia signaaleja, joita on kuvailtu ”raapiviksi metallisiksi ääniksi”. Näiden äänten jälkeen kaikki yhteydet koneeseen katkesivat.
Etsintäoperaatio
Hälytys annettiin kello 19.12. Lentokoneen etsiminen maalta, merestä ja ilmasta aloitettiin, kun Valentich ei ollut saapunut King Islandiin 19.33 mennessä. Kaksi Australian ilmavoimien P-3 Orion -meritiedustelukonetta lensi alueella viikon ajan. Etsintäyritykset lopetettiin 25. lokakuuta.
Lentokone oli suunniteltu pysymään pinnalla usean minuutin ajan, ja se sisälsi neljän pelastusliivin lisäksi hätälähettimen. Koneesta ei kuitenkaan löydetty etsinnöissä mitään jälkiä. Merestä paikannettiin polttoaineläikkä Valentichin viimeisen sijainnin suunnalta, mutta se ei näytteen perusteella ollut lentokoneessa käytettyä polttoainetta.
Virallinen selvitys
Australian liikenneministeriö käynnisti tutkimukset turman selvittämiseksi. Kahden viikon tutkimusten aikana syytä tapahtumalle ei löydetty. Johtopäätöksinä oli, ettei tapahtumaa voida selvittää ja että Valentichin oletetaan kuolleen. Lopullinen yhteenveto tutkimuksista julkaistiin 27. huhtikuuta 1982. Se sisälsi kaiken dokumentoidun radioliikenteen lennonjohdon ja Valentichin välillä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Frederick_Valentichin_katoamistapaus
20-vuotias Valentich katosi yksinlennolla Bassinsalmen yllä. Hänellä oli takanaan 150 lentotunnin kokemus. Matka oli tarkoitus tehdä Moorabbinin lentokentältä Melbournesta King Islandin kentälle Tasmaniaan ja takaisin. Lento tapahtui vuokratulla Cessna 182-L -pienkoneella, jonka rekisteritunnus oli VH-DSJ. Näkyvyys oli hyvä ja tuuli heikkoa.
Valentich antoi lentosuunnitelman kentän henkilökunnalle kello 17.23 ja kertoi ottavansa King Islandilta mukaan ystäviä, joille hän varasi koneeseen neljä pelastusliiviä. Kone nousi Moorabbinista kello 18.19.[4] Hän otti yhteyden Melbournen lennonjohtoyksikköön ja ilmoitti myöhemmin saavuttaneensa Cape Otwayn (38°51′00″S, 143°31′00″E) kello 19, mutta mistään epätavallisesta ennen sitä hän ei maininnut. Silminnäkijät Apollo Bayn kylässä kertovat nähneensä hänen lentokoneensa, ja rannikolla yöpyneet kalastajat vahvistavat hänen kääntyneen merelle tavallisen lentoreitin kohdalta[5].
Outo lentävä alus
19.06 Valentich otti yhteyden lennonjohtoon ja kysyi tietoa muista hänen lentokorkeudellaan (alle 5 000 jalkaa eli noin 1 500 metriä) olevista lentokoneista. Lennonjohdon Steve Robey ilmoitti , ettei muuta liikennettä pitäisi olla. Tähän Valentich vastasi ilmoittamalla näkevänsä suuren tuntemattoman aluksen, joka näytti olevan neljän kirkkaan laskeutumisvalon valaisema. Hän ei osannut määrittää sen tyyppiä, mutta sanoi aluksen ylittäneen hänet noin 300 metrin etäisyydeltä suurella nopeudella. Tämän jälkeen Valentich ilmoitti aluksen lähestyvän häntä jälleen idästä, ja epäili toisen lentäjän tarkoituksellisesti härnäävän häntä.
Kello 19.09 Robey pyysi Valentichia vahvistamaan korkeutensa ja sen, ettei ollut kyennyt tunnistamaan alusta. Hän vastasi korkeudekseen 4 500 jalkaa ja kuvaili alusta: se oli pitkä, mutta liikkui niin nopeasti, ettei sitä voinut kuvailla tarkemmin. Hän piti 30 sekunnin tauon, jonka aikana Robey pyysi arviota aluksen koosta. Valentich vastasi, että alus ”kiersi hänen yläpuolellaan” ja että siinä oli kiiltävä metallipinta ja vihreä valo. 28 sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän ilmoitti aluksen kadonneen. Hetken kuluttua Valentich pohti olisiko alus häntä seuraava armeijan lentokone.
Robey yritti kysellä lisää tietoa tunnistamattomasta aluksesta ja sen sijainnista, ja Valentich vastasi sen lähestyvän häntä uudestaan lounaasta. Kello 19.12 Valentich ilmoitti ongelmista koneen moottorissa ja sanoi jatkavansa King Islandille. Sitten hän mainitsi ”sen oudon lentokoneen” leijuvan taas yläpuolellaan. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen hän totesi: ”Se leijuu, eikä se ole lentokone.” Tätä seurasi 17 sekuntia tunnistamattomia signaaleja, joita on kuvailtu ”raapiviksi metallisiksi ääniksi”. Näiden äänten jälkeen kaikki yhteydet koneeseen katkesivat.
Etsintäoperaatio
Hälytys annettiin kello 19.12. Lentokoneen etsiminen maalta, merestä ja ilmasta aloitettiin, kun Valentich ei ollut saapunut King Islandiin 19.33 mennessä. Kaksi Australian ilmavoimien P-3 Orion -meritiedustelukonetta lensi alueella viikon ajan. Etsintäyritykset lopetettiin 25. lokakuuta.
Lentokone oli suunniteltu pysymään pinnalla usean minuutin ajan, ja se sisälsi neljän pelastusliivin lisäksi hätälähettimen. Koneesta ei kuitenkaan löydetty etsinnöissä mitään jälkiä. Merestä paikannettiin polttoaineläikkä Valentichin viimeisen sijainnin suunnalta, mutta se ei näytteen perusteella ollut lentokoneessa käytettyä polttoainetta.
Virallinen selvitys
Australian liikenneministeriö käynnisti tutkimukset turman selvittämiseksi. Kahden viikon tutkimusten aikana syytä tapahtumalle ei löydetty. Johtopäätöksinä oli, ettei tapahtumaa voida selvittää ja että Valentichin oletetaan kuolleen. Lopullinen yhteenveto tutkimuksista julkaistiin 27. huhtikuuta 1982. Se sisälsi kaiken dokumentoidun radioliikenteen lennonjohdon ja Valentichin välillä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Frederick_Valentichin_katoamistapaus
Vastaukset 17
Vanhimmat
Dokumentoitu radioliikenne ja sanoma "se ei ole lentokone" on todiste siitä että Frederick on jossakin muualla.
F:llä oli todettu mielenterveysongelma itsetuhoisine aikeineen ja ilmeiset keinot toteuttaa se huomionhakuisuuksineen. F on maassa tai vedessä ja pysyvästi.
kerrotko lähteesi edelliseen viittaukseen kiitos.
Mystistä.
Valentich oli kunnianhimoinen nuorukainen, joka halusi ensin sotilas- ja sitten liikennelentäjäksi, mutta pärjäsi kirjallisissa kokeissa surkeasti. Jopa yksityislentäjänä hän syyllistyi muutamiin rikkeisiin, joista sai varoituksia. Liikennelentäjäksi pyrkiessään hän epäonnistui kaikissa vaadituissa osuuksissa useita kertoja, vaikka sai erään lentäjätuttavansa opastamaan häntä veloituksetta.
Hän uskoi, että syy ei ollut hänen heikossa lukupäässään, vaan että jotkut "halusivat hänen epäonnistuvat", ja hän halusi näyttää "heille" pääsemällä edes liikennelentäjäksi. Ennen kohtalokasta lentoaan Valentich soitti opastajalleen, että oli juuri läpäissyt kaikki vaaditut kokeet. Hänen palattuaan lomaltaan hän kuitenkin kuuli, että Valentich oli saanutkin taas kerran pelkkiä hylkäyksiä.
Valentich oli ufoista hullaantunut. Hän oli nähnyt ufon äitinsä kanssa ja kysellyt isältään, kuinka kannattaisi toimia avaruusolentojen hyökätessä Maahan. Hänellä oli tuhti kokoelma alan kirjallisuutta.
Tuttavilleen hän kertoi noutavansa King Islandilta rapuja. Hän ei kuitenkaan ollut sopinut paikallisten kalastajien kanssa tästä, eikä myöskään majoituksesta saarella, jotka olisivat olleet välttämättömiä, kun ottaa huomioon, kuinka myöhään illalla hän lähti matkaan. Hän ei ollut edes tilannut saaren kiitotietä valaistavaksi.
Nämä ovat faktoja, jotka olen lukenut verkossa julkaissuista dokumenteista. (Annan linkin joskus myöhemmin, koska en nyt ehdi etsiä.) Oma tulkintani on, että Frederick Valentich oli epätoivoon vaipunut, omakuvansa kulissiensa romahtamista aavistellut nuori, joka halusi edes tehdä näyttävän itsemurhan.
Kannattaa huomata, ettei tässä ole ufotauksena paljoakaan tutkittavaa, koska kaikki perustuu muutaman minuutin mittaiseen kuvailuun radioitse. On sadoittain ufotapauksia, joilla on enemmän annettavaa. Katoamisen saama huomio perustuu lähinnä sen karmivuuteen.
Valentichin tyttöystävä muuten arveli, että raapivat metalliset äänet syntyivät, kun lentäjä liikutteli istuintaan edestakaisin metallisilla kiskoillaan. Hän oli ollut useasti Valentichin mukana ohjaamossa, ja pannut merkille hänen tapansa oikoa koipiaan näin.
Niin, ja 1980-luvun alussa alueella oli myrsky, jonka aikana mitattiiin poikkeuksellisen voimakkaita merivirtauksia. Seuraavana aamuna eräältä rannalta löytyi Cessnan kappaleita, jotka sarjanumeroiden perusteella olisivat voineet olla Valentichin koneesta. Muita Cessnoja seudulla ei ollut kadonnut.
Tässä mainitsemani dokumenttiarkisto. Ne sijaitsevat Australian kansallisarkiston verkkosivuilla. En ole varma, toimiiko linkki.
Ensinnäkin Australian liikenneministeriön tutkimus Valentichin katoamiseen. 315 sivua dokumentteja vuosilta 1978–1992:
http://recordsearch.naa.gov.au/scripts/Imagine.asp?B=10491375
Lisäksi Valentichin meripelastusoperaation dokumentteja vuosilta 1978–1988:
http://recordsearch.naa.gov.au/scripts/Imagine.asp?B=11485989
Edellinen on hyvin mielenkiintoista luettavaa, jälkimmäinen ei niinkään.
Ja juuri tänään Skeptoid julkaisi aiheesta artikkelin:
http://skeptoid.com/episode.php?id=4385
Se oli hyvä ja asiallinen kirjoitus. Eipä ole mitään syytä epäillä avaruuden ölliäisten olleen asialla. Vain pikkaisen päästänsä pipit ufopellet tunkevat mielikuvitusolentojaan tähänkin tapaukseen.
Lentokokemus lentäjällä vain n. 150/h, eli luonnollinen selitys on se, että kokematon pilotti pudotti itsensä kokemattomuuttaan kuolemaansa?
Kyseinen lentolaite löytynee meren pohjasta kun huolella etsii.
Paljon bullshittiä. Fredrihckin ufokiinnostus oli samalla tasolla kuin muillakin alueella asuvilla sillä alueella oli tehty havaintoja pitkään ennen tapausta sekä sen aikana että sen jälkeen.
19 erillistä silminnäkijää sanoo vihreää valoa hohtavan esineen seuraavan pienkonetta ja objekti on tallennettu kahteen valokuvaankin. Tosin epäselvään mutta kaikkiin tietoihin yhdistettynä tiedetään että nuo kuvat on ufosta joka kaappasi Fredrihkin.
Nyt pitäisi siis Fredrichin olla a) valehdellut, b) silminnäkijöiden valehdellut, c) kuvaajan valehdellut, d) Fredrichin olisi pitänyt lavastaa kuolemansa... jne jne.
Fredrich ei ollut itsetuhoinen. Nuori menestyvä mies ei hautonut siis itsemurhaa. Yksikään omainen ei ole koskaan kuullut rakkaastaan mitään.
Ei mitään. Pienintäkään merkkiä ei ole löydetty koskaan koneesta eikä pojasta.
On melkoinen loukkaus kadonnutta kohtaan syytellä häntä ufohulluksi ja taitamattomaksi lentäjäksi. Lentäjillä täytyy olla lentolupa ennen lentelyä ja jokainen jolla on lentolupakirja on riittävällä lentokokemuksella varustettu.
Skeptikot on noloa porukkaa ja heillä ei ole pienintäkään todistetta hoaxista tässäkään tapauksessa. Hävetkää.
"Skeptikot on noloa porukkaa ja heillä ei ole pienintäkään todistetta hoaxista tässäkään tapauksessa."
Sinähän se nolo olet koska elät omissa maailmoissasi jossa todistustaakka on käännetty hörhöille ominaiseen vinksahtaneeseen tapaan nurikurin.
http://www.suomisanakirja.fi/todistustaakka
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/todistustaakka.html
Oikeasti tässä reaalimaailmassa se menee noin kuten linkeissä on asia esitetty. Aivan turhaa yrittää luistaa vastuusta; Jos esität positiivisen väitteen, tulee sinun todistaa se oikeaksi. Ei toisinpäin eli että olematon todistettaisiin olemattomaksi.
"On melkoinen loukkaus kadonnutta kohtaan syytellä häntä ufohulluksi ja taitamattomaksi lentäjäksi."
Kuka on syytellyt kadonnutta ufohulluksi? Loukkaus vainajaa kohtaan on myös kehitellä vainajasta omaa ufouskontoa tukeva opinkappale vainajan sitä luonnollisesti (onnekseen) itse tietämättä, tai käyttää vainajaa keppihevosenaan muiden syyttelemiseksi. Hyi helvetti sinua ja mieltäsi.
Kerro oma teoriasi tapahtumien kulusta ja miksi yhteensä jopa 40 paikalla ollutta ei usko itsemurhaan eikä koneen hajoamiseen eikä lentotaidottomuuteen?
Onko tapaus selvinnyt
On.
Ääriskeptikko "Teemu" kertoili tuolla ylhäällä hatusta vetämiään "faktoja" Valentichista ja syyllistyi pahanlaatuiseen satuiluun ja herjaamiseen pönkittääkseen omaa teoriaansa.
Faktojen mukaan kun ei ole Valentichia, ei konetta, ei läikkää meressä, ei mitään. Valentich toki voi olla merenpohjassa ja toki hän todennäköisesti syöksyi mereen jostakin syystä mutta nekin ovat vain spekulaatioita.
Samoin sen samantyyppisen pienkoneen moottorinkannen palasen löytyminen kaukana Valentichin oletetusta reitistä on koetettu liittää tapaukseen varsin löyhin ja väkinäisin perustein kuten koneen metallisen kappaleen "ajelehtiminen" satojen kilometrien päähän ja väitteen jonka mukaan "kyseisellä alueella ei ole koskaan syöksynyt alas vastaavanlaista konetta" kun kuitenkin puhutaan ajelehtimis teoria huomioon ottaen kymmenientuhansien neliökilometrien kokoisesta alueesta ja vuosikymmenten aikajanasta.
Tuonkaltainen löydös toki rauhoittaa perus skeptikkoa mutta totuuden etsijälle se on vain yksi varsin merkityksetön ja hypoteettinen palanen palapelissä.
Näin tuossa taannoin kyseisestä tapauksesta tehdyn jutun, jossa mm. haastateltiin Valentichin veljeä, mitä ei aiemmin ole tehty, ja sitä myöten ilmeisesti itsemurhavaihtoehto on suljettu pois. Muutama juttu tämän lisäksi: Valentich otti yhteyttä lähtöpaikkansa lennonjohtoon, eikä tulopaikkansa lennonjohtoon, mitä pidetään epäilyttävänä. En tiedä varmasti miten tuohon asian epäilyttävyyteen olisi suhtauduttava. MUTTA, en muista lainkaan että lähtöpaikan lennonjohto olisi ilmoittanut, ettei pysty tunnistamaan kohdetta tutkalla (siis että olisi nähnyt kuitenkin jotain), ja että olisi kysynyt sen takia Valentichilta lentävästä tuntemattomasta kohteesta. Ja toisaalta, jos tuon ilmoitetun lentokoneen moottorivian yhteydessä on tosiaan Valentich sanonut LÄHTÖPAIKAN lennonjohtoon, että jatkaa King Islandiin, voidaan kysyä, tiesikö kyseinen lennonjohto varmasti, missä Valentich lentokoneensa kanssa oli? -Siis näkikö lähtöpaikan tutka sinne asti?
Juttu on niinpäin että Valentich esitti kysymyksen onko alueella muita koneita ja tutkaoperaattoreilla ei ollut tietoa muista koneista. Se kertoo siitä etteivät he nähneet ko alueelle.
Valentichin mahdollinen itsemurha olisi pitänyt toteuttaa todella ovelasti koska käytetty konetyyppi kelluu mereensyöksyn jälkeen jonkin aikaa ja jättäisi öljy ja lentopetrooli läikän kovankin syöksymisen jälkeen. Etsinnät olivat massiiviset ja mitään ei löydetty.
Lennonjohto ei nähnyt Valentichia katoamishetkellä. Muutamat silminnäkijät kertoivat vihreän valon seuranneen pienkonetta tapahtuma-aikoihin ja että alueella oli lennellyt vastaavia valoja lähiaikoina aiemminkin.
Luontokuvaajan kaksi kuvaa tukevat ufoteoriaa ja oudot äänet radiokeskustelun lopussa jotka olivat impulssimaisia ja tunnistamattomia. Väite että ko äänet olisivat tulleet tyttöystävän kertoman mukaan tuolin liikuttelusta ovat täysin tuulesta temmattuja.
Fredrichin itsetuhoisuuteen ei uskonut kukaan läheisistä. Alueella tehdyt ufohavainnot olivat saaneet kaikki puhumaan ufoista ja Fredrich ei ollut mikään ufofanaatikko sen kummemmin kuin muutkaan.
Viralliset tutkimukset päättyivät siihen johtopäätökseen että Valentich katosi tuntemattoman voiman vaikutuksesta.