Mikä tekee kumppanistasi viehättävän, ihanan ja seksikkään?
Silmät, katse, hymy, ääni, keskustelutaito, älykkyys, pukeutuminen jne. jne.
Mikä?
Silmät, katse, hymy, ääni, keskustelutaito, älykkyys, pukeutuminen jne. jne.
Mikä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
No, pitää avittaa, mun mielestä silmät.
Yötä ; )
Kerron heti kun löydän jonkun...
Ulkonäkö on ihana, se miten minua katsoi rakastavana, vaikka niitä tähtihetkiä ei ole usein :) Sielukin niin herkkä ja kaunis, koko mies on niin arvomaailmaltaan puhdas ja rakastettava, älykäs myös! Sääli, että on jo mennyt edellä minua pois, suureen tuntemattomaan.
Kiitos kuitenkin kun sain kokea hänet!
Huumorintaju, älykkyys, lämpö ja lempeys. Poikamainen charmi, puolikeijun korvat.
Öitä
Ja terveys nyt unimaan ; )
Se ja vain se että ;) hän yhäkin rakastaa minua. 33 avioliittovuoden päästä/kuluttua/huolimatta.
Onko siis kuitenkin haku päällä? ;)
Tämä oli yöhuuhkajalle.
Älähän hättäile.
Katse,suu,rentous,nuorekkuus,lempeys ja siisteys.
Kun ei ole tällä hetkellä ensimmäistäkään,täytyy vaan haaveilla.Ollut on kyllä mutta ei tässä kokoonpanossa.
hymy, ääni ja kikkeli!
"Ihanan ja seksikkään", voi mun päiviäni!, kaikkea ne uusiorakastuneet kyseleekin..
Onhan tuossa ollut noita uteluita taas kerrakseen, mutta miehessä taidan arvostaa sitä, että on pysynyt vierelläni ja tuskin enää karkaakaan.
Pirre@ olet oikeassa, huimia kakaroita me ollaan me uusiorakastuneet ; )
Ei kai syömmen sykähdyksiä enää voi saavuttaa pitkän liiton arjessa, etenkin kun asuu saman katona alla. Arkipäiväistä kätinää.
Funtsin aikaisempaa avioliittoani. En ole nähnyt eksääni moneen vuoteen livenä. Valokuvista esikoiseni ottamista näin ja tulin siihen tulokseen, että on mies vanhentunut,tukkakin harventunut. Hän on minua 8-vuotta nuorenpi vaikka ei uskoisi. Niin ne vuodet tekevät muuttavat ihmistä, mutta hyvähän se on jos se ukko pahanen vielä vuosikymmenten jälkeen jaksaa seksikkäältä näyttää.
Samoin ajattelen voi härregyyt.....Olemme olleet yhdessä kohta kuusi ja puoli vuotta. Samanlainen ajatusmaailma ja samat mieltymykset,ovat se joka meitä toisissamme viehättää. Toinen toistamme tukien eteenpäin ; )
Milloin mitäkin, arkea eletään näillä eväillä ja korteilla jotka jaossa satuttiin saamaan.
En tiedä pitäisikö avioliitotkin määräaikaistaa, sekun tuntuu nykyään olevan niin muotia, työelämässä ainakin...ja johan joka kolmas liitto (muistaakseni) päätyy eroon, kulttuuri on muuttunut...on muututtu kertakäyttökulttuuriin..ihmissuhteissakin.., mutta onneksi ei ole pakko kärsiä huonossa liitossa, jos ei taho.
Vilpitön halu palvella minua.
Ulkoisesta olemuksesta en osaa sanoa mitään, on jo niin tottunut tähän, eikä uutta ole mielessä.
Henkisistä ominaisuuksista taidan arvostaa eniten huumorintajua.Jos se on samanlainen, se kertoo paljon yhteensopivuudesta.
Vastaan kuten viimevuotiseenkin, henkilöönkäyneeseen uteluun:
Suurinpiirtein saman-ikäinen nainen, jonka vartalo on edelleenkin kauniisti naisellinen.
Vyötärö, Lanteet, Rinnat.
Harmillisesti ovat niin harvassa, tasapaksua taikinapötköä on, ja suoleen ahdettua b-luokan makkaraa.
Noh, onneksi ei ikä-miehen tarvitse enää käyttää Tom Jones-housuja.
H.
Luehan nyt hunksi pikkuisen faktaa naisen ikääntymisestä. Estrogeeni hiipuu ja testosteroiini lisääntyy. Siitä sitten seuraa tuo tasapaksuus, miehenmallisuus. Tasapaksuutta näkee kyllä nuoremmissakin, mutta tietenkin timmissä pakkauksessa...
"demeter"
Pienin, mutta täysin rinnoin hyväksyn minä monisynnyttäjien vyötärön katoamisen.
Hyväksyn myöskin raskaus-ajan ylensyömisen.
Vaan en hyväksy ylensyömisen jatkumista synnytyksen jälkeen, enkä niiden välillä.
Mutta aloitus taisi udella kumppanin viehätysvoimaa, vaikka minulla ei ole, kumppania siis, niin uneksia saan varmaankin? :)
Koitahan, saatko jalkasi vyötärösi ympärille... :)
H.
Muistelen, että sinullakin oli kokemusta tuosta "ylensyömisestä". Hyvä se on nyt muita mollata. Ja jos tahdot todistella olevasi kuivilla, mittaapa oma vyötärön
ympäryksesi. Jos se on yli sata, olet riskiryhmää. Terveyskeskus tietää...
"demeter"
Montaks söit?
96 senttiä.
Tuliko sinulle nälkä?
H.
Omenia on tultut syötyä, ja puolukoita tietty. Ei mitään pekonia, sinistä tai muuta karppajien listalta. Jos ihan tosissasi olet (96 cm) täytyy myöntää, että sulla on luonnetta, itsekuria, vaikka valintasi ovat huonoja. Jos koko maailma söisi kuin meikäläinen, ruokaa riittäisi kaikille. Lukumiehenä tiedät, miten epäekologista on lihakarjan kasvattaminen, esimerkiksi...
"demeter"
Aina sinä voit parantaa ajatustesi juoksua, vaikkapa lukaista äänimaailma-aloituksen.
H.
Valitettavasti ei ole kumppania, mutta kyllä se on aina kokonaisuus ja ennen kaikkea se, miten hän suhtautuu minuun, joka ratkaisee.
Määrätyn tyyppiset miehet ja määrätyt ominaisuudet viehättävät minua, mutta jos kohdalle sattuisi minusta innostuva, luonteeltaan ja arvomaailmaltaan sopiva samalla aaltopituudella oleva mies, niin melko varmasti ihastuisin vaikka hän ei olemukseltaan olisi lähelläkään unieni valtiasta.
"bessie*"
Minkälainen on vartalosi?
Se kertoisi paljon mahdollisen kumppanisi ominaisuuksista.
On tässä kierretty muutakin kuin Tahkoa, ihan tietokoneen voimalla, ja nähty maailman lihavinta naista ja surkeinta anorektikkoa. Kotimaamme versioita ihan livessäkin.
Fitness sinne ja fatness tänne.
Maailman kauhein lause on " Että hän hyväksyisi minut omana itsenäni"
Toiseksi kauhein on: "Oli synkkä ja myrskyinen yö takana, kun join aamukahviani"
H.
Jaa, mitenkähän minun vartaloni kertoisi yhtään mitään minun mahdollisen kumppanini ominaisuuksista?!
Jokaisella ihmisellä on syntymästään saakka tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi "omana itsenään". Ei se tarve poistu iän karttuessa.
Sitähän se "oikean" etsiminen on, että etsii sellaista joka hyväksyy, ja jonka itse voi hyväksyä. Voihan sen tietysti vaikeamman jälkeenkin, esim. epärehellisesti ja teeskentelemällä yms. tehdä,mutta minä en edes osaa saati halua.
Tai, jos pelkästä ulkonäöstä satut puhumaan, niin en yksinkertaisesti viitsi tehdä mitään mistä en itse pidä.
Aivan pimeitä mielestäni nuo maailman kauheimmat lauseesi. Jos keskustelumielessä ne sorvailit, niin siihen tuo ensimmäinen nyt sentään käy.
"bessie*"
Rakkaus ensisilmäyksellä, oliskos toi sitten kolmas.
Miehen silmäykset sinä varmaan olet kokenutkin.
Harvoin siinä uusi kampaus merkkaa mitään, uusi jumpperi kylläkin.
Kaunista luonnetta on paha ilmaista ilmaisukelpoisesti.
Kyllä se ensikontakti vaatii aina ulkonäköä. Ja sehän sitten antaa luonteesta naisellisen valheellisen kuvan, eiköstä vaan? :)
Tarinasi on perinteellinen kuvaus pettyneestä ihmisestä.
Aihe taitaa olla Psykologian kirjoissakin.
Vaihtoehtona on tarttua puntiin, joko henkiseen tai metalliseen, ja näyttää maailmalle että minähän pystyn vielä ottamaan jotain omakseni.
Nimim. Ne aina valehtelee
H.
Hyvin olet minua lukenut, Hunsz.
Sitten tuosta "Tarinasi on perinteellinen...jne. kohdasta alkaen.
Mikä vitun tarina? Kirjoitin mitä ajattelen ihmisten tarpeesta tulla hyväksytyksi ja vähän omasta asenteestani joka siis on, että jos en kelle kelpaa tällaisenaan niin ei kelpaa hänkään minulle.
Luepa sinä vain noita Psykologian kirjojasi edelleen, minua ei ole koskaan kiinnostanut.
Mikäli tarkoitit, että minä olisin "pettynyt ihminen", niin taas kerran meni niin pieleen kuin olla voi.
Parisuhdekuvioissa olen aina tiennyt tai vaistonnut missä mennään (mitä nyt rakastuminen vähän on sokaissut). Aina olen rakastumisistakin huolimatta ollut realisti, en ole odottanut suhteilta tai toiselta liikoja, eikä minulla ole koskaan ollut liian suuria luuloja itsestänikään. Jos joskus on pettymyksen tunteita ollut, niin ne ovat tulleet luottamukseni pettämisestä todellisissa, yksittäisissä, esim. sovituissa asioissa.
Suhteiden päättymisestä en jää "pettyneeksi ihmiseksi", olenhan jalat maassa oleva ihminen. Surua ja kaipausta voin tuntea, mutta tuskin loppuelämääni.
Sinun tarinoitasi minä enemmänkin pitäisin pettyneen ja katkeran ihmisen tarinoina. Ihan kuin ulkonäköön panostaminen ei olisikaan avannut tietä jonkun tai kenenkään sydämeen?
Ei kaikki valehtele, eikä kukaan kai aina valehtele. Jos esim. joku joskus sanoo nauttivansa seurastani tms., niin eiköhän se ole sillä hetkellä totta.
Hyvin kirjoitat bessie. Harmi vain että keskustelusi menee hukkaan hunksin tasoisen tyhjänjauhajan kanssa. Vain tyhjäpää latelee tekstiä kuten: Harvoin siinä uusi kampaus merkkaa mitään, uusi jumpperi kylläkin. Ei voi kuin nauraa tämän järjenjättiläisen tyhjää jorinaa!
No saadaanhan me muut seurata napakkaa sanailua (ze siitä). Ei hyvät tekstit välttämättä hukkaan mene, muut voivat saada niistä paljonkin irti, enkä ole varma siitäkään, vaikka ne kolahtaisivat myös itse kohteeseen, vaikka ei siltä näyttäisi...
"bessie*"
Näin jälkeenpäin lukien korjaisin vain yhden ajatuksen:
" pystyn vielä ottamaan jotain omakseni"...en enää vajoa avuttomaksi alustaksi.
H.
Eli kokonaisuudessaan näinkö;
"Vaihtoehtona on tarttua punttiin, joko henkiseen tai metalliseen, en enää vajoa avuttomaksi alustaksi."?
Siinä voi olla vaihtoehtoja sinulle, minä pärjäilen hyvin ilman puntteja. En (valitettavasti) ole koskaan ollut "avuton alusta", joten en sitä "henkistä punttia" (onko muuten ne Psykologian kirjat sinun henkisiä punttejasi?) liioin ole koskaan kokenut tarvitsevani. Koskaan en ole suhteissa mihinkään vajonnut, vaan innoissani itse sukeltanut.
Mitä tulee metallisiin puntteihin, niin eipä paljon kiinnosta niidenkään nostelu, hyvin menee näilläkin lihaksilla. Tärkeimmät lihakset kuulemma ovat huippukunnossa
Alustana ollessakin sitä melkein pakosta alta vähän auttaa, joskus riittää voimat siihenkin, että tuuppaan toisen osapuolen alustaksi. Ja onhan sellaisiakin vaihtoehtoja, ettei kummankaan tarvitse olla alusta, avuton tai avullinen.
Ei mikään. En vaan erotakaan viitsi, koska ei tätä elinaikaa enää niin paljoa ole. Olkoon ja möllötelköön, en enää jaksa välittää.
Kokonaisuus vaan on kaksi kertaa kolahtanut ja muuttanut linssit sekunnissa vaaleanpunaisiksi. Olen kemisti, mutta näitä ihmissuhteita en analysoi. Ehkä se, että nämä miehet uskalsivat olla itsensä minun seurassani, oli ratkaisevaa. Ja tyhmien seurassa en viihdy.
kauheeta kolinaa!
aattele kahdesti niin monesti
Minuu viehättää se, että mua rakastetaan oikeesti... :)
miten rakastetaan väärästi?
Mun mielestä siten, että asetetaan ehtoja rakastamiselle. Jos teet noin tai näin, sitten rakastan sinua.
Vaaditaan toista muuttumaan, sanellaan reunaehtoja joiden sisään toisen ihmisen on mahduttava, että häntä rakastettaisiin.
Tai ehkä ei rakastetakaan, vaan valehdellaan että rakastetaan, joidenkin päämäärien saavuttamiseksi.
Kun rakastaa oikeesti, ei tuollaista tarvitse tehdä.
En ole ikuna kokenut rakkautta, joka on ehdollistettu. Outoa, mutta lie totta kun kerran noin kirjoitat.
Ei nyt ihan kirjaimellisesti minullekaan ole sattunut, mutta kun muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen yöpäydälleni ilmestyy kirja siitä miten menestyvän miehen vaimon tulisi pukeutua, kammata ja meikata itseään hahahahaha....
Olipas vihjettä kerrakseen, muutitko kampausta vai miestä? ; )
Hahahaha miestä tietenkin :)
Tietty arvasin ; )
Kyllä se on se katse.....;)
Seksikkyys on tosi tärkeä valintakriteeri 60 -ikäisenä. Seksikäs six back mies, jonka nahka on kaikissa paikoissa piukalla ja kirurgin huomaamattomasti muotoileva nainen. Aaah - siitä se yhteiselo alkaa.
Six back? Mitä siellä takana nyt niin seksikästä?
Jos six pack, miksei mäyräkoiran raahaaja olisi sitten seksikkäämpi, tai Tallinnan lautan kaljakärryjen?
Fiksuus.
Kun tapasin mieheni, luulin häntä elokuvaohjaajaksi.
Vähän myöhemmin tiesin, että hän oli 18-vuotias.
Ikiviisas, ihana, herkkä, hyvänhajuinen, puheissaan etevä, teoissaan kykenevä.
Täydellinen, niin on vieläkin, yli 37 vuoden kokemuksella
Ihana, hän.
Ja tuo ääni, vieläkin vipistää. Tuntuu pikkuvarpaissakin.
Katse ja kosketus. Ne ovat ihan omaa luokkaansa tunnevaikutukseltaan. Oman mieheni kosketus polttaa yhä, muiden miesten kosketusta en edes tunne.
Samoin se tieto ja tunne siitä, että saa rakastaa ja tulee rakastetuksi omana itsenään.
Rakastunut nainen, Cloetta@
Kyllä on makkeata mahan täyveltä ; ) Teidän unelmanne taitavat olla piilossa pöytälaatikossa. Mitä te niitä siellä pidätte, voisitte ruveta tienaamaan lisäansioita pieniin eläkkeisiinne kirjoittamalla kiihkeyksiänne hömppälehtien rakkausliitteisiin.
Tiedän yhden, joka kirjoitaa. Tarinat tihkuvat seksiä. Olisi kiva nähdä lukijan ilmeet kun he unelmoivat tekstien sulottaresta. Sulotar on pieni satakiloinen lyllerö ; )
Onko onni sinulle kokematon asia, vai miksi se sinulle tuntuu niin oudolta?
Sanomattomat sanat paljastavat enemmän, kuin sanotut.
Pieniä eläkkeitä saa vain perheenemännät, tai luihut yrittäjät, jotka eivät raskineet ainoinaan maksaa itselleen eläkettä.
Tähti ja hymysuu, teidän kanssanne on kiva hupajahtaa jonninjoutavia.
Onnea on ollut ja onnea on mennyt jatkuvaa onnessa rypemistä en ole ikään kokenut.
Vaan siitä pienestä eläkkeestä sen verran, että eipä seisseet rahat rahastoissa hupenemassa, elettiin hyvin. Matkusteltiin ja osteltiin kaikkea kivaa. Ei mene nytkään huonosti. Ensi viikolla taas Euroopaan ostamaan uusia vaatteita. On sitä odotettukin. Se taitaa olla sitä onnea niin minä kuvitteleisin.
Jonninjoutavuus on itsestä kiinni.
Jos ei osaa löytää arvoja muistakaan.
Onneksi meillä ei ole rahasta kii.
Sitä saa, mitä antaa.
Nyt meni minulta joku ajatuksesi ohi...etkö halunnutkaan vastausta alkuperäiseen kysymykseesi?
Olen vielä täysin ja 100 %:sti työelämässä mukana, tienaamassa sitä eläkettä. Ja tuskin se nyt kovin pieneksi jää. Yhdessä eletään eläkeikäkin ja hoidetaan sekä hellitään toistamme. Ihana odottaa....
Mo, älä. Ajoin tänään Nurmekseen. Matkalla kuuntelin radiota. Siellä iloteltiin aiheella onko ruoka parenpaa kuin seksi. Olivat kaiketi lukeneet ketjua koska ilottelivat kuinka Suomi 24-palstalle lähes neljäkymmentä vuotta naimisissa olleet tuntevat kiihkeää seksuaalistavetoa kumppaniinsa.
No, nauruksi se meni kuin myös minulla kun kuuntelin ohjelmaa.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Seksi muuten kuuluu kaikenikäisille ja -näköisille. Vaan happamihan ne pihlajanmarjatkin olivat...heh heh
Seksi on vanhankin keksi.
Minusta on outoa, että seksi olisi vain lisääntymistarve.
Sehän on vain sivutuote.