Mitä minulla tapahtuu?

Terve!

Kirjoitin tämän jo kerran mutta sitten juuri kun olin lopettamaisillani, tietokoneeni jostain syystä sammui itsestään ryhtyessään päivittämään varoittamatta jotain mitä se ei yleensä tee.... No, ihan sama!

6kk sitten tapahtui seuraavaa: tunsin (hyvän) energian lähestyvän pääkoppaani korkealta, menevän pääni sisään ja muokkaavan aivojani! Ei tuntunut mukavimmalta mutta luotin siihen, olihan se tulkintani mukaan jotain hyvää. Moni ihminen tulkitsi tapahtuneen siksi että seitsemäs chakrani avautui. Tiedä häntä. Ja mikä muutos ajattelussa minulla oli sen jälkeen! Ei juurikaan enää pelkoa, paljon enemmän itsevarmuutta. Toisaalta en enää kyennyt uskomaan Jumalaan puhtaasti Kristinuskon kannalta. Se portti jotenkin aivoistani sulkeutui. Korvasinkin Jumalan Valolla, Rakkaudella, sielulla, Hyvyydellä, jne. Jotenkin "buddhalaisuudella" vaikka en Jumalan olemassaoloa nyt kieltämäänkään lähtenyt.

No, eilen samanlaista tapahtui toisen kerran. Tällä kertaa en tulkinnut "olentoa" kyllä Valosta lähteväksi enää.

Totta kai se oli juuri se yö kun huonekämppikseni oli muualla kun tietokoneet käynnistelivät itsestään ja muuta häijyä tapahtuu huoneessa. Olin että just joo, joku kummitus se täällä, yritänpä olla noteeraamatta. Sitten tuntin jonkin tulevan päälaelleni ja tekevän juttuja, muokkaavan asioita. Imevän asioita päästäni. Tai jotain. Yritin hiukan rimpuilla vastaan mutta huomasin että en kyennyt oikein vaikuttamaan toimenpiteeseen. Enkä nyt pelännyt. Ajattelin että jos tämä nyt on tapahtua niin ehkä sen pitää tapahtua (miksi muuten jokin olento tai mikä lie tuli JUURI tänä yönä kun olin yksin). Enkä koennut sen olevan mitään erityisesti "pahaakaan". En vain koennut sen tulevan Valosta ja siksi en luottanut siihen. Ja se on syy miksi nyt olen hiukan "huolissani". Että mitä vittua niiku tapahtu.

Olen aina ajatellut että kaiken maailman henkiolennot ovat negatiivista energiaa jos he vaikuttavat noihin sähköasioihin esim. tietokoneen käynnistymiseen. Onko teidän mielestä näin? Ja sillon niistä kannattais pysyä erossa. Sillon mitkään päänmuokkaamiset ei ole hyvä ajatus.

Tunnen ajattelussani taas eron. Tällä kertaa sitä on hankalampi kuvailla. Taas pientä painetta, paljon vähemmän kuitenkin kuin viimeksi. Pelkään ehkä vähemmän, ja olen ehkä yhä itsevarmempi. Ehkä suurin ero kuitenkin tulee Uskossani -en jotenkin kykene enää uskomaan Valoonkaan. Vaikka siitä uskosta en todellakaan halua luopua. Mutta jotenkin portti on sulkeutunut päässäni siihen suuntaan. Ja tästä olen huolissani. Voin uskoa Valoon vain järjellisesti mutta en tuntea enää uskoani -siis oikeasti enää uskoa.

Miksi näin tapahtuu? Mielestäni olen ihan hyvä ihminen, en kiusaa ja yritän loytää rakkautta ja rauhaa ja kaikkea, ja toiveenani on auttaa joku päivä (kunhan tästä kasvan) myös muita ihmisiä. :D En ole siis mikään spiritismiä harrastava pelokas tyttö. Pois se minusta! En halua ottaa mitään kontaktia kummituksiin tai henkiolentoihin koska en halua sekaantua niihin..... Koska en tiedä kenen kanssa olen leikkimässä.... Ja koska tulkitsen niiden olevan jtn negatiivista, "kuolleita ihmisiä" (muusta en tiedä), niin ei minulla ole mitään syytä suunnata ajatuksiani semmoisiin ilmiöihin. Rakkaus on paljon paljon palkitsevampaa.

Niin rakkaudesta, en enää kykene ajattelemaan sitä niikuin jonain "uskonnollisena" asiana. Vaan jotenkin.... löydän sen vain tästä hetkestä. Hmm.

Mikä on teidän tulkintanne tapahtuneesta?