Millä alueilla sinä olet lahjakas tai millaisia erityisiä taitoja olet opiskellut tai harjoitellut? (Muita kuin esiintymistä)
Opiskeletko jotain uutta tai suunnitteletko?
Tanssimista voisin alkaa harrastaa ellei minulla olisi kahta vasenta jalkaa. Kehut kerron myöhemmin
Tässä viihdykettä asian vierestä: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288501466051.html
Opiskeletko jotain uutta tai suunnitteletko?
Tanssimista voisin alkaa harrastaa ellei minulla olisi kahta vasenta jalkaa. Kehut kerron myöhemmin
Tässä viihdykettä asian vierestä: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288501466051.html
Vastaukset 44
Vanhimmat
Jäävi olen vahvuuksista puhumaan.
Harrastellut olen ikäni kaikenlaista henkistä puuhailua kuten kirjoittelua, tutkimista, kuvailua yms. Voisin opetella soittamaan jotakin, ihan oikeasti, rytmitaju on kuitenkin kohdallaan. Rummut siis kai, tai basso, todennäköisimmin...
Todistetusti erinomainen organisaattorin lahjakkuuteni ja ainutlaatuinen kykyni nähdä metsä puilta.
Siinäpä niitä. :)
Vielä kun oppis diplomatiaa, niin olisin melkein hyvä.
Emmä tiiä.
Yövalvominen?
- Olen visionääri.
- Paneudun tekemisiini täysillä.
- Säilytän luottamukseni selviämiseen vaikeassakin paikassa ja aina olen onnistunut ja aurinko taas paistaa. Uskonnollisuuteni on edellä mainitussa tukena.
- Juuri tänä aamuna herätessäni ratkaisu kauan miettinääni ongelmaan, ostanko täältä rivarin vai muutanko toiseen kaupunkiin, tuli aivojen yönaikaisen tehotyöskentelyn tuloksena. Ajatella, minä vetelin unia ja aivoni kuumeisesti paahtoivat probleeman parissa. Olen siis hyvä delegoimaan vaikeita ongelmia aivojen öiseen aivoriiheen :D
- En ole omahyväinen enkä itseriittoinen pöllö, kaipaan rakasta ihmistä ja osaan rakastaa luottamuksen vallitessa, täyden tyydytyksen saamme molemmat.
- Lisääkin on vahvuuksia mutta nämä tällä kertaa kerroin ainoastaan..
Jipii, Jihuu,
elämä maistuu.
Kun lapsi oli pieni, ompelin hänen kaikki vaatteensa. Tein kaikki villasukista talvihaalareihin itse. Tilkkutöitä tein sekä itselle, että lahjaksi. Virkkasin myös paljon. Suuritöisin oli iso pyöreä pöytäliina, jonka sittemmin erehdyin antamaan eräälle silloiselle kaverilleni, jolle erehdyin myös lainaamaan kirjoja, joita sitten myöhemmin löysin divarista, kun hänen miehensä oli ne sinne myynyt.
Kirjoittamista olen harrastanut koko aikuisikäni. Kirjoitan sekä runoja, että novelleja ja onpa pari artikkeliakin eräässä lehdessä julkaistu.
Piirustus oli koulussa aina kymppi ja lisäopetusta sain myöhemmin työväenopistosta.
En tiedä ovatko ne mitään erityisia vahvuuksia, ennemminkin rakkaita harrastuksia. Olen ollut myös hyvä tanssimaan, enää ei vaan jaksa lähteä lavoille, eikä tanssiravintolat kiinnosta.
Vaatteita olen ommellut jo kouluiässä nuoremmille sisaruksilleni, samaten neulonut sukat, lapaset, villapaidat. Kaikki lapseni olen melkein kokonaan vaatettanut itse. Kädentaitojen harrastus jatkuu vieläkin.
Kirjoittelu alkoi myöskin kouluaikoinani, oli muutamia vuosia unholassa pitkien työpäivien takia. Silti joitakin on jäänyt ajatuksiin kaiveltaviksi nyt kun on jonkin verran enemmä aikaa, muttei liikoja nytkään.
Tanssimisesta olen aina pitänyt, vaan tuo"jarru" katkaisi senkin muutamiksi kymmeniksi vuosiksi. Nyt olemme sitten harrastaneet lavatanssia yhdessä. Tanssiravintoloista en pidä.
Kaikkein vahvimpina pidän peräänantamatonta sisuani, sillä mitä olen päättänyt tehdä loppuun saakka, sen teen. Siksipä minulta harvoin löytyy keskeneräisiä töitä.
Tasaisen huono olen kaikessa, mutta kävelemään oon hyvä..
Eilen kävelin Repoveden kansallispuistossa liki 20 kilsaa, eikä väsyttänyt yhtään. Kiipeilyä kivikoissa ja jyrkissä rinteissä, komeet oli maisemat.
Juu ja sitten olen tosi huono masentumaan, ehkä se olis jonkunlainen lahja. Väkisin tuppaa naurattamaan.
Äläs kehu Anceli. On tässä meikäkin liukastellut henkensä kaupalla liukkailla kallioilla täyden puolukkaämpärin kanssa tai rämpinyt hakkuukankailla ja soilla.
Ei paljon naulata (sanoi ärrävikainen kirvesmies kun löi sormeensa)...
Mutta ihan kiva kuulla, että sinne saakka olette päässeet ja ilmeisesti ilmatkin ovat suosineet. Mä voisin kyllä opettaa sulle tuota masentumisen jaloa taitoa..))
Tekisi mieleni sanoa, että tasaisen hyvä olen monessa asiassa? Ehkä rohkeus menee kaiken edelle, on perintöä äidiltäni. Yksi tavoitteistani on tutustua Suomen kaikkiin kansallispuistoihin. saas nähdä, milloin aloitan.
Tuo on hieno ominaisuus (1943), rohkeus. Miksi mittailla itseään muilla ? Taisi olla joku ammattikasvattaja, joka käytti ilmaisua "riittävän hyvä".
Upea projekti, nuo kansallispuistot. Puolison maisemissa ovat Liesjärvi ja Torronsuo... Ainakin Torronsuolle mennään karpaloita poimimaan, kun se aika on.
Liesjärvellä olen käynytkin, on hienoja harjumaisemia ja kirkkaita vesiä. Puolisosi on läheltä minun lapsuus- ja nuoruusmaisemiani. Nuuksiossa olen myös vaellellut. Seitseminen on lähellä seutua, jossa usein käyn. Repoveden lähistöllä olen ajellut ja todennut, että kaunista on. Viikolla kävin Saaristomeren laidoilla.
Missä ole rohkea, metsässä vai parketilla?
Maailma on pieni (1943). Liesjärvi on kyllä periaatteessa puhdasvetinen, mutta ruskolevä tekee kiusaa. Uimassa kun käy ja pyyhkii itsensä, pyyhe on aivan ruskea.
Uimassa käymme Ruostejärvellä.
Nuuksio on meille lähin vaelluspaikka. Siellä vaan pakkaa olemaan tuhottomasti väkeä nykyisin. Ennen saattoi uida aivan yksin jollakin lammella. Pitäisi kyllä käydä katsomassa mitä kaikkea sinne on rakennettu.
Seitseminen taas on aika lähellä omia lapsuudenmaisemiani. Pari kertaa olen siellä käynyt, kauan sitten. Saaristomeri on kyllä minulta jäänyt väliin, mutta toivon mukaan vielä ehtii...
Yksi vakituisista retkikavereistani on jo saman harrastuksen loppupuolella, pari ehti kunnolla bongata tänäkin kesänä. Veneellä mentiin aikoinaan nuo merelliset, nyt kiertää asuntoautolla maitse mentäviä.
En kehunut, totesin vain selvän asian... :)
Olet sinäkin napakka likka, ei voi moittia.
Nyt on kuule pottukin kellarissa, vähän otti takajalkoihin.
Sadekuuro ja ukkonen yllättivät Kuutinkanavalle tullessa, mutta muuten reissu meni tosi hyvin.
Älä opeta, minen halua masentua, elämä on niin mukavaa. Luulen etten edes pysty masentumaan, mieli alkaa heti kelata ja etsiä hyviä ja korvaavia juttuja.
No, sulla on hyvä mieli,(Anceli) kun noin toimii.. Mutta kun "yks syntyy täällä riemuun ja toinen murheeseen"...
Meidän vähät Timo-perunat nostettiin pari viikkoa sitten. Sato ei ollut kummoinen, mutta maku oli hyvä. Takajalat on lujilla hommissa kuin hommissa. Miten ne niin meneekin jumiin ? Mutta venyttely on poikaa...
Sauna ja hunaja auttaa kivasti kipeisiin takajalkoihinkin..
Meillä tuli Timoa tosi hyvin, Asterixia ei niin paljon ja myyränpirulaiset olivat käyneet maistelemassa niitä.
Ihan joka paikassa. Parketillakin, naisten haussa haen- jos olen sillä tuulella. Metsässä uskallan yksin kuljeskella.
Oon minäkin hyvä kävelemään, vaikka näin sateella onkin pitänyt laistaa koko homma...
On pitänyt minunkin käydä Repovedellä jo monena kesänä. Vaan on jotenkin päässyt unohtumaan. Ne Olhavan kalliot pitäisi nähdä... Toisen Olhavan maisemat olenkin jo pääpiirteissään nähnyt. Kolmannen Olhavan maisemista en edes haaveile, vaikka mieli tekisi.
Mitähän yhteistä näillä kolmella olisi, jos kaiken tietäisi? Historia kiinnostaa, joku esivanhempien sukuhaara tulee yhdestä näistä kolmesta Olhavasta...
ei ole muita erikoislahjoja kuin päättelykyky, joka nyt kertoo valehtelijoiden olevan liikkeellä, sillä lahjakkaat vaikuttavat ihan jossain muualla kuin s-24 forumilla
Heh, muistan kun tuota opetettiin työnhakukursseilla, siis että pitää tuoda esille omat vahvuutensa. Eihän keskinkertaisuus kehumalla miksikään muutu.
Olen aina lukenut ja kirjoittanut. Ei kai niistäkään voi paljon repiä kun koko kansa on luku- ja kirjoitustaitoista...
Vanhemmat sisarukseni ovat hyviä liikkumaan. Itsekin tykkään liikkua, mutta en kilpailla (koska kuitenkin häviäisin). Tanssimisestakin pitäisin, mutta en osaa seurata toista enkä erottaa oikeaa ja vasenta.
Laulaakin tykkään, mutta kun ääniala on altto, muiden kanssa laulaessa tuntuu kuin laulaisin väärin (ja ehkä laulankin)...
Sosiaalisia taitojani muistan joskus kehutun. Ei senkään varaan mitään voi laskea. Ne ovat kehuneet, joiden mielen mukaan olen osannut olla...
Lasten kanssa olen aina tykännyt olla, mutta kun nekin kasvavat ja tulevat kouluikään olen jo niiden mielestä tyhmä..
Niin että eipä tässä mitään uutta kannata yrittää, näillä eväillä...
Joopa
Aina lässytetään vahvuuksista. No kaikilla jotain aina olisi. Menee vain helpolla niin, joutuu hommaileen elämänsä jotain ihan muuta, sellaista, mihin ei edes ole mitään lahjoja. Korostuu kun kaikkeen vaaditaan nykyään kunnon koulutus. Monet saa kyllä koulunsa läpi ja tekevät sen alan töitä, mutta ala saattaa olla täysin väärä.
Itelle kävi kans vähän noin, liian pitkään väärissä hommissa, meni paras työikä jonninjoutavissa tuotantotöissä kun piti elantoa jostain raapia. Vanhemmiten asiat selkiintyneet, mutta se aika, se meni jo.
Olemassa kyllä ihmisiä, joilla ei ole mitään lahjakkuuksia yhtään mihinkään. Niitä olen ihmetellyt. Niillä menee keskimäärin oikein hyvin. Aina ne on töissä ja lisääntyvät kuin pupujussit. Kaikkialla pula ihmisistä, jotka nimenomaan eivät ole lahjakkaita missään asiassa, tuotantotyövoimasta pula aina. Nykyään kuka tahansa pääsee lähihoitajaksi, vaikka ei mitään kiinnostusta edes asiaan. Samaan aikaan suuri määrä erityisosaajia ja lahjakkuuksia ihmettelee, mistä sais rahaa näkkileipään.
Koneisto jotenkin liian mekaaninen. Erityisosaajilla paljon ongelmia. Niistä ei puhuta. Mutta auta armias, jos olet vähälahjainen, tympeän luontoinen jne, jo ollaan erikoisluokilla alakoulusta asti. Tämä systeemi tappaa lahjakkuudet. Ideana tehdä taäysin lahjattomista ja kyvyttömistä ihmisistä kaikenmaailman erityisjärjestelyjen avulla työmuurahaisia. Lahjakkaat ihmiset joutuvat itse taistelemaan kaikki asiansa yksin.
Niinjuu, mä en tanssi, typerää touhua, jos ei pilllu ole mielessä, nuorempana piti muka tanssia, just tollasten asioitten takia. Ei tanssiminen ketään kiinnosta, se on vain pariutumisriitti joissain kulttuuureissa, kuten suomessa ennen.
Ja kun tuli puheeksi. Jaksanut huvittaa tämä uusi ammatti "fittnesmalli" Joopajoo, mitähän erikoislahjakkuutta tarvitaan siihen, että osaa keikistellä pikinit päällä iltalehdessä?
=DW=
Jaa (DW) Pitäis olla Waltari. Kirjoitti suurtöittensä ohella Kiekua ja Kaikua ja niitä dekkareita. Niistä tuli leipä. Tosin tuo kaksoisrooli maksoi muutaman mielisairaalakeikan ja loppuvaiheessa ankaran masennuksen.
Hienosti nähty tuo lahjakkaiden/koulutettujen osa tänä päivänä. Maistereita, dosentteja ja tohtoreita kulkee työttöminä tai pätkätöissä. Duunarilla menee hyvin ja hän saa yleensä vielä kunnon palkkaa. En väheksy heitä, heidän selkänahastaan revitään paljon ja lahjakkuutta heidänkin työnsä vaatii. Käsien käyttö aktivoi aivoja...
Eka ammatinvalinta voi tosiaan mennä pieleen, mutta tämä aika tarjoaa kyllä entistä paremmat mahdollisuudet vaihtaa alaa, kokeilla uutta. Eri asia sitten on, saako uudelleen koulutettuna työtä. No, lähihoitajat saavat, jos huolivat...
Letunpaisto, laitoin taikinan seisomaan puoleksi tunniksi ensin, et on helpompi paistaa ja sitten maistaa.
Tuskin mitään tuohon verrattavaa vahvuutta, - tuskin pärjäisin talent -ohjelmassa :))
Tyttärenpojan mielestä, mummi paistaa parhaita lettuja. Harvareunaisia.
Joskus on pulliani kehuttu, nyt harvemmin tulee enää tehtyä.
Minä teen mitä haluan ja muut mitä osaavat ; )
Mitä minä en osaa, sitä ei tarvitsekkaan osata....
Etelä-pohojalaasen uhoa!
Manipulointi. Ehdottomasti!
kaikessa lahjakas,
Tiukka Loogisuus.
Minun on pakotettettava aina itseni siitä pois jos minun tarvitsee heittäytyä hölmöilyn pyörteisiin.
Toinen vahvuus on, että minulla on hyvä muisti, sen huono puoli on että siihen tuppaa tarttumaan
mitä kummallisempaa sälää ja nice-to-know-juttua.
Ovat ammatin mukaan vahvistuneita ominaisuuksia.
Sivuhommana, satunnaisesti, yritän saada selvää Venäjänkielestä.
Varsinaisesti en opiskele enää mitään.
Uskomaton mieleni lennokkuus saa joskus keittiössä niin ihmeitä aikaan, että nauran katketakseni, samalla kun vessanpönttö nielee kattilan sisältöä.
Siinä on oppia ikä kaikki.
H.
Ja joo, siihen aikaan kun faija oli vielä kommari, eli ennen Tsekkoslovakian valtausta, loogisuuteni sai hänet usein hiljaiseksi ja toteamaan että minusta ei koskaan tule kunnon Kommunistia.
Valtauksen jälkeen ei hän enää halunut keskustella koko asiasta.
Nuorena ymmärsin sen jotenkin, mutta paljon vanhempana tajusin kuinka paljon silmien avautuminen sattui moniin sen ajan aikuisiin.
Siis miehitys, satunnaiselle lukijalle joka ehkä alkaa ihmetellä.
H.
Järkevyys, jäntevyys omissa päätöksissäni.
Kyky ajatella omilla aivoillani antamatta johdatella itseäni.
Lahja nauraa itsellenikin.
Onni olla onnellinen, ilman maailmanvalloituksia.
Ehkä vähän narsismiakin, siellä täällä, kuin useimmilla muillakin,
vastakohtana välillä vallitsevalle itsekyynisyydelle.
"lahjat-on"
Lukaisin komenttisi pariinkin kertaan, mutta pakko on pyytää anteeksi.
Anteeksi että herätin sinut.
H.
Kuis niin? Siivousta olen harrastanut tähän asti.
Ja taas kerran, vastasin aloittajalle, sinua enkä muitakaan ehdi tavamaan.
Intin kantakortti: Hyva kaskija, erinomainen johtaja, alaisistaan huolehtiva, rajattomasti voimiinsa luottava, vilkas ja helposti kiihtyva.
Tietenkaan kaikki, varsinkaan loppu, ei pida paikkaansa!
Soveltuvuustestit.
Nopea, tehokas, tuloshakuinen, luotettava.
Oma kuva. Kohtelias, miellyttava, puolisostaan huolehtiva, alykas, valmis kokeilemaan uutta, johdonmukainen, jarkeva, taloudellinen jne.
Ja helkutin hyva pika- ja maksimivoimavalmentaja.
Vaimoni mielipide: Paras mahdollinen mies hanelle!
Nyt kylla sapuskaan lipsahti liikaa suolaa. Teinn eilisita jamista enka muistanut laittaneeni suolaa jo leivitysjauhoihin.
Onpas sinua kehuttu, Lasse ! Ja täälläkin kehutaan. Mites siellä isossa kirjassa sanottiinkaan "jolla on, sille annetaan lisää, jolla ei mitään ole, siltä otetaan loputkin pois". (vapaasti muistettu). On se niin väärin..))
Tarpeeksi hyvä, ellen täydellinen, - omasta mielestäni :)
P.s. tarkoittaa että kelpaan itselleni sellaisena kuin olen...
Aika hyvä ihmiseksi,osaan paljon kaikenlaista mutta missään en ole liian hyvä eikä mitään erikoisosaamista ole tarvittu.
Naisena selviydyn myöskin miestentöistä,kuten mökillä rakentelu,raskaatkin työt sujuu ja sisustaminen on erikoisalaani ja lempityötäni.
Näillä mennään ja pärjätään.
Olen lahjakas käsitöissä.
Taidot on suurimmaksi osaksi periytyneet sekä äidin että isän puolelta ja periytyvät edelleen, myös tyttäreni on taitava käsitöissä, hänellä on vielä enemmän luovuutta, joka taas periytyy hänen isänsä puolelta.
Olen myös hyvä organisoimaan, mottoni on aina ollut, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Eiköhän se tässä iässä parempi kun ei enää muuta kysellä kun fyysisiä vahvuuksia ja niissä löytyy, riittää nämä työelämän ns. vahvuudet ainakin mulle ja mittareista en halua kuulla sanaakaan.
Lyhyestä virsi kaunis sekä toinen suuri viisaus, se on siinä .
Takana loistava tulevaisuus :
http://www.youtube.com/watch?v=AIqnHNYoesU
lahjakas laulussa en lue nuotteja laulan korvakuulolta pystyn laulamaan sekä kuorossa että yksin rytmi on veressä osaan myös tanssia mennä viejän kun viejän mukana myöskin sellaisenkin tahdissa pysyn joka ei osaa tanssia ja vie nuotin vierestä taito se on sekin näytteleminen onnistuu myös niin elämässä kun estraadilla mutta tohon teatteritaiteeseen kaipais vielä hieman lisää rohkeutta tässä ne onkin sitähän sää kysyit.